torstai 24. helmikuuta 2011

Bataatticurry

Muutamia kuukausia sitten tylsyys ajoi pläräämään läpi Indiedays-blogeja. Se oli kohtalokasta, koska nyt olen aivan tuhannen rakastunut Cocoon. Saisinko samanltaisen tyytiltajun, kiitos.

Maanantaina huomasin, että  Coco oli valmistanut Glorian R&V:n tammikuun numerosta löytynyttä perunacurrya bataatista. Mitä isot edellä, sitä siis pienet perässä, ja tiistai-iltana kauhoin omaa tekelettäni lautaselle. Pidin paljon, enkä jaksanut keittää edes riisiä curryn kaveriksi. Jugurttikastikkeen ja tomaattisalaatin sentään sekoittelin kasaan.

Yritin muuten jälleen turhaan puolittaa reseptiä kahdelle sopivaksi. Onkohan kohtaloni ruokkia vielä joku päivä seitsenhenkinen perhe, vai miksi en osaa kokata maltillisia määriä ruokaa?



1 kg bataattia (tai kiinteämaltoisia perunoita, kuten Lady Clairea)
4 keltasipulia
4 valkosipulinkynttä
3-4 rkl kookosöljyä (alkuperäisessä ohjeessa käytettiin voita)
1 rkl luomurypsiöljyä
1 tlk (400 g) kuorittuja tomaatteja
2 dl kookosmaitoa (tai luomukermaa tai vuohenmaitoa)


Mausteseos:
1 tl kurkumaa
1 tl korianterinsiemeniä
1 tl juustokuminaa
i/2 tl kanelia
1/2 tl jauhettua neilikkaa
1/4 tl chilihiutaleita
1 tl suolaa

1. Pane uuni kuumenemaan 175 asteeseen.Jauha mausteseoksen ainekset morttelissa tasaiseksi.
2. Kuori ja lohko bataatti ja sipulit. Kuori ja hienonna valkosipulit.
3. Kuullota valkosipulia ja mausteseosta hetki vokissa voi-öljyseoksessa. Lisää sipulit ja perunat. Kuullota kasviksia käännellen 1 minuutti, kunnes mausteet sekoittuvat tasaisesti bataattilohkoihin.
4. Lisää säilötyt tomaatit joukkoon ja anna seoksen kiehahtaa. Sekoita kookosmaito joukkoon. Kaada seos kookosöljyllä voideltuun vuokaan.
5. Hauduta currya uunissa 1-2 tuntia välillä sekoittaen. Nauti jogurttikastikkeen, tomaattisalaatin ja riisin tai ohran seirassa.

Jogurttikastike
3 dl turkkilaista jugurttia
2 tl juoksevaa hunajaa
3 rkl hieninnettua tuoretta minttua
1/2 tl suolaa


Tomaattisalaatti
(kirsikka)tomaatteja
oliiviöljyä
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria myööystä
tuoretta basilikaa

tiistai 22. helmikuuta 2011

Sen seitsemän asiaa

Noora ihana oli jakanut jo kuukausi takaperin Pumpkin Jamille tyylikkään tunnustuksen. Kiitos kaunis! Otan vastaan palkintoon liittyvän haasteen ja listaan itsestäni seitsemän faktaa siitäkin huolimatta, että olen harrastanut näitä jo, noh, aika paljon. Piru, tunnette minut pian paremmin kuin äitini!


1. Kukoistan vihreänä kateudesta Jaanalle, joka on ihan oikeasti käynyt kaikissa Helsingin vähänkin kiinnostavimmissa ravintoloissa sekä maistellut läpi niiden jokaisen menuun (tähän hän todennäköisesti tulee ja vastaa, että ENKÄ OO).

2. Huhtikuussa koittavan Sisilian lisäksi haluan matkustaa vielä tämän vuoden aikana ainakin toistamiseen Berliiniin, 700 pubin kaupunkiin Edingburghiin ja mahdollisesti jonnekin kauemmaksikin, kuten Kuubaan tai Souliin. Ja sattumoisin Kaliforniakin on ruvennut kiinnostamaan vanhaa Beverly Hills 90210 ja OC -fania

3. Innostuin pari viikkoa sitten ihan uudella tavalla zumbasta, sillä huomasin saavani sillä rytkytyksellä selkäjumit pois, kivan hien pintaan ja hymyn pyllyyn. Muutenkin tanssilliset liikuntamuodot ovat miellyttävimpiä minulle.

4. Ja siitä puheenollen: säännöllisen liikunnan paras puoli on mielestäni se, että saa ja voi syödä enemmän!

5. Seuraavat huonekaluostoksemme on jo päätetty: tukevampi valkoinen ruokapöytä ja uusi, toimivampi Tv-/mediataso. En haluaisi sortua taas Ikeaan, mutta kun niihin eniten himoitsemiini Vepsälän kalusteisiin ei ole oikein varaa. (Tämän voi myös tulkita niin, että priorisoin kuitenkin esim. matkustelun huonekalujen edelle)

6. Syön härskisti kalaa, kuorittuja rapuja ja tölkkisimpukoita, mutta kaikki muut merenelävät ovat vähän ongelmallisia. Etenkin kuorimattomat kokonaiset ravut ällöttävät jalkoineen päivineen ja kerran Saksassa jätin pizzan syömättä, koska en kestänyt siinä olleita pieniä mustekaloja mini-lonkeroineen.

7. Olen pahin säästä valittaja, jonka tunnen. Tosin tänään Uuden Seelannin järistystuhokuvia katsellessa kävi mielessä, että ehkä sitä sittenkin asuu mielummin kylmässä kuin järistysvaara-alueella.

Haluan tällä kertaa suosia tuttuja ja jaan tunnustuksen Turkuun Saanalle ja Jannalle, sekä Helsinkiin Sarille.

Ja seuraavaksi rupeankin sitten valmistamaan bataatticurrya. Tänään on hyvä tiistai! :)

maanantai 21. helmikuuta 2011

Suolaista pannukakkua

Aina ei jaksa kikkailla, ei edes ruuan kanssa. Sillon voi hyvin paistaa vaikka pannukakun. Hyvää alkanutta viikkoa!


4 luomnmunaa
8 dl luomumaitoa
4 dl kokojyvävehnäjauhoja
1 tl suolaa
2 rkl öljyä

1 pkt suolaista ja kiinteää fetaa/salaattijuustoa
punasipuli
aurinkokuivattuja tomaatteja
3-4 valkosipulinkynttä
basilikaa
mustapippuria
(suolaa)

1. Riko kananmunat kulhoon ja vatkaa rakenne rikki. Kaada joukkoon 4 dl maitoa ja kaikki jauhot. Sekoita seos tasaiseksi.  Lisää loput maidosta, suola ja öljy. Anna jauhojen turvota puolisen tuntia.
2. Valmista täyte. Kuutioi juusto ja tomaatit. Viipaloi puna- ja valkosipuli ohuiksi siivuiksi.
3. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja ripottele täytteet päälle. Mausta basilikalla, mustapippurilla ja ripauksella suolaa.
4. Paista 200-asteosessa uunissa reilu puoli tuntia. Tarkkaile välillä, ettei pala.

Ohje: kokin päästä.

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Lohikeitto


Tunnen vähän ihmisiä, jotka osaavat nimetä lempiruokansa, mutta heistä, jotka osaavat, voisin kasata kuoron. Kaikki vastaavat suosikikseen lohikeiton. Aidolla kermalla kiitos, mutta kirkasliemistäkin palvotaan. Voisin hyvin kuulua heihin.

Parhaan lohisopan valmistus alkaa kuullottamalla purjoa tai sipulia voissa kattilassa. Sen jälkeen lisätään napakka kalaliemi, kotimaiset, tuoreet vihannekset ja laakerinlehti. Puikula on perunalajikkeista hellyyttävin ja maistuvin, mutta niitä ei kannata paloitella kovin pieniksi.

Kun vihannekset ovat lähes kypsiä, kaadetaan päälle reilulla kädellä kuohukermaa ja ropaus valkopippuria. Soppa kiehautetaan, minkä jälkeen lämpö käänetään kokonaan pois ja lisätään lohikuutiot ja hienonnettu tilli.  Niitä haudutetaan jäähtyvällä liedellä kannen alla noin 5-10 minuuttia ja keitto on valmis. Herkästi kypsyvä lohi ei kaipaa tämän enempää keittelyä.

Ennen tarjoilua tarkistetaan vielä suolan määrä ja noukitaan laakerinlehti pois.  Ja menestys on taattu!

(Tähän keittoon lisäsin myös puolikkaan fenkolin. Ei se siinä paljon maistunut, mutta tulipahan nyt taas hifisteltyä.)


lauantai 19. helmikuuta 2011

Korento

Viimeistään nyt joku empii, olenko saanut Iittalan sponsorikseni, kun koko ajan puskee astia-asiaa. Mutta ei. Olen vain rakastuneen innoissani näistä! TAHDON!


(Korento-astiat purjehtivat kauppoihin huhtikuun puolivälissä.)

Kuvat: Iittala

perjantai 18. helmikuuta 2011

RANDOMS


Vaikuttaisi siltä, että kulunut viikko oli sarjassaan iha kiva. Nyt onkin sata kertaa mukavempi käpertyä viikonlopun viettoon divaanille ja suunnitella korkeintaan röpörieskan leipomista ja kermaisen kalakeiton keittämistä. Olin eilen ensimmäistä kertaa hallilla seuraamassa SM-liigan matsia ja opin, että siitäkin hommasta saa vain päänsärkyä ja pahoinvointia. Eli ei edes viiniä näin perjantain ratoksi, kiitos.

Tiistaina kokemastani Farangista haluan sanoa sen verran, että kaiken hehkutuksen ja odotuksen jälkeen petyin pikkasen. Toki osa maistelumenun ruuista oli hyvää ja samanlaista ei saa muualta Helsingistä, mutta kaiken syötyäni päähäni pinttyi epäilys siitä yrittääkö ravintola vain brassailla eksoottisilla raaka-aineilla. Mielestäni ruuissa toistui nimittäin liikaa samat maut eikä monessakaan menun annoksissa ollut nähtävissä sellaista käsityöläisyyttä ja ammattitaitoa kuin mitä koin esim. Demossa. Joku ruoka maistui jopa festarimätöltä ja hei, jos pääkomponentti on harvoin suomalaisessa ruokapöydässä nähty taskurapu, niin kuka hullu paneroi ja uppopaistaa sen niin, että lopputulosta ei erota huoltsikan sipulirenkaista? Hämmentävä ratkaisu. Ja kun valituksen makuun pääsin, niin tilitän vielä siitä, miten hankalaa isossa salissa oli keskutella pöydän yli, kun paikan häly ja meteli oli pahempi kuin koulun ruokalassa.

Hyi kun tuli ilkeä olo antaa näin negatiivista julkista palautetta. Mutta kun ei tuo ravintola vain vastannut millään ehkä epärealistisiksikin nousseita odotuksiani.

Vespassa kävin puolestani pastalla kera tyttöjen suunnittelemassa huhtikuista matkaa Sisiliaan. Ruoka oli perushyvää, mutta interiööri eteläespalaisen ihastuttava. Kiva, että Helsingissä on vielä muitakin kuin S-ketjun italialaisia. Tuo kuvassa näkyvä jälkiruoka on muuten suklaalasagne, eli suklaamoussen sisällä oli pastalevyjä! Huimaa!

maanantai 14. helmikuuta 2011

MTV3:n studiolla

Ilokseni olin saanut viime lauantaille kutsun "suklaiseen tilaisuuteen" MTV3:n studioille pöllölaaksoon  Ilmalaan. Kaahasin paikalle tuhatta ja sataa punaisella Toyotallani auringon vuodattamat kyyneleet poskilla olettaen, että myöhästyn pahasti, mutta kaiken sen tajusin kannattaneen siinä vaiheessa, kun sain suuhuni suklaakastiikkeeseen dippaamani kukkakaalin. Huhhuh! Kerronko vähän lisää?


Tilaisuuden juoni oli rakennettu Huomenta Suomen Makuja-studion äärelle, jossa television kuumin kokki Oula Hänninen opasti meitä suklaafonduen maailmaan. Tapahtuman järjesti Leaf, joka on lanseeraamassa kevään aikana  TV-Mix Choco Candy -makeissekoituksen. (En henkilökohtaisesti jaksa odottaa, koska TV-Mix on kautta aikojen ollut liitulakuineen ja viinikumeineen suosikkipussini kaupan makeishyllyssä. Ja jatkossa niitä kaikkia karkkeja saa vielä suklaalla kuorrutettuina! Oi nam!)


No mutta ne suklaafounduet... ihan parhautta! Niitä oli valmistettu sekä Royalin maitosuklaasta että tummasta suklaasta ja tarjolle oli aseteltu kukkakaalia, parsakaalia, makeaa limppua, lihaa, kanaa, simpukoita, kuorittuja jättikatkaravun pyrstöjä, mansikoita sekä vadelmia. Tartuin ensimmäisenä kaaleihin, joista parsa ei täysin vakuuttanut, mutta kukkakaalin suklaa sai maistumaan jopa jännän kookoksiselta.  Yllättävin makucombo syntyi kuitenkini  maitosuklaaseen dipatuista scampeista ja suunnittelinkin jo, miten upean alkupalan kevyesti grillatuista, vartaisiin ujutetuista  jättikatkaravuista ja hieman tulisesta maitosuklaakastikkeesta saisi.

Oulan vinkkien mukaan valmistettu suklaafondue syntyy muuten siten, että pilkotaan ensin suklaat kuppiin, kuumennetaan sitten sopiva määrä kermaa ja kipataan se suklaiden päälle. Kipakkaa tulisuutta halutessa kerman sekaan voi leikata palan chiliä, joka sitten kuumentamisen jälkeen noukitaan pois. Fonduen voi tarjoilla joko tavallisesta korkeareunaisesta kiposta tai pienestä fonduepadasta, joskin mitään liekkiä ei kannata pitää päällä. Liekin tarjoama lämpö on usein liian terävää suklaalle.


Suklaiden ohella aamupäivän yksi  huippuhetkistä oli uutisankkuri Kirsi Almin esittelykierros Maikkarin uutishuoneella. Saimme kuulla julkisia salaisuuksia esimerkiksi siitä, miten aamu-uutisten aikana nuorekkaaseen bisnestyyliin pukeutuneella ankkurilla saattaa hyvinkin olla jalassaan collegehousut ja että kamerat ovatkin robotteja, jotka seilaavat studiossa itsekseen  kuin paremmassakin scifi-leffassa. Ja tiesittekö, että uutsiankkuritkin kirjoittavat ihan itse uutisia? En olisi uskonut, vaikka toisaalta se olin myös minä, joka luuli lapsena Arvi Lindia maamme presidentiksi.


Kotiin lähdin kassi täynnä karkkia ja siirsin mielessäni diettiä taas päivällä (tai viidellä). Kiitos kaikesta tapahtuman järjetäjille, Oula Hänniselle ja ihastuttavalle Kirsi Almille!

Kuvat: Hannu Peltola 

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Matkamuisto


Olohuone on sekaisin, mutta Berliinin Meuerparkin kirppikseltä löydetty karhuherra pääsi vihdoinkin seinälle. Pidän ajatuksesta, että matkamuistot ovat krääsän sijasta sellaisia, joilla kotia voi rakentaa persoonallisemmaksi.

Ps. Vastaanotan vinkkejä siitä, miten kuvata tauluja ilman, että omakuva heijastuu pleksistä takaisin. Mur.

Keittiön uudet pyyhkeet


Maija Louekari teki sen TAAS ♥ 

Edit: Ja nämä liinat muuten kuivasivat eilen likaantuneet Essencen kuohuviinilasit todella tehokkaasti. Vou!


keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Astiafriikin painajainen

Elämme masentavia aikoja. Siinä missä Iittalan kevät häikäisee kauneudellaan, on taas muutama vanha astia poistettu tuotannosta. Ja mikä voisikaan olla astiafriikin pahin painajainen? Se, että yksi näistä poistotuotteista oli juuri se muotoilultaan täydellisyyttä hipova Teeman valkoinen kahden desin maitokaadin, joka minun piti heti seuraavaksi hankkia kokoelmaani! Arvatkaa, löytyykö sitä enää mistään? Ei.

(Tähän väliin jotain todella painokelvotonta).

Että voi ihmistä tympiä! Minkä kermakon muka nyt hankin? Kokon ja 24h:n ovat liian isoja, Lumi-sarjan muuten vaan typerä ja Arcticasta yritän pysyä erossa. Olin hankkinut kaappiini jo Teeman valkoisen sokerikonkin valmiiksi. Snif!


Kuva: Iittala

maanantai 7. helmikuuta 2011

Väriläiskiä parvekkeelle

Insinöörin olematon ammattiylpeys lipsuu nyt wannabe-graafikon puolelle, mutta voisiko näistä Pantonen mehukkaan värikkäistä tuoleista olla potentiaalia parvekekalusteiksi? Sanokaa JOO, koska muuten pyöräytän pari pulleaa kyyneltä pelkästä pettymyksestä. Haluan noi!


Parvekekalusteet tulivat mieleeni viikonloppuna, jolloin todistin odottamatonta ilmestystä: parvekkeemme betonilattia pilkottaa kuukausia ikuisuuksia kasvaneiden lumikinoksien seasta. Jee, kevät tulloo!

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Helkan keittiössä


Eilen oli erinomainen päivä olla ruokablogisti, kun hotelli-ravintola Helka kutsui luokseen houkuttiminaan taivaallinen ruoka, Essi Avellanin luotsaama shampanjatasting ja hulvaton yhteiskokkailu noin kolmenkymmenen lajitoverin kanssa. Ei hullumpaa!

Master of Wine Essi Avellan ja shampanjatasting
Toinen oikealta oli suosikkini.100% Pinot Noir.
Osana ohjelmaa oli oman illallisemme valmistaminen tiimeissä. Hallittu kaaos.

Ja sitten se itse illallinen:

Kitkan muikkua ja perunasalaattia
Polven Juustolan kermaista leipäjuustoa ja kirsikkatomaattihilloketta
marinoitua punasipulia
siikacheviche ja ruisleipää
paahdettua saaristolaisleipää, Aura Gold-moussea ja marinoitua omenaa

siikaa, kalamureketta ja omena.perunapaistosta
rosmariini-limesorbetti kuohuviinissä
 
suklaakakkua
punaherukkajäädykettä
mustikka-juustokakkua
marjoja
  
Syvemmin lauantaista ovat ehtineet raportoida jo Jaana ja Sillä Sipulit. Minen enää jaksa,  vaikka päivä yksi parhaimmista olikin. Kiitos Helkalle ja kanssablogaajille!

Perfect!


Tästä ei kermaviili enää parane. Eikä tämä ole edes maksettu mainos.

perjantai 4. helmikuuta 2011

Äijäruokaa

Kun arvon bloggarinne ramppaa joogassa, zumbassa, ylitöissä ja tahnakarkeloissa, taikka sitä ei vaan huvita mikään ruokaan liittyvä, kompensoi taloutemme mies asiaa katsomalla kaiken maailman Jamiet, selailemalla keittokirjoja ja opiskelemalla mm. täydellisen pizzan saloja. Toimii!

Tässä pari tuuraajani keittiökokeilua. Resepteistä en osaa sanoa mitään, mutta sen sijaan punon juonia, joilla saisin myös Tuomaksen innostumaan tästä blogiharrastuksesta. Onko idiksiä?


 uunipaahdettuja kirsikkatomaatteja
kasvisgratiinia
pizzaa anjovis-kapristahnalla, tomaatilla, valkosipulilla ja oliiveilla
herkkusieni-papu-tofupataa ohralla

Keittiön kulmakivet

Hei vaan ja pahoittelut tylsästä radiohiljaisuudesta. Syinä siihen olivat sekä viime viikon sairastelut että tämän hetkinen terve halu tehdä ihan mitä muuta tahansa paitsi maata kotona läppäri sylissä. Aallonharjoja ja -pohjia energiatasoissa, sanoisin.

Mutta asiaan. Janna nakitti jännän haasteen: listaa omien ruokakaappien kulmakivet. Iisi homma. Vaikka tehtävän tausta onkin kantaanotto tavallemme heittää syömäkelpoista ruokaa roskiin, olen pohtinut asiaa jo jonkin aikaa ihan itsekkäistäkin syistä. Ilman tiettyjä raaka-aineita ei omista kokkailuistani  tule nimittäin mitään. Ideoita ei synny, ruuanlaitto ei huvita ja olo on yhtä eksynyt kuin Maija Silvennoisella Top Chef-keittiössä. Loppuviimeeksi tilaan pizzan, vaikka käytännössä kaappi olisikin täynnä ryynejä, hilloja ja mehuja. Ne vain sattuvat olemaan vääriä ruoka-aineita. Kyllä voi ihmisen elämä mennä välillä vaikeaksi.


On siis parempi täyttää kaapit niillä ruoka-aineilla, joista osaan ja haluan ruokani valmistaa. Sellaisia ovat...

- luomukananmunat
- voi
- Dellariini
- port salut -henkinen juusto
- parmesaani
- kuohukerma, sininen maito, ranskankerma ja turkkilainen jugurtti
- valko-, kelta- ja punasipulit
- (alkoholiton) valkoviini
- tomaattimurska ja -pyre (Mutti)
- inkivääri- ja chilitahna (täten tunnustan, etten käytä tuoreita muuhun kuin salaatteihin)
- sitruunat ja limet (ja hätävarana sitruunamehu pullosta)
- Knorrin Fond du chef -kasvisfonikuutiot ja kalafondi pullosta
- kokojyvävehnäjauhot ja durumjauhot
- risottoriisi, rikotut ohrasuurimot, kuskus ja jasmiiniriisi
- spagetti ja muut eri kuivapastalaadut
- kaurahiutaleet
- punaiset ja vihreät linssit kuivina
- valkopavut, isot voipavut ja kikherneet tölkissä
- soijarouhe ja -suikaleet
- kookosmaito
- kuivatut yrtit, kuten basilika, timjami, rosmariini ja oregano.
- myllymerisuola ja -mustapippuri, sormisuola ja valkopippuri
- rypsiöljy ja neitsytoliiviöljy
- balsamico, puna-, valko- ja väkiviinietikka, soijakastike
- juokseva hunaja ja siirappi
- kaakaojauhe ja erilaiset sokerit
- kokonaiset kahvipavut
- erilaiset siemenet, kuten seesami- ja auringonkukansiemenet
- kalamataoliivit ja vihreät oliivit

Näiden lisäksi kaapit toki täyttyvät tarpeesta riippuen tofusta, eri kaloista, katkaravuista, vihanneksista, juureksista, sienistä, juustoista, hedelmistä, leivästä ja muusta perusarsenaalista, mutta kun omistan ylläolevasta listasta edes kolmasosan, helpottaa se keittiöharrastuksia huomattavan paljon.

Ehkä sisälläni ei sittenkään piile ei Master eikä Top Chef? Ainakin joku haastetehtävä määrätyistä raaka-aineista  olisi kuolemaksi. Vai olenkohan vain asennevammainen?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...