Oli aikoja, jolloin lähes halveksin Thaimaahan matkustavia. Mitä nähtävää siellä muka on? Auringon rytistämiä skandeja ja suomea osaavia natiiveja rantakuppiloineen? Ei niinku yhtään mun juttu. Mielummin matkustinkin vaikka Berliiniin.
Nyt hirpsteriasenteeni jo naurattaa. Reissaaminen ulkomaille loppui aikanaan kuin seinään lapsen synnyttyä (tai no tietty vähän ennen sitäkin jo) ja kun rupesimme kesäkuussa suunnittelemaan ensimmäistä matkaa sitten kesän 2012 oli päällimmäisenä tunteena vain halu päästä niin pitkälle ja lämpimään kuin vähillä rahoillamme vain pääsi. Kohteeksi valikoituikin yhdistelmäloma Bangkokissa ja Cha-amissa, siis siellä
hirvittävässä Thaimaassa.
Marraskuussa näin aurinkoa yhteensä vartin, kun osasin katsoa työhuoneen ikkunasta ulos oikeassa kulmassa oikeaan aikaan, ja viikko ennen reissuun lähtöä satoi joka päivä, mikä vei yhteiselon uhmaa pulppuavan taaperon kanssa aivan uudelle tasolle kökkiessämme neljän seinän sisällä 24/7. Arvatkaa olisinko lähtenyt mielummin kahdeksi viikoksi märkään ja yhtä pimeään Berliiniin kuin +30 asteen lämpöön syömään saaveittain stir fry morning glorya? Noup. Helsinki-Vantaalla kykenin vain kättelemään itseäni ja onnittelemaan lämpimästä kohdevalinnasta ja täydellisestä ajoituksesta.
BANGKOK. Olen pitänyt kaupunkia vähän semmosena Kaakkois-Aasian Pasilana. Paikkana, jossa pääasiassa vaihdetaan vain lentokoneesta toiseen päästäkseen kirkkaammille vesille, isommille nähtävyyksille ja suurempiin seikkailuihin. Todellisuudessa tämä luulo johtui vain siitä, etten tiennyt Bangkokista yhtään mitään. Ennen reissua luin jonkin verran matkaoppaita ja kysyin kavereilta vinkkejä, mutta siitä huolimatta olo oli kuin ulapalla vielä lentokentältä ulos kuumuuteen marssiessani.
Mitäs täällä pitäisi nyt sitten tehdä?
Ihan ensimmäisenä päätimme nukkua, sillä yli 24 tunnin valvomisesta aiheutuu yllättävän väkevä koomatila. Asuimme Holiday Inn Bangkok Silomissa, joka sijaitsi vain parin korttelin päässä Surasakin skytran-asemalta ja muutenkin mielestäni aika hyvillä ja siisteillä mestoilla. Ja seuraavaksi tietysti shoppailtiin, sillä MBK yllätti tämänkin antishoppailijan mm. kenkävalikoimallaan. Saattoikin käydä niin, että mukaan Suomeen läti naurettavalla hinnalla
muutamatkin conssit ja kesäkengät.
Eräänä aamuna päätimme käydä Siam Centerin Ocean Worldissa, toisena China Townissa. Kumpanenkin oli omalla tavallaan näkemisen arvoisia. Illat pyörimme pitkälti hotellin kulmilla, sillä Bangkokin ongelma on vähän se, että pidempiä siirtymiä ainakin takseilla on pöljää harrastaa ruuhka-aikaan. Kaupunginosasta viereiseen siirtymisessä voi pahimmillaan kulua aikaa tuntikin! Aikataulujamme myöskin ahdisti vähän lapsen nukkumaanmenoaika siinä klo 21 aikaan. Siinä ei hirveän kauas viitsi lähteä seikkailemaan ja iltaa viettämään.
Ruoka Bangkokissa oli erinomaista enkä muista syöneeni reissullamme yhtään huonoa ateriaa. Oikeesti. Aivan Holiday Innin lähettyviltä, Si Wiang -kadulta löysimme pienessä puutalossa toimivan idyllisen
Baan Chiang -nimisen thairavintolan, jonka morning glorylla ja vihreällä currylla olisin voinut elää lopun elämääni. Myös kuppilan drinkit olivat oikeaoppisia ja siis hyviä. Silom 19 Alleylla (myös Holiday Innin lähettyvillä)
Cafe De Laos tarjoili puolestaan
todella herkullista thai-laos-ruokaa. Näihin kumpaankin ravintolaan suosittelen suuntaamaan, mikäli ikinä majoitutte samoille kulmille. Toki myös Siam Centerin ja MBK:n food cornerit kannattaa rämpiä läpi.
CHA-AM. Neljän Bangkokissa vietetyn yön jälkeen siirryimme pari sataa kilometriä etelään ja The Regent Cha am Beach Resorttiin, joka sijaitsee noin 7 kilometrin päässä Cha-amin keskustasta ja noin 30 kilometrin päässä Hua Hinista. Ah, mikä täydellinen paikka lyödä aivot narikkaan ja itsensä uima-altaaseen! Auringossa rötväämisen lisäksi tekemistäkin siellä riitti, kun pääsimme iltaisin kurvaamaan parilla sadalla bahtilla sekä Cha-amin keskustaan että Hua Hiniin (joskin täytyy sanoa, etteivät ne Bangkokin jälkeen oikein napanneet. Tykkäsin enemmän meidän rauhallisesta resortistamme). Yhtenä päivänä päätimme lähteä retkelle myös Pala-U:n vesiputouksille, mikä olikin hieno reissu. Pääsin/jouduin hei uimaan satojen suojeltujen karppien keskelle!
Cha-amissa ravintola- ja ruokatarjonta oli tietysti yksitoikkoisempaa kuin Bangkokissa, mikä ei yllättänyt. Se kuitenkin yllätti, että vaikka resortimme vieressä oli pieni paikallinen kylä ravintoloineen, jäivät parhaat ruokamuistot resortin omista ravintoloista. Cha-amissa jouduin vähän myös itkemään stir fry morning gloryn perään, sillä jostain syystä sitä ei löytynyt listoilta tai sitä ei pystytty raaka-ainekadon takia valmistamaan oikein missään. Hua Hinista löysimme pari kehuttua kalaravintolaa aivan rannan kupeesta (niitä on siellä monta vierekkäin), joissa suosittelen piipahtamaan, jos niille main eksytte. Lista ja ravintolan kala-altaat olivat täynnä ties mitä eksoottista.
SKIDIN KANSSA REISSUSSA. Vajaa 2-vuotiaan kanssa reissaaminen tuo matkaan omat mausteensa - niin hyvässä kuin pahassa, mitä sitä kieltämään. Jos olisimme päässeet tutustumaan Bangkokkiin ilman lasta, väitän, että olisimme nähneet enemmän ja syöneet ainakin muutamassa michelin-tason tähtiravintolassa. Nyt sellainen jäi vain haaveeksi. Toisaalta rantaloma paratiisiresortissa olisi varmasti ollut ikävystyttävämpi, ellei mukana olisi ollut uimisesta täysin fileiksi menevää ja toppahaalarittomista keleistä nauttivaa naperoa.
10 tunnin lennot 12-kiloisen sylilapsen kanssa sujuivat sekä mennessä että tullessa... no... ne
sujuivat. Ja niistä viisastuneena voisin sanoa tuleville kohtalotovereille vinkkinä ainakin sen, että pakatkaa käsimatkatavaroihin mukaan vaihtovaatteita - myös itsellenne. Jos nimittäin sinunkin pahin pelkosi on yläilmoissa päällesi yrjöävä lapsi, tulee se myös todennäköisesti käymään toteen. Ja jos vain mahdollista, varatkaa istumapaikat turistiluokan ensimmäisestä rivistä, jossa riittää sekä jalkatilaa itselle että jaloittelu- ja leikkimistilaa lapselle.
Olimme käyneet pitkin syksyä kädenvääntöä siitä, otammeko mukaan matkarattaat, kantorinkan vai molemmat. Päädyimme molempiin, mikä jälkiviisaana oli ihan oikea ratkaisu. Bangkokissa huomasimme hyvin äkkiä rattaiden puutteet, kun yhdelläkään käyttämällämme skytrain-asemalla ei ollut hissiä ja jalkakäytävien kanttikivet nyt vaan sattuivat olemaan kaikkialla sen +20cm korkeita ilman madalluksia ja luiskia. Toisaalta taas välillä oli mukava käydä vaikka kaupassa ilman, että selkä valui limaa puolen korttelin jälkeen. Cha-amin resortissa olisi varmasti pärjätty kokonaan ilman rattaita tai rinkkaa retkiä lukuunottamatta ja Hua Hinissa oli sen verran väljää jalkakäytävillä ja teillä, että rattailla pääsi rullailemaan suht kivuttomasti.
Ruokapuolta emme osanneet sressata etukäteen, koska laps on kaikkiruokainen ja päässyt jo ajat sitten ns. "aikuisten ruokien" ja voimakkaampien mausteiden makuun. Matkan aikana skidi söikin paljon paistettua riisiä sekä miedompia nuudeliruokia (esim. klassinen pad thai upposi kuin veitsi voihin), joskin yllättävän paljon myös helposti sormisyötäviä ja siten vähemmän sotkua ravintoloiden lattioille synnyttäviä ranskalaisia, uppopaistettua kalaa ja kanavartaita. Väli- ja iltapalaksi haimme kaupasta aina jugurttia ja banaania ja Cha-amin hotlasta sai ostettua huoneisiin myös valmiiksi viipaloitua ja kuorittua ananasta, vesimelonia ja papayaa. Parasta! Parista isommasta kaupasta yritimme metsästää puurotarpeita, mutta niitä ei harmikseni löytynyt.
Kaiken kaikkiaan pidän Thaimaata helppona kohteena pienen lapsen kanssa reissaamiseen, jos ei pitkähköä (ja pahimmassa tapauksessa yrjön kruunaamaa) lentomatkaa oteta huomioon. Paikalliset tuntuivat rakastavan varsinkin länsimaalaisia vaaleaihoisia ja -hiuksisia lapsia eikä meitä katsottu pahalla edes niissä ravintoloissa, joissa suurin osa nuudeleista päätyi lapsen suun sijasta penkille ja lattioille (no annoimme kyllä vähän reilummin tippiäkin niissä paikoissa). Kaupoista löytyi myös vaippoja, lehmänmaitoa ja jonkinlainen valikoima vauvanruokaa eikä vatsatautejakaan tarvinnut pelätä. Siis sinne vaan matkalle!
***
Että sellainen reissu. Lähtisinkö uudestaan? Ehdottomasti! Bangkokkiin varmasti palaankin viimeistään sitten, kun reissata raaskii ilman lastakin, mutta sitä ennen Etelä-Thaimaan valloitus kiinnostaisi. Ehkä ensi talvena sinne? Syödäänköhän siellä stir fry morning glorya? Toivottavasti!
