Pumpkin Jam

Hot hot hot!

2012-02-23T16:00:00.002+02:00

...eli päällimmäiseksi mieleen jäänyt maku sri lankalaisesta ruoasta. Mausteita tuottavan saarivaltion curry on tunnetusti tulisinta maailmassa, mutta mitkä muut makumuistot jäivät kutittamaan kielenkärkeen? Yrtit ja mausteet, brittien siirtomaa-ajan vaikutteet, Ceylonin tee, tuoreet ravut, banaanien makeus, ananaksien epämakeus sekä rapsakat rotit!

rapucurry

avokado-rotty

Mitä Sri Lankassa kannattaa sitten syödä?

- Rice & curryja. Täyteläisen mausteisia ja tulisia. Ihania. Turistialueiden ravintolat tarjoavat kana- ja lihacurryjakin, mutta pääsääntöisesti curryt ovat Sri Lankassa joko kasvispohjaisia (joskin mausteena käytettyjä kuivattuja ja jauhettuja pikkukaloja saattaa olla myös vegeruuissa) tai kala-/rapusoosseja.

Oppaat peloittelivat paikallisten syövänsä currynsa käsin, oikean käden sormia aterimina käyttäen, mutta me emme tähän tapaan törmänneet. Käsidesiä kannattaa silti kuljettaa mukana varmuuden vuoksi (toki muutenkin!).

- Roteja, rottyja, eli täytettyjä lettuja. Pikaruokaa. Maksavat korkeintaan euron kappaleeltaan ja ne tehdään silmiesi edessä valitsemillasi täytteillä. Hikkaduwan paras rotty-ravintola oli nimetty yllätyksellisesti Rotty Restaurantiksi ja se sijaitsi aivan hotelliamme vastapäätä, Galle Roadilla. Iltaisin paikka oli tupaten täynnä etupäässä paikallisia.

- Mereneläviä. Kalaa, rapuja ja hummereita. Etenkin rannikolla nämä ovat halpoja ja tuoreita.

- Hedelmät, kuten ananas, mango, papaya ja banaanit, ovat paikallista lähiruokaa, liki ilmaisia ja monien juomienkin pohja (makeisiin esansseihin tottuneen länkkärin kannattaa tosin pyytää tuoremehunsa ja pina coladansa sokerilla. Etenkin paikallinen tuore ananas oli mielestäni ihan käsittämättömän mauton). Suosittelen myös maistamaan oranssin king coconutin vettä, jota juodaan pillillä suoraan hedelmästä samaan tarkoitukseen kuin meillä energiajuomia. Paikalliset uskovat sen auttavan krapulaankin.

- Curd & honey. Saaren ainoita maistamiamme jälkiruokia, joka käsittää (yleensä) buffalonmaitojugurtia ja palmusokerisiirappia.

- Lion beer. Tuomas halusi ehdottomasti huomiota myös tälle lagerille.

Vältä sen sijaan näitä:

- Hanavesi.
- Liha- ja kanaruoat. Ties mistä kaukaa ja mistä olosuhteista nekin on tuotu.
- Tuontiviinit, jotka ovat saarella ihan sikahinnoissa.
- Länsimaalaisille turisteille suunnatut ravintolat, mikäli et tahallasi halua keskinkertaisia ranskalaisia, pizzaa tai pastaa. Tähän lokeroon meni myös hotellimme (Citrus Hikkaduwa) keittiö, jonka illallisbuffa oli aika karsea esitys.

curry-lajitelma

papaya-mehut suoraan tuoreista hedelmistä

Bonus: sri lankalaiset uskovat ayurvediseen ajatteluun, joka jaottelee ruoka-aineet niiden kuumuuden ja kosteuden mukaan. Myös tähän ajatteluun kannattaa tutustua paikan päällä! Ayurvedisessä keittiössä mm. ainesten sisäisten ominaisuuksien täytyy olla tasapainossa, jotta ruoka olisi terveellistä, ja se ottaa huomioon myös henkilön terveydentilan; vilustuneen pitää syödä "kuumia" ruoka-aineita, kuten chiliä ja inkivääriä, ja välttää "kylmiä" aineksia, kuten limenttiä ja ananasta.

jotain (?) kalaa ja keitettyjä vihanneksia

Kaiken kaikkiaan tyytyväisyys nousi väkevimmäksi tunteeksi loman ruokasaldoa muistellessa, sillä vain kasvisruokien suppeahko tarjonta Hikkaduwalla oli pieni pettymys. Tosin ymmärtäähän sen, jos kylän ravintoloiden tarjonta on luotu vastaamaan pääasiassa länsimaalaisten surffipummien kysyntään. Syökää hipit enemmän kasviksia!

Sri Lanka

2012-02-20T17:31:00.000+02:00

ARGH. En ole tippaakaan talvi-ihminen, mutta tänä vuonna kuluva vuodenaika on närästänyt ihan yli sietokykyni. Tänäkin aamuna vietin valehtelematta 40 minuuttia kaivaen autoani lumihangesta. Ja kun sen sitten sain poikittain keskelle auraamatonta parkkipaikkaa, vietin seuraavat 40 minuuttia yrittäen sutia sillä edes johonkin suuntaan... päätyen takaisin siihen samaiseen parkkiruutuun. Kuinka yksilöä kehittävää!

Talvi - mikä ihana tekosyy matkustaa sinne missä pippuri kasvaa.

Ja sitä kasvaa muuten Sri Lankassa.

Byhyy. Ikävä +30 asteen lämpötilaa ja tuota Hikkaduwan biitsiä!

Haluaisitteko muuten lukea tarkempaa raporttia Sri Lankasta ja etenkin Hikkaduwasta matkakohteena? Ruoasta onkin tulossa ihan oma postauksensa, mutta kiinnostaako teitä käytännönasiat (saarella liikkuminen, maksutavat ym.) ja se, mitä paikan päällä kannattaa nähdä ja kokea?

Sesonkikeitto

2012-02-19T18:16:00.001+02:00

HERNEKEITTO KYLMÄSAVUTOFULLA

500 g kuivattuja herneitä
2 litraa vettä (voit lisätä määrää loppuvaiheessa, jos keitto tuntuu liian paksulta)
1 pkt kylmäsavutofua
1 iso sipuli
2 tl suolaa (tai maun mukaan)
1 rkl kuivattua meiramia

1. Liota kuivattuja herneitä kylmässä vedessä vähintään 8 tuntia, mielellään yön yli. Kaada liotusvesi pois.
2. Keitä herneitä 1,5 - 2 tuntia. Herneiden kiehuessa hienonna sipuli ja paloittele kylmsavutofu. Lisää ne herneiden sekaan .
3. Mausta keitto meiramilla ja suolalla. Tarkista maku ennen tarjoulua.

Herkullista laskiaissunnuntaita kaunokaiset!

Putten pizzat

2012-02-16T16:13:00.000+02:00

Kronologinen järjestys ei ole ollut ikinä tämän blogin vahvuuksia, joten palaan hetkeksi joulukuun alkuun. Piipahdin tuolloin Antto Melasniemen (ainakin vielä silloin) uusimmassa ravintolaviristelmässä Putte´s Bar & Pizzassa seuranani yksi, kaksi, kolme, neljä eikun VIISI bloggaavaa kaunokaista. Ainakin joku heistä nimittäin tiesi, että paikasta saa kehuttua pizzaa.

Totean heti kärkeen, etten ole mikään pizzanatsi, vielä vähemmän pizzapohjanatsi. Minulle riittää, että pizza vie nälän ja täytteiden combo on loppuun asti hiottu ja ensiluokkaisista aineksista. Paraskin pizza jää tosin mieleeni vain, mikäli ateriatilanne on ollut muuten mieleenpainuva (tästä syystä väitän syöneeni elämäni parhaimmat pizzani New Yorkin kadulla dollarin slaissina, pienessä kroatialaisessa saaressa turkoosin veden ympäröimänä sekä ensimmäisenä iltanani Sisiliassa, munakoisopizzojen pyhässä saarekkeessa). Tunnelmaan verrattuna pizzataikinan jauhojen laatu, pohjan paksuus tai paistoaika ovat aivan yhdentekevissä sivurooleissa, väitän.

Mutta minkälaisen lopputuomion epäpizzasnobi antaa ravintolasta, joka on saanut lähes ainoat kehunsa mallikelpoisista pizzapohjistaan?

Ainakin funghi-pizzan mozzarellasta, sienistä ja rucolasta koostunut täyte oli ensiluokkaista ja mutkatonta, mutta liian keskitettynä läjänä ihmiselle, joka ei syö ikinä pizzan reunoja. Pohja oli varmaan ihan hyvän makuinen, mutta ei muuten mitenkään ihmeellinen. Jos se olisi ollut edes täysi fiasko, muistaisin sen jostakin.

Pizzan hinnan sentään muistan, sillä 13 euroa keskikokoisesta, muutaman täytteen käntystä ON PALJON. Olen mielettömän pahoillani kantakaupunkilaisten suhteellisuudentajun hämärtymisestä, mikäli tuo hinnoittelu on asiakkaiden mielestä ookoo. Minulle se ei ole. Pizzan kuuluu olla halpaa ja hyvää - ei kallista ja hyvää tai halpaa ja pahaa. Jos täytteinä ei ole käytetty arvokkaita aineksia, en tajua, miten kukaan kehtaa pyytää siitä yli kymppiä Suomessakaan.

Hassua kyllä, viehätyin silti Puttesin betonibunkkerimaisesta interiööristä ja tarjoilijoista, joiden huhu kertoi aivan turhaan olevan vain turhantärkeitä, epäammattimaisia ja tylyn koleita. Ellen olisi yhä niin kiinni entisen asuinalueeni Kallion kaljakuppilakulttuurissa, voisin hyvinkin pyytää kavereitani joskus Puttesiin yksille.

Loppuun vielä: kiitos ja anteeksi.

Mistä teidän mielestä saa Suomen parhaimmat pizzat?

Martan kasviskeittiö

2012-02-14T19:06:00.001+02:00

Keittokirjakokoelmani kasvu on ollut viime aikoina varsin verkkaista orastavan säilytystilan puutteen johdosta, mutta kyllä sinne aina yksi gratinoiduilla ruusukaaleilla (oi nam!) koristeltu teos mahtuu. Helposti.

Sain blogin kautta arvostelukappaleen Arja Hopsu-Neuvosen ja Kaisa Härmälän kokoamasta Martan kasviskeittiöstä, johon on koottu suosikkireseptejä niin Martat-lehdestä kuin muista Marttojen julkaisuista. Ohjeita on yli 170 ja ne on jaoteltu perinteikkäästi (joskin lukijan näkökulmasta hieman epäselvästi) kevääseen, kesään, syksyyn ja talveen. Ruokaohjeiden lisäksi kirjan lopusta löytyy pieni ravinto-oppi, pieni ruoka-aineoppi sekä omat lukunsa lapsen kasvisruokavaliosta, sesonginmukaisten raaka-aineiden valitsemisesta ja kasvisaterioiden kokoamisesta. Kiistatta arvokasta tietoa juuri kasvissyönnin aloittaneelle tai lihansyöntiä merkittävissä määrin vähentävälle - kaltaiselleni, 12 vuotta kestäneen vegeilyn koulimalle, ei ehkä niinkään (vaikka pieni kertauskurssi ei, krhm, olisikaan pahitteeksi).

Ensivaikutelma kirjasta on kaunis. Pitkälle on tultu köksänkirjamaisuudesta, jolle Marttojen julkaisut niin usein haiskahtavat. Läheskään kaikista kirjan resepteistä ei löydy kuvia, mutta helppojen ja ymmärrettävien ohjeiden vuoksi se ei tässä nidoksessa edes haittaa. Sitä paitsi ne harvatkin kuvat näyttävät äärimmäisen herkullisilta.

Myös kirjan reseptiikka vaikuttaa raikkaalta, helposti lähestyttävältä sekä arkeen ja juhlaan nöyrtyvältä, mikäli poisluetaan perus soijarouhemakaronilaatikot ja kasvislasagnet. En jotenkin jaksa sitä, että nämä tavallistakin tavallisemmat ruuat pannaan viemään tilaa jokaisesta kasviskeittokirjasta, mutta kaipa jotkut niistä innostuvatkin. Itse arvostan kuitenkin enemmän kekseliäitä juurespurtavia, joita Martan kasviskeittiöstä luojan kiitos löytyy ja paljon.

Tarmokkaan läpipläräilyn jälkeen kirjan suurimmaksi puutteeksi nousi sesonkien hatara esille tuominen siitäkin huolimatta, että ruoat on jaettu vuodenaikojen mukaan. Mikäli kirjan avaa sattumanvaraisesti joltain sivulta, ei siitä käy ilmi, onko kyseisen sivun ohje talvi- vai kesäruokaa, vaan tieto pitää onkia välillä sivujenkin päästä. Asia on häiritsevä, kun sesonkiajattelua kuitenkin korostetaan Martoilla ja tässä kirjassa muuten paljon.

Kyllä minä tätä keittokirjaa silti suosittelisin. Kannen ruusukaaligratiinin koeponnistin muuten eilen. Kuvista tuli susirumia mutta gratiinia tulee varmasti tehtyä toistekin. Säästän teidät ja odotan kevätaurinkoa tulemaksi ennen kuin suoritan uusinnan parempilaatuisten kuvien toivossa.

Keittokirjan sponssasi Martat.

Postikortti: Hikkaduwa beach

2012-02-13T09:03:00.001+02:00

Sinne se meni ja sieltä se tuli.

Käperryn vielä hetkeksi hytisemään villasukkiini, mutta sen jälkeen lupaan herättää blogin eloon heti pikimmiten!

Voimaletut

2012-01-27T16:51:00.000+02:00

Pinaattihimo on omantakeinen ystävä. Sellainen syrjäytynyt jurnuttaja, joka ei osaa vieläkään varoittaa tulostaan ennen kuin on kasvanut aivan järjettömän kokoiseksi. Koska se oppisi? Kuka sille opettaisi?

Tällä kertaa lääkitsin pinaattihimoni kouluaikojen kasvisruokaklassikolla, pinaattiletuilla. Ohje on pinaattilettukuningattarelta Hannalta, joka bloggaa sekä Fit-lehdelle että omaan Chicling-blogiinsa. Fanitan hieman Hannaa, joka tällä hetkellä kokoaa keittokirjaa yhdessä ravintoloitsijamiehensä kanssa. Maltan tuskin odottaa sen valmistumista!

PINAATTILETUT

5 dl maitoa
3 luomukananmunaa
2,5 dl vehnäjauhoja (siivilöi niin vältyt kokkareilta)
loraus sulatettua kirnuvoita
500 g tuoretta pinaattia (määrä on ryöpättynä noin 2,5 dl)
raastettua muskottipähkinää
suolaa
mustapippuria
voita tai öljyä paistamiseen

1. Kaada litra kiehuvaa vettä siivilässä odottavien pinaatinlehtien päälle. Pinaatti menee kasaan ja sitä on helpompi käsitellä. Valuta sen jälkeen pinaatin päälle kylmää vettä ja purista pinaatti kuivaksi vedestä. Jäljelle jäänyt nyrkillinen pinaattia hakataan veitsellä hienoksi. Jos käytät pakastepinaattia, 2,5dl on sopiva määrä.
2. Siivilöi kulhoon maidon sekaan vehnäjauhot, lisää kananmunat, sulatettu voi, pinaatti ja mausteet. Anna taikinan turvota puolisen tuntia. Aja seos hienoksi sauvasekoittimella (unohdin itse tämän vaiheen).
3. Paista letut voissa, kuumalla (valurauta)pannulla.

Ohje: Hannalla keittää

Pssst. Pinaatista tulee muuten aina mieleen tämä:

Vieraskynästä: Consumed Life

2012-01-24T16:58:00.000+02:00

Päätin käynnistää ulomaalaisista blogeista hyvin tutun vieraskynä-sarjan, jossa silloin tällöin tarjoan sananvapautta myös muille. Urakan aloittaa oman bloginsa esittelyllä vanha ystäväni Sari, johon tutustuin 12 vuotta sitten aikana, jolloin tekst-tv:n kirjeenvaihtoilmoitukset olivat vielä kelpo kanava kavereiden hankkimiseen. Sari asui tuolloin pohjoisessa ja diggaili Michael Jacksonia, minä Keravalla ja palvoin koko nuoruuden kiihkolla Jimi Pääkalloa (voi juku!). Pitkälle on oneksi päästy ajoista, jolloin romaanin mittaiset kirjeet olivat jokaviikkoinen ilon aihe, mutta yhtenevät harrastukset näemmä on ja pysyy!

Heippa kaikille kurpitsahillon ystäville!

Elikkäs olen Consumed Life-blogin Sari ja minulla on kunnia kirjoittaa Pumpkin Jamin ihka ensimmäinen "vieraskynä"-postaus, ja siitä suuri kiitos Marille. Olin samantien messissä kun Mari pyysi minua kanssaan tämmöiseen yhteistyöhön. Marin idea oli siis että vierailisin täällä, esittelisin itseni ja blogini ja jakaisin jonkun reseptin hänen lukijoilleen. Täältä siis pesee!

Aloitin Consumed lifen kirjoittelun pari vuotta sitten ja täytyy sanoa että suurin inspiraatio taisi olla Mari, olinhan lukenut hänen blogiaan alusta asti ja homma vaikutti vallan mielenkiintoiselta. Rakkaus ruokaan minulla on ollut aina, ammatillinen alani liittyy myös aiheeseen, samoin kuin paremman puolikkaani, joka siis on ammatiltaan kokki. Kirjoitan blogiani englanniksi koska se on koti- ja opiskelukieleni, asuin 2004-2008 ulkomailla, Briteissä ja Australiassa. Yleensä myös etsin reseptejä englanniksi ja suurin osa keittokirjoistamme on englanniksi.

Kirjoittelu näiden kahden vuoden aikana on ollut säännöllisen epäsäännöllistä, elämä on ollut hektistä opiskelun ja töiden tasapainottelua. Tietokoneella on kyllä arkistoituna kymmeniä ellei satoja kuvia ja postausaiheita mutta sinne ne on jääneet. Yksi suurimmista motivaattoreistani blogin pitämisessä on valokuvaus, se on ruuan ohella yksi suurimmista intohimoistani. Blogia pitämällä olisi siis tarkoitus kehittyä sekä kokkauksessa että kuvauksessa.

Mistä sitten bloggaan? Ruoka ja reseptit ovat tietysti pääasia, teen hyvin kasvispainotteista ruokaa ja silloin tällöin myös kalaa, liha ei kuulu ruokavaliooni lainkaan. Kaikenlaiset ruokakulttuurit kiinnostavat ja bloginkin makumaailma on laaja, kaikkea löytyy kotimaisesta brittiläiseen ja aasialaiseen. Inspiraatiota haen netistä eri paikoista, kirjoista ja lehdistä, ravintoloista ja matkoilta sekä mieheni pääkopassa sijaitsevasta reseptikirjastosta. Hyvin kätevää. :)

Pyrin välillä kirjoittelemaan viineistä ja antamaan omia suosituksiani eri ruuille, ja niitä saa ilman muuta kysellä kommenttienkin puolella. Olen jonkin verran opiskellut viinejä ja opin työssäni koko ajan lisää.

Tulevaisuudessa olisi hienoa kirjoittaa myös enemmän ravintolakokemuksista, syömme sentään melko usein ulkona. Blogiin pääsee myös matkaraportteja, siitä esimerkkinä elokuun Berliinin reissumme. Kunpa voisi matkustaa useamminkin!

Seuraavaksi resepti, jota Marikin ehti jo ruinaamaan blogini puolella, julkaisen sen siellä englanniksi vielä myöhemmin. Resepti on hieman muunneltu oma versioni Maria Elian The Modern Vegetarian -kirjasta ja syy miksi kyseinen nide ylipäätään lähti mukaani stokkan alesta. Kokkasin tätä pääruoaksi sunnuntai-illallisella ja kehuja sain. Sopii siis vähän spessumpaankin tilanteeseen, ja tässä taas todiste siitä että kasvisruoka voi olla yllättävää, mielikuvituksellista ja ennen kaikkea sairrraan hyvää! Kokkeilkaapa vaikka itte.

Punajuurta, linssejä, herkkusieniä, pinaattia ja mozzarellaa nyyteissä
(4 annosta)

Inkivääri-vinaigrette:

1 cm tuoretta inkivääriä

1 valkosipulinkynsi, hienoksi raastettuna

30 ml riisiviinietikkaa

1 rkl soijakastiketta

1 rkl sitruunamehua

1 rkl sokeria

75 ml seesamiöljyä

2 tl dijon-sinappia

Linssit:

225 g vihreitä linssejä

3 rkl oliiviöljyä

1 sipuli, pieneksi leikattuna

2 valkosipulinkynttä, pienennettynä

suolaa ja pippuria

korianteria, hienonnettuna

Sienet:(alkuperäisessä reseptissä käytettiin isoa portobellolajiketta, jota en lähikaupasta löytänyt joten herkkusienet saivat kelvata ja sopivat ihan hyvin)

rasiallinen herkkusieniä, puhdistettuna ja puoliksi pilkottuina

2 rkl oliivi- tai seesamiöljyä (tai voita jos olet herkkusuu)

suolaa

chilirouhetta

Kokoamiseen:

1/2 pussia tuoretta pinaattia

300g mozzarellaa paloiksi revittynä

200g kypsennettyä punajuurta

4 neliöpalaa leivinpaperia (38cm x 38cm)

4 leivinpaperinauhaa (38cm x 2cm)

1. Valmista vinaigrette sekoittamalla kaikki ainekset keskenään kulhossa.

2. Huuhtele linssit. Lämmitä öljy kattilassa, kuullota sipuli ja valkosipuli. Lisää linssit ja peitä vedellä. Kiehauta ja kypsennä miedolla lämmöllä n. 20 min kunnes linssit pehmenevät, vettä voi välillä lisäillä. Siivilöi linssit ja lisää inkiväärivinaigrette hetimiten. Mausta suolalla ja pippurilla sekä korianterilla.

3. Mausta sienet oliiviöljyllä, suolalla ja chilirouheella ja ruskista lämpimällä pannulla 3 minuuttia.

4. Lämmitä uuni 190 asteeseen. Paperineliöt kannattaa ensin kastella lämpimällä vedellä ja rutistaa, jolloin niistä tulee pehmeämpia ja nätimmän näköisiä. Asettele pinaattia pohjalle (imee muiden ainesten mausteet, mun oma lisäys!), päälle sienet ja linssit, punajuuri ja lopuksi mozzarella. Ota kiinni paperin kulmista ja sido yhteen leivinpaperinauhalla. Tämän voi tehdä etukäteen jos on vieraita tulossa, ja laittaa uuniin sopivalla hetkellä.

5. Laita nyytit uuninpellillä uuniin ja kypsennä 15-20 minuuttia kunnes ne ovat täysin lämpimät. Tarjoile rucolasalaatin ja kevyen punaviinin kanssa. Meillä oli sunnuntaina tän kanssa saksalaista Pinot Noiria joka ehkä vähän sai mun sukat pyörimään jaloissa. Hyvää ruokahalua!

Toivottavasti tämä vieraspostaukseni maistui teille, tervetuloa vaan vierailemaan luokseni Consumed lifen puolelle. Suunnittelun alla olevia tulevaisuuden postauksia ovet esimerkiksi macarons-keksit, munakoisorullat, erilaiset keitot, gado gado ja skonssit, sekä monet muut. Ylipäätään haluaisin lisätä omaa innostustani ja motivaatiotani tähän harrastukseen ja uudet lukijat varmasti auttaisivat asiaa. Kommentteja siis vain kehiin, suomeksi tai englanniksi!

Soijanakkihodarien comeback

2012-01-17T17:11:00.000+02:00

Muistaako kukaan muu soijanakkihodarikojua? Sitä, joka törötti viime vuosikymmenen alussa Vanhan ylioppilastalon edessä aina Club Kajalin aikaan ja on syöpynyt ainakin minun ja ystävieni muistoihin yhtä tiiviinä lauantaiperinteenä kuin Kajalin goottiystävällinen kasarimusiikki. Sitä, jonka takia tämä 20-vuotias tuleva ruokabloggaaja palellutti itsensä talvisin rynniessään kesken clubbailun ulos hodarille - ilman talvitakkia tietenkin. Sitä, jonka äärelle käveltiin kolme kilometriä kaatosateessa, kun teki vähän mieli. Sitä, josta koko kajalskene puhui kuin parhaimmastakin fine dining -ravintolasta ja piti omanaan.

Entä muistatteko siitä syntyneen kriisin, kun eräänä lauantaina vuonna 2005 koju ei enää ollutkaan vanhassa tutussa paikassa? Minä muistan. Yksi aikakausi oli ohi ja vatsani jäi huutamaan ikuista soijanakkihodarinälkäänsä. Menikin melkein seitsemän vuotta, ennen kuin sain sen tyydytettyä. Asiaan saattoi vaikuttaa täydellisen hodarisämpyläohjeen löytäminen.

Heléne Johanssonin kirja Leipä lupaa, ettei näiden helppojen hot dog -sämpylöiden jälkeen halua enää ikinä ostaa kaupan kumisia ja vanhettuneita vehnätaskuja. Olisin joutunut leipomaan pullia jossain vaiheesa joka tapauksessa, mutten kiellä, etteikö tämä lupaus olisi vain vauhdittanut tahtia. Tuoreita hodarisämpylöitä ja soijanakkeja! Voi lääh!

Eikä luvannut Heléne liikoja, sillä sämpylät todella onnistuivat yli odotusten. Samoin toki hodaritkin. Väliin laitoin soijanakkien lisäksi chilistä sinappia, maustamatonta majoneesia ja karamellisoitua sipulia, jonka ohjeen löysin Sillä Sipulien blogista. En jaksa copypastata, mutta sämpylöiden ohje on pakko jakaa täälläkin.

Kirjan mukaan taikinasta pitäisi tulla 25 sämpylää. Puolitin ohjeen ja sain kasaan kymmenen. Ei kai se sitten ole niin justiinsa. Mittasin ainemäärät grammoina, kuten leipien kohdalla suositellaan, mutta koska kaikilla ei varmastikaan ole keittiövaakaa (HANKKIKAA!), helpotin elämäänne ja muutin määrät myös deseiksi. Jos haluat hodarisämpylöistä tummempia, korvaa 150 g (2,5 dl) vehnäjauhoista ruis- tai grahamjauhoilla.

HOT DOG -SÄMPYLÄT (noin 25 kpl)

500 g (5 dl) täysmaitoa
75 g hiivaa
750 g (12,5 dl) vehnäjauhoja
50 g huoneenlämpöistä voita
15 g (1 rkl) hienoa merisuolaa

1. Sekoita kaikki ainekset ja vaivaa taikinaa yleiskoneella 10 minuuttia tai käsin vähintään kaksinkertainen aika. Anna taikinan levätä kulhossa 30 minuuttia.
2. Jaa taikina 25 osaan. Pyörittele paloista 12 cm:n pituisia sämpylöitä. Laita ne leivinpaperilla peitetylle pellille ja kohota kaksinkertaisiksi huoneenlämmössä 1½ tunnin ajan.
3. Aseta uuni 225 asteeseen. Nosta sämpylät uuniin ja paista niitä noin 10 minuuttia.
(4. Heti kun leivät ovat hiukan jäähtyneet, pakasta ne, joita et aio käyttää samana päivänä.)

Ohje: Heléne Johansson: Leipä (s. 104)

Psssst. Tällä sanalla ohjeella syntyy sämpylät myös hampurilaisiin!

Leipäprojektin satoa osa yksi

2012-01-16T18:31:00.000+02:00

Vuoden alussa käyntiin polkaistu leipäprojekti elää ja voi hyvin, kiitos kysymästä. Takana on jo neljä läpikaluttua reseptiä Heléne Johanssonin kirjasta Leipä ja onnistumisen fiilis on vahva. Toistaiseksi tosin edetään kirjan yksinkertaisimmilla ohjeilla, sillä maailmankaikkeus etsii vielä oikeaa hetkeä sille, että päästäisi minut sotkemaan sormeni esitaikinoihin, kuumajuuriin, poolish-taikioihin, ynnä muihin. Juuret - hullua hifistelyä!


The first one!

Ensimmäiseksi vehnäseksi valitsin kunnianhimottomasti durumleivän, jota keittokirjailija itsekin tituleeraa "kirjan helpoimmaksi leiväksi". Vaivasin, vaivasin, vaivasin ja kohotin jääkaapissa melkein puoli vuorokautta. Muovasin ja muotoilin, kuten ohjeen ymmärsin. Ja taas kohotin. Parikin tuntia. Tuli kerralla selväksi ainakin se tosiasia, ettei tuore leipä ole mitään pikaruokaa.

Luulen, että palkitsevinta leivän itse leipomisessa on löytää uunista oikein soma limppu (tai patonki tai sämpylä tai mikä lie). Etekin näin ensimmäisellä kerralla. Ihanko itse tämän tein? Minä? Siis minä? Jos olisin ikinä synnyttänyt, kertoisin tähän nyt härskin vertauskuvan äidin ja vastasyntyneen ensikohtaamisesta synnytksen jäkeen.

Pian ensihuuman jälkeen kehtasin kuitenkin jo arvostella esikoistani: kuori oli täydellisen rapsakkaa, maku ei niinkään. Koostumuskin oli vähän liian tiivis. Tuskin leivon toisten. On tuossa kirjassa pakko olla paremiakin leipiä.

Ensimmäisen leivän jämät taipuivat tomaatti-bruschetatoiksi.

Durumleivän jälkeen ristiretkeilin kirjan ohjeella tortillalättyjen maailmaan, mutta ne "hieman" epäonnistuivat. VINKKI: Jos ohjeessa puhutaan yleisesti vain vehnäjauhoista, älä korvaa koko määrää karkealla kokojyvävehnäjauholla. Ainakin tortillataikinan koostumus kärsi tästä erheestä aikalailla.

Tästä tulikin mieleen, etten panisi pahakseni, jos te lukijat siellä pitäisitte minulle lyhyen oppitunnin jauhoista. Ja kertoisitte, miksi monissa kirjan resepteissä kehotetaan käyttämään esim. vehnäjauhoja, joissa on korkea proteiinipitoisuus. Ja mitä ne ovat? Durumjauhot on mainittu resepteissä aina erikseen, joten niitä kirjailija ei tässä yhteydessä tarkoita.

Minkälaisia jauhoja te käytätte vehnäleivissä? Kokojyvää vai valkoisia jauhoja? Karheaa vai hienoa? Myllyn Parasta vai Pirkkaa? Kertokaa! Kokemukset jakoon!

Focaccia

Jotta saisin tämän leipäraportoinnin ajantasalle, kerron vielä, että kolmas leipä meni uuniin kehutun focaccian muodossa. Taloudessamme focaccialla on vähän huono karma, sillä Tuomas on mokannut sen valmistuksen kolmesti peräkkäin ja minäkin olen kunnostautunut tappamalla ainakin yhdestä focacciataikinasta hiivan. Rinnastettuna näihin kokemuksiin tästä focacciasta tulikin suorastaan mahtava. Resepti menee toistekin kokeiluun, mutta seuraavan kerran varmaankin toisilla täytteillä ja paremmilla ja epäterveellisimmillä jauhoilla (Taas ne kokojyväjauhot! Mikä niitä vaivaa?).

Seuraavaksi lupaankin postata Heléne Johanssonin maailman parhaimman hodarisäpyläohjeen! Ja tiedoksi niille, jotka kaipaavat jotain konkreettisia vinkkejä onnistuneen leivän leipomiseen, aion koota jossain vaiheessa kirjan parhaimmat neuvot samaan postaukseen. Siis kunhan olen ne ensin itse oppinut! :)

Koti-inspis!

2012-01-14T12:39:00.000+02:00

En normaalisti vaivaudu poimimaan tänne kuvia muiden inspiroivista kodeista ihan siitä syystä, että ne samat kuvat pörräävät yleenä muissakin blogeissa (niissä ihan oikeissa sisustusblogeissa). Poikkeus vahvistakoon nyt säännön, sillä en pääse yli tästä The Selbystä löytyneestä ihanasta kodista. Berliiniläisillä Christoph Niemannilla ja Lisa Zeitzillä on sisustusmaku kohdallaan. Haittaisikohan heitä, jos minäkin muutaisin noihn nurkkiin?

Okei, asunto on hieman liian kliininen ja tyhjä makuuni (etenkin keittiö!), mutta tärkeimmät elementit ovat kohdallaan: valoisa keittiö saarekkeella ja piristävillä väriläiskillä, vuoteen yläpuolelle ripustettu maailmankartta (kuulostaako tutulta?), galleria asukkaiden kädentaidoista ja lopuksi vielä boheemi ja riemunkirjava giganttinen kirjahylly.

Ja tuosta kirjahyllystä muuten! Olen yllättänyt itseni haaveilemasta samanlaisesta, kookkaasta ja yhden kokonaisen seinän peittävästä, vaikka arvaankin jo, että näillä kirjamäärillä se tulisi olemaan aina enemmän tyhjä kuin täysi. Sitä paitsi muutto täyden kirjahyllyn kanssa on ehkä hirveintä ikinä, enkä oikein vieläkään ole ymmärtänyt, miksi kerran läpiluettavia romaaneja on kannattavaa ostaa ja omistaa. Mikäli ei siis halua toimia yksityisenä kirjastoyrittäjänä lähipiirilleen.

Ehkä tyydyn toistaiseksi vain ihaileman esimerkiksi Lauran hyllyä. Tai Lauran ystävän.

Kirjahyllyihmiset, kadehdin teitä!

Uunipasta

2012-01-11T16:00:00.004+02:00

Arvaan, mitä mielessänne liikkuu. Kuinka monta erilaista uunipastaruokaa tähän blogiin oikein mahtuu? Voin kertoa, että ainakin vielä tämä!

PINAATTI-TOMAATTIPASTAVUOKA

noin 250 g täysjyväpastaa (penne on parasta)
oliiviöljyä paistamiseen
1 pieni sipuli
3 valkosipulinkynttä
hyppysellinen kuivattua chiliä
1 tlk laadukasta tomaattimurskaa
suolaa ja mustapippuria myllystä
hyppysellinen sokeria
loraus balsamicoa
rasia kirsikkatomaatteja
nippu tuoretta pinaattia
nippu tuoretta basilikaa
pallo buffalonmaito mozzarellaa
parmensaania raastettuna

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Keitä pasta.
2. Kuori ja hieonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipuleita ja kuivattua chiliä öljyssä kuumalla pannulla. Lisää tomaattimurska, suola ja mustapippuri, sokeri ja balsamico. Hauduta 5-10 minuuttia.
3. Lisää tomaattikastiikkeeseen puolitetut kirsikkatomaatit, pesty pinaatti, basilikanlehdet ja kypsä pasta. Maista ja mausta tarvittaessa.

4. Kaada pastaseos uunivuokaan ja levitä tasaiseksi. Levitä päälle siivutettu mozzarella ja raastettua parmesaania. Paista uunissa 20-30 minuuttia, kunnes pinta on gratinoitunut.

Ps. Tämä on toimiva perusohje, mutta ruokaa voi hyvin höystää omaan ruokavalioon soveltuvalla proteiinilla. Anjovis-kapristäyte on hyvä - marinoitu tofu vielä parempi.

Vuosi 2011 Pumpkin Jamissa

2012-01-10T16:21:00.000+02:00

Niin paljon blogattavaa - niin vähän aikaa. Älkää siis kummastelko, kun tällainen muista ruokablogeista jo tuttu koostepostaus viime vuodesta tulee vasta nyt. Moon vaan niin hias! (Ja oikeasti tajusin vasta Uneliaan kokin koostepostauksen jälkeen, että minäkin voisin tehdä tällaisen. Olen siis hidas myös päästäni. Hieno homma).

Vuosi sitten tammikuussa juhlittiin taas syntymäpäiviäni ja kävin ensimmäisen kerran Berliinissä. Rakastuin kaupunkiin juuri niin palavasti, kuin olin pelännytkin, ja julkaisin täälläkin pari Berliini-vinkkiä foodielle. Kuukauden paras resepti taisi olla Glorian R&V:n savuinen siitakesienikeitto.

Helmikuussa koitti iloinen lauantai muiden bloggaajien kanssa Helkan keittiössä ja kävinpä ohimennen myös Mtv3:n studioilla dippailemassa katkarapuja maitosuklaaseen. Reseptien julkaisu jäi vähemmälle, mutta perinteinen suolainen pannukakku toimii edelleen.

Maaliskuun sulatellessa lumia löysin, kokkasin ja bloggasin yhdet vuoden parhaimmat eväät: artisokkatahnan ja tuoretomaattikeiton (josta sittemmin tuli blogin googletetuin resepti). Niiiiiiin hyviä! Olin myös todellatodellaTODELLA innoissani Chocochili-Elinan Viiden tähden vegaanista :).

Huhtikuussa kävin viikonloppureissulla Tallinnassa ja söin pienen elämäni parhaimman intialaisen illallisen ravintola Elevantissa. Leivoin myös key lime pien ja lähdin vapun viettoon Sisiliaan toteuttaakseni ylettömästä pasta alla norman syömisestä koostuvan ruokafantasiani.

Toukokuussa palauduin koleasta Sisiliasta täysin vakuuttuneena siitä, etten syö munakoisopastaa ainakaan vuoteen. Lupaukseni kesti noin viikon. Aloin pikku hiljaa rakentaa parvekkeestamme kesäkelpoista ja tutustuin maasta ulos pullahtaneisiin nokkosiin lettujen muodossa. Suosikkireseptini tältä kuukaudelta taisi olla siti kesäinen halloumitomaattisalaatti.

Kesäkuussa bloggausintoni vähän kärsi syystä tuntemattomasta. Tein siti parsakaalicarbonaaraa ja lisuketta voipavuista.

Heinäkuussa hankin vihdoinkin järjestelmäkameran ja olin räjähtää innostuksesta. Toivottavasti tämä näkyi myös blogissa ja pelkästään positiivisesti. Jaoin kanssanne mm. kesän lempivalkoviinini (olisipa taas kesä!), kissani suosikkilelun ja pari reseptiäkin, joista kärkeen nousevat mansikkasalsa paistetulla halloumilla ja sienikaalikääryleet puolukkarisotolla. Heinäkuussa taisin myös luovuttaa parvekkeen kanssa. Eihän siitä saa millään kivaa!

Elokuu toi mukanaan paljon kivaa, kuten ruokailua Gaijinissa ja Kannaksessa, mökillä hengailua ja kesäloman, jonka kunniaksi järjestin yhdessä Mondon kanssa loma-arvonnan. Taisin innostua vähän liikaakin kantarelleista ja sen myös huomasi blogissa. Kuun paras herkku oli mustikkarahkapiirakka (blogin toiseksi googletetuin resepti).

Elokuussa karkasin hävyttömän upeaan Kroatiaan, josta pääsin raportoimaan vasta syyskuun puolella. Ja kun olin juuri tottunut Suomen loppukesän viileyteen, pakenin lomaltapaluumasennusta Berliiniin. Kuun puolessa välissä pääsin hiomaan tuorepastantekotaitoja Alex Nurmen kanssa Kokkikoulu Espaan ja kuun reseptiikasta valitsin suosikikseni dramaattisen kurpitsakeiton.

Lokakuussa työnsin nenäni vallitsevaan karppaustrendiin, kävin jälleen Tallinnassa ja leivoin Valion koekeittiöstä mukaan tarttuneita teeleipiä. Kuun sosikkiresepti oli kuitenkin bataattikeitto, vaikka siitä tulikin liian lirua.

Marraskuu nimettiin Uudessa Mustassa juureskuukaudeksi ja innostuin osallistumaan juureshaasteeseen parillakin reseptillä. Tuomas teki ensimmäisen kerran nykyistä lempiruokaani melanzane alla parmigianaa ja itse ihastuin mojiton makuisesta kikhernesalaattiin. Loppukuusta ripustin ensimmäiset joulukoristeet metsästä raahaamaani risuun.

Vanha läppärini hajosi joulukuussa, mutta sainpas postattua silti jotain sillekin kuulle. Opin, miten tehdään hyvää juuressosekeittoa ja kävin maistelemassa läpi Kappelin Helsinki design -menun. Kuun parasta antia olivat siti Jannan lantturieskat ja joulupavlova.

Olipas muuten aika erinomainen (ruoka)vuosi! Toki olisi voinut kokata ja blogata enemmänkin, opetella uusia ruuanvamistustekniikoita ja treenata intensiivisemmin valokuvausta uudella kamerallani, mutta voisi yhtä hyvin olla niinkin, että olisin kyllästynyt ja lopettanut koko blogin. Parempi näin päin, luulen.

Alkaneelle vuodelle olen laatinut jo lupauksen opetella leipomaan kunnollista leipää, mutta lisäksi toivon pääseväni maistelemaan eksoottisia makuja ainakin parissa uudessa matkakohteessa. Hienoa olisi myös tutustua muutamaan sellaiseen raaka-aineeseen, joita ei ennen ole tullut kokkailtua, mutta en ota asiasta paineita. Pääasia on kuitenkin se, että hyvä ruoka ja tämä blogi pysyvät vuonna kaksituhattakaksitoistakin minulle mielenkiintoisina harrastuksina! :)

A21 Dining

2012-01-08T17:45:00.274+02:00

Skål 28-vuotiaalle. Kuten olen jo kyllästymiseenne asti vihjaillut, juhlimme tänä vuonna merkkipäivääni A21 Diningissa. Ihan paras valinta. Ravintola on juuri sopivassa suhteessa klassisen tyylikäs ja omantakeinen istuakseen elämän juhlaviin hetkiin ja jäädäkseen samalla juhlijoiden mieliin.

A21 Diningin keittiö on modernisti pohjoismaalainen ja sen jokaiselle ruoka-annokselle on kehitetty kyytipojaksi oma ainutlaatuinen, annoksen makua jatkava cocktail ravintolan yhteydessä toimivassa A21 Cocktail Loungessa. Tällä hetkellä Metsäkävely-nimeä kantava menu on tilattavissa kahdeksan-, viiden- tai kolmen ruokalajin mind dining -elämyksenä ja suositeltavaa on tilata myös cocktailpaketti (normaalikokoisena tai tasting-versiona, kuten me teimme).

Koko menu on siis rakennettu ikään kuin metsäkävelyksi ja sen ensimmäinen eväsetappi viiden ruokalajin setissä kantoi nimeä niitty (niityn yrttejä seljankukkavinaigrettella ja mallaslimppulastuilla, sekä yrttinen pannacotta). Annoksen ulkonäkö oli aivan mie-le-tön, suutuntuma mainio ja yrttipannacotta maultaan vähintäänkin mielenkiintoinen. Cocktaillasiin tarjoiltiin kuusenherkkää, hunajaa ja kukkaismakuja, jotka hämmentävää kyllä maistuivat aivan niitylle.

Niityn jälkeen elämysretkeily jatkui purolle, joka ilmeni lautasella pehmeäkuorisena taskurapuna, hummerimajoneesina, rapukastikkeena ja tyrninä. Ruoka oli hyvää, mutta silti mielestäni koko menun huonointa, sillä ravun leivitys oli tässäkin ravintolassa päässyt liian suolaiseksi. Miksi annoksessa ei käytetty jokirapua? Cocktailina toimi jokin tyrnimäinen.

Puron ylityksen jälkeen ruokailijat johdateltiin koivikkoon hiiligrillatun kuhan ja kahdella tapaa valmistetun maa-artisokan ja mustatorvisienten avulla. Ja jo vain, tämä annos sulatti vähintäänkin aistit ja sydämen! Kalaan oli saatu miellyttävä koivun aromi ja lasiin tarjoiltu omenacocktail oli sekin vienosti koivumainen. Silkkaa rakkautta!

Pääruoan ajaksi Tuomas patistettiin suolle lakkaglaseeratun villisian ääreen ja minä painelin sienimetsään sieniohraton, sitruunankuoripyreen ja karpalon voimin. Kokemus oli avartava, sillä tiedänpähän nyt, miltä täydellisen ja ylevän sieniohraton kuuluisi maistua (taivaalliselta!). Lasiin minulle kaadettiin jotain karpalomaista, jossa piili häivähdys kanervaa. Parempaa se oli kuin Tuomaksen vaalealta glögiltä maistuva mikä-lie.

Jälkiruoka on minulle aina yhtä kuin aterian kohokohta. Tällä kertaa se tarkoitti peltoa, eli kaurajäätelöä ja -vanukasta, punaherkkugranitellaa sekä kauralastuja. Lasissa herukanlehteä sekä ripaus kauraa. Arvosana: kymppimiinus ja kultatähti. Samaa sanon koko menusta.

Ruokansa lisäksi A21 Dining ilahdutti varsin mutkattomilla ja rennoilla tarjoilijoillaan. Ruokalistaa ei juurikaan tarvittu, sillä osaava henkilökunta osasi selostaa sen läpi ilman lukemista, ja fiinin valkoisesta kattauksesta huolimatta vastaanotto oli erittäin lämmin. Tätä lisää muihinkin saman hintatason ravintoloihin, kiitos.

Ja tähän loppuun sopii enää yksi sana: SUOSITTELEN :)

Ps. A21 Diningin muuten vaihtaa menunsa ilmeisesti jo ensi kuussa, joten metsäkävelylle haluavien kannattaa pitää kiirettä!

Vuoden paras etuseteli

2012-01-07T22:04:00.001+02:00

... on EatHelsinki 2012 -kirja. Ainakin pääkaupunkiseudulla asuvalle foodielle. Viime vuonna en sitä huomannutkaan hankkia, mutta tämän vuoden painoksesta suunnittelin ottavani irti kaiken ilon ja hyödyn!

Kirja on jatkoa Tukholmassa kuusi vuotta sitten syntyneelle ja neljä vuotta sitten Helsinkiin rantautuneelle konseptille, jonka pyhin missio on kutsua ostajansa syömään ystävänsä kera kahteentoista helsinkiläiseen huippuravintolaan kuluvan vuoden aikana. Diili on varsin reilu: kun tilaa kaksi pääruokaa EatHelsinki-ravintolassa, saa kirjaa näyttämällä toisen ruuista ilmaiseksi. Jos tarjolla on menukokonaisuuksia, saa alennuksen, joka on yhden pääruoan arvoinen.

Tänä vuonna EatHelsinkiin on kelpuutettu A21 Dining, Bellevue, Carelia, Graniittilinna, Grotesk, Helkan keittiö, Lehtovaara, Lyon, Lämpö, Raku Ya, Solna ja Torni, Näistä ainakin Grotesk, Carelia ja Raku Ya on testattava. Miksi ei toki muutkin. Vain Lehtovaaraan ja Helkan keittiöön olen saanut tutustua aiemmin tämän blogin ansiosta ja Suvilahdessa sijaitsevaan Lämpöön odottelen salaa kutsua työnantajani taholta (vink vink). Humaava A21 Dining korkattiin allekirjoittaneen syntymäpäivänä. Rakastuin!

Eli ostakee ostakee, mikäli haluatte tutustua hieman edullisemmin näihin persoonallisiin ravintoloihin kaverin kanssa. Oma niteeni maksoi Stockalla 32 euroa ja tulee varmasti maksamaan itsensä takaisin moninkertaisesti tämän vuoden aikana :)

Aamu 28-vuotiaana

2012-01-06T14:26:00.003+02:00

Eilen kasvoi elettyjen vuosien lukumäärä, tänä aamuna luultavasti vatsa. Uppomuna paahdetulla ja itse leivotulla (!!!) leivällä olivat Tuomaksen käsialaa, croissantit pakastetehtailijan pakkaamia ja turkkilaisella jugurtilla, mökin viinimarjoilla ja pipariksi menneillä sitruunakekseillä täytetyt maljat ihan allekirjoittaneen kasaamia. Pa-ras-ta. Aikaa tähän kaikkeen meni juuri sen verran kuin croissantit tarvitsivat kypsyäkseen, joten kysymys kuuluu: miksi hyviä aamiaisia ei muka ehdi harrastaa useammin?

Pssst. Sain muuten synttärilahjaksi yhden elämäni parhaimmista illalliskokemuksista. Mutta siitä lisää joskus myöhemmin! :)

Pssst vol. 2. Ja Aleksille tiedoksi, etten todellakaan ole leivontataidoissani vielä siinä pisteessä, että edes viitsisin yrittää tehdä croissantteja itse! (Mutta saa kyllä kertoa jonkun toimivan ohjeen).

Blogin ensimmäinen liharuoka

2012-01-03T16:53:00.000+02:00

...ja toivottavasti viimeinen. Suolaisen manchegojuuston ansiosta nämä uudenvuoden paprika-chorizovartaat toimivat tosin ilman makkaraakin ja antoivat tälle juustoholistille autuaan alun vuodelle 2012. Ihanaa tapasmaista sormisyötävä, vaikka kuva ei olekaan tällä kertaa järin häävi ;).

PAPRIKA-CHORIZOVARTAAT

3 suurta punaista paprikaa
1–2 rkl oliiviöljyä
1/2 tl timjamia
1/2 tl rosmariinia
suolaa
mustapippuria
200 g chorizotuoremakkaraa
200 g manchegojuustoa
kalamataoliiveja

1. Leikkaa paprikat reilunkokoisiksi paloiksi ja laita paistovuokaan. Lorauta päälle oliiviöljyä, mausta timjamilla, rosmariinilla, suolalla ja mustapippurilla. Paahda paprikoita 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia.

2. Leikkaa chorizo viistosti reilunkokoisiksi paloiksi. Lisää chorizot paprikoiden sekaan uuniin ja paahda vielä 10–15 minuuttia.

3. Leikkaa manchego siivuiksi. Kokoa vartaat paprikasta, chorizosta, manchegosta ja oliiveista käyttämällä puolitettuja grillivartaita tai pitkiä cocktailtikkuja

Ohje: hs.fi

Lupaus uudelle vuodelle

2012-01-01T18:23:00.002+02:00

Tiedättekö, minkä uudenvuodenlupauksen tein? Opettelen leipomaan leipää! Juuri sellaista rapeakuorista ja sisältä sitkosta vaaleaa limppua. Ja pehmeitä bageleita! Juureen leivottua hapanta ruisleipää! Italialaista focacciaa! Sämpylöitä! Spelttileipää! Ahm, meillä ei taideta karpata tänäkään vuonna.

Eikä tässä lupauksessa vielä kaikki. Aion toteuttaa samalla myös yhden kauan haaveilemani jutun. Nimittäin Julie&Julia -henkisen keittokirjaprojektin, jossa kokkaillaan (ja vähän bloggaillaankin) läpi yksi kokonainen keittokirja. Olen suunnitellut tätä jo pienen ikuisuuden, mutta aiemmin tuntui, ettei yksikään Suomessa julkaistu keittokirja ole läheskään läpikokattavaa matskua.

Sitten törmäsin Herkun ja Koulun blogissa Heléne Johanssoin kirjaan Leipä, joka vastasi kaikkea sitä, mitä tähän projektiin etsin. Kirja ei sisällä ainoastaan herkullisen näköisiä leipäohjeita, vaan se myös opettaa alusta asti leipomisen niksit sekä tarvittavat faktat välineistä ja raaka-aineista. Siis täydellinen tietopaketti tällaiselle jauhopeukalon keskelle kämmentä kasvattaneelle, joka osaa hädin tuskin leipoa teeleipää.

Homma menee siis niin, että minulla on koko tämä alkanut vuosi aikaa leipoa läpi kaikki Heléne Johanssoin Leipä-kirjan reilut 40 leivontaohjetta. Jos joku leivontayrityksistä menee pipariksi, yritän uudestaan niin monta kertaa, että kädessäni on vähintäänkin ~~tyydyttävä~~ hyvä leipä. Yhtään reseptiä en saa jätää leipomatta vain siksi, kun en osaa. Sellaiset ajatukset ovat niin vuotta 2011.

Aion myös blogata projektistani tänne, mutta lähinnä kuvin ja fiiliksin. Muutaman leipäohjeenkin saatan julkaista, mutta pääsääntöisesti pyrin olemaan viemättä leipää leipäkirjalijan suusta. Jos leivät siis rupeavat tuntumaan ylitsepääsemättömän houkuttelevilta, suosittelen hankkimaan tämän kirjan :)

Eli näillä eväillä uuteen vuoteen. Toivotaan, että 366 päivän päästä täällä ruudun takanana bloggailee tuore leipäexpertti!

Vuoden viimeinen

2011-12-31T08:36:00.000+02:00

Kappelin Helsinki Design-menu

2011-12-30T12:40:00.001+02:00

Vuosi lähenee loppuaan yhtä tarmokkaasti kuin seuraajansa tekee tuloaan. Ja kun vuosiluku tulevana viikonloppuna vaihtuu, muuttuu myös Helsinki vuoden designpääkaupungiksi. Olen asiasta aika innoissani! Onnea Helsinki!

HOK-Elanto toimii yhtenä designpääkaupungin pääyhteistyökumppanina ja sain heiltä tästä syystä lahjakortin, jolla pääsimme Tuomaksen kanssa maistelemaan Ravintola Kappelin uutta, seitsemän ruokalajin Helsinki Design-menua. Käytimme lahjakortin välipäivinä, kun mieli teki jo jotain muuta kuin joululaatikoita. Kutkuttavaa, sillä kumpikaan meistä ei ollut aiemmin ruokaillut ulos päin viehättävältä näyttävässä Kappelissa.

Ensin piti toki mokata sen verran, että unohdin pyytää ruuat lihattomina. Myöhemmin itsekritiikkini ei enää sallinut vaihtaa jo pöytään kannettuja annoksia, joten annoin olla. Sitä paitsi menussa ei ollut kuin yksi porollinen annos - lopuissa oli joko kasviksia, kalaa tai äyriäisiä. Kelpasi!

Ensimmäiset annokset olivat kylmäsavusilakka skagen ja karjalanpiirakan päällä tarjoiltua poromoussea ja poronkieltä karpalokastikkeella. Pidin kylmäsavusilakasta paljon, mutta Tuomaksen mielestä kummatkin annokset olivat vähän mauttomia.

Kolmas ruokalaji totteli nimeä pieni hunajainen salaatti, mikä maistui omalla kielelläni kuitenkin enemmän sinappiselta. Annoksen juju piili ilmeisesti voimakkaassa kastikkeessa, sillä itse salaatin raaka-aineet eivät olleet hääppösiä. Perus heviä. Iittalan ego-kupista tarjoiltu jokirapukeitto tilliöljysilmällä oli puolestaan oikein pätevää, vaikkakin koostumukseltaan meidän makuun aavistuksen liian lirumaista. Mutta makuasioitahan nämä.

Viidennen ruokalajin maukkaat herkkutatit timjamismetanassa olivat mielestäni menun parasta antia heti, kun asetelman pilannut pekoni oli heitetty kanssaruokailijan lautaselle. Niin överiä, niin ihanaa! Metsäsienet ja smetana - voisin elää niillä.

Suolaisen osuuden kruunasi paistettu siika hollanninkastikkeen, pinaatin, paksoin ja voipottujen kanssa tarjoiltuna. Harmikseni olin ahtanut itseni jo niin täyteen, että pääruoka rupesi vähän tökkimään. Kalassa oli kuitenkin erinomainen kypsyys ja kastike amatöörin arvioimana itse tehtyä - ei tetrasta.

Jälkiruokatarjonta turvautui liian mauttomaan raparperisorbettiin ja rommipäärynään, sekä Kappelin makeaan, mikä käsitti pienen suklaatryffelin. Ei mitään tajunnan räjäyttävää ikuiselle creme bruleen tilaajalle. Tosin ymmärrän myös hyvin, miksi raparperisorbetti on haluttu liittää juuri suomalaisuutta alleviivaavaan menuuseen.

Ilta Kappelissa oli kaikin puolin ihana ja tunnelmallinen, mutta näin loppuun on pakko marista vähän meitä palvelleesta tarjoilijasta. Tiedän, että laskumokia sattuu ja aterimia voi tipahdella lattialle keneltä hyvänsä ja muulloinkin kuin maanantaisin, mutta mielestäni oli vähän epäammattimaista jättää kertomatta asiakkaille, mitä pöytään kannettu annos sisältää. Etenkin, kun kyse oli näinkin monen ruokalajin menusta ja itse ruokalistaa ei ollut enää pöydässä. Muiden tarjoilijoiden kohdalla tätä ongelmaa ei nähdäkseni onneksi ilmennyt, eli sama vika ei toistunut kaikissa Kappelin työntekijöissä.

Loppuarvosanaksi Helsinki Design -menulla antaisin ihan kivan kasi plussan. Menussa oli selvä suomalainen punainen lanka ja sekä annosideat että suurin osa toteutuksestakin toimi. Muutamien ruokien makumaailmat olivat silti jääneet vaisuiksi. Vai mahtoiko tämä johtua vain kokista? Mene ja tiedä.

Pancotto

2011-12-28T16:24:00.000+02:00

Tomaattia, leipää, kananmunaa, parmesaania... samassa sopassa! Sitä on italialainen tomaattikeitto pancotto. Maistoin pancottoa ensimmäisen kerran syksyllä tomaattitehtailijan Muttin oman kokin Carlo Cassonin valmistamana enkä itseasiassa hirveästi pitänyt siitä. Onneksi ymmärsin antaa keitolle kuitenkin uuden mahdollisuuden turvanani oma maustekaappini.

Pancotto on rakenteeltaan melkein kuin tomaattipuuroa. Kananmuna ja leipä tekevät siitä todella tuhtia ja jaksoin syödä sitä illalliseksi hädintuskin yhtä lautasellista. Ihan loistavaa vatsantäytettä siis sellaiselle, joka pitää tomaattikeitosta, mutta jolle perinteinen soppa on liian kevyttä.

PANCOTTO - ITALIALAINEN TOMAATTIKEITTO (4-6 hengelle)

4 rkl oliiviöljyä
3 isoa valkosipulinkynttä
kuivattua tai tuoretta rosmariinia
2 tlk korkealaatuista tomaattimurskaa
2 dl vettä
ripaus sokeria
loraus balsamiviinietikkaa
200 g kuivattua vaaleaa leipää
2 dl vahvaa kasvislientä
suolaa ja pippuria
3 luomukananmunaa
2 rkl tuoretta persiljaa
150 g raastettua parmesaania

1. Ruskista öljyssä miedolla lämmöllä rosmariini ja viipaloitu valkosipuli.
2. Lisää tomaattimurska ja 1-2 dl vettä. Vettä voit lisätä myöhemminkin tarpeen mukaan. Keitä 10 minuuttia.
3. Lisää pienen pieneksi kuutioitu leipä, kasvisliemi, suola ja pippuri. Keitä 15 minuuttia. Jos haluat keitosta tasaisempaa, soseuta keitto
4. Sekoita erillisessä kulhossa kananmunat, persilja, parmesaanijuusto ja lisää seos sekoitellen keiton joukkoon. Hauduta vielä noin 3 minuuttia.

Alkuperäinen ohje: Liemessä-blogi

Taivaallinen talvisalaatti

2011-12-26T14:16:00.000+02:00

Turvottiko joulu? Suosittelen mainonnallaan päivittäistä raivoa valtakuntaan levittävien ruuansulatusjugurttien sijasta pientä kevennystä välipäiville. Vähäkin riittää.

Bloggasin tämän taivaallisen talvisalaatin ohjeen ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten vanhan blogin puolella ja porkkanat ovat paahtuneet sen jälkeen keittiössämme talvisin säännöllisin väliajoin. Salaatin mausteissa ja raaka-aineissa piilee niin hurmaavat makunyanssit, että ah, täydellistä! En kykene muuta kuin kittämään Jamie Oliveria tästäkin ohjeesta.

TALVISALAATTI (neljälle)

500 g porkkanoita
2 tl kokonaisia kuminansiemeniä
1-2 kuivattua chiliä
merisuolaa
mustapippuria myllystä
2 valkosipulinkynttä, kuorittuina
4 oksaa tuoretta timjamia, lehdet riivittyinä (tai kuivattua vastaavasti)
oliiviöljyä
punaviinietikkaa
1 appelsiini halkaistuna
1 sitruuna halkaistuna
3 kypsää avocadoa
4 x 1cm viipale ciabattaa tai muuta hyvää leipää
2 kourallista hyviä salaatteja
(2 nippua krassia)
1,5 dl ranskankrmaa

4 rkl paahdettuja siemeniä

1. Laita uuni lämpeämään 180 asteeseen.

2. Pese porkkanat huolellisesti ja halkaise pituussuunnassa, jos ne ovat isohkoja. Keitä porkkanoita suolavedessä noin 10 minuuttia, kunnes ovat melkein kypsiä.
3. Porkkanoiden kiehuessa sekoita mausteseos: murskaa huhmaressa chilit, kumina, pippuri ja suola. Lisää valkosipuli ja timjami ja jatka nuijimista kunnes muodostuu tahna. Lorauta sekaan oliiviöljyä niin, että se peittää tahnan runsaasti, ja lorauta sekaan vielä vähän viinietikkaa.

4. Kun porkkanat ovat juuri ja juuri kypsiä, siirrä ne vuokaan/pellille ja kaada päälle mausteseos. Laita appelsiinin ja sitruunan puolikkaat vuokaan porkkanoiden viereen, leikkauspinta alaspäin. Paahda uunissa noin 30 minuuttia.

5. Kun paahtuminen on meneillään uunissa, puolita avocadot, poista kivet ja irrottele hedelmäliha varovasti. Leikkaa viipaleiksi ja laita isohkoon kulhoon. Kun porkkanat ovat saaneet tarpeekseen paahteesta, lisää ne avocadojen sekaan. Purista appelsiinin ja sitruunan mehut (varovasti, mieluiten pihtien avulla!) kulhoon, lisää saman verran oliiviöljyä ja pieni luraus punaviinietikkaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Liruttele kastike porkkana-avocadokulhoon. Sekoittele varovasti jotta kastiketta tarttuu kaikkiin herkkuihin.
6. Paahda leipäviipaleet, revi palasiksi ja lisää kulhoon. Huuhtele ja kuivaa salaatit, revi kulhoon ja sekoita. Siirrä salaatti halutessasi laakealle vadille tai annoksiksi lautasille. Lusikoi päälle ranskankermaa, ripottele paahdetut siemenet ja halutessasi vielä oliiviöljyä.

Ohje: Jamie Oliver: Jamien Kotona (s. 370)

Sohvaperuna

2011-12-25T18:49:00.000+02:00

Rötväys - parasta joulussa.

Joulupavlova

2011-12-25T11:50:00.001+02:00

Kuvittelin ihan tosissani vielä viikko sitten osaavani valmistaa jouluiset creme bruleet aattoillan joulupöytään. Siis mitä vaikeita vaiheita niissä voi muka olla? Paitsi toki ne, joissa en saanut koe-erää lainkaan hyytymään ja vastahankittu tohottimeni oli polttaa pöytäliinan, käteni ja tietysti bruleen sokerit ihan pikimustiksi. Tuskissani heivasin idean ihan sinne itseensä ja siirryin suunnitelma beehen: jouluiseen pavlovaan. Onnistunut veto.

Joulupavlovan ohjeen löysin Katja Bäcksbackan kokoamasta Ruokatorstain Joulu -kirjasta ja ihastuin päätä pahkaa kakun koristeellisuuten ja rommissa muhineisiin luumuihin, jotka antavat hurmaavan twistin täytteelle. Koristeluun käyttämäni valkosuklaashampanjatryffelit ovat Lasipalatsissa sijaitsevasta Caffista, joka onnistui vetämään minua magneetin lailla puoleensa koko joulunalusviikon. Syytän siitä puljun myymää maailman parasta merisuolalla maustettua luomumaitosuklaata. Voi nam.

JOULUPAVLOVA (noin kahdeksalle)

LUUMUT ROMMILIEMESSÄ:

1 dl kylmää vettä
1 dl tummaa rommia
1/2 dl sokeria
250 g kivettömiä, pehmeitä luumuja

MARENKIPOHJA:

6 valkuaista
1 maustemitta suolaa
3 dl sokeria
2 tl maissitärkkelysjauhoja
1 1/2 tl vaaleaa balsamietikkaa

TÄYTE:

3 dl kuohukermaa
1 rkl vaniljasokeria
(1 rkl sokeria)
puolet rommiluumuista

PÄÄLLE:

puolet rommiluumuista
tuoreita viikunoita tai muita hedelmiä
valkosuklaatryffeleitä
punaviinimarjoja

1. Tee rommiluumut jo edellisenä päivänä. Kiehauta rommiliemi, ota kattila levyltä ja pane luumut liemeen. Kääntele luumuja liemessä, kunnes liemi on jäähtynyt. Pane luumut liemineen suljettavaan rasiaan ja jääkaappiin pavlovan täytteen valmistamiseen asti.

2. Ota leivinpaperi ja piirrä siihen halkaisijaltaan 24 sentin ympyrä. Pane paperi toisinpäin uunipellille, jolloin ympyrän ääriviivat näkyvät läpi. Voitele ympyräkohta kevyesti.

3. Kuumenna uuni 125-asteiseksi. Ota puhdas, kuiva kulho. Erottele kulhoon munista valkuaiset. Varo, ettei yhtään keltuaista joudu valkuaisten joukkoon, koska silloin valkuaiset eivät vaahtoudu.

4. Vaahdota valkuaiset sähkövatkaimella ja lisää suola vatkaamisen aikana. Lisää sokeri vähitellen kolmessa erässä samalla vatkaten ja sekoita viimeiseen sokerierään maissitärkkelysjauhot. Lisää lopuksi viinietikka ja vatkaa, kunnes vaahto on kiiltävää ja jämäkkää.

5. Pursota tai levitä vaahto pehmeästi lusikalla leivinpaperille ympyrän sisälle. Muotoile keskelle matalampi kohta täytettä varten.

6. Nosta pelti uuniritilälle uunin alaosaan ja paista pohjaa noin 1 1/2 tuntia.

7. Kun marenkipohja on jäähtynyt, irrota se varovasti ja nosta lastojen avulla tarjoiluvadille.

8. Valuta luumut. Ota puolet ja leikkaa ne kuutioiksi. Vaahdota kerma kovahkoksi vaahdoksi, lisää vaniljasokeri ja paloitellut luumut. Sekoita varovasti.

9. Lusikoi kermavaahto marenkipohjan keskelle. Koristele kakku.

Ohje: hs.fi

Neljä kiloa lanttua ja hyvää joulua

2011-12-24T07:24:00.000+02:00

Rentouttavaa jouluaattoa kaunokaiset! Vielä ehdin julkaista ohjeen näihin ruokablogistanian hittirieskoihin, joita varten olen ehtinyt soseuttaa puolikkaan joulukuun aikana 4 kiloa lanttua. Ehkä enemmänkin. Kuka näitä laskee? Järkyttävän hyviä ja toimivat etenkin munavoin ja/tai savukalan kera. Slurp!

Tätä joulua meillä vietetään ruokien osalta mahdollisimman perinteisesti niin, ettei niitä jouluruokia oikeasti tee mieli ennen kuin vasta vuoden päästä. Olen aina rakastanut jouluherkkuja pipareita, vihreitä kuulia ja sika-asioita lukuun ottamatta, enkä juurikaan salaile saati häpeä asiaa. Suosikkejani joulupöydästä ovat riisipuuro sekametelisopalla, rosolli kermavaahdolla, kaikki kalat ja mädit, lanttulaatikko sekä hyvin imelletty perunalaatikko, jota valitettavasti saa liian harvoin. Tänä vuonna ajattelin kruunata aattoillan aterian näyttävällä joulupavlovalla, josta julkaisen reseptin huomenna jahka onnistun mokomassa :)

Lihottavaa joulua!

LANTTURIESKAT (6 kpl, joten tee tuplana! Triplana vielä parempi)

300 g lanttua

1 dl luomumaitoa

1 muna

vajaa 1½ dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

ripaus sokeria

n. 1 rkl oliiviöljyä tai voisulaa

1. Viipaloi lanttu pieniksi paloiksi ja keitä palaset kypsiksi.

2. Soseuta ja lisää maito. Lisää loput ainekset ja sekoita hyvin. Taikina saa olla löysähköä.

3. Lusikoi taikinasta kökkänät pellille. Taputtele jauhoisin käsin littanoiksi.

4. Paista rieskoja 250-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia, niin että ne saavat pintaansa reilusti väriä.

Ohje: Ruokahommia

Riks, raks ja poks

2011-12-23T20:54:00.000+02:00

... sanoi läppärini reilu viikko sitten ja lopetti bloggaamisen kuin seinään. Oletin selviäväni kuolonkorinoista vain uuden Asus Zenbookin tilauksella ja litralla riisisukaata. Taisin olettaa oikein.

Innostuin taas riisisuklaista noin 15 vuoden tauon jälkeen nähtyäni nämä Sillä Sipulien söpöt namut. Vietin lapsena lähes koko joulukuun kädet kainaloita myöten sulassa suklaassa ja riisimuroissa, joten sikäli kuvio oli suklaaholistille tuttua. Kookosrasva sulaksi, sekaan kaakaojauhe ja riisimurot ja seos vuokiin. Se, minkä olin unohtanut, oli riisisuklaamassan saaminen makeivuokiin. Älytöntä ja sottaista hommaa! Jaksoin täyttää juuri ja juuri kuvissa näkyvät vuoat ja siirryin niiden jälkeen isompiin muffinssivuokiin. Suosittelen muillekin herkkähermoisille!

RIISISUKLAA

125 g kookosrasvaa

2 dl tomusokeria

1 dl kaakaojauhetta

1 tl vaniljasokeria

8 dl riisimuroja

(nomparelleja koristeluun)

1. Sulata kookosrasva kattilassa ja ota kattila pois levyltä.

2. Lisää rasvaan sokeri, siivilöity kaakaojauhe ja vanilliinisokeri. Lisää riisimurot.

3. Ota kahdella lusikalla kokkareita vadille tai makeisvuokiin. Anna kovettua kylmässä.

Ohje: hs.fi

Voi elämän kevät!

2011-12-11T20:25:00.000+02:00

En ole ikinä lämmennyt vihreälle tai sen eri sävyille sisustuksessa, mutta voi elämän kevät, mitä Vallila taas teki! Näistä kevään 2012 kuoseista minut hurmasi ainakin turkoosiin taipunut, super-suosittu Erik Bruunin Jaffa sekä Matleena Issakaisen Katajanokka ja Riina Kuikan Helsinki, jotka ovat kumpikin jatkoa Vallilan Helsinki-rakkaudelle. Silti oma suosikkini mallistosta on ehdottomasti Saara Eklundin satumainen Sydänkäpy, jota tullaan saamaan myös oranssina ja purppurana.

Vallilan kevätmallisto saapuu kauppoihin tammi-helmikuussa ja kaikki uutuudet on nähtävissä täällä. Löytyykö suosikkeja?.

Kuvat: Vallila Interiorin Facebook-sivut

Gratinoidut viikunat

2011-12-11T09:38:00.001+02:00

Suhteeni viikunoiden kanssa on ollut katkolla siitä lähtien, kun huomasin pystyväni juuri ja juuri pitelemään tuoretta hedelmää käisissäni ilman aivasteluja ja silmien kirvelyä. Onneksi allergiani ei ulotu kuivattuihin, saati hillotettuihin viikunoihin. Eikä uunitettuihin! Aaaah, pelastus!

Nakkasin nämä viikunat uuniin sinihomejuuston kanssa, kuten uusin Glorian Ruoka & Viini kehotti sivuillaan tekemään. Lopputulos: minä tykkäsin, Tuomas ei. Fiilis oli vähän sama, kuin tässä päärynä-aurajuustopiiraassa, eli makean ja suolaisen sekasorto. Luulenpa, että tämä combo sopisi silti mahtavasti sormisyötäviksi pikkujoulujuhliin!

STILTTONILLA KUORRUTETUT VIIKUNAT (8 kpl)

4 viikunaa

2 tl valkoista balsamiviinietikkaa

2 tl oliiviöljyä

100 g stilttonia tai muuta sinihomejuustoa

3 tl juoksevaa hunajaa

1. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
2. Huuhtele ja puolita viikunat. Leikkaa tarvittaessa pohjasta pieni pala pois, niin saat viikunat pysymään tukevasti vaaka-asennossa. Laita viikunat leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille. Pirskota viinietikkaa ja öljyä päälle. Leikkaa juusto paloiksi ja laita palat viikunoille.
3. Kypsennä uunissa noin 8 min tai kunnes viikunat ovat lämmenneet. Nosta viikunat lautaselle ja valuta hunajaa päälle. Tarjoile lämpiminä.

Ohje: Glorian Ruoka&Viini 8/2011

Sosekeiton lyhyt oppimäärä

2011-12-10T20:02:00.000+02:00

Hei rakas blogi, mukava nähdä jälleen! Uskotko, että olet vellonut mielessäni kuin etova suklaakonvehtiähky vatsassani, mutta blogausinpiraatio on siitä huolimatta painanut päänsä piiloon? Palasin silti, sillä nyt on painavaa asiaa. Nimittäin kasvissosekeitoista!

Epäonnisena kuuluin pitkään heihin, jotka eivät ikinä onnistu sosekeitoissa. Tein kaiken väärin: lisäsin liikaa nestettä, jätin soseen sekaan paakkuja ja muita sattumia, käytin sataa ja yhtä maustetta peitelläkseni halvan kasvisliemikuution aromia ja lopuksi nakkasin joukkoon vielä kimpaleen tuorejuustoa tehdäkseni keitosta edes etäisesti maukasta.

Ei näin.

O-n-n-e-k-s-i ryhdyin taannoin pohtimaan sosekeiton anatomiaa hieman syvemmälle ja tajusin, että hyvä soppa voi oikeasti koostua vain vahvasta kasvisliemestä, laadukkaista kasviksista, kermasta ja hyppysellisestä sormisuolaa. Täytyy vain muistaa neljä asiaa:

Kuullota sipulit/purjot aina ennen liemeen hukuttamista. Mieluiten voissa.
Lisää kasvislientä vain sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät.
Soseuta kypsät kasvikset erillään liemestä. Näin saat tasaisimman mahdollisen lopputuloksen ja säästyt sopan liialta vetisyydeltä.
Lisää kerma valmiiseen keittoon vatkattuna vaahtona. Älä kiehauta keittoa enää tämän jälkeen.

Ja avot,enää ei tarvitse syödä vetistä soppaa!

KUKKAKAALISOSEKEITTO TILLIÖLJYLLÄ (8:lle alkuruuaksi tai 4:lle pääruuaksi)

1 (500 g) kukkakaali
2 jauhoista perunaa
1 suuri purjo (250 g)
1 l vettä
n. 3 rkl kasvisfondia
1 rkl voita
2 dl kuohukermaa

TILLIÖLJY:

pieni puntti tilliä
1 ½ oliiviöljyä

1. Huuhtele kukkakaali ja irrota nuput. Kuori ja kuutioi perunat soppakokoisiksi. Halkaise purjo, huuhdo se ja leikkaa varsi 3 cm:n pätkiksi. Jätä kovat, vihreät lehdet käyttämättä.
2. Laita voimakas kasviliemi kuumenemaan kattilaan. Kuumenna voi paistinpannussa. Kuullota perunoita ja purjoa muutama minuutti.
3. Laita perunat ja purjo kiehuvaan kasviliemeen. Anna kiehua 5 min. Lisää kukkakaali ja keitä noin 15 min. Kokeile kypsyyttä haarukalla.
4. Sillä välin kun vihannekset kiehuvat, vaahdota kerma. Tee myös tilliöljy: hienonna tilli ja aja se ja öljy sauvasekoittimella tasaiseksi.
5. Valuta kasvikset ja ota liemi talteen. Soseuta kasvikset sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää lientä vähitellen, kunnes keiton koostumus on sopiva. Kääntele kermavaahto kuumaan keittoon juuri ennen tarjoamista. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa. Annostele lautasille ja valuta tilliöljyä päälle.

Alkuperäinen ohje: Gölorian Ruoka & Viini 8/2011

Avokado-kikhernesalaatti

2011-11-27T15:55:00.000+02:00

Laa-laa, nyt ei ehdi paljoa kirjoitella, sillä kotini on puettava vielä jouluun, tortut täytettävä ja aamun spinningissä uurastaneet raajani venyteltävä. Julkaisen kuitenkin tähän väliin tämän simppelin avokado-kikhernesalaatin, jonka ohjeesta saan jälleen kerran kiittää lempiruokablogiani Chocochiliä. Niiiiiiiin hyvää!

AVOKADO-KIKHERNESALAATTI

1 tlk kikherneitä
1 kypsä avokado
1 lime
reilu kourallinen minttua
suolaa ja pippuria

1. Huuhtele ja valuta kikherneet.
2. Kuutioi avokado ja yhdistä se kulhossa kikherneiden kanssa. Raasta joukkoon limen kuori ja purista mehu.
3. Silppua minttu salaatin joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita hyvin.

Ohje: Chocochili

Psssst. Jos en väärin muista, elämme juuri parasta avokadosesonkia. Siis kauppaan siitä, mars!

Joulu tuli jo!

2011-11-26T14:02:00.000+02:00

Iso lasipullo ja pienet valkoiset joulupallot Itäkeskuksen Fidasta, käsin tehdyt lasipallot Pentikistä, hopeinen joulupallo Indiskasta, kuollut oksa Rastilan metsistä ja kuvaan ängennyt kissa bloggaajan oma. Tästähän se idea silloin lähti.

Huomasitteko muuten, että tänään on tasan neljä viikkoa jouluaattoon? Pa-ras-ta!

Tahna uunissa makeiksi paahdetuista palsternakoista

2011-11-20T21:24:00.002+02:00

Uuden Mustan paluu juureksiin -haaste jatkaa riemukasta kulkuaan. Viime viikolla blogikollegat kehittivät aivan mielettömiä innovaatioita lantusta ja tälle viikolle haastejuurekseksi leimattiin palsternakka. Meinasin jo olla osallistumatta tällä viikolla koko haasteeseen kiireiden vuoksi, mutta menkööt nyt, kun eteeni kerran hyppäsi tämä vaivattomalta ja herkulliselta kuulostanut tahnaohje paahdetuista palsternakoista. Erilaisia levitteitä ja tahnoja ei sitä paitsi voi ikinä olla liikaa!

PALSTERNAKKATAHNA (kahdeksalle)

n. 400 g palsternakkaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 rkl sitruunamehua
1-2 valkosipulinkynttä
suolaa ja mustapippuria

1. Kuumenna uuni 225 asteeseen.
2. Kuori palsternakat ja lohko ne. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja kumoa palsternakat pellille. Kypsennä lohkoja uunissa noin 20 minuuttia, kunnes ne ovat pehmeitä ja paahtuneita. Jäähdytä palsternakat.
3. Mittaa kaikki dipin aineet kulhoon ja soseuta tasaiseksi tahnaksi.
4. Tarjoa tahnaa dippinä tai leipien täytteenä.

Ohje: Maku

Luumukaurapuuro

2011-11-20T15:13:00.001+02:00

"Lupaathan Mari, että ryhdyt syömään taas aamiaista?", kysyi person trainerini tällä viikolla. "Joo joo", vastasin typertyneenä kehonkoostumusmittauksen tulokset kädessäni. Ne eivät olleet kamalan kaunista luettavaa, eivätkä ikävä kyllä huijaakaan: kehoni on elänyt jo jonkin aikaa säästöliekillä.

Luit oikein. Voisi kuvitella, että bloggaava foodie oilisi se viimeinen ihminen, joka saa tuollaisen tuomion.

Vaikka tottahan se on, että olen jo vuoden verran leikkinyt ruokarytmini kanssa. Ruokailuajat ovat säännölliset joo, mutta kun syö sen kaksi kertaa päivässä, jää esimerkiksi illallisen ja seuraavan päivän lounaan väliin huimat 17 tuntia, jolloin vatsani ei saa muuta ravintoa kuin automaattikahvia ja vettä. Ei siis ihme, jos aineenvaihduntani on hieman sekaisin. Nolona vieläpä myönnän luulleeni, että vuorokauden aikana nautittu kokonaiskalorimäärä on se ainoa painonhallintaan vaikuttava asia.

Mitäkö olen siis tehnyt viime päivät? No opetellut syömään sitä samperin aamiaista. Kun nimittäin herää arkisin kuudelta, ei jaksa muuta kuin kuoria banaanin tai avata jugurttipurkin. Tätä viikonloppua odotin sen sijaan vesi kielellä, sillä olin päättänyt keittäväni pitkästä aikaa kaurapuuroa. Eikä mitä tahansa kaurapuuroa, vaan Siskot kokkaa -blogin Nellen luumupuuroa!

Olen sitä puurokoulukuntaa, joka ei siedä lainkaan suolaa kaurapuurossaan. Voisilmäkin pilaa kokonaisuuden, joten kuorrutankin puuroni yleensä paksulla kiisselillä tai marjoilla ja jääkaappikylmällä kevytmaidolla. Voitte vain kuvitella, miten luotu tämä puuro oli omaan makuuni! Ja sopii muuten mainiosti näin joulun alle, kun kaupasta kuin kaupasta löytyy luumutuotteita :)

LUUMUKAURAPUURO (kahdelle)

5 dl vettä
6 luumua (tuoreita tai kuivattuja)
1 iso ruokalusikallinen luumusosetta (tai maun mukaan)
1 kunnon teelusikallinen hunajaa
n. 2 dl kaurahiutaleita
(suolaa)

1. Pilko luumut ja laita ne kiehuvaan veteen. Kiehuta luumuja kannen alla kunnes ovat hieman hajonneet ja värjänneet veden ruskeaksi.

2. Lisää kaurahiutaleet, hunaja ja luumusose.

3. Pienennä lämpöä ja hauduta puuro kypsäksi.

4. Tarjoile esim. jääkaappikylmän maidon kanssa.

Ohje: Siskot Kokkaa -blogi

Melanzane alla Parmigiana - munakoisovuoka

2011-11-15T09:10:00.001+02:00

Keskustellaanko vaihteeksi hetki siitä, miten masentavaa on olla ruokabloggaaja pimeässä marraskuussa, kun kaikki arkiruuat näyttävät kuvissa pelkiltä kellertäviltä yrjöläjiltä? Ai ei vai. No kerron siinä tapauksessa siitä, miten parasta on tulla kotiin kiipeilemästä kädet ryytyneinä ja löytää keittiönpöydältä juuri uunista nostettu melanzane alla parmigiana eli munakoisopaistos. Jos ette ole jo oppineet, rakastan munakoison, tomaatin ja mozzarellan liittoa enemmän kuin pieniä koiranpetuja, joten hurmos oli ennalta arvattavissa.

Kelpaisiko tämä ohje munakoisovuoan perään haikailleelle Hosulillekin? :)

MUNAKOISOPAISTOS (neljälle)

3 keskikokoista munakoisoa
1 kg tuoreita tomaatteja TAI 2 tlk kuorittuja tomaatteja TAI 2 tlk tomaattimurskaa
3 valkosipulinkynttä
pieni sipuli
nippu basilikaa
250 g mozzarellaa
150 g parmesaaniraastetta
3 rkl oliiviöljyä
suolaa ja rouhittua mustapippuria

1. Pese munakoisot ja poista kannat. Leikkaa koisot pituussuunnassa noin 1 cm:n paksuisiksi viipaleiksi, ripottele niiden päälle suolaa ja jätä "itkemään" puoleksi tunniksi.
2. Tee tomaattikastike. Jos käytät tuoreita tomaatteja, kalttaa ne ensin (upota tomaatit hetkeksi kiehuvaan veteen, jotta saat kuoret irti). Kuullota hienonnetut valkosipulinkynnet ja sipuli öljyssä ja lisää paloitellut tomaatit. Sekoita joukkoon pienityt basilikanlehdet ja mausta suolalla ja rouhitulla mustapippurilla. Anna kiehua noin 10 minuuttia.
3. Pyyhi munakoisoviipaleiden pinnalle noussut neste talouspaperilla. Kuumenna pannulla oliiviöljy ja paista munakoisoviipaleet molemmin puolin kullan ruskeiksi.
4. Peitä uunivuoan pohja munakoisoviipaleilla, aseta seuraavaksi muutama mozzarellaviipale, kaada ohut kerros tomaattikastiketta, revi päälle muutama basilikanlehti ja ripottele lopuksi parmesaanraastetta. Jatka kerrosten asettelemista niin, että päällimmäiseksi tulee tomaattikastike ja loput parmesaaniraasteesta.
5. Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Paistos on valmis, kun munakoisot ovat läpeensä kypsiä ja pinta on saanut kauniin värin.

Alkuperäinen ohje: Marja Lindfors, Cucina Povera & ruokia Etelä-Italiasta

Parmesaani-pinjansiemenkeksit

2011-11-14T07:19:00.003+02:00

Joulufanina olen toki hamstrannut jo kaikki kauppoihin ilmestyneet joululehdet... Ja saanut hieman pettyä niistä jokaiseen. Yhdessä kehotetaan tupsuttamaan ikkunaan piimää, mikäli valkoista joulua ei kuulu, ja toisen lahjavinkit koostuvat lähinnä joulukoristeista. Ikään kuin kukaan täyspäinen haluaisi antaa saati vastaanottaa muovisia tonttutyttöjä ja piparkakkumuotteja jouluaattona. Niinku häh?

Toisaalta lehdissä esitetyt joulukodit ovat sentään valtavan inspiroivia. Niistä olen saanut ainakin sammumattoman paskkomielnteen Mailegin 150cm pitkään tonttupoikajoulukalenteriin. Saanhan sellaisen saanhan saanhan? Ja ovathan ne lehdissä olleet ruuatkin vimmatun herkullisia. Niin kuin esimerkiksi nämä Kaikkien aikojen Joulu 2011 -lehdestä löytämäni parmesaani-pinjansiemenkeksit, joiden rasvapitoisuus ei ole heikkohermoisten korville sopivaa.

PARMESAANI-PINJANSIEMENKEKSIT

150 g huoneenlämpöistä voita

2½ dl vehnäjauhoja

2 dl (n. 100 g) parmesaania raastettuna

Päälle:

1 kananmuna

1 dl (n. 50g) parmesaania raastettuna

pinjasiemeniä

1. Sekoita voihin jauhot ja juustoraaste. Muotoile taikinasta kaksi paksuhkoa pötköä. Kääri ne kelmuun ja anna levätä jääkaapissa vähintään puoli tuntia.

2. Leikkaa pötköt n. ½ cm paksuisikis paloiksi. Nosta ne pellille leivinpaperin päälle.

3. Voitele keksit kevyesti vatkatulla kananmunalla. Ripottele pinnalle juustoraastetta ja pinjansiemeniä.

paista keksejä uunissa keskitasolla 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Ohje: Sanna Kekäläinen, Kaikkien aikojen joulu 2011

Lanttu-kikhernecurry

2011-11-13T10:42:00.001+02:00

Uusi Musta haastoi kuun alussa ruokabloggaajat mukaan nostattamaan kotimaisten juuresten profiilia ja kokkaamaan niistä ruokia, jotka eivät ole sitä ainaista lanttumössöä ja uunijuureksia. Paluu juureksiin -haasteen ensimmäinen raaka-aine oli punajuuri, johon tulikin aivan mielettömiä tuunausideoita. Tällä viikolla estradille astuu puolestaan lanttu, johon minut haastettiin Chocochilin tontilta. Ihan mahtavaa, koska minähän rakastan lanttua!

Tämän lantun kanssa lähdin reissuun Intiaan ja innostuin ehkä vähän jo tulevasta talvilomamatkastani kyyneleen muotoiseen Sri Lankaan, jossa huhujen mukaan tarjoillaan maailman tulisimmat curryt. Eihän tämä kovin omaperäinen ruoka ole, mutta kotimaiselle lanttuloorajuurekselle silti ihan tarpeeksi eksoottinen ;)

LANTTU-KIKHERNECURRY KURKKURAIDALLA

500 g lanttua
2 rkl öljyä
1 rkl voita
1 pieni sipuli
2 pulleaa valkosipulinkynttä
1 rkl jauhettua juustokuminaa
2 rkl currya
1 tlk kiherneitä
½-1 punainen chili (maun mukaan)
70 g tomaattipyreetä
1tlk kookosmaitoa
suolaa ja rouhittua mustapippuria

1. Kuori ja paloittele lanttu. Esikeitä lanttukuutioita suolavedessä n, 20-30 minuuttia, kunnes ovat pehmenneet.
2. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna voi-öljyseos suurella pannulla ja lisää joukkoon juustokumina, curry, sipuli ja valkosipuli. Kuullota n. 5 minuuttia. Lisää kikherneet, lanttulohkot, hienonnettu chili, tomaattipyre ja kookosmaito. Kiehauta ja säädä sen jälkeen lieden lämpötila pienimmälle mahdollisille. Anna curryn tekeytyä kannen tai folion alla puolisen tuntia tai pidempään.
3. Mausta lopuksi suolalla ja mustapippurilla. Tarjoile esim. riisin, kurkkuraidan ja tuoreen naanleivän seurana.

KURKKURAITA

(turkkilaista) jugurttia
pala kurkkua
1 valkosipulinkynsi
tuoretta minttua tai korianteria
suolaa ja pippuria

1. Raasta kurkku. Kuori ja hienonna valkosipuli.
2. Sekoita ainekset keskenään ja anna makustua jääkaapissa vähintään puoli tuntia ennen tarjoilua.

Pssst. Arvatkaapa. kuka amatööri törkkäsi tätä ruokaa tehdessään chilit silmiin ja vietti sen jälkeen ikuisuudelta tuntuneen ajan turkkialiset jugurtit naamalla? Ei näin.

Pasta alla Norma meni laatikkoon

2011-11-06T19:31:00.000+02:00

Pasta alla Norma ei ole vain Sisilian lahja maailman keittiöihin vaan myös henkilökotainen pakkomielteeni. Valmistan sitä vähintään kerran kuussa ja ainoa suhdettamme koetellut aikakausi koettiin viime keväänä vietettyäni viikon pienessä sisilialaisessa kalastajakylässä syöden päivittäin - tiedätte kyllä mitä. Sen loman jälkeen munakoiso ja pasta eivät kiehtoneet ainakaan hetkeen.

Tällä kertaa hautasin Norman poikkeuksellisetsi uunivuokaan, vaihdoin vääräoppisesti kovan ricotta salatan pehmeämpään ricottaan ja hamstrasin kaupan kookkaimmat kuivapastat. Täydellistä! Sopii pimeisiin syysarki-iltoihin ja lohturuokanälkään :).

PASTA ALLA NORMA UUNISSA

400 g täysjyväpastaa (esim. rigatoni)
400 g tomaattimurskaa
3-4 valkosipulinkynttä
1 munakoiso
1 tl sokeria
1 tl balsamicoa
250 g ricotta-juustoa
juustoraastetta (esim. parmesan tai vuohenmaitogoudaa)
suolaa ja pippuria

1. Hienonna kuoritut valkosipulinkynnet. Kuutioi munakoiso.
2. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota valkosipuli. Lisää munakoisokuutiot ja paista, kunnes munakoisot ovat saaneet hieman väriä. Lisää tomaattimurska, sokeri, balsamico, suola ja pippuri. Anna hautua miedolla lämmöllä hetken jos toisenkin. Tarkista maku.
3. Keitä pasta kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan.
4. Voitele uunivuoka öljyllä. Lisää vuokaan sekä keitetty pasta että tomaattikastike. Sekoita. Lusikoi päällee ricottaa ja viimeistele juustoraasteella.
5. Pasita vuokaa 200-asteisessa uunissa noin 30-40 minuuttia kunnes pinta on gratinoitunut rapsakaksi. Silppua päälle ennen tarjoilua paljon tuoretta basilikaa.

Suklaajuustokakku

2011-11-03T18:50:00.012+02:00

En ole leipuri, enkä etenkään sokerileipuri, joten voin vallan hyvin huudattaa oodia hyydykekakuille. Ilman juustokakkuja kun en leipoisi varmaan ikinä mitään juhlavaa ja makeaa, vaan tarjoilisin vieraillekin pelkkiä pakastepullia. Kun en vaan muka osaa! Paitsi hyydyttää juustokakkuja!

Löysin Tuomaksen synttäreille tämän kaksikerroksisen suklaaunelman reseptin kakkukuningattaren Ullan blogista. Kakku oli silkkaa hunajaa maultaan, mutta ihmiettelin hieman pohjan paksuutta. Riisimurojen määrän olisi voinut ihan hyvin pudottaa kahdeksasta kuuteen tai jopa neljään desiin, sillä nyt puolet kakusta oli pelkkää riisisuklaata.

SUKLAAJUUSTOKAKKU

POHJA

100 g tummaa suklaata
1 dl sekalaista pähkinärouhetta
8 dl (suklaa)riisimuroja

TÄYTE
2 dl vispikermaa
2 dl turkkilaista jugurttia
400 g maustamatonta tuorejuustoa
½ dl sokeria
130 g valkosuklaata
100 g minttukrokanttisuklaata
30 g tummaa suklaata
6 liivatelehteä + 2½ rkl vettä

1. Sulata pohjaan tuleva suklaa ja sekoita siihen rouhitut pähkinät ja riisimuro.
2. Pingota leivinpaperi halkaisijaltaan 25 cm irtopohjavuokaan ja painele pohjaseos siihen.
3. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita siihen jogurtti , tuorejuusto ja sokeri.
4. Laita liivatelehdet kylmän veteen likoamaan.
5. Sulata tummat suklaat omassa astiassa ja valkosuklaa omassa.
6. Jaa täyte kahteen osaan ja sekoita toiseen puoleen tummat suklaat ja toiseen valkosuklaa.
7. Purista liivatelehdistä kylmä vesi pois ja kuumenna 2½ rkl vettä kiehuvaksi, esim. lasissa mikrossa. Liuota liivatelehdet kuumaan veteen ja lisää puolet liivateliuoksesta suklaatäytteeseen ja puolet valkosuklaatäytteeseen.
8. Kaada valkosuklaatäyte pohjan päälle ja lopuksi tummasuklaatäyte päälle.
9. Nosta kakku jääkaappiin hyytymään muutaman tunnin ajaksi tai pakkaseen tunniksi.
10. Rouhi pinnalle halutessasi tummaa suklaata tai koristele muulla tavoin.

Ohje: Elämä makeaksi -blogi

Sinihomejuustohyrrät

2011-11-02T17:17:00.000+02:00

Vanhan blogin hautaamisessa oli se(kin) hyöty, että voin blogata nyt paremmalla omallatunnolla päivitettyjä versioita vanhoistakin resepteistä. Eli häh-hää, seuraa sinihomejuustohyrrien paluu! Yhteinen historiamme on kaikessa lyhykäisyydessään se, että olin hyrrien takia hyvässä sinihomejuustokoukussa jo kauan ennen koulun aloittamista, joten suosittelen näitä varauksella. Kun leivon hyrriä pellillisen, on erittäin todennäköistä, että iltaan mennessä olen myös syönyt niitä pellillisen.

SINIHOMEJUUSTOHYRRÄT (n. 16 kpl)

1 iso kokonainen levy voitaikinaa (älä siis osta viiden pienen levyn voitaikinapakkausta)
170 g sinihomejuustoa
200 g ranskankermaa (28%)
luomumuna voiteluun

1. Sulata voitaikinalevy. Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen.
2. Kauli taikina noin kaksinkertaiseksi.
3. Siirrä sinihomejuusto ja ranskankerma tasapohjaiseen astiaan. Muussaa juusto ja ranskankerma haarukalla tasaisenlaiseksi massaksi, johon saa jäädä myös isompia juustomöykkyjä sattumiksi.
4. Levitä seos tasaisesti kaulitun taikinan päälle. Rullaa taikina rullalle ja leikkaa noin 1 cm paksuisiksi paloiksi. Nosta rullat pystyasentoon leivinpaperin päälle uuninpellille ja voitele kananmunalla.
5. Paista hyrriä uunissa noin 20 minuuttia. Varmista välillä tilanne. Rullien kuuluu saada väriä päältä, mutta sisemmältä voitaikina saa jäädä pehmeäksi ja hivenen raa’aksi. Uskokaa pois, se on parasta juuri niin!
6. Anna rullien jäähtyä ennen tarjoilua.

+7. Kauho lopuksi ylijäänyt juustokermaseos omaan suuhusi.

Ohje: Äidin

Kaksysi

2011-10-30T20:05:00.000+02:00

Täällä on tänään juhlittu ja syöty niin, että napa ruskaa. Paljon onnea Tuomas! ♥

Ohjeet kakkuun ja muihin tulee ensi viikon aikana.

Ilmoitusluontoinen asia

2011-10-30T19:15:00.001+02:00

Hei sellaista vain, että poistin tänään vanhan blogini reseptiikan silmistänne. Alkoi vain hävettää niin paljon. Et ai kauheet, miten mä tommosta? Miks noin paljon tota ja tota ja TOTA? Ja oliko toiki ihan pakko julkasta! Enkä muutenkaan nähnyt, että blogilla olisi ollut enää mitään muuta funktiota blogistaniassa kuin tarjota maailman kuppasimmat ruokakuvat, pisimmät jaarittelut ja reseptit, joita edes minä en enää noudattaisi.

(Jos kuitenkin tunnet, että joku suosikkireseptisi jäi vanhaan blogiin, niin laitathan viestiä osoitteeseen kurpitsamosta @ gmail.com (välit pois). Lähetän niitä mielelläni meilitse.)

EDIT: Yleisön pyynnöstä palautin merkinnät toistaiseksi ja poistan ne lopullisesti vasta tiistaiaamuna. Halukkailla on näin ollen tämä ja huominen päivä aikaa copypastata haluamansa reseptit :)

Papupihvejä ja punajuurta

2011-10-29T21:46:00.095+03:00

Syksy on riistan ja dramaattisen väristen juureslisukkeiden kulta-aikaa. Ihan ensin mainittuun en näillä kasvisruokamieltymyksilläni taivu, mutta papupihvillä kruunattu, kermassa hautunut punajuuri on herkuista herkuinta!

PAPUPIHVIT (6 kpl)

öljyä paistamiseen
1 sipuli hienoksi pilkottuna
1 valkosipulinkynsi murskattuna
1 tl jauhettua korianteria
1 tl jauhettua juustokuminaa
1 tl savupaprikaa
ripaus chiliä
150 g tuoreita herkkusieniä hienonnettuna
1 tlk kidneypapuja huuhdeltuna
2 rkl tuoretta persiljaa tai 2 tl kuivattua
suolaa ja pippuria
½ dl korppujauhoja
1 luomumuna

1. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota sipulit pehmeäksi. Lisää valkosipuli, korianteri ja juustokumina ja kuullota sekoittaen. Lisää herkkusienet ja jatka paistamista 4-5 minuuttia tai kunnes kaikki neste on haihtunut.

2. Pane pavut pieneen kulhoon ja soseuta ne haarukalla tai perunasurvimella. Lisää sekaan sieniseos, persilja, korppujauhot ja mausta suolalla ja pippurilla. Jos taikina on kovin kuumaa sieniseoksen takia, anna sen jäähtyä sen verran, että pysty käsittelemään sitä paljain käsin. Sekoita joukkoon kananmuna.

3. Muotoile taikinasta pihvejä (tai pyöryköitä). Paista 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

PUNAJUURIPAISTOS (neljälle)

4 punajuurta raastettuna tai suikaloituna

½ purjo

1 tl suolaa

1 tl rakuunaa

sinihomejuustoa murusina

2 dl kermaa

1. Asettele uunivuokaan punajuurisuikaleet ja hienonnettua purjoa. Mausta suolalla, rakuunalla ja murennetulla sinihomejuustolla.
2. Lisää kermaa sen verran, että suikaleet jäävät juuri ja juuri näkyviin.
3. Paista 160 asteessa noin 2 tuntia. Peitä paistos tarvittaessa foliolla.

Ps. Keskimmäinen kuva olkoon todiste siitä, että meillä tosiaan on kaksi kissaa. Se mustempi kaveri sattuu vain olemaan astetta epäfotogeenisempi adhd-tapaus, joka tulee kameran nähdessään vain puskemaan sitä :D

Tallinnan lokakuu

2011-10-25T08:16:00.000+03:00

Hei kävin siis Tallinnassa!

Tällä kertaa reissu ei tosin sujunut aivan kuten Strömsössä. Olin bookannut hyvissä ajoin tuttavan suosituksesta huoneen Unique Hotelssista läheltä Tallinnan vanhaakaupunkia, mutta kun saavuimme tuohon persoonalliseen majaan, kuulimme huoneemme joutuneen tuplabookkauksen uhriksi. Mahtavaa. Valinnanvaran puuttuessa suostuimme siirtymään toiseen, yhtä tähteä laadukkaampaan hotelliin, mutta myönnän huumorintajuni loppuneen siinä vaiheessa, kun ymmärsin tämän kakkosmajamme sijaistevan jollain jumalan hyllkäämällä pientaloaueella taksimatkan päässä Tallinnan keskustasta. Eikä se huonekaan nyt ihan tähtiensä arvoinen ollut. Mah-ta-vaa. Ja jottei etukäteen punomani suunnitelmat olisi vahingossakaan toteutuneet, onnistuin vielä hävittämään paksun nipun ennen matkaa kasaan haalimiani ravintolavinkkejä. Byhyy!

Ja siitä se idea lempiravintolaani Elevanttiin siirtymisestä sitten lähti. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Elevantin kasvisruuat ♥

Sen enempää en tekemisistämme Tallinnassa ajatellut tällä kertaa avautua, mutta pakko lisätä yksi ravintolavinkki. Vaikka kadotinkin kaikista kiinnostavimpien ravintoloiden sijainnit, saan kiittää Tallinnan pienuutta siitä, että ainakin yksi niistä osui nenäni eteen ihan sattumalta. Herkun ja koukun Ellun suosittelema Von Kral´s Garden nökötti nimittäin sympaattisena yhdessä vanhankaupungin kivijaloista ja hurmasi hintatasollaan, joka koostui mm. 4 euron pääruuista. Lottovoitto! Tilasin alkuun savujuusto-tomaattikeiton (2,50€), pääruuaksi lohispelttipastan (4€) ja jälkiruuaksi creme bruleen, enkä ihan äkkiä keksi kokonaisuudesta muuta vikaa kuin liian pienen vatsani. Suosittelen!

Tällainen pikakatsaus tällä kertaa. Sen vain vielä sanon, että jos en vihaisi Itämeren viinarallilauttoja näinkin antaumuksella, voisin helposti nimittää Tallinnan yhdeksi lempikaupunkilomakohteekseni.

Onko muita Tallinnaan hurahtaneita?

Ensimmäinen jouluinspiraatio

2011-10-21T17:00:00.000+03:00

Huomasin kuvan sattumoisin Indiskan näyteikkunassa ja olin kirjaimellisesti pakahtua. Ihan MIE-LE-TÖN. Juuri tuollaista rustiikkista juhlavuutta haluaisin omaankin joulukotiin!

Oi tule joulu jo!

Kuva: Indiska

Guess where I was

2011-10-17T20:33:00.000+03:00

Tallinnan lempiravintolani ei pettänyt taaskaan. Arvaatteko, mistä paikasta on kyse? :)

Matkasta muuten lisää vasta loppuviikosta. Jos muuten tiedätte kaupan, josta saa ostettua edullisesti lisätunteja vuorokauteen, niin vaadin sen paljastamista! Tiedostoissani oliai vaikka mitä postattavaa, mutku......

Alia

2011-10-11T18:39:00.000+03:00

RESEPTI ONNISTUNEESEEN SUNNUNTAIHIN

1 syysaurinko

1 Alian brunssi

1 Jaana

Kaappaa Jaana. Sekoitta ainekset keskenään. Nauti heti

Ohje: bloggaajan oma

Bataattikeitto

2011-10-09T09:43:00.000+03:00

No se bataattikeitto sitten! Valmistin sopan Valion ohjeella ja pidin sen ruokosokerisiirapilla kevyesti maustettua jugurttisilmää jotakuinkin tämän vuoden parhaimpana innovaationa. Niiiiiin hyvää muuten aika imelän tulisen sosekeiton kanssa.

Tosin seuraavalla kerralla laittaisin keittoon vähemmän nestettä tai korvaisin kerman tuorejuustolla, sillä pidän enemmän tönkömmästä, melkein puuromaisita sosekeitoista. Mutta makuasioitahan nämä.

BATAATTIKEITTO (6:lle)

1 l vettä
1 kasvisliemikuutio
1 sipuli
700 g bataattia
3-5 porkkanaa
2,5 dl kermaa
3/4 tl suolaa
mietoa chilikastiketta maun mukaan

LISÄKSI
turkkilaista jugurttia
ruokosokerisiirappia
kurpitsansiemeniä

1. Laita vesi kiehumaan kattilaan, lisää liemikuutio.

2. Kuori ja kuutioi sipuli, bataatti ja porkkanat. Lisää kasvikset kiehumaan kattilaan. Keitä n. 30 min tai kunnes kasvikset ovat kypsiä.

4. Soseuta keitto. Lisää kerma. Sekoittele ja kuumenna kiehuvaksi. Mausta.

5. Paahda 2 - 3 rkl kurpitsansiemeniä puhtaalla, kuivalla pannulla.

6. Sekoita turkkilaisen jogurtin joukkoon hiukan ruokosokerisiirappia.

7. Lisää annosten päälle jogurttia ja kurpitsansiemeniä.

Ohje: Valio

Ohje onneen

2011-10-08T10:15:00.000+03:00

Kulunut viikko ei ole ollut se elämäni onnekkain: autoni levisi saaden aikaan päälle tonnin laskun ja takkini tyhjeni hetkellisesti myös muilla elämän osa-alueilla. Tätä blogiakaan en ole oikein jaksanut, vaikka asiaa löytyisi varastosta jopa muihin blogeihin jaettavaksi. Äh, taisi koittaa lokakuu?

Jotain pieniä ilon rippeitä kasaantui sentään tiistaille, jolloin pääsin kokkailemaan Valion koekeittiöön ja tutustumaan Valion tämän syksyn uutuuksiin. Ruoasta tuli taivaallista - kiitos vain illan järjestäjien ja apukokkien - ja vatsaanikin syntyi yksi chilirahkan mentävä ikuinen aukko. Tiedätte varmaan, että ruokabloggaajana minun on haastavaa pitää minkään brändin valmiiksi maustettuja ja jauhettuja tuotteita arvossaan, sillä haluan käyttää resepteissäni mahdollisimman puhtaita makuja, mutta tällä kertaa sekin ennakkoluulo kohtasi voittajansa. Kyseessä on siis Valion maustetun rahkaperheen makea ja tulinen kuopus, jossa yllättävää kyllä on juuri täydellinen määrä potkua. Suosittelen kokeilemaan!

Koska rakastuin niin tulisesti sekä itse rahkaan että teeleipiin, joita tiistain koekeittiössä rahkasta valmistettiin, en malttanut olla palaamatta samoihin makuihin myös pari päivää myöhemmin, kun mietin, mitä tekisin makeahkon bataattikeiton kumppaniksi (ohje keittoon tulossa myöhemmin). Sotkin siis keskenään vain kuivat aineet, raastoin juuston ja yhden parhaimmat päivänsä nähneen omenan, lisäsin rahkan ja margariiniin ja avot, maailman helpoin leipä oli paistoa vaille valmis!

Ainiin, miten otsikko liittyy tähän reseptiin? No siten, että olo on ainakin sata astetta onnellisempi näiden teeleipien jälkeen!

JUUSTOISET OMENATEELEIVÄT (4kpl)

3,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

150 g juustoraastetta

1 dl raastettua omenaa

1 dl juoksevaa margariinia

1 prk (200g) Valio maustettu rahka makea & tulinen

1. Yhdistä kuivat aineet, juustoraaste ja omenaraaste.

2. Lisää margariini ja rahka. Sekoita nopeasti, ettei taikina sitkisty.

3. Taputtele leivinpaperille pellille jauhojen avulla neljä pyöreää, matalaa leipää. Jaa leivät leivinpyörällä neljään osaan. Pistele haarukalla.

4. Paista uunin keskiosassa 225 asteessa 12 - 15 min tai kunnes ovat kypsiä.

Ohje: Valio

Eläinten viikko

2011-10-04T12:47:00.000+03:00

Hyvää alkanutta Eläinten viikkoa! Täällä on tänä aamuna pussailtu kahta karvalasta ja surffailtu mielenkiintoisella sivustolla.Tehkää tekin niin!

Eläinsuojeluliitto Animalia kampanjoi eläinten viikolla eläinystävällisen kuluttamisen puolesta ja kampanjan keulaksi on avattava tänään laaja Vapauta valinnoilla -verkkosivusto, josta kävijät löytävät kattavan joukon eläinystävällisiä kulutusvinkkejä, kuten reseptejä, ravintola-arvosteluja, kosmetiikkasuosituksia sekä vaatevinkkejä. Suosittelen tutustumaan ainakin ravintola-arvosteluihin. Reseptien puolella itseäni inspiroi puolestaan täytetyt jalopenot ja matkailun alta löytyy mielenkiintoista dataa siitä, miten matkallakin voi kunnioittaa paikallisten eläinten oikeuksia.

Kannattaa tutustua!

Ruusukaaleja ja karppausta

2011-10-02T17:08:00.000+03:00

Valmistin mennä viikolla paistetulle taimenelle lisuketta ruusukaaleista, mikä antoi aihetta pohtia suhdettani hiilihydraatteihin ja vallitsevaan vhh-trendiin.

En karppaa, koska en pode tarvetta sille. En tarkoita, etteikö vatsani olisi yhtä mahamakkaraa aineenvaihdunnan huomattua lähestyväni enemmän kolmea- kuin kahtakymppiä ja etteikö minuakin välillä "turvottaisi". Satun vain oleman siitä onnekas, että ruokavalioni on jo valmiiksi melko monipuolinen. En esimerkiksi käytä juurikaan eineksiä enkä edes muista, koska olisin korvannut aterian leivällä, mitä monet karppaukseen koukuttautuneet muistelevat halveksien entisestä elämästään. Arkisin syön leipää ehkä yhden siivun lounaalla ja joskus toisen illalla, mikäli ilta-ateriaksi on tehty esim. saaristolaisleivän seuraa kaipaavaa kalakeittoa. Pasta, peruna ja riisi eivät myöskään kuulu jokapäiväiseen lautasmalliini, vaikka kahta ensimmäistä palvonkin, sillä tilaa on annettu myös muun muassa vihreille pavuille ja parsakaalille, joita luojan kiitos rakastan ihan yhtä paljon kuin kermaan ja voihin muussattua rosamundaperunaa.

Toisaalta syyt ovat myös henkisiä, sillä kun on tärvellyt puolet elämänsä ruokahetkistä eettiseen morkkikseen, ei halua lisätä syömisen aiheuttamaa huonoa omaatuntoa enää entisestään. Etenkään nyt, kun nuoruuden piikkiin pantavat kärkkäät mielipiteet ovat saaneet hieman pyöreyttä ja absoluuttinen pahuus on muuttunut suhteelliseksi. Saatan ohittaa edelleen sen työpaikkaruokalan kinkkukiusauksen vanhasta tottumuksesta, mutten enää hakemalla hakeudu tilanteeseen, jossa kieltäisin itseltäni ne leipäkorin uunituoreet vehnäsämpylät, joihin on saletisti käytetty myös eilisen perunamuussit. Rajat ne oli Neuvostoliitollakin.

Ja rehellisesti: rakastan huonoja hiilihydraatteja! Perunaa! Pastaa! Maitosuklaata! Uunituoretta leipää! Ben & Jerry's -jäätelöä! Omnomnomnom! Vaikka perunamuussittomasta annoksesta tulisikin hoikempi ja energisempi olo, tulen siitä saletisti myös ärtyneemmäksi, jos vierustoveri louskuttaa samettisen möyheää pottua. Olen jo lähtökohtaisesti annoskateellisin ihminen maan päällä, joten kyllä kiitos, muusia mulle.

Mitä niihin mahamakkaroihin ja jenkkakahvoihin tulee, voi hyvin olla, että karppaus toimii joillekin painonhallinnassa. Itse vain tykkään hikoilla ne ylimääräiset nesteet salilla ja olen kantapään kautta huomannut, että tarvitsen silloin hiilareita jaksaakseni (ts. salaattilounaan jälkeen spinning tuntuu suojuoksulta). Vatsoja on taatusti yhtä monta erilaista kuin on vatsan kantajiakin, joten tuntuu loukkaavalta kuulla ulkopuolisten "asiantuntijoiden" neuvoja siitä, kuinka laihtuisin, jos vain söisin kunnon proteiinia (=lihaa) enkä mitään pupjen ruokaa (=puuroa). Olisiko todella näin? Mites se henkinen hyvinvointi? En todennäköisesti voisi kovin hyvin silloinkaan, jos täyttäisin vatsani työpaikkaruokalan tehokidutetuilla broilereilla.

Ei minua haittaa muiden karppaus ja toivon, ettei tästä postauksesta tullut sellaista fiilistä, että halveksisin kyseistä ruokavaliota. Karppauksessa on paljon hyviäkin pointteja, mutta se ei vaan ole mun juttu. Ja tahdon kai myös sanoa, ettei tästä blogista tule ikinä löytymään mitään alleviivaavaa karppikamaa - tällaisia törkeän hyviä kasvislisukkeita kylläkin ;)

KERMASSA HAUDUTETTU RUUSUKAALI

400 g ruusukaalia

1 rkl voita

1,5 dl kermaa

1 rkl sitruunamehua

suolaa

1. Poista ruusukaaleista päällimmäiset lehdet ja kanta. Leikkaa ruusukaalit neljään osaan.

2. Kuumenna voi kattilassa/ kannellisessa pannussa ja lisää ruusukaalit. Kuullota ruusukaaleja hetki, lisää sitten kerma. Pienennä levyä sen verran, että kerma juuri ja juuri hieman poreilee, ja laita kansi päälle. Hauduta n. 20-30 min, kunnes kerma on imeytynyt ruusukaaleihin ja niistä on tullut pehmeitä.

3. Lisää sitruunamehu ja mausta suolalla. Tarjoile heti.

Ohje: Voisilmäpeliä

Sinne män!

2011-09-29T17:35:00.000+03:00

Siinä se kumisee tyhjyyttään. Viimeinen pullo kaikkien aikojen lempipunaviiniäni, jonka Alko omavaltaisesti poisti kesän aikana valikoimastaan. Snif ja nyyh!

Eli ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Tänä talvena ei sit vissiin juoda espanjalaista!

Sunnin brunssi

2011-09-25T17:45:00.000+03:00

Rakastuin tänään ensisilmäyksellä, eikä kukaan vaikuta yllättyneeltä paljastettuani, että kohde on brunssiravintola. Joten Ravintola Sunn, pliis märi mii!

Helmeilevä bellini, samettisen suloinen kaurapuuro ja herkkuja tursunnut noutopöytä maksoivat yhteensä 23 euroa. Erittäin kohtuullista. Eikä muuten seurassakaan ollut vikaa, vaikka eräskin oli tuskin kuukauden vanha. Näitä hetkiä lisää!

Unohdettu porkkana

2011-09-25T10:01:00.000+03:00

Olen ihminen, jonka jääkaapin vihanneslokerosta löytyy aina porkkanapussi. Se ei tosin tarkoita sitä, että rakastaisin porkkanaa jotenkin epätavallisen paljon ja tunkisin sen oranssinkellertävää lihaa jokaiseen ruokaan. Päinvastoin. Saatan ostaa koko säkin, käyttää siitä vain pari porkkanaa ja unohtaa sitten loput yksilöt jääkaappiin... ainakin seuraaviksi kuukausiksi.

Siksi olinkin iloinen, kun Sannan blogista löytyi tämä simppeli ja hyvä porkkana-sinihomejuustolisuke. Vihdoinkin unohdetuille porkkanoilleni oli tarkoitus!

PORKKANA-SINIHOMEJUUSTOVUOKA

500 g porkkanaa
100 g sinihomejuustoa
2 dl kasvislientä
1 dl kermaa
1 rkl kuivattua rakuunaa

1. Huuhtele, kuori ja paloittele porkkanat viipaleiksi.

2. Pane porkkanat ja kasvisliemi laakeahkoon uunivuokaan ja kypsytä uunissa 200 asteessa puolisen tuntia.

3. Ota vuoka uunista, lisää kerma, murusteltu homejuusto ja rakuuna. Paista vielä puoli tuntia 200 asteessa.

Alkuperäinen ohje: Helsinkin Sanomat ja Pippurimylly

Vihertävä lasagne

2011-09-23T18:55:00.000+03:00

Onni on aurinkoinen perjantai, lasillinen (tai kaksi) lempipunaviiniä ja vielä täysi pussillinen Omar-karkkeja, mutta ennen kuin sallin itseni tukehtua niihin, julkaisen kuluneen viikon lasagneinnovaationi. Panzanella ei nimittäin ollut ainoa Italia-ikävän synnyttäjä (snif).

Tämän lasagnen salaisuus on siinä, ettei tomaattikastiketta tarvita. Valkoviinissa haudutettu pinaatti on vähintäänkin yhtä luksusta ja kun valkokastikkeeseen lisätään ricotta, on lopputulos terhakas ja raikas, melkein terveellinen. Voiko lasagne olla terveellistä? En usko, mutta voisin hyvin elää siinä illuusiossa.

Löysin reseptin Helsingin Sanomien arkistosta, mutta lisäsin siihen kesäkurpitsaa löydettyäni Kampin K-Supermarketista niitä oikein pieninä ja sievinä. Proteiiniahan tässä ruuassa ei ole nimeksikään, mutta josko se olisikin sellainen lisukelasagne? Itse tarjoilin sen panzanellan kanssa ja jämät nautittiin seuraavana päivänä tomaatti-mozzarella-basilikasalaatilla. Niin, mikä Italia-ikävä niin...

PINAATTI-RICOTTALASAGNE (kuudelle)

(pinaatti)lasagnelevyjä

pieni kesäkurpitsa

Pinaattikastike:

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

1 rkl öljyä

800 g tuoretta tai 450 g pakastettua pinaattia
1 dl valkoviiniä
suolaa, mustapippuria
ripaus kanelia

Juustokastike:
25 g voita tai margariinia
1/2 dl vehnäjauhoa
6 dl maitoa
250 g ricottaa
muskottipähkinää, valkopippuria

Pinnalle:
1 dl juustoraastetta

1. Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulit. Pese pinaatti, poista varret ja hienonna lehdet. Lisää pinaatti, valkoviini ja mausteet. Hauduta 10 minuuttia kannen alla.

2. Tee juustokastike. Sulata voi kattilassa ja kiehauta jauhot siinä, älä ruskista. Lisää maito koko ajan sekoittaen. Keitä miedolla lämmöllä sekoitellen noin 5 minuuttia. Sekoita joukkoon ricotta ja mausteet.

3. Viipaloi kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi. Lado vuokaan kerroksittain pinaattikastiketta, lasagnelevyjä, juustokastiketta ja kesäkurpitsasiivuja. Rouhi kesäkurpitsojen päälle aina mustapippuria ja suolaa. Jätä päällimmäiseksi kerros juustokastiketta ja ripottele pinnalle juustoraaste.

4. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Anna lasagnen vetäytyä noin 5 minuuttia ennen tarjoilua.

Alkuperäinen ohje Helsingin Sanomat.

Psst. Se tomaattinen lasagne-bravuurini löytyy yhä täältä.

Mamma mia!

2011-09-22T09:55:00.000+03:00

Oletteko huomenneet, että mennyttä kesää voi myös jatkaa? Nimittäin keittiön puolella.

PANZANELLA

eli toscanalainen leipäsalaatti

n. 300 g meheviä kirsikkatomaatteja

4-6 viipaletta maalaisleipää

1 punasipulia

tuoretta basilikaa

Kastike

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 dl korkealaatuista oliiviöljyä

2-3 rkl balsamicoa

mustapippuria

1. Paahda leipäviipaleet rapeiksi joko uunissa tai kuivalla paistinpannulla.

2. Halkaise tomaatit. Hienonna punasipuli. Revi basilikanlehdet pienemmiksi. Sekoita leipäkuutiot ja kasvikset laakeassa tarjoiluastiassa.

3. Sekoita kastikeainekset keskenään erillisessä astiassa. Kaada salaatin päälle ja sekoita ronskisti käsin. Anna maustua huoneenlämmössä 30 minuuttia ja mausta sen jälkeen vasta rouhitulla mustapippurilla.

Pssst. Kuinka väärin on suunnitella jo nyt seuraavaa kesälomaansa? Kuluttaisiko sen ehkä Toscanassa? :)

Dramaattinen kurpitsa

2011-09-20T12:13:00.000+03:00

Blogiini eksyy päivittäin viidestä kolmeenkymmeneen pohjoisamerikkalaista googlettajaa hakusanalla pumpkin jam. Mahtavat pettyä, sillä en rehellisyyden nimissä ole ikinä edes maistanut kurpitsahilloa. Blogin nimi on vain sanaleikki edellisen blogini nimestä kurpitsamoska.

Hillon sijaan ajattelinkin helliä teitä kermaisen pehmeällä, ihanan simppelillä ja dramaattisen värisellä kurpitsakeitolla, jonka alkuperäisen ohjeen löysin Siskot kokkaa -blogista. Tässä sopassa maistuu syksy ♥!

KURPITSAKEITTO PAISTETUILLA KANTARELLEILLA

(2-3 hengelle, alkukeittona 4-6:lle)

600g kurpitsan lihaa(eli kokonaista kurpitsaa n. 1½ kg)
1 valkosipulin kynsi
50g voita
1 tl ruokosokeria
raastettua muskottipähkinää
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria rouheena
7 1/2 dl täysmaitoa

LISÄKSI:

kantarelleja
voita ja öljyä paistamiseen
muutama timjaminoksa
suolaa ja pippuria
kurpitsansiemenöljyä ja paahdettuja kurpitsansiemeniä

1. Pilko kurpitsan liha n. 2 cm palasiksi.Sulata voi kattilassa ja ruskista kurpitsapalat kevyesti. Ne saavat myös muussaantua hieman.
2. Sekoita joukkoon sokeri ja anna sen sulaa. Lisää hienonnettu valkosipulinkynsi, sen jälkeen mausteet ja lopuksi maito hyvin sekoittaen. Anna kiehua hiljaa kannen alla 20 min välillä sekoitellen.
3. Paista keiton hautuessa puhdistetut sienet. Sulata nokare öljyä pannulla. Lisää öljy ja timjaminoksat. Lisää sienet kuumalle pannulle ja paahda, kunnes suurin osa nesteistä on haihtunut. Poista timjaminoksat ja mausta suolalla ja pippurilla.
4. Soseuta kurpitsakeitto. Annostele lautasille ja koristele paistetuilla sienillä, kurpitsansiemenöljyllä ja paahdetuilla kurpitsansiemenillä.

Alkuperäinen ohje: Siskot kokkaa ja Hans Välimäen Ruokaa Ranskasta

Kokkikoulu Espa

2011-09-18T17:57:00.001+03:00

Miten riekkoa käsitellään ja kuinka pastataikinaan saadaan paras sitko? Muun muassa näihin kysymyksiin saatiin vastaus Alex Nurmen ja Kokkikoilu Espan opeissa viime keskiviikkona. Ilta oli palkinto Chymoksen marjaviinireseptikilpailusta ja Alexin ja Espan edustuksen lisäksi mukana oli myös taustajoukot Kulinaarimurulasta, Ahmijasta, Leipoi leipoi-blogista, Cebicin keittiöstä, Dinner 4you2:sta ja Kokkaavista Siskoista. Väitän, että paras tiimi.

Ilta alkoi kristillisellä työnjaolla, eli toki huutovarasimme Jaanan kanssa torvisieniraviolit ja Peltolan blue-mousset heti itsellemme. Muiden vastuulle jäi näin ollen metsäkauris carpaccio, johonkin kummalliseen vatsaverkkoviritelmään kääritty riekko ja kotimaisesta hanhenmaksasta tehty mousse, minun tattirisottoni sekä creme brulee tyrnisorbetilla.

En ollut ikinä valmistanut ravioleja oikeaoppisesti pastakoneella, vaikka sellainenkin kapistus kaapista löytyy, joten taikinan kanssa askartelupaskartelu oli kuin uuden alueen valtausta. Onneksi sain asiantuntevaa apua ja Jaana taikoi ehdottomasti parhaimmat täytteet. Ja rehellisesti: olen hemmetin tyytyväinen, etten joutunut riekko-vatsaverkko-hanhenmaksa -ryhmään :D. Siinä olisi ollut kauhuelementtejä herkkähermoiselle kerrakseen.

Kokkailujen jälkeen toki syötiin, mutta sitä ennen meille järjestettiin vielä hajutesti. Tuoksuja oli 16 ja ne oli jemmattu esansseina tussin näköisiin kyniin. Jokaista tussia kohden oli annettu neljä hajuvaihtoehtoa, joista piti valita se oikea. Olin niiin innoissani, sillä olen halunnut päästä vastaavanlaiseen haju/makutestiin varmaan ensimmäisestä näkemästäni Top Chef-jaksosta lähtien! Epäilin, että aisteissani on saletisti jotain vikaa, mutta sainkin 15/16 oikein. Vain sitruuna sekoittui greippiin.

Meidän raviolit!

Kaiken kaikkiaan ilta oli ihan älyttömän hauska, enkä voinut muuta kuin hymyillä koko kotimatkani. Laitan vielä ohjeet ravioleihin ja mousseen tähän, niin muistan ne itsekin.

PASTATAIKINA

350 g Durum-vehnäjauhoja

4 keltuaista

3 kananmunaa

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl vettä

suolaa

Sekoita kuivat ainekset keskenään. Sekoita muut ainekset keskenään.Yhdistä käsin tai kutterissa. Vaivaa pöydällä hetki. Kääri pastataikina kelmuun ja anna seistä jääkaapissa vähintään pari tuntia. Voit hyvin myös pakastaa taikinan raakana.

TORVISIENIRAVIOLIT

1 annos pastataikinaa

2 (banaani)salottisipulia

350 g torvisieniä

4 rkl tuorejuustoa

½ dl parmesaani raastettuna

suolaa ja pippuria

Hienonna sienet ja sipulit. Kuullota ne pannussa pienessä määrässä voita. Lisää tuorejuusto ja raastettu parmesaani. Mausta ja jäähdytä.

Tee pastataikinasta ohuita (noin 1 mm paksuja) levyjä joko kaulitsemalla tai pastakoneella. Leikkaa taikinasta muotilla pyöreitä pastalevyjä. Aseta levyn keskelle noin teelusikallinen täytettä. Kastele kylmällä vedellä pastakuoren reunat ja painele toinen pastakuori sitä vasten siten, että raviolin sisään ei jäisi ilmaa. Keitä ravioleja kiehuvassa vedessä noin 3 minuuttia ja tarjoile heti.

MOUSSE PELTOLAN BLUE -JUUSTOSTA

250 g Peltolan blue -juustoa

1 dl kermaa

2 dl smetanaa

2 liivatetta

suolaa ja pippuria

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Kuumenna kerma ja sulata juusto kerman sekaan. Lisää kuuman seoksen joukkoon liotetut liivatteet. Jäähdytä. Vatkaa smetana vaahdoksi ja nostele jäähtyneen juusto-kerma seoksen joukkoon. Mausta mustapippurilla ja lisää tarvittaessa suolaa. Laita massa pursotinpussiin ja upota pussi jääveteen hyytymään.

Mousse kannattaa tehdä valmiiksi jääkaappiin edellisenä päivänä.

Lempikaupunkini

2011-09-15T16:38:00.000+03:00

Äiti äiti, saanko varata jo uudet lennot?

Linkkivinkkejä

2011-09-08T17:21:00.000+03:00

Luen liikaa blogeja.

"Liikaa" on äärettömän hyvä termi selittämään sen olotilan, kun silmät sahaa neljättä tuntia raikasta ja omaperäistä tekstiä tajuamatta ollenkaan, mikä blogi on edes kyseessä, sillä välilehdissä on auki jo kymmenen seuraavaa. Lopulta olen oksentaa näyttöpäätteen valon synnyttämästä päänsärystä. Taidan olla bloginarkkari.

Ja narkkari tai ei - surullisinta on tajuta valehtelevansa itselleen siitä, että kaikki lukemansa blogit olisivat muka jotenkin hyviä. Ei ne oo. Vain murto-osasta voin nauttia yhtä paljon kuin Kotikadun jaksoista (Tiedän, että te kaikki ette ehkä ymmärrä tätä vertauskuvaa. Poor you). Ajattelinkin siis listata tähän muutaman niistä hyvistä blogeista, jotta itsekin muistaisin, mistä pidän. Hyvät ruokablogit jätin tosin suosiolla huomioimatta. Niitä löytyy tuolta sivupalkista.

Laura loves. Koska Laura on vaan paras! Tunnustan stalkanneeni Lauran elämää erään toisen nettipalvelun kautta jo vuosikausia ja olinkin ihan into piukeena, kun rouva päätti perustaa blogin. Nytpä saan nähdä kuvia myös maailman söpöimmästä Sulosta! Ja yrittäkääpä muuten bongata Lauran kolumneja ja lehtijuttuja (mm. Mondosta!). Tää mimmi meinaan osaa kirjoittaa!

Avec Sofie. Koska maailma olisi astetta rumempi ilman visuaalivelhon Sofien kuvia. Rakastan blogin sokerisia herkkuja sekä matkakertomuksia, joita paljon Aasiassa reissannelta bloggaajalta riittä. Ihana piristys päivään!

Paikka auringossa. Koska en aiemmin tajunnut, miten paljon rakastan katsoa hyviä valokuvia, joista joka ikinen on kuin suuri tarina. V-au.

Jutta moi! Koska maailma ohittaisi muuten ne elämän mielenkiintoisimmat kuvakulmat.Tykkään tavasta, jolla Jutta katsoo elämää objektin takaa.

Cosy Home. Koska ei ilmeisesti riitä, että Saijan koti on söpöimmistä söpöin, vaan myös Saijan tuttavat asuvat mitä pirteimmissä ja inspiroimmissa kodeissa. Sisistusblogien kuningatar!

Kaikki mitä rakastin. Koska Eeva! Anteeksi nyt vaan, mutta mielestäni tähän ei edes tarvita muita syitä.

Kaukokaipuu. Koska on vaan niin siitiä törmätä blogiin, jonka pitäjillä on hyvin samat intressit kuin itselläni. Ja halooo, oma elämänihän on pelkkää kaukokaipuuta.

Voisihan tätä listaa jatkaa vielä lisääkin, mutta tutustukaa nyt ihmeessä ensin näihin, jotta pääsen jatkamaan laukkujeni pakkaamista. Illan suurin kysymys tulee todennäköisesti olemaan se, kuinka paljon saksalainen riesling tulee viemään tilaa matkalaukustani paluulennolla :D

Hallo Berlin!

2011-09-08T08:56:00.000+03:00

Laa laa! Tedättekö, mikä on paras lääke kesäloman jälkeiseen väsymykseen, työpaikkaruokalan synnyttämään kuvotukseen ja syystuulien tuomaan alakuloon?

No nyt tiedätte.

Aurinkoista loppuviikkoa ja vielä viikonalkuakin, murut!
Tää on nyt tosi huono bloggari, mutta lupaa palata normaaliin rytmiin ja normaaleihin aiheisiin heti kun tuo ystävien kanssa koko kesän suunnitteilla ollut reissu on takana :)

Kroatia

2011-09-05T19:23:00.001+03:00

Lupasin teille hieman kattavampaa postausta Kroatiasta ja koska myös niin moni ystävistäni oli kiinnostunut maasta ja sen spekseistä, ajattelin koota muutamia asioita pähkinänkuoreen. Reissummehan oli siis viikon mittainen ja kohdistui Kroatian toiseksi suurimpaan kaupunkin Splitiin, jota suosittelen, melkein tuputan sitä loisteliaana kohteena muillekin aurinkoa, erinomaista ruokaa ja hauskoja aktiviteetteja janoaville.

MILLOIN MATKAAN?
Splitissä pahin turistipiikki on n. 15.7-15.8. Vältä sitä. Silloin on kuuma ja koko alue tukossa briteistä, saksalaisista ja italialaisista. Kesä- ja syyskuu istuu suomalaiseen 23-27 asteesta ja rauhasta nauttivan makuun paremmin.

MAJOITUS
Yövyimme hostellissa alle kilometrin säteellä Splitin satamasta ja vanhasta kaupungista. Se tuntui meille sopivimmalta ratkaisulta, vaikka etukäteen oli tiedossa paikallisten halukkuus majoittaa turisteja koteihinsa. Jos olet seikkailuhenkinen, osta vain lennot, nakkaa rinkka olalle ja syöksy tutustumaan jo bussiterminaalissa ja saarien satamissa vastaan tuleviin huoneitaan vuokraaviin paikallisiin.

SAARET
Pikkuruinen Solta, vilkkaampi Brac ja laventelintuoksuinen Hvar ovat Splitin lähimmät saaret, jonne suosittelen tekemään ainakin päiväretkiä jollei kokonaisvaltainen saarihyppely kiinnosta. Splitistä kulkee saariin Jadrolinijan autolauttoja edullisesti ja matkakaan ei ole kohtuuton (1-2h). Ihastuin itse etenkin rauhallisempaan Soltaan ja sen hurmaavan kirkkaaseen uimaveteen, sekä Bracin Boliin, jossa sijaitsee Kroatian tunnetuin uimaranta, noin 300 metriä mereen työntyvä soraniemi Zlatni Rat. Hvarissa piipahdimme kuvankauniissa Stari Gradissa (Vanha kaupunki), jonka kaduilta postauksen ensimminen kuva on otettu.

Jos meillä olisi ollut aikaa vielä toinen viikko, olisimme ehdottomasti vierailleet myös Visissä ja Korculassa, joista varsinkin jälkimmäinen on tunnettu viini- ja oliivitarhoistaan. Monet myös valitsevat saarihyppelyyn vuokratun purjeveneen autolautan sijaan, mikä alkoi kiinnostaa matkan aikana itseäni entistä enemmän. Charilta löytyy kattava postaus aiheesta, joten enää pitäisi vain puhua se ainut tuntemani purjehtija mukaan seuraavalle reissulle ;)

KRKAN LUONNONPUISTO
Stressasin ennen matkaa sitä, miten ehdin tutustua pohjoisemmassa sijaitseviin Plitvicejärviin ja niiden houkutteleviin vesiputouksiin. Aivan hölmöä, sillä itseasiassa lähempää löytyi paljon parempaa. Krkajoen laakso uljaine kanjoneineen ja vesiputouksineen on nimittäin jotain, mitä Splitiin matkaava ei saa ohittaa silläkin uhalla, että paikka on pahimmillaan aivan kamala turisirysä. Hihitytti, kun löysin kamerastani tämän kuvan:

RUOKA JA JUOMA
Olen pahoillani kaikkien kasvissyöjien ja kala-allergikkojen puolesta, sillä ruokaturismi Kroatian rannikolla ei ole häävi kokemus ilman Adrianmeren antimia. Tuoreet, samana päivänä kalastajalta ostetut ja kokonaisena grillatut kalat ja äyriäiset ovat ravintoloiden ylepydenaihe ja vaikka meinasinkin oksentaa tavattuani ensimmäisen kokonaisen kalmarin lautasellani, olivat paikalliset frutti di mare -pastat, -risotot ja -pizzat liioittelematta parasta syömääni. Luotettava tiedonlähde kertoo, että jopa italialaiset matkustavat Kroatiaan taivaallisen ruuan perässä.

Laadukas oliiviöljy on Splitin ja sen ympäristön tavaramerkki ja kun omega 3 -överit on vedetty sen ja kalan voimin, voi ruuan huuhdella paikallisella valkoviinillä. Kuuluisimmat viinit tulevat Hvarin ja Korculan saarista ja omaavat alsacelaisesta tuoksustaan huolimatta hillityn kuivan, mutta välillä jopa salmiakkimaisen aromin. Sopivat erityisesti kalan kanssa. Punaviineihin en niin tutustunut, mutta niitäkin on tarjolla laaja skaala.

Splitin parhaimmat ravintolat löytyvät ripoteltuina keskustan ympäriltä, joskin sitä kuuluisinta kalaravintolaa Poseidonia kehotan välttämään jo hintansa takia. Sea plate for two kustansi siellä lähemmäksi 600 kunaa (n. 80€), kun parin kymmenen metrin päässä samoja kaloja sai noin 200-300 kunalla (25-40€). Muusta ruuan hintatasosta tiedän sen verran, että kahden hengen illallinen viineineen ja vesineen maksoi pyöreesti 300-400 kunaa. Lounaaksi syödyllä laadukkaalla pizzalla, pastalla tai risotolla oli yleensä hintaa 45-80 kunaan (6-12€). Melko suomalainen hintataso, mutta ruuan laatu oli yleistettynä parempi.

TOIMINTA
Jos et ole allerginen muiden turistien seuralle, klikkaa itsesi Travel49.comiin tai lampsi suoraan Splitin vanhassa kaupungissa sijaitsevaan toimistoon. Löydät sieltä kaiken tarpeellisen tiedon ja opastuksen järjestettyihin matkoihin ja muihin aktiviteetteihin, kuten sukellukseen, melontaan tai koskenlaskuun. Ostimma itse tätä kautta järjestetyn retken Krkan kansallispuistoon (50€) sekä puolen päivän mittaisen kajakkiretken Trogirin liepeille (30€). Molempiin reissuihin olimme todella tyytyväisä. Kajakkiretkellä sattui vieläpä niin hyvä tuuri, että olimme ainoat osallistujat ja saimme siis yksityisopastusta paikalliselta sea kayakin harrastajalta.

Saarilla näkyi monia purjelautavuokraamoita jaTravel49:n sukelluskurssillakin on kilpailijansa. Suosittelen kokeilemaan varauksettomaksti vesilajeja, sillä olosuhteet ovat parhaimmat mahdolliset. Rantakojuissa myydään edullisesti ihan ookoo-tasoisia sukellusmaskeja, jotka ovat halpa hinta merenpohjasta löytyvälle elämykselle. Samoista kojuista saa myös halvalla sukelluskenkiä, joista tuli itselleni täysin välttämätön varuste uimiseen. Saarissa ei nimittäin ole hiekkarantoja, vaan kirkkain vesi löytyy sorarantojen ääreltä.

Riittäisikö tämä megapostaus aiheesta?.

Pssst. Kuulin villin huhun siitä, että Albaniasta olisi tulossa lähivuosina uusi Kroatia. Eli edellä aikaansa olevien reissaajien kannattaa ehkä suunnatakin sinne?

Loppu

2011-09-04T17:08:00.001+03:00

Niisk ja byäääääh! Elämän suurimpia epäkohtia lienee lomien viimeiset illat, kun arki tuntuu yhtä loputtomalta kuin alkanut BB-syksy.

Eikä se, että on viettänyt viimeisen viikkonsa meloen kajakilla merellä, snorklaten turkoosissa vedessä, syöden päivittäin tuoretta kalaa ja juoden kroatian saaristossa tuotettuja valkoviinejä, helpota muuten yhtään lomaltapaluuahdistusta. Päinvastoin.

Eikä oikeastaan sekään, että eilen juotiin mustikkaista boolia läpi illan ja kuunneltiin 90-luvun parhaimpia klassikoita niin herkässä olotilassa, että posket taisivat hukkua pelkkiin naurunkyyneliin. Ystäväni Nonnu täytti vuosia ja sai lahjaksi aivan näköisensä korun:

Hopeinen nimikoru on silkkaa SuviMaria Designia. Rakastan itsekin hopeisia laattakoruja kaiverruksilla ja suunnittelin tilaavani samanlaiset itselleni rakkaiden karvalapsieni nimillä. Eikai se ole liian lapsellista?

Mutta mitä minä tässä lässytän? Pirteää ja vähemmän masentavaa viikon alkua, ihanat!

Psst. Kroatiasta on tulossa ihan oma kattava postauksensa, jahka saan jostain siihen voimia.

ARVONNAN VOITTAJAT

2011-08-26T08:09:00.001+03:00

Töttöröttöttöö! Ensin suur kiitos kaikille loma-arvontaan osallistujille. Vastauksia tuli 70, joista random.org-onnetar arpoi äsken seuraavat matkaoppaiden voittajat:

1. manna, joka kirjoitti: Ei pitänyt kauaa pohtia; New York!: > Suurena haaveena päästä sinne, ehkä sitten häämatkalle...

2 Neiti Kevät, joka kirjoitti: Ei ollutkaan niin helppoa päättää monesta kiinnostavasta vaihtoehdosta, joten lopulta piti "arpoa" se kaikkein mieluisin vaihtoehto...AMSTERDAM. :)

3. Inita, joka kirjoitti: Hmm.. ehdottomasti Barcelona! :)

Pyytäisin, että onnekkaat voittajat lähettäisivät minulle sähköpostiin kurpitsamoska(a)gmail.com mahdollisimman pian oman postiosoitteensa sekä varmennuksen siitä, minkä oppaista haluavat.

Onnea vielä kerran voittajille! :)

Iittalan syksy

2011-08-25T14:43:00.000+03:00

Haa! Arvatkaa, mitä ihanaa löysin! No Iittalan tulevan syksyn uutuudet! Maltoin olla aloillani noin viisi minuuttia ennen kuin rupesin jo listailemaan tulevan syksyn ~~hankintoja~~ himotuksia.

1. Teeman pienet tarjoiluastiat hurmaavat tuolla kolmion muotoisella yksilöllä. Ja mites nuo värikkäät 1,65 litraiset kulhot? Hyvästi tylsä valkoinen kattaus. (Punaiinen Teema kaupoissa 1.10. Muut jo 1.9).

2. Kulku seuraa Oiva Toikan Kastehelmen inspiroivaa muotoilua, eli voitte vain kuvitella, kuinka palavan rakastunut noihin jo olen. Täydellinen astiasto joulukattaukseen! (Kaupoissa 3.10 - vuoden loppuun asti).

3. SE kaupoista vuodenvaihteessa kadonnut Teeman valkoinen pieni kaadin! Pikkuinen ihana kaadin! Jumalat ovat olleet suopeina (Kaupoissa 1.9 ja tällä kertaa lupaan ostaa sen heti!).

Joskus mietin, että elämä olisi varmasti paljon halvempaa, jos vain osaisi olla hieman krantumpi. Ainakin astioiden suhteen

Löytyikö omia suosikkeja?

Kuvat: Myiittala

MUISTUTUS

2011-08-25T09:17:00.000+03:00

Osallistuminen Mondon matkaoppaiden arvontaan päättyy tänään klo 23:59. Osallistua voit täällä.

American deli

2011-08-24T09:33:00.000+03:00

Voi ähky! Piipahdin eilen Darwin Food Showroomilla American Deli Pop up -tapahtumassa saattelemassa itseni niin suloiseen sokerihumalaan, etten taida voida syödä makeaa taas hetkeen. Bonuksena pääsin vielä koristelemaan oman cup cakeni, joka tosin hävisi mennen tullen Sillä Sipuleiden lasten taideteoksille.

No se oma kuppikakkuni.

Rakastan tällaisia lomapäiviä!

Kaukokokki Live

2011-08-21T19:51:00.000+03:00

Kun lempeän kansalaistottelemattomuuden liike Ravintolapäivät rantautuivat Suomeen viime toukokuussa, olin saaristossa haistelemassa alkavaa kesää enkä varsinaisesti edes tietoinen, mistä kaikesta jäinkään paitsi. Moka hyvitettiin viimein tänään, kun Ravintolapäivien toinen aalto vei minut ja T:n nauttimaan Pimm'siä Helsingin kattojen ylle ja hikoilemaan Fataliin chilejä mainion Kaukokaipuu -blogin järjestämässä Kaukokokki Live -ravintolassa.

Ruoka oli älyttömän hyvää, mutta sen varmaan jo arvasittekin? Antaa siis vain kuvien puhua puolestaan.

Kaunis kiitos Kaukokaipuun poppoolle!

Ainakin kaksi tykkäsi tosi paljon.

Ravintola Kannas

2011-08-21T11:49:00.000+03:00

Kampista on kaikunut kesäkuusta lähtien villejä ylisanoja Ravintola Kannaksen ruuasta. Muistin baarin räkälänä Eerikinkadun päässä, joten mielikuvitukseni ei riittänyt uskomaan, että paikkaa voisi kuvailla nykyään gastropubina. Täytyi nähdä itse!

Tuomas tilasi chili-pekonihampurilaisen, minä Stadin silakkapihvit ylistetyllä perunamuusilla, joka oli kuin vaahtoutunutta silkkiä, mutta silti toivotun jämäkkää. Ja ihan törkeän hyvää! Hampurilainen tarjoiltiin itse tehdyillä maalaisranskalaisilla ja 14 euron burgerilla oli muutenkin hinta-laatusuhde kohdallaan.

Jälkiruuaksi ahnehdin vielä Kannaksen lettuja mansikkahillolla, lakkasorbetilla ja viskikermalla, minkä jälkeen olin kirjaimellisesti räjähtää sekä hyvän ruuan synnyttämästä onnesta että jumalattomasta ähkystä. Ravintolasta pois vyöryessäni mietinkin, onko joku oikeasti jaksanut syödä Kannaksessa sekä alku-, pää- että jälkiruuan? Kuulostaa ihan Man v. Food -materiaalilta

Ainiin, chilihampurilainen, silakkapihvit, lettujälkkäri, iso kokis ja jokin erikoisolut maksoivat muuten yhteensä 44 euroa. Varsin kohtuullista!

LOMA-ARVONTA

2011-08-20T11:49:00.000+03:00

Lomalle lompsimisen lisäksi sormeni ovat tanssineet viime päivät pitkin Kroatiasta kertovien matkaoppaiden sivuja, mikä paljastaa lähestyvän reissun. Matkastressi on hirmuinen, mutta mitä muuta voi odottaa, jos haluaa nähdä Adrianmeren helmestä kaiken, mitä viikossa ehtii? Sinkoanko Splitistä ensin Dubrovnikkiin, otanko bussin Plitvicen kansallispuistoon vai sukellanko suoraan saarille? Missä voi snorklata? Entä purjelautailla? Pääsenkö viinitiloille? Missä niitä edes on? Kyllästynkö heti pizzaan ja pastaan, kuten Sisiliassa? Ja ennen kaikkea: kuolenko lämpöhalvaukseen?

Vaatimaton, mutta maltilla kasvava matkaopaskirjastoni.

Kroatian lomaani odotellessa pistänkin pystyyn pienen lomanaloitusarvonnan. Haluan nimittäin yhdessä Matkailulehti Mondon kanssa tarjota teillekin palan maailmaa Mondon matkaoppaiden muodossa. Jaossa olisi kolme matkaopasta kolmelle onnekkaalle. Oppaat voittajat saavat valita tietenkin itse.

Arvontaan osallistut jättämällä kommenttikenttään nimellä tai nimimerkillä varustetun vastauksesi kysymykseen: Minkä Mondon matkaoppaista haluaisit itsellesi? Vaihtoehdot löydät täältä. Arvonta sulkeutuu torstaina 25.8 klo 23:59 ja voittajat arvon seuraavana päivänä enne oman matkani alkua.

Lykkyä pyttyyn! Oma vastaukseni kysymykseen olisi muuten Barcelona. Olisipa ainakin yksi syy lisää varata matka tuohon rantakaupunkiin, jossa kaikki muut ovat jo käyneet paitsi minä (epistä).

LOMALLA

2011-08-19T14:02:00.000+03:00

Uskotteko, että aion viettää seuraavat kaksi viikkoa täsmälleen samassa asennossa?

Kultsi, kutistin kakarat

2011-08-17T20:02:00.000+03:00

Kaksi litraa kantarelleja kutistui 16 tunnissa kahteen desiin kuivattuja kultahippuja, kun uuni säädettiin vajaaseen 50 asteeseen ja uunin luukku jätettiin raolleen. Mitä pienemmiksi sudilla putsatut kaunokaiset leikkaa, sitä nopeammin ne kuivaa. Missään nimessä sieniä ei kannata huuhdella vedellä ennen kuivamista, sillä kaikesta ylimääräisestä nesteestähän on tarkoitus päästä eroon.

Miksi kuivaminen kannattaa? No siksi, että sittenpähän ei tarvitse itkeä koko talvea, kun kuivatut sienet maksavat hunajaa ja seuraaviin kantarelleihin on aikaa vielä se puoli vuotta.

Mustikkarahkapiirakka

2011-08-16T20:55:00.000+03:00

Tiedättekö mitä? Olen alkanut vihdoinkin ryhdistäytyä sesonkiruoka-ajattelussa! Tähän vuodenaikaan sen ei ehkä luulisi olevan vaikeaa kenellekään, mutta yllätyin silti, sillä olin jo tottunut olemaan aina joko edellä aikaani tai auttamattomati myöhässä. Muutos on otettu vastaan ilolla, sillä tankoparsan keittäminen syyskuussa ei palvele ketään.

Yksi esimerkki ryhtiliikkeestäni on mustikka. Ehdin jumankauta mustikkaan! Vain kerran, tosin, mutta kerkesin silti! Edellinen muistoni mustikkamättäistä taisi olla 90-luvulta, jonka jälkeen olen tyytynyt marjastamaan vain kauppojen pakastealtailla.

Kovin kummosta mustikkasatoa ei parin tunnin kyykkimisestä tietenkään kerry, mutta sain sentään piirakka-ainekset. En voi sietää pullataikinaan leivottuja marjapiiraita eikä onneksi sietänyt sunnuntaina kylään tullut ystäväkään, joten tämä juustokakkumainen versio kelpasi paremmin kuin hyvin kummallekin.

Pohjana käytin jälleen perus Sunnuntaita. Paheellista. Sanokaa, että meillä jokaisella on ruuanlaitossa myös niitä osa-alueita, joissa turvaudumme surutta eineksiin, sanokaa.

MUSTIKKARAHKAPIIRAKKA

1 pkt valmista piirakkataikinaa

500g maitorahkaa

2 luomumunaa

1½ dl sokeria

n. 250 g mustikoita

2 rkl perunajauhoja

1. Levitä taikina painelemalla voideltuun piirakkavuokaan (halkaisija 28cm).
2. Sekoita rahka, munat ja sokeri keskenään. Levitä rahkaseos pohjataikinan päälle. Sekoita perunajauhot jäisiin mustikoihin ja levitä rahkaseoksen päälle. Jos piirakkataikinaa jää yli, murustele se piirakan pinnalle.
3. Paista 200-asteisessa uunin alaosassa noin 40 minuuttia, kunnes pohja on kypsä. Peitä tarvittaessa lopussa leivinpaperilla. Anna piirakan jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua.

Alkuperänen ohje: YheisHyvä

Keittiössä pohdittua

2011-08-14T11:21:00.000+03:00

Miksi lasagnea kootessa käy aina niin, että tomaattikastiketta on liikaa ja valkokastiketta liian vähän - tai toisinpäin?

Miksi keittokirjoihin jätetään täysin virheellisiä reseptejä? Eikö niitä koeponnisteta tai muuten tarkisteta?

Miksi Suomen suurimmatkaan kaupat eivät myy härkäpapuja missään muodossa?

Miksi kaikki luomu- ja lähiruokakaupat ovat keskittyneet kolmosen ratikkakiskojen eteläpuolella? Pitävätkö eiralaiset ja töölöläiset oikeasti ne kaikki kymmenen putiikkia kannattavampina kuin me itähelsinkiläiset?

Miksi Suomessa ei ole somalialaista ravintolaa?

Miksi Hesen kasvishampurilaisiin työnnetään aina se tomaatin kantapala? AINA.

Miksi suosikkipunkkuni poistetaan Alkon valikoimasta?

Miksi kaikki kotipuutarhuripyristelyni päätyvät aina näin:

Puolukkainen punakaali

2011-08-13T18:29:00.000+03:00

Muistatteko vielä Chymos -haasteen, jota varten vastaanotin taannoin laatikollisen väkeviä marjaviinejä? Pulloista osa on jo juotu ja toiset lahjoitettu lähipiirille, mutta reseptikilpailun toinen ruoka odotti vielä tänä aamunakin keksimistään.

Kun lanttu sitten vihdoin leikkasi, seisoin jo Sittarin muhkeiden punakaalien äärellä. Olin jo pitkään himoinnut jotain ihanan mehevää ja makumaailmoiltaan maukasta kaalilisuketta, joka ei kuitenkaan ole hapankaalia, joten keksin lorauttaa väkevää puolukkaviiniä tällä kertaa pannulla kypsyvän punakaaliraasteen sekaan. Toki kaali olisi voinut yhtä hyvin olla valkoistakin sorttia - kaaliaika nimittäin kukoistaa pian ja se näkyy myös kaalin kilohinnassa!

Kuinka kaunis voi olla KAALI?

PUOLUKKAINEN PUNAKAALIPAISTOS

½ kg punakaalia

öljyä paistamiseen

1 dl Chymos Ruska Väkevää puolukkaviiniä

vettä

1 laakerinlehti

merisuolaa myllystä

1. Raastaa tai leikkaa kaalinpää ohuiksi siivuiksi.

2. Kuumenna öljy isolla vokkipannulla tai kattilassa. Lisää kaaliraaste ja kuullota hetki. Lisää väkevä puolukkaviini ja anna sen kiehua alkoholit pois. Lisää mausteet ja vettä sen verran, että kaaliraaste juuri ja juuri peittyy.

3. Hauduta kaalia, kunnes vesi on haihtunut (n. 30 minuuttia). Tarjoile lisukkeena sienille tai lihalle. Seuraksi sopii myös remouludakastike.

Kaalimuhennos remouludakastikkeen ja kasvisnakkien kera.

Oma tuomioni kaalimuhennokselle oli 9+. Ei nimittäin riittänyt, että muhennoksesta tuli aivan hurmaavan väristä, vaan se myös maistui ujosti puolukkaiselta. Lisuke sopisi varmasti jonkin suolaisen sieniherkun tai jopa rustiikkisen riistamakkaran kanssa, mikäli sellaisia syö. Aika saksalaista, itseasiassa!

Itse söin kaalimuhennoksen kanssa Wheathyn pikkupojan nakkeja, joiden irvokas nimi on pyörinyt varsinkin tänä kesänä monien täydellistä kasvismakkaraa etsivien huulilla. Nakit löytyivät Ruohonjuuresta ja popsin ne parempiin suihin samalta istumalta. Takuulla parhaimpia kasvisnakkeja näillä leveyksillä!

Kantarelli-purjopiiras

2011-08-10T09:36:00.000+03:00

Tänä kesänä erilaiset piiraat on todettu jo monesti käteviksi mökkieväiksi, joten pyöräytin sellaisen myös viime viikonloppuna. Ketään tuskin yllättää, että sekin piiras sisälsi lempisieniäni kantarelleja, mutta ainakin syöjät pitivät.

Kirjoittelin reseptiin myös pohjan ohjeen, vaikka omani tulikin puolieineksenä kaupan pakastealtaasta.

POHJA

2 dl vehnäjauhoja
1 dl neljänviljanhiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
75 g leivontamargariinia (rasvaa 80 %)
3 rkl vettä

TÄYTE
n. 7dl kantarelleja
1 purjo
1 rkl rypsiöljyä
1/2 tl suolaa
100 g sinihomejuustoa (rasvaa vähintään 30%)
2 luomumunaa
2 dl kuohukermaa
1 1/2 tl kuivattua timjamia (tai 1 1/2 rkl tuoretta)
1 tl mustapippuria

1. Nypi jauhot, hiutaleet, leivinjauhe, suola ja pehmeä rasva kulhossa murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita taikina sileäksi palloksi. Kääri taikina kelmuun ja nosta kylmään 30 minuutiksi. Kauli taikina ja vuoraa sillä voideltu piirasvuoka (12 x 35 cm). Pistele pohja ja esipaista 200 asteessa 10 minuuttia.
2. Puhdista kantarellit ja paloittele ne. Jos käytät pakastesieniä, sulata ne ja puristele kuiviksi. Viipaloi halkaistu, huuhdeltu purjo.
3. Kumoa sienet paistinpannulle ja kuumenna, kunnes enin neste on haihtunut. Lisää öljy ja purjosilppu pannulle. Paista sekoitellen muutama minuutti. Mausta suolalla ja siirrä sivuun.
4. Sekoita kulhossa munien rakenne rikki. Lisää ruokakerma ja mausteet.
5. Levitä sieniseos piirakkapohjalle. Murustele päälle homejuusto ja kaada joukkoon muna-kermaseos. Paista uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt, ja pinta on saanut kauniin värin.

Ohje: Maku.fi

Gaijin

2011-08-08T15:21:00.000+03:00

Viikko sitten elettiin onnen päivää, jonka kaksi insinööriä kruunasi istahtamalla ravintola Gaijinin pöytään. Matka sinne olikin pitkä kuin piina, sillä muistan herätelleeni Gaijin-kiinnostustani jo äitienpäivälounaalla.

Gaijin on ravintola Farangin pohjoisaasialaista ruokaa tarjoava sivukonttori Bulevardilla ja aion nyt röyhkeästi spoilata paikan pidemmän maistelumenun herkut ja ällötykset. (Älkää ymmärtäkö väärin - kokonaisuus oli aivan ihana, mutta pitihän sieltä seasta löytyä myös se kokonainen rapu kuorineen ja kampasimpukat, joiden kohdalla makunystyröilläni on hienoinen aukko). Annokset ovat tarjoilujärjestyksessä ja kuvat äärettömän huonoja ilta-auringosta johtuen. Ei heikkohermoisille saati nälkäisille!

Mussel - vihersimpukkaa, soija-yuzu dressing, pomeloa, gari-inkivääriä

Vege Bun - jotain sientä, pikkelöityä kurkkua, pehmeää leipää (ja maailman parasta japanilaista majoneesia?)

Sashimi - en edes muista, mitä kaloja tässä oli lohen lisäksi

Foie & Unagi - glaseerattua ankeriasta, tofua, nori-leipää

Grilled octopus - grillattua mustekalaa, yuzu-hunaja dressing, tomaattia (hyvin vähän)

Joku ravun raato - inhoan näitä (ei alkuperäisessä menussa)

Scallops lemon & wakame - paistettuja kampasimpukoita, sitruuna-wakame dressing

Grillattua voikalaa, parsaa ja retiisiä kermaisessa inkiväärikastikkeessa (ei alkuperäisessä menussa)

Sake blueberry - sake-mustikkasorbettia, vaniljalla maustettua limecremeä, sitruunamelissaa

Kun haluatte kuitenkin tietää, niin rakastuin tuohon pienen pienen pitaleivän näköiseen "buniin", ensimmäisenä tarjoiltuihin sinisimpukoihin sekä mustikkaiseen jälkiruokaan, mutta sehän ei yllätä ihmiseltä, joka laivan buffetissakin syö ainoastaan alku- ja jälkiruokapöydistä. Tilasin menun lihattomana ja kanattomana ja sain kyllä yllättyä iloisesti siitä, miten hyvin nuo raaka-aineet oli korvattu muulla. Jotakuta voi kiinnostaa sekin, että tuon menun saa tilattua myös täysin vegaanisena.

Ei varmastikaan ole reilua on verrata Gaijinia jatkuvasti Farangiin, mutta itse pidin tästä pohjoisaasialaisesta enemmän. Tila Bulevardilla on idyllisempi ja tyylikkäämpi, joskin Farangissa haitannut häly ja meteli ovat seuranneet sinnekin. Viinilista luistelee samoilla urilla kuin Farangissa, mutta ruoka vaikutti olevan makumaailmoiltaan monipuolisempaa, joskin sitruunaruohon puutteen takia vähän miedompaa.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin ja punonkin jo juonia, joilla pääsisin Gaijiniin uudestaan.

Onko muilla jaettavia kokemuksia Gaijinista?

Elokuu

2011-08-07T19:10:00.002+03:00

Katosin viikonlopuksi saaristoon vain huomatakseni, että kesää todellakin on vielä jäljellä.

Oi ihana, ihana vuodenaika.

Rauhallista ja aurinkoista viikonalkua teille, ihanat!

Karviais-ricottapiiras

2011-08-05T21:10:00.002+03:00

Stressasin koko viime kesän, miten ehdin leipoa kaiken Sirpa Talkan hengästyttävän upeasta keittokirjasta Makeaa ja suolaista puutarhasta. Voitte arvata, miten kävi. Seuraavaksi haaveilin koko viime talven, kuinka tänä kesänä toteutan kirjan reseptit yksi kerrallaan aina ruokasesongin mukaan. No, tällä viikolla havahduin siihen tosiasiaan, etten edelleenkään ole kokannut kirkasta mitään. Eli olisi kai jo korkea aika? Karvaisipiirasta siis!

TAIKINA
2 dl vehnäjauhoja
75 g voita
1 munankeltuainen
1/2 dl sokeria
ripaus suolaa

TÄYTE
4 dl ricottajuustoa
2 kananmunaa
1/2 vaniljatangon sisus
3/4 dl sokeria
1 rkl perunajauhoja

PÄÄLLE
noin 1/2 l karviaisia

1. Mittaa kaikki taikinan ainekset yleiskoneen kulhoon ja sekoita taikina. Muovaa taikina palloksi, kääräise se kelmuun ja nosta jääkaappiin noin 30 minuutiksi.
2. Kauli taikinasta ohut levy vehnäjauhojen avulla. Voitele piirasvuoka ja painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille.
3. Sekoita täytteen ainekset keskenään. Levitä täyte piiraspohjalle ja paina siihen karviaisia. Pane piiras 220-asteiseen uuniin, mutta säädä lämpötila heti 200-asteeseen. Kypsennysaika on noin 30 minuuttia. Tarkista tortun kypsyys ja tarvittaessa jatka paistamista, kunnes täyte on hyytynyt. Kun piiras on valmis, sammuta uuni ja anna leivonnaisen jäähtyä uunissa.

Ohje: Sirpa Talka - Makeaa ja suolaista puutarhasta (s. 78)

Alkuperällä on väliä

2011-08-04T12:48:00.000+03:00

On sillä alkuperällä vaan väliä. Etenkin, jos on päässyt valkoviinihifistelyssään siihen hölmöön pisteeseen, jossa suosii vain yhtä tiettyä ranskalaista (mutta viineiltään hyvin saksalaista) viinilaaksoa.

Eli seuraavaksi täytyy varmaan opetella ranskaa ja lähteä vierailulle Alsaceen...

Kantarellipasta

2011-08-02T15:40:00.000+03:00

Viime viikolla oli ihan mahtava flow ruoanlaiton suhteen. Harmi vain, että ne kaikki kokkailut sisälsivät niitä ihanan kellertäviä kantarelleja, joille julistin jo rakkauttani. Tämä pasta ei ole tietenkään poikkeus.

KANTARELLIPASTA

pastaa

2 rkl voita

n. ½ l kantarelleja

2 uuden sadon sipulia varsineen

n. 1 dl kuivaa valkoviiniä

1-2 dl kuohukermaa

tuoretta timjamia

suolaa ja pippuria

1. Laita pastavesi kiehumaan.Putsaa ja hienonna kantarellit. Viipaloi sipulit ja hienonna niiden varret.

2. Kuumenna voi pannulla. Kuullota sipuleita ja kantarelleja siinä hetki. Lorauta joukkoon valkoviiniä ja anna sen kiehua alkoholi pois. Lisää kerma ja mausteet.

3. Sekoita pasta ja kastike keskenään kattilassa tai tarjoilukulhossa. Viimeisetele raastamalla joukkoon oikein paljon parmesaania. Tarjoile heti.

Alkupalaksi tein maailman surullisimmat mozzarellaleivät. Aina ei ruokabloggaajakaan jaksa.

2 x lettutäyte

2011-08-01T15:51:00.000+03:00

Katkarapuja, avokadoa, limenmehua, turkkilaista jugurttia, persiljaa ja suolaa.

Omenahilloa ja keramvaahtoa.

Uskotteko, etten jaksanut syödä kuin kolme lettua? Tässä on oltava joku virhe!

Suuret oluet, pienet panimot

2011-07-31T12:00:00.000+03:00

Osallistumiseni Rautatientorilla järjestettäville pienpanimofestareille ei ole ollut aiempina vuosina kovin häävi valittuani aina mielummin sen läheisen terassin kuin tuntien jonotuksen festarialueelle, jossa jonottaminen olisi todennäköisesti vain jatkunut. Tänä vuonna tapahtui kuitenkin poikkeus, sillä olimme liikenteessä lauantaina sopivasti festareiden vasta avatessa oviaan. Sisään mahtui heti, eli ei muuta kuin pantillinen olutlasi käteen ja menoksi. Win win!

Vaikken olekaan se taloutemme olutnörtti, olen (liian) herkästi yllytettävissä. Siksi ei mennyt kauaakaan, kun jo löysin itseni valikoimassa hanoja, vaikka kello 12 ja kalja tuntuivatkin aluksi härskiltä yhdistelmältä. Mieleni teki erityisesti ale- eli pintahiivaolutta, jonka saaminen ei tässä lager-yhteiskunnassa ole ikinä itsestäänselvyys. Pääsin alen makuun ensimmäisen kerran jenkeissä ja siitä lähtien rakkaus on ollut voimissaan, vaikka toki pintahiivaoluissakin on valtavia eroja. Tällä kertaa koemaistoon pääsi Stadin panimon American Pale Ale. Ja ennen kuin muuten unohdan, suosittelen tilaamaan olutfestareilla vain noitä kahden desin pieniä tuoppeja. On ikävää, jos olo muuttuu liian soseiseksi ja makuaisti mitäänsanomattomaksi ennen kuin on maistanut paria ensimmäistäkään kiinnostavaa mallasta.

Oma pienpanimosuosikkini on jo varmaan vuosia ollut Vakka-Suomen Panimo, jonka Pale Alen julistaisin heti oitis Suomen kansallisjuomaksi, jos valtani vain riittäisi siihen. Toisin sanoen meillä ei ollut toivoakaan päästä ohittamaan Vakka-Suomen kojua ilman ostoksia. Tuomas tilasi vuoden 2009 olueksi valitun SavuKataja täysmallasoluen (hyvää!), minä kuivan omenasiiderin, jonka olemassaolo tuli aivan uutena tietona. Ja voin kertoa, etten ole parempaa omenasiideriä saanutkaan! Maku oli aidosti omenainen ja miellyttävän pehmeä eikä sokeroidun esanssinen, kuten monella muulla kilpailijalla. Nyt ainoa huoleni on, että miten voin enää ikinä korkata ainuttakaan Kopparbergiä, kun tiedän maailmassa olevan paljon parempaakin...

Tapahtumasta jäi positiivinen fiilis, vaikka myönnän, että ajoituksemme oli aika otollinen. Väkeä oli vasta sen verran, ettei yhdellekään kojulle tarvinnut jonotella, ja muutkin järjetelyt pelasivat jouhevasti. Ihmettelin vain, missä kaikki suolapähkinöiden ja sipsien myyjät piilottelivat, sillä olutfestarit olisivat olleet paras mahdollinen markkinarako. Ainakin omaa sipsihammasta alkoi kolottamaan jo ensimmäisen tuopin aikana. Tosin jotain kuivattuja ruisleipäripellyksiä kyllä löytyi, mutta ne nyt ovat aika karmeita. Itse tekisin parempia.

Osallistuiko kukaan muu pienpanimofestareille?

Kullannuput

2011-07-29T11:14:00.000+03:00

Nämä seuraavat kuukaudet tulevat tiettävästi olemaan rankkoja niille lukijoille, jotka inhoavat sieniä. Sori! Kantarellit ovat kullannuppujani, enkä ole vielä kertaakaan pystynyt ohittamaan torimyyjää ostamatta niitä vähintään sen litran. Loppukesä ja syksy ovat liian lyhyitä sellaiseen!

SIENIJUURESPAISTOS

kantarelleja
naurista
kukkakaalia
porkkanaa
voita
tuoretta timjamia
suolaa ja pippuria

PIPARJUURIKREEMI
200 g ranskankermaa
1 pkt piparjuurituorejuustoa (Cantadou)

1. Putsaa ja hienonna sienet. Kuori nauris ja pilko se mahdollisimman pieniksi kuutioiksi lyhyemmän kypsymisajan toivossa. Viipaloi porkkana ja lohko kukkakaalin nuput suuhun mentäviksi.
2. Kuumenna voi pannulla ja nakkaa joukkoon pari timjaminoksaa antamaan makua. Lisää juurekset ja paista lähes kypsiksi välillä sekoitellen. Lisää sienet vasta loppuvaiheessa. Mausta suolalla ja pippurilla ja poimi timjaminoksat pois ennen tarjoilua.
3. Sekoita piparjuurikreemin ainekset keskenään ja anna tekeytyä jääkaapissa sen aikaa, kun juurekset kypsyvät liedellä.

Block

2011-07-26T19:56:00.000+03:00

11 numeroa Glorian Rokaa&Viiniä miehelle + Harri Koskisen Block-lamppu itselle = WIN WIN!

Täältä voit tilata lehden lahjaksi ja lahjan itsellesi.

Mansikkasalsaa ja paistettua halloumia

2011-07-26T11:40:00.000+03:00

Keskikesässä parasta ovat tuoreet mansikat, kantarellit, uuden sadon porkkanat ja paistettu taikka grillattu halloumi. Se, ken muuta väittää, on saletisti väärässä. Tässä yksi resepti todistamaan väitteen paikkaansapitävyyttä ainakin mansioiden ja halloumin kohdalla. Niiiiiiin hyvää!

MANSIKKASALSA

½ l tuoreita mansikoita
2,5 dl kirsikkatomaatteja
1 iso punasipuli
tuoretta persiljaa hienonnettuna
1 rkl balsamicoa
1 tl sitruunamehua
loraus oliiviöljyä
loraus hunajaa
suolaa ja pippuria maun mukaan

1. Poista mansikoista kannat ja viipaloi ne. Halkaise kirsikkatomaatit neljään osaan. Hienonna sipuli.
2. Sekoita akikki ainekset kulhossa. Peitä kulho ja laita jääkaappiin tekeytymään joksikin toviksi.

Ohje muokattu Pastanjauhajien samanlaisesta.

Pitacripsit

2011-07-25T20:54:00.000+03:00

Nyt kolahti ja kovaa! Nimittäin pitacripsit, joita olen kyllä syönyt yhden jos toisenkin kerran erilaisilla fuusiokeittiöitä ihannoivilla brunsseilla, mutten tehnyt ikinä kotona. Nyt kokeilin ja nehän ovatkin ihan mielettömän helppoja valmistaa! (Olettaen toki, ettei leivo leipiä itse, vaan ostaa kaupan vakuumipakattuja yksilöitä)

Pitacripisien seuraksi hurautin savupaprikalla maustettua hummusta. Käytin siihen tuollaista tahini dressingiä, joka vasta onkin varsinainen hummus for dummies.Tuon lisäksi kotoota ei tarvitse löytyä muuta kuin esikeitettyjä kiherneitä, öljyä, valkosipulinkynsi ja sauvasekoitin - kaikki hummukselle tyypilliset mausteet ovat jo tuossa tahinissa itsessään.

PITACRIPSIT

pitaleipää
öljyä (esim. ½ oliiviöljyä + ½ chilimaustettua öljyä)
(savu)paprikamaustetta

Leikkaa pitaleivät kolmioiksi ja halutessasi vielä puolita ne. Voitele öljyllä ja mausta savupaprikalla. Paahda 175-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia ja anna jäähtyä.

Ps. Jännästi tämä ruokabloggaaminenkin on alkanut maistua uuden kameran myötä!