(Kaupallinen yhteistyö Hyvää Suomesta -merkki)
Olen avannut blogissa ennenkin suhdettani kotimaiseen ruokaan ja kertonut mm. sen, miten poliittiset kriisit ja niistä seuranneet erinnäisten
kotimaisten yritysten talousahdingot ja yt:t ovat muuttaneet ostoskäyttäytymistäni todella paljon vimeisten vuosien aikana. Vaikka ruuan kotimaisuus ei ole ikinä ollut yhdentekevää
ostopäätöstä tehdessäni, on tilanne tällä hetkellä jo se, etten edes halua ostaa ulkomaalaisia tuotteita, joiden kulutus ei kohenna talouttamme tai työllisyyttämme mitenkään. Toki tietyt hedelmät ja vihannekset, kookoskermat, riisit ynnä muut ovat väkisinkin aina muista maista roudattuja, mutta niidenkin kohdalla pyrin suosimaan sellaisia maahantuojia ja tuottajia, joiden tiedän työllistävän väkeä myös Suomen päässä. Toisin sanoen en tunne katumusta esimerkiksi siitä, että ostan Pauligin kahvia, joka on paahdettu ja pakattu vain kahden kilometrin päässä kotootani. Omatuntoani sen sijaan kirpaisee, mikäli kuivakaappiimme eksyy paketti täysin ulkomailla paahdettua ja pakattua abrakadabra-merkkistä sumppia Pauligin sijaan.
Me suomalaiset käytämme ruokaan ja juomaan vuodessa noin viidenneksen kulutusmenoistamme. Se on iso raha se ja mitä isompi osuus siitä ohjautuu kotimaisiin tuotteisiin, sitä tehokkaammin työllistämme sukulaisiamme, naapureitamme ja ystäviämme. Tällä hetkellä suomalaisista työikäisistä jopa joka kymmenes saa elantonsa joko suoraan tai välillisesti ruuasta, joten olipa kauppakassiin sujahtanut leipäpaketti sitten lähiruokaa, kotimaista luomua tai valtakunnan mittakaavalla ison leipomon limppu, tarkoittaa se aina roposia suomalaisten palkkatileille ja kannattavuutta tehdyille työtunneille. Itse suosin esim. Fazerin paahtoleipiä ja Valion mehuja (maun lisäksi) siksi, että tuttavapiirissäni on näissä kyseisissä tehtaissa ja kyseisistä tuotteista elantonsa ansaitsevia ihmisiä. Tottakai haluan heidän työpaikkansa säilyvän!
Miten kotimaiset elintarvikkeet sitten löytää marketeista, joissa jo pelkkää kuivapastaa saattaa olla esillä monta kymmentä hyllymetriä ja lukuisilta eri valmistajilta? Itse pyrin metsästämään omaan ostoskärryyni tuotteita, jotka ovat aluperämerkattuja joko Hyvää Suomesta -merkillä tai Sirkkamerkillä, ja ihan silkasta laiskuudesta. En näet jaksa ruveta tavaamaan tuotanto-/valmistus-/pakkausmaata jokaisen ostoksen kyljestä, vaan mieluummin bongaan niistä vain tutut leiman. Tämä tapa on itse asiassa mennyt jo niin pitkälle, että paristi olen jättänyt hyllyyn sellaisiakin ruokia, jotka kaiken järjen ja pakkauksenkin mukaan ovat kotimaisia, mutta joista on puuttunut tuttu sinivalkoinen merkki. Sellaiset tuotteet ovat suoraan sanottuna vähän epäilyttäviä ja näin kuluttajan suulla nyt toivoisinkin, että vaikka esimerkiksi Hyvää Suomesta -merkki onkin vapaaehtoinen, ilmaantuisi se pikkuhiljaa kaikkiin merkin kriteerit täyttäviin elintarvikkeisiin. Merkki on näet varma tae siitä, että elintarvike on sekä valmistettu että pakattu Suomessa ja että sen raaka-aineet ovat täysin tai lähes kotimaisia.
Miten kotimaiset elintarvikkeet sitten löytää marketeista, joissa jo pelkkää kuivapastaa saattaa olla esillä monta kymmentä hyllymetriä ja lukuisilta eri valmistajilta? Itse pyrin metsästämään omaan ostoskärryyni tuotteita, jotka ovat aluperämerkattuja joko Hyvää Suomesta -merkillä tai Sirkkamerkillä, ja ihan silkasta laiskuudesta. En näet jaksa ruveta tavaamaan tuotanto-/valmistus-/pakkausmaata jokaisen ostoksen kyljestä, vaan mieluummin bongaan niistä vain tutut leiman. Tämä tapa on itse asiassa mennyt jo niin pitkälle, että paristi olen jättänyt hyllyyn sellaisiakin ruokia, jotka kaiken järjen ja pakkauksenkin mukaan ovat kotimaisia, mutta joista on puuttunut tuttu sinivalkoinen merkki. Sellaiset tuotteet ovat suoraan sanottuna vähän epäilyttäviä ja näin kuluttajan suulla nyt toivoisinkin, että vaikka esimerkiksi Hyvää Suomesta -merkki onkin vapaaehtoinen, ilmaantuisi se pikkuhiljaa kaikkiin merkin kriteerit täyttäviin elintarvikkeisiin. Merkki on näet varma tae siitä, että elintarvike on sekä valmistettu että pakattu Suomessa ja että sen raaka-aineet ovat täysin tai lähes kotimaisia.
Hyvää Suomesta -merkin sivuilla on muuten nyt mahdollisuus pelata hauskaa Suomiruokaguru -peliä, jossa jokainen voi testata aidon kotimaisen ruuan tuntemuksensa Älypää-henkisessä visassa. Kävin sitä itsekin pelaamassa ja tunnustan, että onnuin melkein kaikissa kotimaisiin yrityksiin liittyvissä kysymyksissä (esim. mikä näistä tuotteista ei kuulu tuottajan XXX Oy:n valikoimaan?), mutta peliä takomalla opin myös paljon mielenkiintoista faktaa ja nippelitietoa. Kuten vaikkapa sen, että lihatuotteet ovat suurin Hyvää Suomesta -merkkiä käyttävä elintarvikeryhmä ja että vuonna 2013 2,2% Suomessa viljellystä viljasta oli luomua. Koukuttavaa! Kannattaa pelata!
Olenkohan paasannut nyt tarpeeksi? Edes hetkeksi? Kuten sanottu aihe on minulle tärkeä ja mietin omien ostoksieni alkuperää ihan jokaisella kauppareissulla. Vaikutan valinnoillani, tai ainakin pyrin siihen.
Tämän postauksen kuviin valitsemani tuotteet ovat muuten kaikki alkuperämerkitty kotimaisiksi ja kuvastavat aika todenmukaisesti sitä, mitä kaapistamme löytyy melkein aina: Järvikylän yrttejä, kotimaista HeViä, Valion maitotuotteita, kotimaisia (pien)tuottajien juustoja ja suomalaisia viljavalmisteita. Toki valinnoissani olisi silti vielä kehitettävää (esim. voisinko korvata suosimani tuontiruuat useammin kotimaisilla vaihtoehdoilla?), eikä siitä taida olla kuukauttakaan, kun ostin kiireessä vahingossa ruotsalaista mysliä. Fy fan!
Yhteistyössä Hyvää Suomesta -merkki
.