maanantai 2. marraskuuta 2015

AIDOSTI KOTIMAISTA KIITOS!

(Kaupallinen yhteistyö Hyvää Suomesta -merkki)
 
Ainahan se on mielessä. Ruoka. Mutta kuinka paljon mietit ruoan alkuperää ostoksia tehdessäsi? Itse mietin aika paljon ja pidän aihetta super-tärkeänä. Meinasin itse asiassa kirjoittaa aiheesta jo ajat sitten, mutta säästelin aihetta kuultuani päässeeni mukaan Hyvää Suomesta -merkin ja Blogiringin kaupalliseen yhteistyöhön. Nyt ei yhteistyökamppis olisi voinut innostaa enää yhtään enempää!

Olen avannut blogissa ennenkin suhdettani kotimaiseen ruokaan ja kertonut mm. sen, miten  poliittiset kriisit ja niistä seuranneet erinnäisten kotimaisten yritysten talousahdingot ja yt:t ovat muuttaneet ostoskäyttäytymistäni todella paljon vimeisten vuosien aikana. Vaikka ruuan kotimaisuus ei ole ikinä ollut yhdentekevää ostopäätöstä tehdessäni, on tilanne tällä hetkellä jo se, etten edes halua ostaa ulkomaalaisia tuotteita, joiden kulutus ei kohenna talouttamme tai työllisyyttämme mitenkään.  Toki tietyt hedelmät ja vihannekset, kookoskermat, riisit ynnä muut ovat väkisinkin aina muista maista roudattuja, mutta niidenkin kohdalla pyrin suosimaan sellaisia maahantuojia ja tuottajia, joiden tiedän työllistävän väkeä myös Suomen päässä. Toisin sanoen en tunne katumusta esimerkiksi siitä, että ostan Pauligin kahvia, joka on paahdettu ja pakattu vain kahden kilometrin päässä kotootani. Omatuntoani sen sijaan kirpaisee, mikäli kuivakaappiimme eksyy paketti täysin ulkomailla paahdettua ja pakattua abrakadabra-merkkistä sumppia Pauligin sijaan.


Me suomalaiset käytämme ruokaan ja juomaan vuodessa noin viidenneksen kulutusmenoistamme. Se on iso raha se ja mitä isompi osuus siitä ohjautuu kotimaisiin tuotteisiin, sitä tehokkaammin työllistämme sukulaisiamme, naapureitamme ja ystäviämme.  Tällä hetkellä suomalaisista työikäisistä jopa joka kymmenes saa elantonsa joko suoraan tai välillisesti ruuasta, joten olipa kauppakassiin sujahtanut leipäpaketti sitten lähiruokaa, kotimaista luomua tai valtakunnan mittakaavalla ison leipomon limppu, tarkoittaa se aina roposia suomalaisten palkkatileille ja kannattavuutta tehdyille työtunneille. Itse suosin esim. Fazerin paahtoleipiä ja Valion mehuja (maun lisäksi) siksi, että tuttavapiirissäni on näissä kyseisissä tehtaissa ja kyseisistä tuotteista elantonsa ansaitsevia ihmisiä. Tottakai haluan heidän työpaikkansa säilyvän!

Miten kotimaiset elintarvikkeet sitten löytää marketeista, joissa jo pelkkää kuivapastaa saattaa olla esillä monta kymmentä hyllymetriä ja lukuisilta eri valmistajilta? Itse pyrin metsästämään omaan ostoskärryyni tuotteita, jotka ovat aluperämerkattuja joko Hyvää Suomesta -merkillä tai Sirkkamerkillä, ja ihan silkasta laiskuudesta. En näet jaksa ruveta tavaamaan tuotanto-/valmistus-/pakkausmaata jokaisen ostoksen kyljestä, vaan mieluummin bongaan niistä vain tutut leiman. Tämä tapa on itse asiassa mennyt jo niin pitkälle, että paristi olen jättänyt hyllyyn sellaisiakin ruokia, jotka kaiken järjen ja pakkauksenkin mukaan ovat kotimaisia, mutta joista on puuttunut tuttu sinivalkoinen merkki. Sellaiset tuotteet ovat suoraan sanottuna vähän epäilyttäviä ja näin kuluttajan suulla nyt toivoisinkin, että vaikka esimerkiksi Hyvää Suomesta -merkki onkin  vapaaehtoinen, ilmaantuisi se pikkuhiljaa kaikkiin merkin kriteerit täyttäviin elintarvikkeisiin. Merkki on näet varma tae siitä, että elintarvike on sekä valmistettu että pakattu Suomessa ja että sen raaka-aineet ovat täysin tai lähes kotimaisia.


Hyvää Suomesta -merkin sivuilla on muuten nyt mahdollisuus pelata hauskaa Suomiruokaguru -peliä, jossa jokainen voi testata aidon kotimaisen ruuan tuntemuksensa Älypää-henkisessä visassa. Kävin sitä itsekin pelaamassa ja tunnustan, että onnuin melkein kaikissa kotimaisiin yrityksiin liittyvissä kysymyksissä (esim. mikä näistä tuotteista ei kuulu tuottajan XXX Oy:n valikoimaan?), mutta peliä takomalla opin myös paljon  mielenkiintoista faktaa ja nippelitietoa. Kuten vaikkapa sen, että lihatuotteet ovat suurin Hyvää Suomesta -merkkiä käyttävä elintarvikeryhmä ja että vuonna 2013 2,2% Suomessa viljellystä viljasta oli luomua. Koukuttavaa! Kannattaa pelata!

Olenkohan paasannut nyt tarpeeksi? Edes hetkeksi? Kuten sanottu aihe on minulle tärkeä ja mietin omien ostoksieni alkuperää ihan jokaisella kauppareissulla. Vaikutan valinnoillani, tai ainakin pyrin siihen.

Tämän postauksen kuviin valitsemani tuotteet ovat muuten kaikki alkuperämerkitty kotimaisiksi ja kuvastavat aika todenmukaisesti sitä, mitä kaapistamme löytyy melkein aina: Järvikylän yrttejä, kotimaista HeViä, Valion maitotuotteita, kotimaisia (pien)tuottajien juustoja ja suomalaisia viljavalmisteita. Toki valinnoissani olisi silti vielä kehitettävää (esim. voisinko korvata suosimani tuontiruuat useammin kotimaisilla vaihtoehdoilla?), eikä siitä taida olla kuukauttakaan, kun ostin kiireessä vahingossa ruotsalaista mysliä. Fy fan!


http://blogirinki.fi
Yhteistyössä Hyvää Suomesta -merkki
.

10 kommenttia:

  1. Kyllä oli todella häpeällinen fiilis ;D.

    VastaaPoista
  2. Kyllä, tämän talouspaasauksen myötä minäkin olen alkanut kaupassa tuijottaa tarkasti nimenomaan sitä, missä ostamani elintarvikkeet on valmistettu, valmistuttajan lisäksi. Tuli juurikin tuosta Myllärin paketista ja myslistä mieleeni, että viimeksi kun ostin mysliä, kävin kaupan hyllystä läpi paketin jos toisenkin, ennekuin löysin suomalaisen valmistajan suomessa valmistamaa mysliä. Ei ollut mikään helppo rasti ainakaan minun lähikaupassani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, näihin kommentteihin vastaaminen oli ihan unohtunut! Sorry!

      Välillä kotimaisten tuotteiden löytäminen aiheuttaa kyllä totisesti päänvaivaa, mutta että myslikin kuuluu siihen kategoriaan? Aika kurjaa. Joskin aika monessa myslissähän taitaa olla riisimuroja ja/tai maissilastuja, pahimmassa tapauksessa kuivattuja eksoottisia hedelmiäkin (Yök! ), joten se varmaan selittää osittain miksi suomenlippu löytyy niin harvasta myslipaketista.

      Poista
  3. Tää oli hauska kampanja, mä olin itse mukana viime vuonna :) Viimeistään siitä lähtien olen kiinnittänyt enemmän huomiota siihen, että suosin kotimaisia tuotteita. Suurin ongelma ehkä on, että on niin tottunut ostamaan jotain tiettyjä juttuja, tietyistä hyllykohdista, että sitten menee sillä samalla kaavalla aina. Joskus, kun on aikaa pysähtyä, löytää vaikkapa sieltä leipähyllystä ihan yllättäen lähileipomon tuotteita, eikä koko leipomosta ole aikaisemmin tiennyt mitään. Sen jälkeen niitä osaa jo etsiäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sori tähänkin, että kommentteihin vastaaminen vähän unohtui!

      Tää olo kyllä kiva kamppis ja tosi lähellä omaa ideologiaa :).

      Tuo on ihan totta, että välillä sitä huomaa (kiireessä) ostavansa vaan vanhasta tottumuksesta samoja tuotteita miettimättä yhtään niiden alkuperää. Itsekin ostin pitkään luomuvoita, joka yllätyksekseni olikin tanskalaista, kun kerran alkupetämaata tavasin. Sen jälkeen meni voin valmistaja vaihtoon tässä taloudessa :)

      Poista
  4. Hyvä hyvä, täällä toinen merkkisuosija :)

    VastaaPoista
  5. Tärkeä aihe. Vaikka omasta ruokakaapistanikin löytyy kookoskermat ja taatelit kumppaneineen, ei ole suomalaisten juuresten, kasvisten ja marjojen voittanutta. Kunhan iso osa ruokaostoksistani on kotimaisia (ja mieluiten vielä läheltä), joukkoon voi hyvin tiputtaa muutaman "etelän hetelmän." :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, juuri näin itsekin ajattelen :). Eli en pode huonoa omaatuntoa tuotteista, jotka eivät yksinkertaisesti vaan kasva Suomessa. Pääasia on, että Suomessa pärjäävät tuotteet on kuitenkin ostoskorissa aina tai useimmiten kotimaisia.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...