Kiire.
Nälkä.
Ihan hirveä nälkä.
Linssejä?
Bataattia?
On.
Tämä yhdestä suosikkiruokablogistani anastettu mieletön linssimuhennos on arki-iltojen pelastaja. Mutkaton, terveellinen ja maukas. Vähän niinkuin hyvän arki-illankin kuuluisi olla.
KOOKOKSINEN BATAATTI-LINSSIMUHENNOS (neljälle)
loraus öljyä
1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
2 tl raastettua tuoretta inkivääriä
1 keskikokoinen bataatti (n. 400-500 g)
2 tomaattia
2 dl vihreitä linssejä
1 tlk (400 g) kookosmaitoa
4 dl vettä
loraus limemehua
1-2 tl juustokuminaa
1/2 tl kurkumaa
ripaus chilijauhetta
suolaa
mustapippuria
1. Kuori ja pilko sipuli, valkosipuli ja bataatti. Viipaloi tomaatit. Huuhtele linssit huolellisesti.
2. Kuumenna kattilassa rasva ja kuullota sipulia, valkosipulia ja
inkivääriä muutama minuutti. Lisää joukkoon kuutioitu bataatti ja
tomaatti ja paista vielä hetki. Lisää sen jälkeen linssit, kookosmaito,
vesi, limemehu ja mausteet.
3. Anna porista keskilämmöllä kunnes bataatti ja linssit ovat sopivan
kypsiä. Jos linssit eivät meinaa pehmetä, voit tarvittaessa laittaa
kattilaan kannen tai lisätä hieman vettä. Tarkista lopuksi mausteiden
määrä ja lisää tarvittaessa.
4. Tarjoile halutessasi esim.tuoreen korianterin kera.
Ohje: Kauhaa ja Rakkautta -blogi
PEEÄS. Käykäähän äänestämässä Viva Ciabatta! -blogissa kuukauden parasta kurkkuruokaa. Yhtään en panisi pahakseni, jos esimerkiksi tämän blogin annos voittaisi ;)
torstai 26. huhtikuuta 2012
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Burani Bonjon - Munakoisoa jugurtin kera
Eksyin mennä viikolla Suomalaisen Kirjakaupan keittokirjaosastolle ja oho mitä sieltä löytyikään. Keittokirjarakkautta ensisilmäyksellä.
Sally Butcherin Vegestan on vakuuttava, värikäs, informatiivinen ja ennen kaikkea kattava pläjäys Lähi-Idän kasvisruokakulttuurista. Kirjan nimi on kunnianosoitus itäisen Välimeren ja Arabian niemimaan alueilla vuosituhansien aikana kehittyneelle omantakeiselle kasvisruokapainotteiselle keittiölle, eikä kirjankaan reseptiikassa näy juuri muuta eläinperäistä kuin jugurtti, halloumi ja kananmunat. Miltä kuulostaa esimerkiksi yrttiriisi sahramikasvisten kera, inkivääri-tamaridimunakoisot tai arabialainen semolinakakku?
Vegestanissa harmittaa oikeastaan vain se, ettei jokaisesta ruuasta ole kuvaa ja että monet resepteistä on täytetty tekstiä pidentävillä täytesanoilla, joita muuten inhoan. Hyvä ruokaohje ei ole osa romaania, vaan dynaaminen ja mahdollisimman lyhyt jättämättä mitään oleellista pois (tästä syystä otin oman käden oikeudeksi siistiä alla olevan burani bonjonkin ojeistusta).
Päätin jo kirjakaupassa, että ensimmänen Vegestan-sooloiluni tulee olemaan jugurtin ja munakoison yhdistävä Burani Bonjon (Jovi?). Aika hyvä valinta. Suosikkiraaka-aineeni munakoiso ei tarjoa ruokaan täydellisyyttä kummempaa makua ja tekstuuria ja jugurtin happamuus sekoitettuna kasvisten mausteisuuteen on suorastaan suussa sulavaa. Tätä meillä syödään varmasti jatkossakin, vaikkakin seuraavalla kerralla tulen kyseenalaistamaan jugurttiin tulevien valkosipulinkynsien määrän. Niin ihanaa kuin valkosipuli onkin, ei sitä halua maistaa vielä seuraavana aamunakin suussaan.
Yksi toinenkin omituisuus ohjeen määrissä on. Kirja käskee käyttämään ruokaan kolme keskikokoista munakoisoa, mutta itselläni oli suuri työ saada mahtumaan nuo kaksikin pannulle saati tarjoiluastiaan. Ehkä Lähi-idässä harrastetaan kookkaampia astioita ja pienempiä munakoisoja - en tiedä. Näin suomiolosuhteissa suosittelen kuitenkin harkisemaan kahdesti ennen kuin viipaloitte sen kolmannen koison tätä ruokaa varten.
BURAN BONJON - MUNAKOISOA JUGURTIN KERA (neljälle)
2-3 munakoisoa, huuhdeltuna
suolaa
rypsiöljyä paistamiseen
1 iso sipuli silputtuna
4 vihreää chiliä silputtuna
1 tl kurkumaa
4 tomaattia silputtuna (tai 1 tlk tomaattimurskaa)
1 pieni nippu korianteria
Jugurtti:
5 dl sakeaa valutettua luonnonjugurttia (käytin turkkilaista)
2 rkl sitruunanmehua
5-6 valkosipulinkynttä hienonnettuna
kourallinen tuoretta minttua silputtuna (tai 2 tl kuivattua minttua)
suolaa ja mustapippuria
1. Munakoiso kuuluisi oikeaoppisesti kuoria, mutta aika turhaahan tuo. Poista "lakit" ja leikkaa munakoisot n. 6-7 mm paksuisiksi, pyöreiksi viipaleiksi. Sirottele viipaleiden pinnalle suolaa ja itketä puolen tunnin ajan. Huuhdo viipaleet ja taputtele talouspaperilla kuivaksi.
2. Kuumenna reilu tilkka öljyä pannussa ja kuullota sipuli ja chilit pehmeiksi. Siirrä lautaselle odottamaan.
3. Lisää vielä tilkka öljyä pannuun ja ruskista munakoisoviipaleet kevyesti molemmin puolin parissa erässä. Lisää lopuksi munakoisoviipaleiden joukkoon kurkuma, tomaatit, korianteri ja chili-sipuliseos. Lisää vettä sen verran, että ainekset ovat suurin piirtein veden peitossa. Peitä pannu kannella (tai sen puuttuessa foliolla). Alenna lämpöä ja anna porista hiljalleen n. 30 min. Vahdi, että pannussa on koko ajan riittävästi nestettä.
4. Pyöräytä kastike. Sekoita jugurtti, sitruunamehu, valkosipuli ja minttu keskenään kulhossa. Mausta kastike suolalla ja mustapippurilla ja siirrä jääkaappiin vetäytymään.
5. Kokoa ainekset yhteen. Tarkista munakoisopaistoksen maku; joudut ehkä lisäämään hyppysellisen suolaa. Lusikoi puolet jugurtista tasaisesti melko kookkaalle vadille niin, että pohja peittyy hyvin. Asettele munakoisoviipaleet päälle. Levitä loput jugurtista pinnalle. Koristele yrteillä ja tarjoile välittömästi, sillä kuuma munakoiso ja kylmä jugurtti alkavat jo kokoamisvaiheessa sekoittua toisiinsa. Nauti naan-leivän tai riisin kanssa!
Alkuperäinen ohje: Sally Butcher - Vegestan.
Pssst. Liity Pumpkin Jamin Facebook-ryhmään saadaksesi tietää villeimmät uutset ja parhaimmat ruoat aina ennen muita.
Sally Butcherin Vegestan on vakuuttava, värikäs, informatiivinen ja ennen kaikkea kattava pläjäys Lähi-Idän kasvisruokakulttuurista. Kirjan nimi on kunnianosoitus itäisen Välimeren ja Arabian niemimaan alueilla vuosituhansien aikana kehittyneelle omantakeiselle kasvisruokapainotteiselle keittiölle, eikä kirjankaan reseptiikassa näy juuri muuta eläinperäistä kuin jugurtti, halloumi ja kananmunat. Miltä kuulostaa esimerkiksi yrttiriisi sahramikasvisten kera, inkivääri-tamaridimunakoisot tai arabialainen semolinakakku?
Vegestanissa harmittaa oikeastaan vain se, ettei jokaisesta ruuasta ole kuvaa ja että monet resepteistä on täytetty tekstiä pidentävillä täytesanoilla, joita muuten inhoan. Hyvä ruokaohje ei ole osa romaania, vaan dynaaminen ja mahdollisimman lyhyt jättämättä mitään oleellista pois (tästä syystä otin oman käden oikeudeksi siistiä alla olevan burani bonjonkin ojeistusta).
Päätin jo kirjakaupassa, että ensimmänen Vegestan-sooloiluni tulee olemaan jugurtin ja munakoison yhdistävä Burani Bonjon (Jovi?). Aika hyvä valinta. Suosikkiraaka-aineeni munakoiso ei tarjoa ruokaan täydellisyyttä kummempaa makua ja tekstuuria ja jugurtin happamuus sekoitettuna kasvisten mausteisuuteen on suorastaan suussa sulavaa. Tätä meillä syödään varmasti jatkossakin, vaikkakin seuraavalla kerralla tulen kyseenalaistamaan jugurttiin tulevien valkosipulinkynsien määrän. Niin ihanaa kuin valkosipuli onkin, ei sitä halua maistaa vielä seuraavana aamunakin suussaan.
Yksi toinenkin omituisuus ohjeen määrissä on. Kirja käskee käyttämään ruokaan kolme keskikokoista munakoisoa, mutta itselläni oli suuri työ saada mahtumaan nuo kaksikin pannulle saati tarjoiluastiaan. Ehkä Lähi-idässä harrastetaan kookkaampia astioita ja pienempiä munakoisoja - en tiedä. Näin suomiolosuhteissa suosittelen kuitenkin harkisemaan kahdesti ennen kuin viipaloitte sen kolmannen koison tätä ruokaa varten.
BURAN BONJON - MUNAKOISOA JUGURTIN KERA (neljälle)
2-3 munakoisoa, huuhdeltuna
suolaa
rypsiöljyä paistamiseen
1 iso sipuli silputtuna
4 vihreää chiliä silputtuna
1 tl kurkumaa
4 tomaattia silputtuna (tai 1 tlk tomaattimurskaa)
1 pieni nippu korianteria
Jugurtti:
5 dl sakeaa valutettua luonnonjugurttia (käytin turkkilaista)
2 rkl sitruunanmehua
5-6 valkosipulinkynttä hienonnettuna
kourallinen tuoretta minttua silputtuna (tai 2 tl kuivattua minttua)
suolaa ja mustapippuria
1. Munakoiso kuuluisi oikeaoppisesti kuoria, mutta aika turhaahan tuo. Poista "lakit" ja leikkaa munakoisot n. 6-7 mm paksuisiksi, pyöreiksi viipaleiksi. Sirottele viipaleiden pinnalle suolaa ja itketä puolen tunnin ajan. Huuhdo viipaleet ja taputtele talouspaperilla kuivaksi.
2. Kuumenna reilu tilkka öljyä pannussa ja kuullota sipuli ja chilit pehmeiksi. Siirrä lautaselle odottamaan.
3. Lisää vielä tilkka öljyä pannuun ja ruskista munakoisoviipaleet kevyesti molemmin puolin parissa erässä. Lisää lopuksi munakoisoviipaleiden joukkoon kurkuma, tomaatit, korianteri ja chili-sipuliseos. Lisää vettä sen verran, että ainekset ovat suurin piirtein veden peitossa. Peitä pannu kannella (tai sen puuttuessa foliolla). Alenna lämpöä ja anna porista hiljalleen n. 30 min. Vahdi, että pannussa on koko ajan riittävästi nestettä.
4. Pyöräytä kastike. Sekoita jugurtti, sitruunamehu, valkosipuli ja minttu keskenään kulhossa. Mausta kastike suolalla ja mustapippurilla ja siirrä jääkaappiin vetäytymään.
5. Kokoa ainekset yhteen. Tarkista munakoisopaistoksen maku; joudut ehkä lisäämään hyppysellisen suolaa. Lusikoi puolet jugurtista tasaisesti melko kookkaalle vadille niin, että pohja peittyy hyvin. Asettele munakoisoviipaleet päälle. Levitä loput jugurtista pinnalle. Koristele yrteillä ja tarjoile välittömästi, sillä kuuma munakoiso ja kylmä jugurtti alkavat jo kokoamisvaiheessa sekoittua toisiinsa. Nauti naan-leivän tai riisin kanssa!
Alkuperäinen ohje: Sally Butcher - Vegestan.
Pssst. Liity Pumpkin Jamin Facebook-ryhmään saadaksesi tietää villeimmät uutset ja parhaimmat ruoat aina ennen muita.
torstai 19. huhtikuuta 2012
Fudge
Sokerihimo. Se on ollut läsnä ihan-joka-päivä viime aikoina. En valita, sillä avaahan se suolan ystävälle ovet ihan uudenlaisille leivontaurille. Katsokaapa vaikka, mitä sain aikaan eilen: ihan oikeaa fudgea!
Fudge-himoni heräsi pyöriteltyäni ensin käsissäni jo viikon toista Omar-karkkipussia ja tehtyäni kohtalokkaan huomion: eivätkö omarit ole vähän niin kuin fudgea? (Eivät tietenkään ole, mutta pakko oli testata).
Reseptin kaivelin sieltä, missä muistin edellisen kerran fudgea nähneeni: Kädenvääntöä -blogista. Pitkä oli keitellyt lime-valkosuklaafudgea ja se makuhan passasi minullekin. Lopputuloskin oli just eikä melkein täydellistä: kielelle sulavaa ja niin makeaa, että vaahterasirappikin jää kakkoseksi. Eli just hyvää.
Ylistetty olkoon siis sokerihimo! Ilman sitä olisvat nämäkin jääneet kokematta.
LIME-VALKOSUKLAAFUDGE (n. 40 kpl)
200 g valkosuklaata
2 limeä
2 dl kuohukermaa
3 dl ruokosokeria
100 g voita
1. Rouhi valkosuklaa. Pese limet huolellisesti ja raasta kuoret hienoiksi.
2. Mittaa kuohukerma, sokeri ja voi kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä koko ajan sekoitellen 8-10 minuuttia. Varo, ettei liemi kiehu yli. Itse jouduin pitämään sähköliettä peräti ykkösellä.
3. Lisää valkosuklaarouhe, limen kuoriraaste ja purista joukkoon yhden limen mehu. Sekoita, kaada leivinpaperilla vuorattuun reunalliseen vuokaan (20 x 20 cm) ja nosta jääkaappiin jähmettymään.
4. Leikkaa parin sentin kokoisiksi annospaloiksi. Säilytä makeiset kylmässä.
Alkuperäinen ohje: Kinuskikissa ja Kädenvääntöä.
Fudge-himoni heräsi pyöriteltyäni ensin käsissäni jo viikon toista Omar-karkkipussia ja tehtyäni kohtalokkaan huomion: eivätkö omarit ole vähän niin kuin fudgea? (Eivät tietenkään ole, mutta pakko oli testata).
Reseptin kaivelin sieltä, missä muistin edellisen kerran fudgea nähneeni: Kädenvääntöä -blogista. Pitkä oli keitellyt lime-valkosuklaafudgea ja se makuhan passasi minullekin. Lopputuloskin oli just eikä melkein täydellistä: kielelle sulavaa ja niin makeaa, että vaahterasirappikin jää kakkoseksi. Eli just hyvää.
Ylistetty olkoon siis sokerihimo! Ilman sitä olisvat nämäkin jääneet kokematta.
LIME-VALKOSUKLAAFUDGE (n. 40 kpl)
200 g valkosuklaata
2 limeä
2 dl kuohukermaa
3 dl ruokosokeria
100 g voita
1. Rouhi valkosuklaa. Pese limet huolellisesti ja raasta kuoret hienoiksi.
2. Mittaa kuohukerma, sokeri ja voi kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä koko ajan sekoitellen 8-10 minuuttia. Varo, ettei liemi kiehu yli. Itse jouduin pitämään sähköliettä peräti ykkösellä.
3. Lisää valkosuklaarouhe, limen kuoriraaste ja purista joukkoon yhden limen mehu. Sekoita, kaada leivinpaperilla vuorattuun reunalliseen vuokaan (20 x 20 cm) ja nosta jääkaappiin jähmettymään.
4. Leikkaa parin sentin kokoisiksi annospaloiksi. Säilytä makeiset kylmässä.
Alkuperäinen ohje: Kinuskikissa ja Kädenvääntöä.
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
Paras parsarisotto
En voi sille mitään, että aina puheen kääntyessä parsaan, alan ajatella Veeraa. Joka ikinen kerta. Aina. Rouva kun paljasti jo muutamia vuosia sitten syövänsä sesongin aikoihin parsaa joka ikinen päivä. Ihailtavaa omistautumista!
Itse en näin sesonginkaan aikana ihan joka päivä parsaa syö, mutta risotto on eittämättä yksi suosikkitavoistani nauttia sitä. Olen parsarisottokokkina vieläpä aika haka, vaikka itse leuhkinkin, köhöm. Arvatkaapa muuten, mikä on parsarisottojeni salaisuus. Pehmeä vuohenmaitojuusto. Toimii kuin porkkana wasabilla ja valkoviini kesäauringolla!
5. Kun viini on imeytynyt riisiin, lisää kauhallinen kuumaa kasvislientä. Lisää kasvislientä pienissä erissä kokoajan sekoittaen sitä mukaa kun edellinen liemi on imeytynyt riisiin. Riisi on kypsää 15–20 minuutin kuluttua. Riisin kuuluu olla hieman hampaissa tuntuvaa, ei siis täysin pehmeää.
6. Sekoita vuohenjuusto risoton joukkoon. Lisää myös parsapalat, voi, ripaus mustapippuria ja tarvittaessa suolaa.
Itse en näin sesonginkaan aikana ihan joka päivä parsaa syö, mutta risotto on eittämättä yksi suosikkitavoistani nauttia sitä. Olen parsarisottokokkina vieläpä aika haka, vaikka itse leuhkinkin, köhöm. Arvatkaapa muuten, mikä on parsarisottojeni salaisuus. Pehmeä vuohenmaitojuusto. Toimii kuin porkkana wasabilla ja valkoviini kesäauringolla!
PARSAVUOHENJUUSTORISOTTO (neljälle)
500 g vihreää parsaa
litra vettä
hyppysellinen suolaa
hyppysellinen sokeria
sitruunamehua
sipuli
2 rkl oliiviöljyä
3 dl risottoriisiä
1 dl kuivaa valkoviiniä
parsan keitinvesi
2 kasvisliemikuutiota
1 prk (150 g) pehmeää vuohenmitojuustoa (Chavroux)
voita
mustapippuria ja suolaa
1. Poista parsojen tyvestä puumainen osa ja kuori ne nupusta tyveen päin. Pilko parsat paloiksi ja keitä kannen alla sitruunamehulla, suolalla ja sokerilla maustetussa vedessä 4-6 minuuttia. Tarkista kypsyys. Nosta parsat siivilään ja huuhtele kylmällä vedellä, jotta eivät ylikypsy. Säästä keitinliemi.
2. Lisää parsojen keitinveteen kasvisliemikuutio
3. Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota sipulisilppua öljyssä kattilassa
4. Lisää riisi ja kypsennä miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes riisi muuttuu hieman läpikuultavaksi. Lisää valkoviini ja jatka sekoittamista.5. Kun viini on imeytynyt riisiin, lisää kauhallinen kuumaa kasvislientä. Lisää kasvislientä pienissä erissä kokoajan sekoittaen sitä mukaa kun edellinen liemi on imeytynyt riisiin. Riisi on kypsää 15–20 minuutin kuluttua. Riisin kuuluu olla hieman hampaissa tuntuvaa, ei siis täysin pehmeää.
6. Sekoita vuohenjuusto risoton joukkoon. Lisää myös parsapalat, voi, ripaus mustapippuria ja tarvittaessa suolaa.
tiistai 17. huhtikuuta 2012
Parsakauden korkkaus
Utelin viime viikolla Facebook-ystäviltäni, millä parsakausi kannattaa korkata. Basilikavoikastikkeella, kertoi ystäväni Janna. Jassoo! Ei siis muuta kuin puntti vihreää parsaa kauppakassiin ja sata gramma voita pannuun. Joillakin joulu on kerran vuodessa, mutta minäpä hankin rasvaöverit joka kerta, kun kauppoihin ilmestyy jokin sesonkikasvis (uusia perunoita odotellessa...).
Ohje taivaalliselle basilikavoikastikkeelle löytyi Sannan blogista. Ihan uskomatonta tavaraa. Suosittelen kokeilemaan. Parsan käyttöohjeet löytyvät puolestaan aikaisemmasta postauksestani. Suosittelen lukasemaan senkin, ellei parsan käsittely ole ennestään täysin tuttua.
½ dl salottisipulia hienonnettuna
1 dl kuivaa valkoviiniä
½ dl valkoviinietikkaa
½ dl vettä
1 dl kuohukermaa
100 g voita
tuoretta basilikaa
suolaa
vastajauhettua valkopippuria
Ohje: Pippurimylly-blogi
Ps. Kauhaa ja rakkautta -blogin Eeva kiteytti parsaintoilun just eikä melkein oikein.
Ohje taivaalliselle basilikavoikastikkeelle löytyi Sannan blogista. Ihan uskomatonta tavaraa. Suosittelen kokeilemaan. Parsan käyttöohjeet löytyvät puolestaan aikaisemmasta postauksestani. Suosittelen lukasemaan senkin, ellei parsan käsittely ole ennestään täysin tuttua.
BASILIKAVOIKASTIKE PARSALLE
1 dl kuivaa valkoviiniä
½ dl valkoviinietikkaa
½ dl vettä
1 dl kuohukermaa
100 g voita
tuoretta basilikaa
suolaa
vastajauhettua valkopippuria
1. Laita salottisipulit, valkoviini, valkoviinietikka ja vesi kattilaan. Keitä nestettä kokoon kunnes se on haihtunut puoleen.
2. Lisää kuohukerma ja anna hautua miedolla lämmöllä viisi minuuttia. Siivilöi liemi ja kiehauta.
2. Lisää kuohukerma ja anna hautua miedolla lämmöllä viisi minuuttia. Siivilöi liemi ja kiehauta.
3. Vatkaa joukkoon kylmä voi, lisää hienonnettu basilika ja mausta valkopippurilla ja suolalla.
4. Kuohkeuta sauvasekoittimella tasaiseksi vihreäksi kastikkeeksi.
4. Kuohkeuta sauvasekoittimella tasaiseksi vihreäksi kastikkeeksi.
Ohje: Pippurimylly-blogi
Ps. Kauhaa ja rakkautta -blogin Eeva kiteytti parsaintoilun just eikä melkein oikein.
maanantai 16. huhtikuuta 2012
Brielevite basilikasta ja aurinkokuivatuista tomaateista
Pinterestistä puheen ollen - on sitä tullut muutama muukin resepti löydettyä sitä kautta "pinnaamalla". Kuten tämä briejuustolevite, joka maistuu siniselle kesätaivaalle happaman varrasleivän päällä ja jonka Pinterestin johdattelemana löysin täältä. Aijai. Toimii lohtuna näihin harmaisiin maanantaipäiviin, jollon päähän potkii koko maailma.
BRIELEVITE AURINKOKUIVATUILLA TOMAATEILLA JA BASILIKALLA
köntsä hyvää brie-juustoa
aurinkokuivattuja tomaatteja
tuoretta basilikaa
mustapippuria
1. Leikkaa briejuuston homekuori juuston ollessa vielä jääkaappikylmää. Laita jäljelle jäänyt juusto astiaan ja jätä huoneenlämpöön notkistumaan.
2. Hienonna aurinkokuivatut tomaatit ja basilika. Sekoita ainekset juuston kanssa haarukalla muussaten ja mausta hyppysellisellä mustapippuria.
BRIELEVITE AURINKOKUIVATUILLA TOMAATEILLA JA BASILIKALLA
köntsä hyvää brie-juustoa
aurinkokuivattuja tomaatteja
tuoretta basilikaa
mustapippuria
1. Leikkaa briejuuston homekuori juuston ollessa vielä jääkaappikylmää. Laita jäljelle jäänyt juusto astiaan ja jätä huoneenlämpöön notkistumaan.
2. Hienonna aurinkokuivatut tomaatit ja basilika. Sekoita ainekset juuston kanssa haarukalla muussaten ja mausta hyppysellisellä mustapippuria.
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Omenakurkkusalsaa, kookosrapuja ja tacoja
Meillä syödään tacoja aina samalla soijarouhe-tomaattisalsa-fetajuusto-ranskankermameiningillä. Ihanaa, mutta pidemmän päälle vähän tylsää. Kaipaus jotain uutta täytettä kohtaan on kova, joten synnytin mennä viikolla ajatuksen kookoskatkaravuista, omenakurkkusalsasta ja chipotle-tahnalla maustetusta ranskankermasta.
Idea ei toki ollut täysin oma, vaan loputuote erään illan maanisesta Pinterestin klikkailusta. Klik, klik, klik ja hups, eteeni avautui hullun hyvä ja selkeä resepti suoraan Farm+house+table -blogista. Tarvitsi vain vaihtaa ohjeen rapujen maissipanerointi kookospaneroinniksi, sillä jokainen meksikolaisen ruoan rakastaja tietää, miten kiven alla ne oikeanlaiset maissijauhot ovat (jos joku tietää niitä myyvän kaupan, saa vinkata!)
Tuomio näistä tacoista kiteytyy kolmeen sanaan: mieletön, uudehko ja erilainen. Salsan hapot ja jalapenon potku istuvat herttaisesti kookoksella paneroitujen rapujen rasvaisuuteen ja savuinen chipotle-kerma taittaa hetkessä sen, mikä kielellä tuntuu pelkiltään liian tuliselta. Tätä kannattaa kokeilla! Ja jos katkaravut eivät ole oma juttusi, uskon pieneksi kuutioidun, marinoidun tofun ajavan myös asiansa :)
TACOT KOOKOSKATKARAVUILLA, OMENAKURKKUSALSALLA JA CHPOTLEKERMALLA
taco-kuoria
(isoja) katkarapuja
1 kananmuna
vehnäjauhoja
kookoshiutaleita
suolaa ja pippuria
öljyä paistamiseen
tilkka limen mehua
1 prk ranskankermaa
chipotle-tahnaa (esim. Poppamies) maun mukaan
2 omenaa
1 iso kurkku
pieni punasipuli
2-3 jalapenoa (tai punaista chiliä)
tuoretta korianteria
1 limen mehu
1 rkl valkoviinietikkaa
hyppysellinen sokeria
1. Valmista ensin omenakurkkusalsa. Kuori ja kuutioi omenat ja kurkku. Kuori ja hienonna sipuli ja jalapenot. Yhdistä omena, kurkku, sipuli, jalapeno, korianteri, limen mehu, valkoviinietikka ja sokeri kulhossa ja jätä maustumaan.
2. Yhdistä ranskankerma ja chipotle-tahna. Tahna on voimakkaan mauista, joten suosittelen lisäämään sitä vähän kerrallaan ja maistamaan aina välissä.
3. Kuumenna runsas määrä öljyä paistinpannulla. Riko ja vatkaa kananmuna kulhoon. Yhdistä toisessa kulhossa yhtä paljon kookoshiutaleita ja vehnäjauhoja. Ja nyt seuraa koko homman sottaisin osuus: kaada ravut kananmunakulhoon, pyöräytä, nosta ne jauhokulhoon, pyöräytä ja nakkaa pannulle (parhaiten homma hoituu rehdisti käsin). Paista rapuja, kunnes ne ovat saaneet kauniin kultaisen värin. Nosta lautaselle ja mausta rouhitulla merisuolalla ja purista limen mehua päälle.
4. Kasaa tacot haluamassasi järjestyksessä. Ja sitten vain ääntä kohti.
EDIT: Tajusinpa vasta nyt, että tällä herkulla voi osallistua myös Viva Ciabatan kuukauden ruokahaasteeseen :)
Poppamiehen tuotteet ovat parhaita! (Eikä tämä ole edes maksettu mainos.)
Idea ei toki ollut täysin oma, vaan loputuote erään illan maanisesta Pinterestin klikkailusta. Klik, klik, klik ja hups, eteeni avautui hullun hyvä ja selkeä resepti suoraan Farm+house+table -blogista. Tarvitsi vain vaihtaa ohjeen rapujen maissipanerointi kookospaneroinniksi, sillä jokainen meksikolaisen ruoan rakastaja tietää, miten kiven alla ne oikeanlaiset maissijauhot ovat (jos joku tietää niitä myyvän kaupan, saa vinkata!)
Kookoskatkaravut.
Tuomio näistä tacoista kiteytyy kolmeen sanaan: mieletön, uudehko ja erilainen. Salsan hapot ja jalapenon potku istuvat herttaisesti kookoksella paneroitujen rapujen rasvaisuuteen ja savuinen chipotle-kerma taittaa hetkessä sen, mikä kielellä tuntuu pelkiltään liian tuliselta. Tätä kannattaa kokeilla! Ja jos katkaravut eivät ole oma juttusi, uskon pieneksi kuutioidun, marinoidun tofun ajavan myös asiansa :)
TACOT KOOKOSKATKARAVUILLA, OMENAKURKKUSALSALLA JA CHPOTLEKERMALLA
taco-kuoria
(isoja) katkarapuja
1 kananmuna
vehnäjauhoja
kookoshiutaleita
suolaa ja pippuria
öljyä paistamiseen
tilkka limen mehua
1 prk ranskankermaa
chipotle-tahnaa (esim. Poppamies) maun mukaan
2 omenaa
1 iso kurkku
pieni punasipuli
2-3 jalapenoa (tai punaista chiliä)
tuoretta korianteria
1 limen mehu
1 rkl valkoviinietikkaa
hyppysellinen sokeria
1. Valmista ensin omenakurkkusalsa. Kuori ja kuutioi omenat ja kurkku. Kuori ja hienonna sipuli ja jalapenot. Yhdistä omena, kurkku, sipuli, jalapeno, korianteri, limen mehu, valkoviinietikka ja sokeri kulhossa ja jätä maustumaan.
2. Yhdistä ranskankerma ja chipotle-tahna. Tahna on voimakkaan mauista, joten suosittelen lisäämään sitä vähän kerrallaan ja maistamaan aina välissä.
3. Kuumenna runsas määrä öljyä paistinpannulla. Riko ja vatkaa kananmuna kulhoon. Yhdistä toisessa kulhossa yhtä paljon kookoshiutaleita ja vehnäjauhoja. Ja nyt seuraa koko homman sottaisin osuus: kaada ravut kananmunakulhoon, pyöräytä, nosta ne jauhokulhoon, pyöräytä ja nakkaa pannulle (parhaiten homma hoituu rehdisti käsin). Paista rapuja, kunnes ne ovat saaneet kauniin kultaisen värin. Nosta lautaselle ja mausta rouhitulla merisuolalla ja purista limen mehua päälle.
4. Kasaa tacot haluamassasi järjestyksessä. Ja sitten vain ääntä kohti.
EDIT: Tajusinpa vasta nyt, että tällä herkulla voi osallistua myös Viva Ciabatan kuukauden ruokahaasteeseen :)
maanantai 9. huhtikuuta 2012
Carelia 31.3
Pää-pää-pääsiäistä! Päätä tässä tarvittaisiinkin. Koko kulunut juhla kun livahti ohi tässä blogissa hieman varkain, eikä mitään pääsiäisblogattavaa juurikaan ole. Suosiolla annankin ammattilaisten täyttää tämän kertaisen postauksen. Seuraa ruokapornoa à la Carelia!
Careliassa vierailusta oli puhuttu tässä taloudessa varmaan niin kauan kuin talouden osapuolet ovat tunteneet toisensa. Nyt viimeisen kannusteen antoi Eat Helsinki 2012 -kirja, johon Carelia oli päästetty mukaan. Kirjallahan saa kaksi pääruokaa yhden hinnalla, joten mikä ihana tekosyy syödä samalla kolmen ruokalajin päivällinen viineineen!
Alkuruoaksi valikoitui gratinoitu kurpitsakeitto, jonka gratiini oli melko tunnistamaton. Tuomas valitsi Carelian nimikkoannoksen ja MasterChefissäkin edustaneen luomutartarin. Kuulemma oikein hyvää ja tartarin makuista. Pääruokana halusin testata listan ainoan kasvisvaihtoehdon eli paahdettua maa-artisokkaa ja Marcona mantelia. Annos oli hieman pettymys keveydellään ja olisinkin nakannut sen ennemmin alkuruokalistaan. Tuomas tilasi päivän kalasaaliin, joka sisälsi siikaa ja jotain fenkolihässäkkää, jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista. Jälkiruokalistalta kumpikin tilasi cremé caramellit, jotka eivät olleet mitenkään elämää ihmeellisemmät. Viinipaketin mukana tulleelle jälkiruokaviinille kuitenkin pieni kiitos toimivuudestaan. En yleensä välitä jälkiruokaviineistä.
Kolme rokalajia ja viinipaketti kahdelle kustansi reilut 120 euroa. Mukana oli Eat Helsinki -kirjan vilauttamisesta saatu 20 euron alennus. Melko kohtuullista kohtuullisen hyvästä ruuasta. Kyllä Careliaan menisi toistekin, vaikka se jääkin vähän tylsähköllä klassisuudellaan monen saman hintatason helsinkiläisravintolan varjoon.
Careliassa vierailusta oli puhuttu tässä taloudessa varmaan niin kauan kuin talouden osapuolet ovat tunteneet toisensa. Nyt viimeisen kannusteen antoi Eat Helsinki 2012 -kirja, johon Carelia oli päästetty mukaan. Kirjallahan saa kaksi pääruokaa yhden hinnalla, joten mikä ihana tekosyy syödä samalla kolmen ruokalajin päivällinen viineineen!
Alkuruoaksi valikoitui gratinoitu kurpitsakeitto, jonka gratiini oli melko tunnistamaton. Tuomas valitsi Carelian nimikkoannoksen ja MasterChefissäkin edustaneen luomutartarin. Kuulemma oikein hyvää ja tartarin makuista. Pääruokana halusin testata listan ainoan kasvisvaihtoehdon eli paahdettua maa-artisokkaa ja Marcona mantelia. Annos oli hieman pettymys keveydellään ja olisinkin nakannut sen ennemmin alkuruokalistaan. Tuomas tilasi päivän kalasaaliin, joka sisälsi siikaa ja jotain fenkolihässäkkää, jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista. Jälkiruokalistalta kumpikin tilasi cremé caramellit, jotka eivät olleet mitenkään elämää ihmeellisemmät. Viinipaketin mukana tulleelle jälkiruokaviinille kuitenkin pieni kiitos toimivuudestaan. En yleensä välitä jälkiruokaviineistä.
Kolme rokalajia ja viinipaketti kahdelle kustansi reilut 120 euroa. Mukana oli Eat Helsinki -kirjan vilauttamisesta saatu 20 euron alennus. Melko kohtuullista kohtuullisen hyvästä ruuasta. Kyllä Careliaan menisi toistekin, vaikka se jääkin vähän tylsähköllä klassisuudellaan monen saman hintatason helsinkiläisravintolan varjoon.
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
Uunilohta thaimaalaisittain
Tämä kaveri hyppäsi ruutuun jostain unholan suosta käydessäni läpi Photobuckettiin lataamiani kuvia. Kyseessä on Prinsessakeittöstä anastettu uunikalaidea, josta syntyi aika pätevä päivällinen eräälle maaliskuiselle arki-illalle. Eroni saneerauksen alla olevasta työpaikkaruokalasta on ilmeisesti venynyt riittävän pitkäksi, kun en kavahtanut ohjeen ärsyttävää maaviittaustakaan (tiedättehän: makaronilaatikkoa italialaisittain, kasviskiusausta kreikkalaisittain, papukeittoa meksikolaisittain, silakoita intialaisittain, jne.)
Alkuperäisessä ohjeessa suositeltiin pakasteseitä, mutta koska se ei mielestäni sovi muuhun kuin Tuomaksen tekemään kalakeittoon, levitin kookoskerma-currytahnan tuoreen lohen päälle. Jos olisin hyvä kalakokki, olisin muistanut vielä suolatakin fileen ennen muita valmisteluja. Aina ei voi onnistua, mutta älkää te kuitenkaan toistako samaa virhettä!
UUNILOHTA THAIMAALAISITTAIN
n. 500 g lohta
suolaa
2 dl kookoskermaa
2 rkl punaista currytahnaa
pätkä purjoa
1 punainen chili
tuoretta korianteria
1. Asettele lohi uuivuokaan ja suolaa pinta kevyesti.
2. Sekoita keskenään kookoskerma ja currytahna, levitä lohen päälle. Siivuta purjo ja chili ja asettele lohelle.
3. Valmista 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia (kokeile kypsyys haarukalla). Koristele tuoreella korianterilla ja tarjoile riisin kanssa.
Alkuperäinen ohje ja inspiraation lähde: Prinsessakeittiö
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Kolme aamiaista päivässä
... eli kuinka kuluttaa yhden pidennetyn viikonlopun verran aikaa Itä-Berliinin verkkaassa ilmapiirissä.
Ystäväni Laura täytti jokin aika sitten 27 vuotta. Ei kovin merkityksellinen ikä, mutta siitä voi tehdä sellaisen juhlistamalla asiaa lempikaupungissani. Eihän tämä ollutkaan kuin vasta kolmas vierailu Berliinissä viimeisen 14 kuukauden sisällä ;)
Valitettavasti reissuani sabotoi tällä kertaa korvia särkevä flunssa (yyh ne lennot), joka sai vielä voimia vähän huonosta hostellivalinnasta. Tai siis, majapaikan sijainti keskellä Kreuzbergin sydänmaata oli kyllä mahtava, mutta tunnelmassa oli puutteensa huonenaapureiden pidettyä käytävillä jotain sikabileitä klo 00-04 välisenä aikana. Hei oikeesti, te olitte Berliinin Kreuzbergissä. Eikö todellakaan ollut muuta paikkaa juhlia kuin hostelli?
Mutta sitten reissun parhaimpaan antiin. Otsikosta voikin päätellä, että mitään muutahan me emme todella tehneet, kuin syöneet (aamiaista). Haittaakse?
Kaupungin uusimmat ravintolasuosikit:
Aiemmista Berliinin matkoistani on koottu kuvia tänne ja tänne.
Pssst. On pakko antaa vielä kunniamaininta meidät kotiin lennättäneelle AirBalticille, jonka kyydissä niin me kuin ruumaan menneet matkatavarat suoriuduimme onnistuneesti koneen vaihdosta Riiassa. Ei siinä muuten mitään, mutta vaihtoaikaa oli vain 35 minuuttia. Woaah!
Ystäväni Laura täytti jokin aika sitten 27 vuotta. Ei kovin merkityksellinen ikä, mutta siitä voi tehdä sellaisen juhlistamalla asiaa lempikaupungissani. Eihän tämä ollutkaan kuin vasta kolmas vierailu Berliinissä viimeisen 14 kuukauden sisällä ;)
Valitettavasti reissuani sabotoi tällä kertaa korvia särkevä flunssa (yyh ne lennot), joka sai vielä voimia vähän huonosta hostellivalinnasta. Tai siis, majapaikan sijainti keskellä Kreuzbergin sydänmaata oli kyllä mahtava, mutta tunnelmassa oli puutteensa huonenaapureiden pidettyä käytävillä jotain sikabileitä klo 00-04 välisenä aikana. Hei oikeesti, te olitte Berliinin Kreuzbergissä. Eikö todellakaan ollut muuta paikkaa juhlia kuin hostelli?
Mutta sitten reissun parhaimpaan antiin. Otsikosta voikin päätellä, että mitään muutahan me emme todella tehneet, kuin syöneet (aamiaista). Haittaakse?
Kaupungin uusimmat ravintolasuosikit:
- Beteau Ivre (Oranien Str. 18, U Kottbusser Tor) Vaihtoehtoväen perinteikkään baarikadun mukavampia kuppiloita, josta saa aamiaista ja lounasta kello 16:sta ja iltaisin tapaksia. Me tosin taisimme vetää tapaksia myös aamiaiseksi. Oho. Mutta kerrankos sitä syö kilon juustoa aamu yhdeltätoista.
- Morena (Wiener Strasse 60, U Görlitzer Bhf) Aamiaista. Aamiaista. Jos jokin kaupunki on pyhitetty kiireettömän aamiaisen nauttimiseen, niin se on Berliini. Tämän postauksen kolmanneksi ylimmässä kuvassa esiintyy Morenan kasvisaamiainen.
- Atlantic (Bergmann Str 100, U Mehringdamm) Bergmannsrassen suosikkipaikkoja, jossa on mukava katsella kadun vilinää ja nautiskella auringosta. Ja hei: terassilla syötyä aamiaista maalisuussa, whohoo!
- Café Morgenland (Skalitzer Str. 35, U Görlitzer Bhf)) Ihana ihana viikonloppubrunssibuffetti, jonne viisaammat varaisivat pöydän etukäteen. Meillä kävi todellinen munkki, kun onnistuimme saamaan istumapaikat lennosta. Hintakin taisi olla jokin hyvn hillitty 10 euroa jos sitäkään.
- Yellow Sunshine (Wiener Strasse 19, U Görlitzer Bhf) Kuuluisa kasvispikaruokala, joka on pakko testata. Paikan purilaiset eivät juurikaan häviä helsinkiläiselle Vegemestalle, mutta erilaisten (soija)pihvien valikoima on huumaava. Ja huom, täällä EN syönyt aamiaista!
- Tiki Heart Café (Wiener Strasse 20, U Görlitzer Bhf) Käytännössä Morenaa vastapäätä ja Yellow Sunshinen vieressä sijaitseva järjettömyys, joka on sisustuksessaan ja yleisessä habituksessaan onnistunut yhdistämään punkin, Elviksen ja Hawaijin. Aamiaista tarjoillaan kello 17:sta asti (kts. kuva lautasen kokoisista mustikkapannukakuista), minkä jälkeen menu muuttuu rokkilegendojen mukaan nimetyiksi burgereiksi. Myös paikan cocktailit havaittiin päteviksi.
- Frittersalon (Boxhagener Straße 104, U Frankfurter Tor) Nälkäkiukkua helpottava (pika)ruokala ihan kilpailukykyisillä kasvisburgereilla (kuva yllä) ja ei niin voitokkailla vegaanisilla currywursteilla (kuva alla).
♥ ♥ ♥
Rakastan tuota kaupunkia!
Pssst. On pakko antaa vielä kunniamaininta meidät kotiin lennättäneelle AirBalticille, jonka kyydissä niin me kuin ruumaan menneet matkatavarat suoriuduimme onnistuneesti koneen vaihdosta Riiassa. Ei siinä muuten mitään, mutta vaihtoaikaa oli vain 35 minuuttia. Woaah!
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Punajuurihummusta, sienisalaattia ja täytettyjä lettuja
Päivän teemaan olisi kuulunut silli ja kuravesi, mutta armahdan teidät ja jätän jopa huonon huumorin aprillipilat kertomatta (sillä myönnän harkinneeni pientä lihansyöntihuijausta ja revittelyä hunajamarinoiduilla broilerisuikaleilla, eh). Saatte sen sijaan taivaallisen hyviä suolaisia lettuja, joiden ainoa vika on niiden vääjäämätön ylensyönti. Täytteinä nautittiin tällä kertaa Nellen paljon hypettämää punajuurihummusta, sekä blinipöydässämme aiemmin vieraillutta sienisalaattia. Kumpanenkin erittän hyviä ellei täydellisiä. Suo-sit-te-len.
PUNAJUURIHUMMUKSELLA JA SIENISALAATILLA TÄYTETYT SUOLAISET LETUT (n. 8 lettua)
Letut:
5 dl maitoa
2½ dl vehnäjauhoja
2 munaa
½ tl suolaa
2 rkl sulatettua voita
Sekoita ainekset keskenään ja jätä turpoamaan noin puoleksi tunniksi. Paista letut rasvatulla kuumalla pannulla kummaltakin puolelta. Tarjoa joko heti tai siirrä esilämmitettyyn uuniin odottelemaan.
Sienisalaatti:
suolasieniä
sipulia
smetanaa
(ruohosipulia)
Liota suolasieniä vähintään puoli tuntia, jotta enin suola irtoaa niistä. Valuta vesi pois lävikössä ja painele sienistä loput nesteet pois käsin. Sekoita sienet, hienonnettu sipuli ja smetana keskenään ja nosta jääkaappiin tasaamaan makuja.
Punajuurihummus:
1 tlk (eli n. 400 g) esikeitettyjä kikherneitä
4 keitettyä punajuurta
n. 0,5-0,7 dl oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
1 pieni sipuli lohkottuna
n. 0,7 dl tahinia
1/2 sitruunan mehu tai loraus vaaleaa balsamicoa
n. 1-1,5 dl vettä (tai kikherneiden keitinlientä jos keität herneet itse)
suolaa
Kuori punajuuret ja lohko ne yleiskoneen silppuriosaan tai sauvasekoittimen mentävään kulhoon. Laita silppuriin myös kikherneet, valkosipuli, öljy, sitruunan mehu ja tahini. Varaa vesi valmiiksi kannuun tai mittaan ja käynnistä yleiskone. Kun tahna muotoutuu, lisää vettä sen verran että se juuri pyörii koneessa ja on sopivan paksua. Lisää lopuksi käsin sekoittaen suola.
Punajuurihummuksen ohje: Siskot Kokkaa -blogi
PUNAJUURIHUMMUKSELLA JA SIENISALAATILLA TÄYTETYT SUOLAISET LETUT (n. 8 lettua)
Letut:
5 dl maitoa
2½ dl vehnäjauhoja
2 munaa
½ tl suolaa
2 rkl sulatettua voita
Sekoita ainekset keskenään ja jätä turpoamaan noin puoleksi tunniksi. Paista letut rasvatulla kuumalla pannulla kummaltakin puolelta. Tarjoa joko heti tai siirrä esilämmitettyyn uuniin odottelemaan.
Sienisalaatti:
suolasieniä
sipulia
smetanaa
(ruohosipulia)
Liota suolasieniä vähintään puoli tuntia, jotta enin suola irtoaa niistä. Valuta vesi pois lävikössä ja painele sienistä loput nesteet pois käsin. Sekoita sienet, hienonnettu sipuli ja smetana keskenään ja nosta jääkaappiin tasaamaan makuja.
Punajuurihummus:
1 tlk (eli n. 400 g) esikeitettyjä kikherneitä
4 keitettyä punajuurta
n. 0,5-0,7 dl oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
1 pieni sipuli lohkottuna
n. 0,7 dl tahinia
1/2 sitruunan mehu tai loraus vaaleaa balsamicoa
n. 1-1,5 dl vettä (tai kikherneiden keitinlientä jos keität herneet itse)
suolaa
Kuori punajuuret ja lohko ne yleiskoneen silppuriosaan tai sauvasekoittimen mentävään kulhoon. Laita silppuriin myös kikherneet, valkosipuli, öljy, sitruunan mehu ja tahini. Varaa vesi valmiiksi kannuun tai mittaan ja käynnistä yleiskone. Kun tahna muotoutuu, lisää vettä sen verran että se juuri pyörii koneessa ja on sopivan paksua. Lisää lopuksi käsin sekoittaen suola.
Punajuurihummuksen ohje: Siskot Kokkaa -blogi
Tunnisteet:
letut ja pannukakut,
punajuuri,
reseptit,
sienet,
tahnat ja levitteet
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)