Suuret oluet, pienet panimot

Osallistumiseni Rautatientorilla järjestettäville pienpanimofestareille ei ole ollut aiempina vuosina kovin häävi valittuani aina mielummin sen läheisen terassin kuin tuntien jonotuksen festarialueelle, jossa jonottaminen olisi todennäköisesti vain jatkunut. Tänä vuonna tapahtui kuitenkin poikkeus, sillä olimme liikenteessä lauantaina sopivasti festareiden vasta avatessa oviaan. Sisään mahtui heti, eli ei muuta kuin pantillinen olutlasi käteen ja menoksi. Win win!

Vaikken olekaan se taloutemme olutnörtti, olen (liian) herkästi yllytettävissä. Siksi ei mennyt kauaakaan, kun jo löysin itseni valikoimassa hanoja, vaikka kello 12 ja kalja tuntuivatkin aluksi härskiltä yhdistelmältä. Mieleni teki erityisesti ale- eli pintahiivaolutta, jonka saaminen ei tässä lager-yhteiskunnassa ole ikinä itsestäänselvyys. Pääsin alen makuun ensimmäisen kerran jenkeissä ja siitä lähtien rakkaus on ollut voimissaan, vaikka toki pintahiivaoluissakin on valtavia eroja. Tällä kertaa koemaistoon pääsi Stadin panimon American Pale Ale. Ja ennen kuin muuten unohdan, suosittelen tilaamaan olutfestareilla vain noitä kahden desin pieniä tuoppeja. On ikävää, jos olo muuttuu liian soseiseksi ja makuaisti mitäänsanomattomaksi ennen kuin on maistanut paria ensimmäistäkään kiinnostavaa mallasta.

Oma pienpanimosuosikkini on jo varmaan vuosia ollut Vakka-Suomen Panimo, jonka Pale Alen julistaisin heti oitis Suomen kansallisjuomaksi, jos valtani vain riittäisi siihen. Toisin sanoen meillä ei ollut toivoakaan päästä ohittamaan Vakka-Suomen kojua ilman ostoksia. Tuomas tilasi vuoden 2009 olueksi valitun SavuKataja täysmallasoluen (hyvää!), minä kuivan omenasiiderin, jonka olemassaolo tuli aivan uutena tietona. Ja voin kertoa, etten ole parempaa omenasiideriä saanutkaan! Maku oli aidosti omenainen ja miellyttävän pehmeä eikä sokeroidun esanssinen, kuten monella muulla kilpailijalla. Nyt ainoa huoleni on, että miten voin enää ikinä korkata ainuttakaan Kopparbergiä, kun tiedän maailmassa olevan paljon parempaakin...

Tapahtumasta jäi positiivinen fiilis, vaikka myönnän, että ajoituksemme oli aika otollinen. Väkeä oli vasta sen verran, ettei yhdellekään kojulle tarvinnut jonotella, ja muutkin järjetelyt pelasivat jouhevasti. Ihmettelin vain, missä kaikki suolapähkinöiden ja sipsien myyjät piilottelivat, sillä olutfestarit olisivat olleet paras mahdollinen markkinarako. Ainakin omaa sipsihammasta alkoi kolottamaan jo ensimmäisen tuopin aikana. Tosin jotain kuivattuja ruisleipäripellyksiä kyllä löytyi, mutta ne nyt ovat aika karmeita. Itse tekisin parempia.

Osallistuiko kukaan muu pienpanimofestareille?

Kullannuput

Nämä seuraavat kuukaudet tulevat tiettävästi olemaan rankkoja niille lukijoille, jotka inhoavat sieniä. Sori! Kantarellit ovat kullannuppujani, enkä ole vielä kertaakaan pystynyt ohittamaan torimyyjää ostamatta niitä vähintään sen litran. Loppukesä ja syksy ovat liian lyhyitä sellaiseen!

SIENIJUURESPAISTOS

kantarelleja
naurista
kukkakaalia
porkkanaa
voita
tuoretta timjamia
suolaa ja pippuria

PIPARJUURIKREEMI
200 g ranskankermaa
1 pkt piparjuurituorejuustoa (Cantadou)

1. Putsaa ja hienonna sienet. Kuori nauris ja pilko se mahdollisimman pieniksi kuutioiksi lyhyemmän kypsymisajan toivossa. Viipaloi porkkana ja lohko kukkakaalin nuput suuhun mentäviksi.
2. Kuumenna voi pannulla ja nakkaa joukkoon pari timjaminoksaa antamaan makua. Lisää juurekset ja paista lähes kypsiksi välillä sekoitellen. Lisää sienet vasta loppuvaiheessa. Mausta suolalla ja pippurilla ja poimi timjaminoksat pois ennen tarjoilua.
3. Sekoita piparjuurikreemin ainekset keskenään ja anna tekeytyä jääkaapissa sen aikaa, kun juurekset kypsyvät liedellä.



Block

11 numeroa Glorian Rokaa&Viiniä miehelle + Harri Koskisen Block-lamppu itselle = WIN WIN!

Täältä voit tilata lehden lahjaksi ja lahjan itsellesi.

Mansikkasalsaa ja paistettua halloumia

Keskikesässä parasta ovat tuoreet mansikat, kantarellit, uuden sadon porkkanat ja paistettu taikka grillattu halloumi. Se, ken muuta väittää, on saletisti väärässä. Tässä yksi resepti  todistamaan väitteen paikkaansapitävyyttä ainakin mansioiden ja halloumin kohdalla. Niiiiiiin hyvää!

MANSIKKASALSA

½ l tuoreita mansikoita
2,5 dl kirsikkatomaatteja
1 iso punasipuli
tuoretta persiljaa hienonnettuna
1 rkl balsamicoa
1 tl sitruunamehua
loraus oliiviöljyä
loraus hunajaa
suolaa ja pippuria maun mukaan

1. Poista mansikoista kannat ja viipaloi ne. Halkaise kirsikkatomaatit neljään osaan. Hienonna sipuli.
2. Sekoita akikki ainekset kulhossa. Peitä kulho ja laita jääkaappiin tekeytymään joksikin toviksi.

Ohje muokattu Pastanjauhajien samanlaisesta.



Pitacripsit

Nyt kolahti ja kovaa! Nimittäin pitacripsit, joita olen kyllä syönyt yhden jos toisenkin kerran erilaisilla fuusiokeittiöitä ihannoivilla brunsseilla, mutten tehnyt ikinä kotona. Nyt kokeilin ja nehän ovatkin ihan mielettömän helppoja valmistaa! (Olettaen  toki, ettei leivo leipiä itse, vaan ostaa kaupan vakuumipakattuja yksilöitä)

 

Pitacripisien seuraksi hurautin savupaprikalla maustettua hummusta. Käytin siihen tuollaista tahini dressingiä, joka vasta onkin varsinainen hummus for dummies.Tuon lisäksi kotoota ei tarvitse löytyä muuta kuin esikeitettyjä kiherneitä, öljyä, valkosipulinkynsi ja sauvasekoitin - kaikki hummukselle tyypilliset mausteet ovat jo tuossa tahinissa itsessään.

PITACRIPSIT

pitaleipää
öljyä (esim. ½ oliiviöljyä + ½ chilimaustettua öljyä)
(savu)paprikamaustetta 

Leikkaa pitaleivät kolmioiksi ja halutessasi vielä puolita ne. Voitele öljyllä ja mausta savupaprikalla. Paahda 175-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia ja anna jäähtyä.

Ps. Jännästi tämä ruokabloggaaminenkin on alkanut maistua uuden kameran myötä!

Kaalikääryleitä kantarelleista ja puolukkarisottoa

En yleensä osallistu reseptikilpailuihin, sillä muistan meneväni aina jäihin haasteissa, joissa resepti on kehitettävä jotain tiettyä raaka-ainetta hyödyntäen. Poikkeus vahvistaa nyt säännön, sillä en voinut vastustaa väkeviä marjaviinejä valmistavan Chymoksen tarjoamaa mahdollisuutta osallistua kilpailuunsa ja kehittää kotiini toimitetuista marjaviineistä kaksi reseptiä.




Haaste vaikutti aluksi aika mahdottomalta, sitten minä epätoivoiselta ja lopulta kuitenkin ihan helpolta. Rupesin miettimään, missä ruuissa käytän normaalistikin valko- tai punaviinia ja sopisiko joku marjaviini niiden tilalle. Lähdin testaamaan asiaa puolukkaisella risotolla, jossa korvasin normaalisti käyttämäni valkoviinin Chymoksen ruska-viinillä. Toimii! Puolukkarisoton seuraksi rullailin kantarellitäytteisiä kaalikääryleitä, sillä ajattelin uunissa muhineen kaalin, puuromaisen riisin ja puolukan olevan aika klassinen ja skandinaavinen tiimi.Toistan itseäni, mutta: TOIMII!

 

 KAALIKÄÄRYLEET

1 kaalinpää

200 g pakastepinaattia

3/4 dl korppujauhoja

1 dl kuohukermaa

1 rkl voita

1/2 l kantarelleja

1 rkl tuoretta timjamia ja salviaa hienonnettuna

1 luomumuna

vajaa desi edamjuustoraastetta

1/2 l kasvislientä

suolaa ja mustapippuria

ripaus sokeria

1. Kiehauta kasvisliemi isossa kattilassa. Leikkaa pois kaalinkerän kova kanta. Laita kaalinkerä kiehuvaan liemeen ja keitä 10 minuuttia. Valuta ryöpätty kaalinkerä lävikössä. Irrota lehdet varovasti ja poista niistä paksuimmat osat.

2. Sulata pinaatti ja purista siitä mahdollisimman paljon nestettä pois. Sekoita korppujauhot kermaan ja anna turvota.

3. Puhdista ja hienonna kantarellit. Sulata 1 rkl voita kattilassa, lisää sienet ja hienonnetut yrtit ja kuullota muutama minuutti. (VINKKI: jos teet kaalikääryleiden kanssa risottoa, älä tiskaa kattilaa välillä. Sienestä irronnut neste antaa risotolle mahtavan maun.)

4. Sekoita pinaatti ja sienet, korppujauhot, kakananmuna ja juustoraaste. Mausta seos suolalla ja vastajauhetulla pippurilla.

5. Laita runsas ruokalusikallinen täytettä jokaiselle kaalinlehdelle. Taita lehdet pieniksi kääryleiksi ja nosta ne liitoskohta edellä uunivuokaan. Kaada päälle niin paljon kasvislientä, että kolmasosa kääryleiden korkeudesta jää pinnan yläpuolelle. Ripottele kääryleiden päälle vielä sokeria, joka karamellisoituu uunissa rapsakaksi. Hauduta 175 asteessa noin 40 minuuttia.

 

PUOLUKKARISOTTO

3 dl risottoriisiä

2 rkl voita

n. 2dl Chymos Ruska Väkevää Puolukkaviiniä

n. 8 dl vahvaa kasvislientä

loraus kuohukermaa

1½ dl puolukoita

(timjamia)

1. Sulata voi pannulla miedossa lämmössä. Kaada riisi pannulle ja sekoita. Lisää väkevä puolukkaviini ja anna viinin ímeytyä riisiin samalla sekoitellen.

2. Lisää kasvislientä vähitellen desi kerrallaan koko ajan sekoitellen, kunnes riisi on lähes kypsää ja risoton koostumus ihanan puuromaista. Lisää kerma  ja puolukat. Viimeistele isolla voinokareella ja tuoreella timjamilla. Tarjoile heti.

Empire state of mind

Jos kotini olisi maapallon kokoinen, sijoittuisi keittiöni Italiaan, olohuoneeni Itä-Berliiniin, makuuhuoneeni jonnekin päiväntasaajan tienoille muodostuneelle paratiisisaarelle ja työhuoneeni Japanin. Kylpyhuoneen perustat voisin rakennuttaa Islannin vulkaaniseen maaperään geysireiden toivossa ja eteisen vaikkapa Keravalle, koska sehän on vain tila, jonka läpi kävellään. New Yorkista askartelisin ehdottomasti pihamaani, koska... no... se on New York!

Ja voi New York , New York. Ikävä on! Vietin kaupungissa vajaat kolmisen viikkoa keväällä 2009 ja se muistitahra ei poistu mielestäni enää raskaimmalakaan liuottimella. Lähdin tuolloin matkaan rinkalla ja rikkinäisillä farkuilla, nukuin kaksi viikkoa Harlemissa 12 hengen dormissa kera suomalaisia kommunisteiksi haukkuneen korealaispapan ja nakuilevan meksikolaisen, shoppailin kukkaroni kipeäksi, näin hyvää stand uppia, rakastuin pintahiivaoluisiin, ujuttauduin Yeah Yeah Yeahsin salakeikalle China Towniin  ja - mikä parasta - söin elämäni parhaimpia täysin vegaanisia ravintolaruokia ♥.

 

 

Ohimennen on ollut puhetta, että kesälomareissu 2012 sijoittuisi näille minulle jo tutuille seuduille, enkä todellakaan pane hanttiin. Harvoin sitä eksyy paikkaan, joka on niin paljon minua, että siihen ehtii reilussa parissa viikossa kasvattaa koko elämän mittainen napanuoran.

Ja noniin, nyt Alicia Keys kiljuu pääni sisällä, että  Hear it for New York, New York, New York!

Lehtiviidakossa

Omistan ongelman: rakastan aikakauslehtiä! Etenkin niitä viihdyttävimpiä akkainlehtiä, mutta myös laadukkaampia julkaisuja, joita ei kehtaa heittää vielä lukemisenkaan jälkeen roskiin. Siksi lehtiä alkaa ollakin nurkissani jo ihan s-i-k-a-n-a.

On muutamia ehdottomia suosikkeja, jotka hankin aina ellen jo tilaa niitä kotiini. Esimerkiksi brittiläiset ruokalehdet ovat huumaannuttavia -  varsinkin BBC Food ja Olive. Jamien lehteen totuttelen vielä, mutta intouduin jo parin viimeisimmän numeron matkusteluspeksistä. Tosin harvemminpa minä lukemalla luen ulkomaalaisia lehtiä, sillä suurin kimmoke niiden kaistapäiseen hamstraamiseen löytyy ruokakuvista. Niistä saa ihan omanlaista inspiraatiota ja taitavat ne kuvaustrenditkin vaihdella maittain.

Kotimaisten lehtien kentällä on kaksi kruunaamatonta kuningatarta: Glorian Ruoka & Viini sekä matkailulehti Mondo, jonka jokainen numero aiheuttaa kirjaimellista vapinaa jumalattoman kaukokaipuun solahtaessa lävitseni. Mondon pikkusisko, vasta ensimmäisen numeronsa julkaissut Ruoka ja Matka, saattaa tosin kasvaa näitäkin lehtiä kauniimmaksi, sillä en usko saaneeni koskaan mitään yhtä laadukasta ja elämyksellistä lukupakettia käsiini. Ilmestyisipä seuraava numero jo!

Sisustuslehtiä en ole viime syksyisen muuttohuuman jälkeen silmäillyt lainkaan, sillä värikkään boheemia minimalistia kyllästyttää se ainainen tilojen avaruus, ylitse menevä valkoisuus (yök), monien tonnien design-kalusteet ja tavarat, joissa merkittävämpää on suunnittelijan tai brändin nimi kuin esineen oma historia ja tarina. En myöskään kestä sitä, ettei keittiö saa olla keittiö, vaan se esitetään jonain pintaremontoituun asuntoon integroituna tilana piilotetuin kattiloin ja talouspaperitelineineen. Mutta makunsa kullakin. Onneksi sisustusnälkään on olemassa myös hyviä inspiroivia sisustusblogeja, joiden pläräily ei maksa mitään.

Mutta takaisin itse ongelmaan, eli toimivan säilytysratkaisun uupumiseen. Netti on toki täynnä ideoita, ehdotuksia ja ajatuksia, mutta totuus on se, ettei noista yhteenkään sovi edes prosenttia lehdistäni, joita kasaantuu koko ajan lisää ja lisää. Tarvitaan jotain isompaa, mutta sellaista, jossa lehdet ovat kaikesta huolimatta käden ulottuvilla eivätkä jossain varaston uumenissa.

Mitä ihmettä teen? Missä te säilytätte lehtiänne?



Kantarellirisotto.

Seuraa ilmoitusluontoinen asia: NYT NIITÄ TAAS SAA.

*happydance*

 

3 salottisipulia

iso klöntti voita

kantarelleja tai muita metsäsieniä

3 dl risottoriisiä

kuivaa valkoviiniä

 0,7 - 1 l vahvaa kasvislientä

loraus kuohukermaa

tuoretta timjamia ja salviaa

pippuria (ja suolaa)

parmesaania

1. Hienonna sipulit. Sulata voi korkeareunaisella pannulla tai paksupohjaisessa kattilassa. Kuullota sipuleita ja sieniä siinä hetki miedolla lämmöllä.

2. Kaada risottoriisi pannulle sipuleiden ja sienien sekaan. Pyöräytä kauhalla pari kertaa. Lisää loraus valkoviiniä ja sekoittele, kunnes riisi on imenyt viinin. 

3. Lisää valmista kasvislientä noin desi kerrallaan. Sekoittele samalla.

4. Kun riisi on juuri ja juuri kypsää, lisää loraus kuohukermaa, hienonnetut yrtit ja raastettu parmesaani. Viimeistele voinokareella, mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. Tarjoile heti.

Ohje: oma bravuuri (oon pollee).

Kampelaperunapaistos

Rehellisesti: syön nykyään niin usein lohta, että alan kokea pian pakottavaa tarvetta päästä uimaan  kosken vastavirtaan. Ei hyvä. Välillä olisi tervettä syödä jotain muutakin kalaa, vaikka lohi tuntuukin olevan 2010-luvun sikanautajauheliha.  Ainakin, jos uskoo pienempien kauppojen kalatiskeihin tai lounasravintoloiden ruokalistoihin, joissa tehoviljelemätön kalalaji on jo urbaani legenda.

Kävisikö vaihteluksi vaikka kampela? Se ruotoinen, mutta maukas "roskakala" maksoi taannoin Itiksen Sittarissa fileroituna vain noin 9€/kilo. Halpaa kuin saippua!

n. 750 g perunoita
oliiviöljyä
1 luomusitruunan kuoret ja mehu
nippu tuoretta tilliä
4 kampelafilettä
150 g esikypsennettyjä rapuja
200 g turkkilaista jugurttia
150 g kypsää cheddaria raastettuna
1 tl dijon-sinappia

1. Keitä perunat kokonaisina suolavedessä. Kaada keitinvesi pois ja anna höyryn kuivata perunat. Kun perunat ovat viilenneet, leikkaa ne noin 1 cm paksuisiksi viipaleiksi.
2. Levitä perunaviipaleet isoon, voideltuun uunivuokaan. Lorauta perunoiden päälle hieman oliiviöljyä ja viimeistele sitruunankuoriraasteella, hienonnetulla tillillä, suolalla ja pippurilla. Aseta kampelafileet ja katkaravut perunoiden päälle.
3. Sekoita keskenään jugurtti, sitruunamehu, sinappi, puolet cheddarista ja loput tillisilpusta. Vuoraa kampelafileet jugurttikastikkeella. Ripottele päälle vielä loput cheddarraasteesta.
4. Paista paistosta 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia tai kunnes kalafileet ovat kypsiä.

Alkuperäinen ohje: Jamie magazine, issue 19

Mayan terassilla

Rikotut hellerajat, pilvetön taivas ja  mojito-jano ovat ihan hyviä tekosyitä armahtaa itsensä ruuanlaitosta (ja tiskeistä).

Eikä ravintola Maya pettänyt taaskaan.

Henk. koht. suosikki

Helteisen ihanat ja rakastettavan kuumat kesäpäivät kruunaa hyvä valkoviini, jonka reseptiikka on huojentavan simppeli. Siihen tarvitaan rypäleeksi vain puolikuiva riesling ja rypäleen kasvualustaksi ranskalaisen Alsacen viinilaakso. Täydelliseksi viinin tekee etiketti, jossa komeilee teksti Zinck.

 

Tämä  hapokas, kypsän sitruksinen ja kevyen petrolinen puteli maksaa Alkossa 12,58€ ja on täyttä rautaa pullonsuusta pohjaan asti! Suosittelen.

Psssst.  Zinck sopii ilahduttavan hyvin myös itämaisten ruokien kanssa hörpittäväksi. Siihen ei kaikki viinit kykene!

Maikin rukkanen. Ihana rukkanen.

Kissan rakkautta yli rajojen.

Vallilan syksy

Suosikkiprinttejäni valmistava Vallila palaa syysmallistollaan Takaisin Kotiin. Kävin kurkkimassa mallistoa Vallilan Kaksion puolella ja löysinkin viisi printtiä, joiden ostamista vastaan saan taas tapella itseni kanssa. Kerrassaan upeita!

Bulevardi Blue by Tanja Orsjoki

 

Jaffa1959 by Erik Bruun

 

Kirkonmäki Red by Tanja Orsjoki

 

Tour de France by Matleena Issakainen

BRIITTA-LIISA by Elizabeth Salonen

Näen jo Briitta-Liisan törkeän hienona pöytäliinana ja sinisen Bulevardin olohuoneessani, jossa tällä hetkellä somistaa terran väriset Bulevardit. Jaffa-kangas sopisi muutaman retroilevan ystäväni kämppään tai vaikka omaankin keittiööni, ja punainen Kirkonmäki muuten pelkistettyyn, mutta valkoista, mustaa ja punaista tunnustavaan työhuoneeseemme. Tour De France jatkaisi makuuhuoneemme maailmanvalloitusteemaa  kauniin harmaallaan sävyllään. ja kylllä sinne kelpaisi tuo kuvan karttapallokin.

Mitä te tykkäätte? Sykähdyttääkö mikään? Lisää  uuden malliston kankaita kuvina löytyy Vallilan Kaksio -sivustolta.

Kuvat: Vallilan kaksio

Se surullisen kuuluisa

Kun kuulin lukijan toiveen saada nähdä parvekkeemme nykytila, aloin ensimmäisenä hävetä. Enhän ole ehtinyt tehdä sille oikein mittään! Kesä on kulunut jälleen niin hullun nopeasti ja sykkivän ensihuuman jälkeen mielenkiintokin katosi, kun yksikään huonekaluliike ei myynyt mieleisiäni parvekekalusteita (polyrottinki, pala roviolla!) .

Kuten kuvasta näkyy, parvekkeeltamme puuttuu edelleen mm. toinen tuoli, matto ja jonkinnäköinen arkku puutarhavälineille. Lisäksi haluaisin petsata lattiaritilät tummemmiksi ja maalata kissaverkon nurkkapuut vaaleiksi (kalskahtaa ikuisuusprojektilta). Verkkoa pitkin ylös kasvava viiniköynnös olisi myös mukava, mutta toistaiseksi olen onnistunut vain tappamaan sen ainoan köynnöstaimen, jonka hankimme toukokuussa.

Olen myös ujosti luovuttanut täydellisten parveketuolien suhteen.  Tuon psykedeelisen ohjaajantuolin nappasin nimittäin Iskun poistonurkkauksesta - aivan kuten pöydänkin aikanaan - joten lienee sanomattakin selvää, ettei sille löydy enää paria. Mutta mikä ihme sen  kaveriksi sitten sopisi? Ehkä mehukas Pantone?

 

Vaikka kalustus onkin vielä rempallaan, voin onneksi ylpeillä vähän kasvillisuudella. Sillä ihmiselle, joka tappaa kaktuksenkin, on aivan ylitsepääsemättömän upeaa poimia omat yrttinsä suoraan mullasta. Häh hää, siinäs kuulit äiti! 

Parvekkeellamme kasvaa siis  muutamaakin eri sortin basilikaa, minttua, timjamia, salviaa, pinaattia, vuonankaalia ja sipulia. Ruukut ovat Ikeasta ja Kodin Ykkösestä. Suosikkini niistä taitavat olla nuo Ikean munamaiset yrttiruukut, jotka olivat kuin tehtyjä riippumaan metallisessa kissaverkossa.

Että näin. Onneksi kesää on vielä jäljellä.

Kesäkeiton lyhyt oppimäärä

Oli aikoja, jolloin minäkin luulin kevytmaidon kuuluvan kesäkeittoon ja antavan liemelle sen valkoisen värityksen. Nykyään samanlainen emämoka olisi väittää, että vehnä kuuluu ruislimppuun, sillä kyllä maistuvin liemi syntyy suurustamalla ja kermalla. Ja pienellä lorauksella kuivaa valkoviiniä ja hyppysellisellä sitruunankuoriraastetta. Lupaan, ettei paatuneempikaan kesäkeiton vihaaja voi inhota tätä soppaa.

 

Julkaisin ohjeen aikanaan vanhan blogin puolella, mutta kertaus ei liene pahitteeksi.

12 kiinteää varhaisperunaa

5-6 varhaisporkkanaa

1 pieni kukkakaali

2 kesäsipulia varsineen

100 g sokeriherneenpalkoja (tai tuoreita herneitä)
1 l vahvaa kasvislientä

SUURUSTE
3 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
1 dl kuivaa valkoviiniä
2 dl kermaa


LISÄKSI
2-5 rkl voita
2-3 tl raastettua luomusitruunan kuorta
1 tl valkopippuria myllystä
1 tl sokeria
(suolaa)

1. Pese perunat ja porkkanat puhtaiksi. Paloittele ne kukkakaalin kanssa. Viipaloi sipulit ja varret. 

2. Laita perunat ja porkkanat kattilaan. Kaada päälle sen verran kasvislientä, että kasvikset peittyvät. Säästä loppu liemi suurusteen tekoon. Keitä kasviksia noin 5 min. Lisää kukkakaali ja sipuli. Jatka keittämistä, kunnes kasvikset ovat melkein kypsiä, noin 10 min.

3. Tee suuruste kasvisten kypsyessä: Sulata voi kattilassa. Sekoita jauhot joukkoon ja anna niiden kypsyä hetki, mutta älä ruskista. Kaada viini ja sen jälkeen kerma kattilaan koko ajan vatkaten. Lisää kasvisliemi. Anna seoksen kypsyä miedolla lämmöllä noin 5 min.

4. Kaada kerma-kasvisliemisuurus kasvisten joukkoon. Lisää herneenpalot. Kiehauta. Viimeistele keitto sitruunankuoriraasteella, sipulinvarsilla, voilla ja yrteillä. Mausta valkopippurilla, sokerilla ja tarvittaessa suolalla.

Alkuperäinen ohje: Sanna Kekäläinen, Glorian R&V 4/2010

Grilliin!

Tämä postaus ei sisällä muuta kuin kesän toimivimman grillivinkin: kylmäsavutofua, tuoretta persikkaa ja sinihomejuustoa vartaassa!

Sinihomejuustoksi kannattaa suosiolla valita se kaupan kumisin lajike, joka pysyy kiinteänä kuumassakin (mm. iki-inhokkini Aura toimii tähän tarkoitukseen, kerrankin). Nällä keleillä myös suosittelen, että juusto nostetaan grilliin suoraan jääkaapista, jolloin se ei ehdi pehmetä etukäteen. Ja kypsyminen tapahtuu sitten hyvin nopeasti!Vartaita ei tarvitse kuin käyttää grillissä ja sitten vain ääntä kohti.