Sinne män!

Siinä se kumisee tyhjyyttään. Viimeinen pullo kaikkien aikojen lempipunaviiniäni, jonka Alko omavaltaisesti poisti kesän aikana valikoimastaan. Snif ja nyyh!

Eli ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Tänä talvena ei sit vissiin juoda espanjalaista!

Sunnin brunssi

Rakastuin tänään ensisilmäyksellä, eikä kukaan vaikuta yllättyneeltä paljastettuani, että kohde on brunssiravintola. Joten Ravintola Sunn, pliis märi mii!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Helmeilevä bellini, samettisen suloinen kaurapuuro ja herkkuja tursunnut noutopöytä maksoivat yhteensä 23 euroa. Erittäin kohtuullista. Eikä muuten seurassakaan ollut vikaa, vaikka eräskin oli tuskin kuukauden vanha. Näitä hetkiä lisää!

Unohdettu porkkana

 

Olen ihminen, jonka jääkaapin vihanneslokerosta löytyy aina porkkanapussi. Se ei tosin tarkoita sitä, että rakastaisin porkkanaa jotenkin epätavallisen paljon ja tunkisin sen oranssinkellertävää lihaa jokaiseen ruokaan. Päinvastoin. Saatan ostaa koko säkin, käyttää siitä vain pari porkkanaa ja unohtaa sitten loput yksilöt jääkaappiin... ainakin seuraaviksi kuukausiksi.

Siksi olinkin iloinen, kun Sannan blogista löytyi tämä simppeli ja hyvä porkkana-sinihomejuustolisuke. Vihdoinkin unohdetuille porkkanoilleni oli tarkoitus!

PORKKANA-SINIHOMEJUUSTOVUOKA

500 g porkkanaa
100 g sinihomejuustoa
2 dl kasvislientä
1 dl kermaa
1 rkl kuivattua rakuunaa

1. Huuhtele, kuori ja paloittele porkkanat viipaleiksi. 

2. Pane porkkanat ja kasvisliemi laakeahkoon uunivuokaan ja kypsytä uunissa 200 asteessa puolisen tuntia. 

3. Ota vuoka uunista, lisää kerma, murusteltu homejuusto ja rakuuna. Paista vielä puoli tuntia 200 asteessa. 

Alkuperäinen ohje: Helsinkin Sanomat  ja Pippurimylly

Vihertävä lasagne

 

Onni on aurinkoinen perjantai, lasillinen (tai kaksi) lempipunaviiniä ja vielä täysi pussillinen Omar-karkkeja, mutta ennen kuin sallin itseni tukehtua niihin, julkaisen kuluneen viikon lasagneinnovaationi. Panzanella ei nimittäin ollut ainoa Italia-ikävän synnyttäjä (snif).

Tämän lasagnen salaisuus on siinä, ettei tomaattikastiketta tarvita. Valkoviinissa haudutettu pinaatti on vähintäänkin yhtä luksusta ja kun valkokastikkeeseen lisätään ricotta, on lopputulos terhakas ja  raikas, melkein terveellinen. Voiko lasagne olla terveellistä? En usko, mutta voisin hyvin elää siinä illuusiossa.

Löysin reseptin Helsingin Sanomien arkistosta, mutta lisäsin siihen kesäkurpitsaa löydettyäni Kampin K-Supermarketista niitä oikein pieninä ja sievinä. Proteiiniahan tässä ruuassa ei ole nimeksikään, mutta josko se olisikin sellainen lisukelasagne? Itse tarjoilin sen panzanellan kanssa ja jämät nautittiin seuraavana päivänä tomaatti-mozzarella-basilikasalaatilla. Niin, mikä Italia-ikävä niin...

 

PINAATTI-RICOTTALASAGNE (kuudelle)

(pinaatti)lasagnelevyjä

pieni kesäkurpitsa

Pinaattikastike:

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä 

1 rkl öljyä

800 g tuoretta tai 450 g pakastettua pinaattia
1 dl valkoviiniä
suolaa, mustapippuria
ripaus kanelia

Juustokastike:
25 g voita tai margariinia
1/2 dl vehnäjauhoa
6 dl maitoa
250 g ricottaa
muskottipähkinää, valkopippuria

Pinnalle:
1 dl juustoraastetta 

1. Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulit. Pese pinaatti, poista varret ja hienonna lehdet. Lisää pinaatti, valkoviini ja mausteet. Hauduta 10 minuuttia kannen alla.

2. Tee juustokastike. Sulata voi kattilassa ja kiehauta jauhot siinä, älä ruskista. Lisää maito koko ajan sekoittaen. Keitä miedolla lämmöllä sekoitellen noin 5 minuuttia. Sekoita joukkoon ricotta ja mausteet.

3. Viipaloi kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi. Lado vuokaan kerroksittain pinaattikastiketta, lasagnelevyjä, juustokastiketta ja kesäkurpitsasiivuja. Rouhi kesäkurpitsojen päälle aina mustapippuria ja suolaa. Jätä päällimmäiseksi kerros juustokastiketta ja ripottele pinnalle juustoraaste.

4. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Anna lasagnen vetäytyä noin 5 minuuttia ennen tarjoilua.

Alkuperäinen ohje Helsingin Sanomat.

Psst. Se tomaattinen lasagne-bravuurini löytyy yhä täältä.

Mamma mia!

Oletteko huomenneet, että mennyttä kesää voi myös jatkaa? Nimittäin keittiön puolella.

PANZANELLA

eli toscanalainen leipäsalaatti

n. 300 g meheviä kirsikkatomaatteja

4-6 viipaletta maalaisleipää

1 punasipulia

tuoretta basilikaa

Kastike

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 dl korkealaatuista oliiviöljyä

2-3 rkl balsamicoa

mustapippuria

1. Paahda leipäviipaleet rapeiksi joko uunissa tai kuivalla paistinpannulla.

2. Halkaise tomaatit. Hienonna punasipuli. Revi basilikanlehdet pienemmiksi. Sekoita leipäkuutiot ja kasvikset  laakeassa tarjoiluastiassa.

3. Sekoita kastikeainekset keskenään erillisessä astiassa. Kaada salaatin päälle ja sekoita ronskisti käsin. Anna maustua huoneenlämmössä 30 minuuttia ja mausta sen jälkeen vasta rouhitulla mustapippurilla.

Pssst. Kuinka väärin  on suunnitella jo nyt seuraavaa kesälomaansa? Kuluttaisiko sen ehkä Toscanassa? :)

Dramaattinen kurpitsa

Blogiini eksyy päivittäin viidestä kolmeenkymmeneen pohjoisamerikkalaista googlettajaa hakusanalla pumpkin jam. Mahtavat pettyä, sillä en rehellisyyden nimissä ole ikinä edes maistanut kurpitsahilloa. Blogin nimi on vain sanaleikki edellisen blogini nimestä kurpitsamoska.

Hillon sijaan ajattelinkin helliä teitä kermaisen pehmeällä, ihanan simppelillä ja dramaattisen värisellä kurpitsakeitolla, jonka alkuperäisen ohjeen löysin Siskot kokkaa -blogista. Tässä sopassa maistuu syksy ♥!

 

 

KURPITSAKEITTO PAISTETUILLA KANTARELLEILLA

(2-3 hengelle, alkukeittona 4-6:lle)

600g kurpitsan lihaa(eli kokonaista kurpitsaa n. 1½ kg)
1 valkosipulin kynsi
50g voita
1 tl ruokosokeria
raastettua muskottipähkinää
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria rouheena
7 1/2 dl täysmaitoa


LISÄKSI:

kantarelleja
voita ja öljyä paistamiseen
muutama timjaminoksa
suolaa ja pippuria
kurpitsansiemenöljyä ja paahdettuja kurpitsansiemeniä

1. Pilko kurpitsan liha n. 2 cm palasiksi.Sulata voi kattilassa ja ruskista kurpitsapalat kevyesti. Ne saavat myös muussaantua hieman.
2. Sekoita joukkoon sokeri ja anna sen sulaa. Lisää hienonnettu valkosipulinkynsi, sen jälkeen mausteet ja lopuksi maito hyvin sekoittaen. Anna kiehua hiljaa kannen alla 20 min välillä sekoitellen.
3. Paista keiton hautuessa puhdistetut sienet. Sulata nokare öljyä pannulla. Lisää öljy ja timjaminoksat. Lisää sienet kuumalle pannulle ja paahda, kunnes suurin osa nesteistä on haihtunut. Poista timjaminoksat ja mausta suolalla ja pippurilla.
4.  Soseuta kurpitsakeitto. Annostele lautasille ja koristele paistetuilla sienillä, kurpitsansiemenöljyllä ja paahdetuilla kurpitsansiemenillä.

Alkuperäinen ohje: Siskot kokkaa ja Hans Välimäen Ruokaa Ranskasta

Kokkikoulu Espa

Miten riekkoa käsitellään ja kuinka pastataikinaan saadaan paras sitko? Muun muassa näihin kysymyksiin saatiin vastaus Alex Nurmen ja Kokkikoilu Espan opeissa viime keskiviikkona. Ilta oli palkinto  Chymoksen marjaviinireseptikilpailusta ja Alexin ja Espan edustuksen lisäksi mukana oli myös taustajoukot Kulinaarimurulasta, Ahmijasta, Leipoi leipoi-blogista, Cebicin keittiöstä, Dinner 4you2:sta ja Kokkaavista Siskoista. Väitän, että paras tiimi.

Ilta alkoi kristillisellä työnjaolla, eli toki huutovarasimme Jaanan kanssa torvisieniraviolit ja Peltolan blue-mousset heti itsellemme. Muiden vastuulle jäi näin ollen metsäkauris carpaccio, johonkin kummalliseen vatsaverkkoviritelmään kääritty riekko ja kotimaisesta hanhenmaksasta tehty mousse, minun tattirisottoni sekä creme brulee tyrnisorbetilla. 

En ollut ikinä valmistanut ravioleja oikeaoppisesti pastakoneella, vaikka sellainenkin kapistus kaapista löytyy, joten taikinan kanssa askartelupaskartelu oli kuin uuden alueen valtausta. Onneksi sain asiantuntevaa apua ja Jaana taikoi ehdottomasti parhaimmat täytteet. Ja rehellisesti: olen hemmetin tyytyväinen, etten joutunut riekko-vatsaverkko-hanhenmaksa -ryhmään :D. Siinä olisi ollut kauhuelementtejä herkkähermoiselle kerrakseen.

Kokkailujen jälkeen toki syötiin, mutta sitä ennen meille järjestettiin vielä hajutesti. Tuoksuja oli 16 ja ne oli jemmattu esansseina tussin näköisiin kyniin. Jokaista tussia kohden oli annettu neljä hajuvaihtoehtoa, joista piti valita se oikea. Olin niiin innoissani, sillä olen halunnut päästä vastaavanlaiseen haju/makutestiin varmaan ensimmäisestä näkemästäni Top Chef-jaksosta lähtien! Epäilin, että aisteissani on saletisti jotain vikaa, mutta sainkin 15/16 oikein. Vain sitruuna sekoittui greippiin.

 

Meidän raviolit!

Kaiken kaikkiaan ilta oli ihan älyttömän hauska, enkä voinut muuta kuin hymyillä koko kotimatkani. Laitan vielä ohjeet ravioleihin ja mousseen tähän, niin muistan ne itsekin.

PASTATAIKINA

350 g Durum-vehnäjauhoja

4 keltuaista

3 kananmunaa

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl vettä

suolaa

Sekoita kuivat ainekset keskenään. Sekoita muut ainekset keskenään.Yhdistä käsin tai kutterissa. Vaivaa pöydällä hetki. Kääri pastataikina kelmuun ja anna seistä jääkaapissa vähintään pari tuntia. Voit hyvin myös pakastaa taikinan raakana.

TORVISIENIRAVIOLIT

1 annos pastataikinaa

2 (banaani)salottisipulia

350 g torvisieniä

4 rkl tuorejuustoa

½ dl parmesaani raastettuna

suolaa ja pippuria

Hienonna sienet ja sipulit. Kuullota ne pannussa pienessä määrässä voita. Lisää tuorejuusto ja raastettu parmesaani. Mausta ja jäähdytä.

Tee pastataikinasta ohuita (noin 1 mm paksuja) levyjä joko kaulitsemalla tai pastakoneella. Leikkaa taikinasta muotilla pyöreitä pastalevyjä. Aseta levyn keskelle noin teelusikallinen täytettä. Kastele kylmällä vedellä pastakuoren reunat ja painele toinen pastakuori sitä vasten siten, että raviolin sisään ei jäisi ilmaa. Keitä ravioleja kiehuvassa vedessä noin 3 minuuttia ja tarjoile heti.

MOUSSE PELTOLAN BLUE -JUUSTOSTA

250 g Peltolan blue -juustoa

1 dl kermaa

2 dl smetanaa

2 liivatetta

suolaa ja pippuria

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Kuumenna kerma ja sulata juusto kerman sekaan. Lisää kuuman seoksen joukkoon liotetut liivatteet. Jäähdytä. Vatkaa smetana vaahdoksi ja nostele jäähtyneen juusto-kerma seoksen joukkoon. Mausta mustapippurilla ja lisää tarvittaessa suolaa. Laita massa pursotinpussiin ja upota pussi jääveteen hyytymään.

Mousse kannattaa tehdä valmiiksi jääkaappiin edellisenä päivänä.

Lempikaupunkini

Äiti äiti, saanko varata jo uudet lennot?

Linkkivinkkejä

Luen liikaa blogeja.

"Liikaa" on äärettömän hyvä termi selittämään sen olotilan, kun silmät sahaa neljättä tuntia raikasta ja omaperäistä tekstiä tajuamatta ollenkaan, mikä blogi on edes kyseessä, sillä välilehdissä on auki jo kymmenen seuraavaa. Lopulta olen oksentaa näyttöpäätteen valon synnyttämästä päänsärystä. Taidan olla bloginarkkari.


Ja narkkari tai ei - surullisinta on tajuta valehtelevansa itselleen siitä, että kaikki lukemansa blogit olisivat muka jotenkin hyviä. Ei ne oo. Vain murto-osasta voin nauttia yhtä paljon kuin Kotikadun jaksoista (Tiedän, että te kaikki ette ehkä ymmärrä tätä vertauskuvaa. Poor you).  Ajattelinkin siis listata tähän muutaman niistä hyvistä blogeista, jotta itsekin muistaisin, mistä pidän. Hyvät ruokablogit jätin tosin suosiolla huomioimatta. Niitä löytyy tuolta sivupalkista.

Laura loves. Koska Laura on vaan paras! Tunnustan stalkanneeni  Lauran elämää erään toisen nettipalvelun kautta jo vuosikausia ja olinkin ihan into piukeena, kun rouva päätti perustaa blogin. Nytpä saan nähdä kuvia myös maailman söpöimmästä Sulosta! Ja yrittäkääpä muuten bongata Lauran kolumneja ja lehtijuttuja (mm. Mondosta!). Tää mimmi meinaan osaa kirjoittaa!

Avec Sofie. Koska maailma olisi astetta rumempi ilman visuaalivelhon Sofien kuvia. Rakastan blogin sokerisia herkkuja sekä matkakertomuksia, joita paljon Aasiassa reissannelta bloggaajalta riittä. Ihana piristys päivään!

Paikka auringossa. Koska en aiemmin tajunnut, miten paljon rakastan katsoa hyviä valokuvia, joista joka ikinen on kuin suuri tarina. V-au.

Jutta moi! Koska maailma ohittaisi muuten ne elämän mielenkiintoisimmat kuvakulmat.Tykkään tavasta, jolla Jutta katsoo elämää objektin takaa.

Cosy Home. Koska ei ilmeisesti riitä, että Saijan koti on söpöimmistä söpöin, vaan myös Saijan tuttavat asuvat mitä pirteimmissä ja inspiroimmissa kodeissa. Sisistusblogien kuningatar!

Kaikki mitä rakastin. Koska Eeva!  Anteeksi nyt vaan, mutta mielestäni tähän ei edes tarvita muita syitä.

Kaukokaipuu. Koska on vaan niin siitiä törmätä blogiin, jonka pitäjillä on hyvin samat intressit kuin itselläni. Ja halooo, oma elämänihän on pelkkää kaukokaipuuta.

Voisihan tätä listaa jatkaa vielä lisääkin, mutta tutustukaa nyt ihmeessä ensin näihin, jotta pääsen jatkamaan laukkujeni pakkaamista. Illan suurin kysymys tulee todennäköisesti olemaan se, kuinka paljon saksalainen riesling tulee viemään tilaa matkalaukustani paluulennolla :D

Hallo Berlin!

Laa laa! Tedättekö, mikä on paras lääke kesäloman jälkeiseen väsymykseen, työpaikkaruokalan synnyttämään kuvotukseen ja syystuulien tuomaan alakuloon?

No nyt tiedätte.

Aurinkoista loppuviikkoa ja vielä viikonalkuakin, murut! 
Tää on nyt tosi huono bloggari, mutta lupaa palata normaaliin rytmiin ja normaaleihin aiheisiin heti kun tuo ystävien kanssa koko kesän suunnitteilla ollut reissu on takana :)