Punajuurisämpylät

Aurinkoista vaalipäivää!

Kai aiot piirtää tänään itsellesi sopivimman numeron äänestyslappuun, mikäli et ole sitä jo ennakkoäänestyksen aikana tehnyt? Minä ainakin aion! Kuntavaalit ovat tavallisen tallaajan tärkeimmät vaalit, joten jos joskus niin nyt pitää äänestää! Päivään voi orientoitua vaikka antamalla parin vuoden takaisen videon viihdyttää ja leipomalla illaksi (kuinkas sattuikaan ;)) punajuurisämpylöitä.

Meillä kävi eilen vieraita ja keksin pyöräyttää jotain suolaista yhden vieraan vaatimien minttusuklaakeksien kylkeen. Kokit ja Potit -blogissa oli juuri sopivasti ollut mielettömän oloinen ohje rosmariini-hunajalla glaseerattuun punajuurisämpyläbostoniin, joten sitä siis. Vaikken nykyisellä slow baking -manialla enää niin innostu leipäohjeista, jotka alkavat hiivan liottamisella lämpimään maitoon, olisi ollut virhe jättää kokematta näin upean värinen leipätaikina. Kuten joku teistä Facebookissakin sanoi, tuo näyttää ennen paistoa ihan marsipaanilta!

Laitan alle alkuperäisen reseptin, vaikka itse hieman sovelsin muutamissa kohdissa. Esimerkiksi sämpyläjauhoja laitoin vain 8 dl, koska ohjeen 10 dl + 2 dl kaurahiutaleita kuulosti aika paljolta. Sämpylät onnistuivatkin mielestäni tosi hyvin pienemmälläkin jauhomäärällä, mutta bostonissa kierteet eivät jäänet näyviin yhtä upeasti, kuin olin ajatellut, ja paiston jälkeen oli siinä ja siinä, ettei sisus jäänyt vähän liian kosteaksi.

PUNAJUURISÄMPYLÄT ROSMARIINI-HUNAJAGLASEERAUKSELLA (16 sämpylää tai 8 sämpylää ja boston )

5 dl (täys)maitoa
1 tl suolaa
2 rkl hunajaa
50g hiivaa
200g (2-3 kpl) tuoreita punajuuria
2 dl kaurahiutaleita
n. 10 dl sämpyläjauhoja (laitoin itse 8 dl)
1 1/2 dl juustoraastetta
50g voita

bostoniin tarvitset lisäksi
200g fetaa tai salaattijuustoa

glaseeraus
3 rkl vettä
1 rkl hunajaa
1 rkl tuoretta rosmariinia silppuna

Kuori punajuuret ja poista niistä kannat. Raasta punajuuret. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Lisää suola, hunaja ja hiiva. Sekoita. Lisää myös punajuuriraaste, juustoraaste sekä kaurahiuteleet. Sekoita. Lisää jauhot vähitellen samalla alustaen. Lisää lopuksi sulatettu voi ja anna kohota leivinliinan alla kaksinkertaiseksi.

Muokkaa taikinasta ilmat pihalle. Jos teet koko taikinasta sämpylöitä, jaa taikina osiin ja muotoile sämpylöiksi. Kohota ja paista 200-225 asteisessa uunissa noin 10-12 minuuttia. Voit siis myös tehdä puolesta taikinasta sämpylöitä kuten edellä ja toisesta puolesta bostonin.

Bostonia varten kaulitse puolikas taikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi, paksuus noin 1/2 senttiä (vaan ei se niin tarkkaa ole). Murustele salaattijuusto tai feta levylle ja kääri rullalle kuten kääretorttu. Leikkaa paloiksi - palojen paksuus riippuu valitsemastasi paistovuoasta ja sen korkeudesta. Voitele paistovuoka tai painele siihen leivinpaperi ja asettele bostonpalasen vuokaan.

Tee glaseeraus bostonin kohotessa: lämmitä hieman veden ja hunajan sekoitusta, tee seoksesta tasainen. Lisää pieneksi silputtu rosmariini. Sivele kohonneen bostonin pinnalle ja paista bostonia 200-225 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, ehkä enemmänkin etenkin jos bostonisi on korkea. Voit sivellä glaseerausta myös paistamisen välillä. Ota vuoka uunista, sivele vielä glaseerauksella ja anna jäähtyä haaleaksi.

Ohje: Kokit ja Potit -blogi

 

Pssst. Blogilta löytyy tosiaan myös oma Facebook-sivu! Tsek it out, sillä olen viime aikoina julkaissut siellä jopa muutakin, kuin vain linkkejä tuoreimpiin postauksiin.

Kaura lähti Karibialle.

Hei kaunokaiset! Tiedättekö jo, millä kruunaatte aamiaispöytänne tänä viikonloppuna? Minulla olisi  siihen yksi kookokselta ja banaanilta maistuva ehdotus...

... Mutta sitä ennen pieni informatiivinen osuus. Pumpkin Jam sai jokin aika sitten kutsun lähteä mukaan Lumoudu kaurasta -hankkeen vuoden 2012 kaurahaasteeseen ja tartuin siihen haukkana. Haastekutsun ajankohta ei olisi voinut olla tälle raskausdiabeetikolle parempi: aterian jälkeinen verensokeritasoni oli paljastunut sokerirasitustestissä liian korkeiksi ja takaraivossa jylläsivät kauhuskenaariot insuliinipiikeistä ja viiden kilon jättiläisvauvasta. Tarvitsin ruokaremonttia ja kuituja. Heti. Ja kaurassahan niitä hyviä beeta-glukaaneja on.

Kaurahaasteen aikana minun on tarkoitus miettiä kauran käyttöä omassa ruokavaliossa, kehittää omia kaurareseptejä ja kokeilla uusia kauraruokia. Sain tätä varten Lumoudu kaurasta -hankkeelta kattavan paketin erilaisia kauratuotteita, joten kaikki haastepostauksissa näkyvät kauravalmisteet ovat sponssattuja mikäli toisin ei ilmoiteta.

Sitten takaisin puuroon. En muista, koska luin ensimmäisen kerran klassisesta kookos-banaanipuurosta  jostain jenkkiblogista, mutta ilmeisen syvän muistojäljen se synnytti, kun tänä aamuna pomppasin sängystä ylös ja totesin tarvitsevani just nyt sitä puuroa. Ei mikropuuroakaan aina jaksa mussuttaa.

Maku banaani-kookospuurossa on just niin eksoottisen imelän ihana, mitä nimikin antaa ymmärtää. Periaatteessa se kävisi myös väli- taikka iltapalasta, jos maku ällöttää heti aamutuimaan. Ylimääräistä sokeria puuro ei ainakan tarvitse.

Ohjeesta riittäisi periaatteessa pienet annokset kahdelle, mutta ainakin oma aamiaisvatsa on aika tilava ;).

KOOKOS-BAANAANIPUURO

1 pieni tlk (1,65 dl) kookosmaitoa + n. 1 dl vettä
1 - 1½ dl kaurahiutaleita
2 rkl kookoshiutaleita
1 kypsä banaani viipaloituna
1 rkl chia-siemeniä tai pellavansiemeniä
(maitoa)

1. Mittaa kookosmaito ja vesi kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi
2. Laske lieden lämpöä ja lisää kaurahiutaleet, kookoshiutaleet ja viipaloitu banaani. Hauduttele hyvin miedolla lämmöllä välillä sekoitellen 5 minuuttia tai kunnes kaurahiutaleet ovat pehmenneet ja koostumus on puuromaista.
3. Nosta kattila liedeltä ja sekoita puuron joukkoon ruokalusikallinen chia- ta pellavansiemeniä. Tarjoile halutessasi kylmän maidon kera.

Pumpkin Jam on mukana Lumoudu Kaurasta -kaurahaasteessa.

 Kaikki tämän postauksen yhteydessä käytetyt kauravalmisteet on sponsoroitu.

Paras tomaattikastike pizzalle

Joskus muinoin (eli yli kymmenen vuotta sitten) oli aikakausi, jolloin minäkin sotkin pizzapohjan tomaattikastikkeen ketsupista ja tomaattipyreestä. Hyväähän se ei missään nimessä ollut, mutta kilo muita täytteitä ja toinen kilo juustoa pelastivat pizzan kuin pizzan tältä kitkeränimelältä terroristilta. Hyi että. Onneksi opin jossain vaiheessa hauduttamaan kastikkeen myös tomaattimurskasta, valkosipulista ja yrteistä, mutta tomaattpyreketsupin aromia on enää mahdoton unohtaa.

Paha pyreketsuppi muistui jälleen mieleeni, kun testasin jokin aika sitten Ruoka.fi:ssä Leila Lindholmin Pizza ai Funghia ja löysin itseni jotakuinkin maailman parhaimman tomaattikastikkeen ääreltä. Oikeesti. Kastikkeen salaisuus piilee kasaan keitetyissä tuoreissa, auringon kypsyttämissä tomaateissa, joten ei ihme, että sen maku huitelee ihan eri sfääreissä kuin säilykkeistä peräisin olevissa soosseissa. Vannon, ettet pety, kun kokeilet!

TOMAATTIKASTIKE PIZZALLE (riittää kahdelle pellin kokoiselle pizzalle)

2 valkosipulinkynttä
5 auringossa kypsynyttä tomaattia
1 rkl voita
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 tl valkoviinietikkaa
sormisuolaa
mustapippuria myllystä

1. Viipaloi valkosipulinkynnet ohuiksi viipaleiksi ja leikkaa tomaatit pieniksi kuutioiksi.
2. Kuumenna kattila ja hauduta valkosipuli kevyesti voissa.
3. Lisää hunaja ja kuutioidut tomaatit. Keitä kastiketta noin 20 minuuttia tai kunnes tomaatit ovat aivan pehmeitä ja kastike saennut.
4. Mausta kastike viinietikalla, suolalla ja mustapippurilla. Jäähdytä.

Arvaa, mitä meillä syödään tänä iltana?

Blogi Reality

Kiinnostaisiko joskus tietää, minkälaista elämää ruokabloggaaja elää bloginsa takana silloin, kun ei hyöri tuntikausia keittiössä, viilaa reseptejä julkaisukuntoon ja stailaa ruokiaan mahdollisimman kuvauksellisiksi? Se selviää nyt!  Liemessä-Jenni nimittäin monotti meitä muita blogisteja loistavalla Blogi Reality-haasteella, jossa ideana on jakaa lukijoille yksi arkipäivä täysin rehellisesti ja koruttomasti. Tempaus huomioitiin jopa Nytissä. Tottakai tartuin siihen!

Keskiviikko 17.10.

Itselleni tehty lupaus puoli seitsemään nukkumisesta romuttuu, kun räpäytän silmäni auki klo 5:06. Lähes joka aamu sama juttu! En osaa enää nukkua kunnollisia yöunia. Pyörin lakanoissani kuitenkin kymmentä vaille kuuteen, jonka jälkeen nousen ruokkimaan kissat ja mittaamaan verensokereita. Paastoarvo 5.0 mmol/l, jes. Samalla huomaan käyttäneeni viimeisen verensokeriliuskan, joten tunnin arvo jää mittaamatta. Käytän tilaisuutta hyväksi lisäämällä mikrokaurapuuroon extra-annoksen oikein makeaa omenahilloa. Siitäs sait, raskausdiabetes! Aamukahvin jätän työpaikalle nautittavaksi, kuten aina. 

Duuni on duunia. Yhdeltätoista huomaan potevani nälkää ja lompsin Kampin Johtoon työpaikkaruokalan tarjottua vain jotain lihamureketta. Teen salaattiini onnettomat lisukevalinnat (kumifetaa, uunissa paahdettua porkkanaa ja kaalisalaattia) ja sivistän itseäni vanhalla Seiskalla. Lounaan jälkeen kärsin karmeasta makeanhimosta ja noudan kaupasta tölkin Coca-Cola Zeroa. Huonon ihmisen varjo seuraa perässäni koko matkan kylmäkaapilta kassalle. Karkkihyllyn suklaat on sentään helppo ohittaa kuvittelemalla, miltä tuntuisi synnyttää viisikiloinen lapsi. 

Töistä päästyäni ajan Itäväylää tuhatta ja sataa ehtiäkseni hakemaan lisää verensokeriliuskoja neuvolasta. Myöhästyn toki kriittiset pari minuuttia. Palaan kärttyisänä kotiin, syön turkkilaista jugurttia ja yhden luumun ja katson digiboxille tallennettua rasittavaa ja vihastuttavaa realitya. Viimeistelen samalla edellispäivänä aloittamani postauksen ja julkaisen sen, vaikken ole täysin tyytyväinen lopputulokseen. Haluaisin osata korostaa ruuan hyvää makua verbaalisesti kikkaillen pelkkien huudahtusten sijasta ("Hyvää!", "Toimii!", "Oooh!"), mutta yleensä ikinä ei vaan lähde.

Viiden jälkeen teen lähtöä isäni synttäri-dinnerille Farangiin. Itse synttärit olivat tosin olleet jo viikko takaperin, mutta sössin pöytävarauksen kuviteltuani, että sen voisi saada vain viikon varoajalla. Illan aikana nautin elämäni kolmannen Farangin tastingmenun ja huomaan sen kärsivän jo kevyestä inflaatiosta. Uudistetaanko sitä ikinä? Jotkut annokset olivat tosin parempia kuin aiemmilla kerroilla (pehmeäkuorinen taskurapu, jälkiuoka), toiset taas huonompia (vasikanposki aromaattisessa chililiemessä). Vatsa täyttyi.

Illalla kotona tihrustan vielä puoli tuntia Kiinteistökuningatar Kaisaa, joka on harvinaisen viihdyttävää realitya. Uni painaa kuitenkin silmää jo puoli kymmeneltä, joten selaan vielä sängyssä tuttujen viimeisimmät Facebook-juorut ja Instagram-taiteilut ja pelaan pari leveliä Jewels Staria. Maailmankaikkeuden koukuttavin peli! Ja sitten se onkin jo got natt!

 

Frangin jälkkäri on aika lyömätön.

Huh ja uh - eli kuinka kurpitsa kesytetään.

Kyselin edellisessä postauksessa ujona vinkkejä toimiviin kurpitsaruokiin ja todellakin sain mitä tilasin. Ihanaa! Kiitos! Saan tukenne ansiosta kokata nyt kurpitsaa vaikka pitkälle talveen asti, mikä ei haittaa yhtään, jos jälki on lopuissakin resepteissä yhtä herkullista kuin alla. Huh ja uh!

Pienellä ennakkoluulolla varustettu kurpitsan kesyttäminen alkoi eilen siis Kivistössä -blogin kurpitsa-linssihässäkällä ja ilokseni se olikin niin pyörryttävän hyvää, että taju läks! Lääh! Tätä lisää! Tarjosin hässäkkää Tuomakselle savustetun lohen kumppanina, mutta yhtä hyvin se olisi toiminut sellaisenaankin, ruokaisana salaattina. Suosittelen! Alla ohje omine pienine muovauksineen.

LÄMMIN LINSSI-KURPITSAHÄSSÄKKÄ (salaattina 2-3:lle tai lisukkeena neljälle)

1 butternut-kurpitsa, n. kilon painoinen yksilö
2 dl  vihreitä linssejä (tai belugalinssejä)
1 pieni punasipuli
1 tl jauhettua kuminaa
1 tl jauhettua inkivääriä (unohdin tämän itse!)
hömpsäys (savu)paprikajauhetta
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
1 rkl Dijon-sinappia
2 rkl siideriviinietikkaa (tai jotain vastaavaa)
kourallinen silputtua perillaa (tai lehtipersiljaa)
1-2 palleroa puhvelimozzarellaa

1. Laita uuni lämpenemään 225-asteeseen. Kuori ja pilko kurpitsa. Levitä kurpitsakuutiot leivinpaperilla vuoratulle uunipellille tai laakeaan uunivuokaan. Sekoita kumina, inkivääri, paprikajauhe, suola ja pippuri kulhossa ja ripottele kurpitsakuutioiden päälle ja perään vielä kunnon loraus oliiviöljyä. Sekoita mausteet ja öljy käsin kurpitsaan. Paahda kurpitsakuutioita uunissa n. 20-35 minuuttia, kunnes ovat pehmenneet.

2. Keitä linssejä n. 20 minuuttia suolatussa vedessä. Valuta linssit ja hienonna sillä välin valkosipulinkynnet. Kuumenna pannussa tilkka oliiviöljyä ja anna valkosipulin paistua hetken verran (älä kuitenkaan ruskista). Lisää linssit ja sekoita niin, että ne ovat öljyn peitossa. Hämmennä tasaisesti n. 10 minuutin ajan ja laita sitten levy pois päältä jättäen linssit vielä pannuun.

3. Ota kurpitsa uunista ja anna jäähtyä hetken. Pilko sillä välin punasipuli hienoksi silpuksi ja kippaa kulhon pohjalle. Sekoita mukaan viinietikka ja sinappi. Lisää linssit ja yrttisilppu ja sekoita kunnes kastike on levittynyt tasaisesti. Lisää kurpitsakuutiot, revi päälle mozzarella(t) ja rouhi vielä päälle myllystä mustapippuria

Alkuperäinen ohje: Kivistössä.

Tätä tullaan meidän keittiössä tekemään saletisti toistekin, mutta sitä ennen on päätettävä, kesytänkö pumpkinin seuraavaksi rieskojen, kookosriisin, vuohenjuustosalaatin vaiko esimerkiksi pastan muodossa?



Wanted: reseptejä kurpitsasta

Blogin nimestä huolimatta olen aika kämänen kurpitsakokki. Soppa luonnistuu, risottokin toisinaan, ja kesäkurpitsa on hyvää miten päin tahansa laitettuna, mutta kun eteeni vieritetään ihan oikea oranssi halloween-kurpitsa tai butternut squash, löytää sormeni tiensä suuhun. Mitä sellaisesta voi muka tehdä, jos pelkkä kurpitsan paloittelukin tuntuu liian hankalalta ja suuritöiseltä? Ihan ehta pumpkin jam eli kurpitsahillokin on roikkunut to-do -listalla jo kolmisen syksyä ja on hyvin todennäköistä, ettei se häivy sieltä tänäkään vuonna.

Kohdistankin nyt toivoni teihin ja pyydän paria neuvoa antavaa kommenttia. Onko olemassa helppoja, mutta silti ihan kelpoja kurpitsareseptejä?  Erityisesti suolaiset ruuat kiinnostaa - makeat leivonnaiset kun ovat nyt jonkin aikaa pannassa tässä köökissä.

Kuvan uunissa paahdettu butternut squash oli menttorini Jamie Oliverin käsialaa. Ei vakuuttanut.

(Ja kyllä, Jamie paahtaa butternut kurpitsasiivut kuorineen.)





Tomaattinen savutofu-sipulikeitto

Taas lämmitellään vanhaa. Tämä soppa astui nimittäin parrasvaloihin jo edellisen blogin aikoihin ja on hautunut sen jälkeen liedellämme jo useammankin kerran. Keitto on nöyristelemätön esimerkki helpon, halvan ja hyvän ruuan onnistuneesta liitosta, eikä se jätä kylmäksi edes keskellä vetisintä lokakuuta.

Idea soppaan lähti aikoinaan Ruokahommia-Jannan pekoni-sipulikeitosta, mutta muuttuu jokaisella keittokerralla hieman ja (yleensä) parempaan suuntaan. Suosittelen panostamaan laadukkaisiin, italialaisiin tölkkitomaatteihin, sillä niillä markettien halpispurnukoilla olen saanut keitosta jotenkin liian imelää.

 

TOMAATTINEN SAVUTOFU-SIPULIKEITTO

1 pkt kylmäsavutofua

1 rkl voita

2 rkl oliiviöljyä

3 isoa sipulia, viipaloituna (yht. n. 1,2 l viipaleita)

2 tl sokeria

n. 1,2 l kasvislientä

800 g tölkitettyjä, viipaloituja tomaatteja 

(loraus balsamicoa)

parmesaanijuustoa, karkeana raasteena

tuoretta basilikaa, karkeasti silputtuna

1. Kuivaa savutofu talouspaperilla ja paloittele se sopiviksi suupaloiksi. Kuumenna voi pannulla paista tofupalat ujosti ruskeiksi. Tämän paistamisen voi jättää myös väliin ja listä tofut pannulle yhdessä sipuleiden kanssa (kohta 2), mutta itse tykkään että tofussa on hieman paistopintaa.

2. Lisää pannulle öljy, sipulit ja sokeri. Keittele sipuleita 20 - 25 minuuttia, kunnes ne pehmenevät ja saavat kauniin värin. Lisää liemi, tomaatit ja halutessasi tilkka balsamicoa. Anna kiehahtaa ja vähennä sitten lämpöä. Jätä keitto hautumaan noin 40 minuutiksi.

3. Kauho keitto lautaselle ja koristele parmesaanilastuilla ja silputulla basilikalla.

Korvapuustitrauma

Foodien kootut tunnustukset: en oikeastaan pidä pullasta. Mistään pullasta (patsi vähän laskiaissellaisesta). Asian hyväksymiseen on mennyt monta kahvittelun jälkeistä turpeaa tuntia ja kuvotusta tavoittelevaa olotilaa, mutta käteen on jäänyt syvä yhteisymmärrys niin itseni ja vatsani kanssa. Profiloidun mielummin leivosihmiseksi.

Tämän tunnustuksen jälkeen onkin mahdollisimman epäluontevaa jatkaa jakamalla korvapuustien ohje. Onhan tänään kansallinen korvapuustipäivä ja joskushan ne inhokitkin täytyy kohdata, jotta muistaa, mistä jää paitsi. Pulla sille!

Ohjeen puusteihin lunttasin Sillä Sipuleilta, jotka olivat lainanneet oman puustiohjeensa Olivia-lehden sivuilta kerätystä, Suvi Rüsterin Täydellinen ohje -kirjasta. En omista alkuperäislähdettä, joten onni on bloggaavat kanssafoodiet. Lisään reseptin loppuun myös kirjasta löytyvät ammattilaisvinkit, jotka edesauttavat puustien onnistumista.

Toki valitsin kuvaan sen kaikista näteimmän puustin. Ei pelkoa, että 19 muuta olisivat näyttäneet tältä.

Pahojahan näistä silti tuli. Juuri sellaisia kuin korvapuustien kuuluukin olla. Hyi yök. Eli kiitos ja anteeksi korvapuustin keksijälle. Yksi korvapuustitraumaatikko jatkaa elämäänsä inhonsa kanssa :D.

KORVAPUUSTIT (20 isohkoa pullaa)

5 dl maitoa
50 g tuorehiivaa
1 ½ dl sokeria
2 rkl kardemummaa
1 kananmuna
1 ½ tl suolaa
14-15 dl vehnäjauhoja
150 g huoneenlämpöistä voita

VÄLIIN
100 g voita tai vastaava määrä omenasosetta
1 dl fariinisokeria
2 rkl kanelia

VOITELUUN
1 kananmuna
ripaus suolaa
raesokeria

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Murenna joukkoon hiiva. Lisää sokeri, kardemumma, kananmuna ja suola. Lisää joukkoon vähitellen vehnäjauhoja ja vaivaa nyrkillä painellen. Lisää loppuvaiheessa voi. Alusta yhteensä 8–10 minuuttia. Kohota taikina liinan alla kaksinkertaiseksi noin tunti.

2. Kaada taikina kevyesti jauhotetulle pöydälle. Painele ilmakuplat pois ja jaa kahteen osaan. Kauli taikinapalat yksi kerrallaan parin sentin paksuiseksi, noin 30 x 40 sentin levyksi. Levitä levylle puolet rasvasta tai soseesta, fariinisokerista ja kanelista.

3. Kääräise levy leveyssuunnasta rullaksi. Leikkaa pötkö viiden sentin levyisiksi kolmioiksi. Nosta palat uunipellille leivinpaperin päälle leveä puoli alaspäin. Paina peukalolla keskelle vako pöydän pintaan asti kierteiden suuntaisesti. Anna kohota lämpimässä paikassa noin 45 minuuttia.

4. Ripauta voiteluun tarkoitetun kananmunan joukkoon suolaa, jotta muna levittyy tasaisesti. Ripottele pullille raesokeria. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes pullat ovat kauniin ruskeita.

AMMATTILAISVINKIT:

• Liika vehnäjauho tekee pullista kovia.
• Liian kauan vaivatusta pullasta tulee sitkoinen.
• Kohota puusteja jopa tunti ottaen huomioon huoneen lämpötilan. Kesällä 45 minuuttia riittää, kylmemmällä puusteja pitää kohottaa reilu tunti.
• Jätä kaaviloitu taikinalevy paksummaksi kuin normaalissa kierrepullassa.
• Kierrä levy napakaksi rullaksi neljälle tai viidelle kierteelle. Liian löysä kierre saa aikaan lässähdyksen uunistaottamisen jälkeen ja liian tiukasta taas täytteet pursuavat ulos.
• Voitelussa vanhempi tai huoneenlämmössä vuorokauden rikottuna ollut muna antaa paremman kiillon ja värin.
• Puusti on kypsä kun sen väri on kauttaaltaan tasainen, vähän lager-oluen väriä tummempi.

Ohje: Sillä Sipuli -blogi ja  Suvi Rüsterin "Täydellinen ohje"-kirja