...ja tunteja myöhemmin

Tadaa! Nokkoslätyt onnistuivat yli hatarien odotuksien! Valmiiden lettujen kanssa nautittiin sitten salaattia ja fetatahnaa! Aaaaah!

 

n. 100 g ryöpättyjä tai nuoria silputtuja nokkosenlehtiä

2 luomukananmunaa

5 dl maitoa

2½ dl vehnäjauhoja

1 rkl öljyä

1 tl suolaa

1. Kerää nokkoset puhtaasta paikasta. Ryöppää, jos on tarvis, eli huuhdo ja kiehauta.

2. Riko munat kulhoon ja vatkaa munien rakenne rikki. Vatkaa joukkoon muut aineet.

3. Anna taikinan turvota vähintään ½ tuntia. Paista pieniksi letuiksi.

Pssssst. Maasta puskevia nokkosia kannattaa hyödyntää juuri nyt, sillä nuorina versot ovat parhaimmillaan. Nokkosessa on runsaasti elimistölle terveyttä tuottavia aineita, valkuaisaineita, hiilihydraatteja, vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita, kuituja ja flavoneja. C-vitamiinia siinä on kolminkertaisesti appelsiiniin verrattuna ja hivenaineita paljon enemmän kuin pinaatissa. Nokkonen lisääkin sekä sellaisenaan että ryöpättynä monien ruokien ravintopitoisuutta ja antaa suolaisiin leivonnaisiin hyvän maanlähesen maun. Tämän illan missionamme on paistaa vielä nokkosfocacciaa :)

Sadonkorjuu

 

Tänään nähdään, osaanko tehdä nokkoslättyjä ollenkaan! (Ole aika huono lettujen paistaja).

Sardiinileipä

Meillä koko ruokakunta rakastaa sardiineja - joskin ne kaksi pienintä ja karvaisinta jäsentä rääpivät ne suihinsa lattiatasolta ja vailla mitään mausteita. Me isommat taas tykkäämme niistä etenkin ruisleivän päällisinä ja siksi innostuinkin Hannan sardiinileivistä viime viikolla niin paljon, etten enää kauppaan päästyäni pystynyt ajattelemaan mitään muuta. Simppeliä ja hyvää!

1 iso keitetty luomumuna
iso lusikallinen dijon-sinappia
kimpale luomukirnuvoita
ruisleipää
tölkki sardiineja
sitruuna ja tilliä

1. Tee haarukalla hakkelusta kananmunasta, voista ja dijon-sinapista.
2. Levitä munavoi ruisleiville. Asettele päälle sardiinit, tilli ja halutessasi sitruunaa. Hannan blogista löytyy hyvä ohje sitruunan hedelmälihan irroittamiseen.

Salaatti halloumista ja tomaateista

 

 

Hiphei. Palauduin juuri viisuhumuiselta risteilyltä, jonka aikana elämänhaluni on muuttunut lähinnä horkaksi. Tuomas  kokkaa parhaillaan parsakeittoa uppomunalla - itse fokusoin kaiken energiani silmäluomien auki pitämiseen. Varmaan siis loistava hetki lykätä ilmoille vain tämä aivan ihana halloumi-tomaattisalaatti, johon lankesin Pippurimylly-blogin ansiosta. Vannon syöväni tätä koko kesän!

500 g kirsikkatomaatteja
2 kevätsipulia varsineen
1 rkl pieniä kapriksia
1 ruukku minttua
1 pkt (200-250 g) halloumijuustoa

Kastike:
1 valkosipulinkynsi
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua tai valkoviinietikkaa
suolaa, rouhittua mustapippuria

1. Puolita tomaatit ja laita ne tarjoilukulhoon. 

2. Hienonna kesäsipuli varsineen. Lisää se tomaattien joukkoon kapristen ja mintunlehtien kanssa. 

3. Valmista kastike. Kuori ja hienonna valkosipuli ja yhdistä se öljyn ja sitruunamehun kanssa. Mausta suolalla ja pippurilla. 

4. Valuta seos tomaateille ja sekoita. Anna maustua huoneenlämmössä vähintään 10 minuuttia. 

5. Viipaloi halloumi ja grillaa tai paista sitä pannulla, kunnes se saa kauniin värin pintaansa. Laita lämpimät juustopalat salaattiin ja tarjoa heti.

Ps. Vannomisesta puheenollen - kuka muu lupasi viisuilevansa ensi vuonna tämän vuoden voittajamaassa ENNEN kuin koko Euroviisufinaali oli edes alkanut? Eh heh. Ja sanonpahan vaan, että niiiiiin väärä maa voitti.

Lusikat santaan

 

 

 

Kävin tänään työpäivän päätteeksi Runeberginkadulla sijaitsevassa Ekotavaratalo Ekottimessa, josta mukaan tarttui hauskat, vanhoista lusikoista valmistetut yrttikytltit. Enää puuttuisi ne yrtit, joten HALOO BASILIKA VOISITKO JO KASVAA? Salvian sentään hankin suosiolla taimena.

  

Sisilian kainalossa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sinne se meni ja sieltä se tuli. Viikko Sisilian pienessä kalastaja(turistirysä)kylässä Girdini Naxoksessa ja sen lähiseuduilla ylti lomista parhaimmaksi epävakaista säistä huolimatta ja koettua tuli hotellin uima-altaan lisäksi myös muun muassa töykeä Catania, kinttupolut Taormiinaan, Torrepalinon viinitila ja Randazzon vuoristokylä. Jossain kai onnistuin yli odotuksienkin, koska tomaatti, munakoiso, pasta ja etenkin lempiruokani pasta alla Norma alkoi viimeisinä päivinä tursuta jopa korvista (tosin kuvista päätellen en alkulomasta sitten muuta syönytkään). Nero D'avola sentään säilytti paikkansa yhtenä suosikkiviinirypäleistäni.

Matka oli itselleni epätyypillinen pakettimatka yhdessä ystävien. Seuraavalla kerralla täytyy muuten muistaa varata se hotelli, jossa EI ole erikseen  lastenallasta. Villa Giardinissa olimme varmaan ainoat vaipattomat, joilla ei ollut vaipallista huollettavinaan.

Ja sydänhän sinne Välimeren jättisaareen lopulta jäi. Ensi keväänä ehkä Palermoon ja sitä kautta Sardiniaan?