ARVONNAN VOITTAJAT

 

Töttöröttöttöö! Ensin suur kiitos kaikille loma-arvontaan osallistujille. Vastauksia tuli 70, joista random.org-onnetar arpoi äsken seuraavat matkaoppaiden voittajat:

1. manna, joka kirjoitti:   Ei pitänyt kauaa pohtia; New York!: > Suurena haaveena päästä sinne, ehkä sitten häämatkalle...

2 Neiti Kevät, joka kirjoitti:  Ei ollutkaan niin helppoa päättää monesta kiinnostavasta vaihtoehdosta, joten lopulta piti "arpoa" se kaikkein mieluisin vaihtoehto...AMSTERDAM. :)

3. Inita, joka kirjoitti: Hmm.. ehdottomasti Barcelona! :)


Pyytäisin, että onnekkaat voittajat lähettäisivät minulle sähköpostiin kurpitsamoska(a)gmail.com mahdollisimman pian oman postiosoitteensa sekä varmennuksen siitä, minkä oppaista haluavat.

Onnea vielä kerran voittajille! :)

Iittalan syksy

Haa! Arvatkaa, mitä ihanaa löysin! No Iittalan tulevan syksyn uutuudet! Maltoin olla aloillani noin viisi minuuttia ennen kuin rupesin jo listailemaan  tulevan syksyn hankintoja himotuksia.

1. Teeman pienet tarjoiluastiat hurmaavat tuolla kolmion muotoisella yksilöllä. Ja mites nuo värikkäät 1,65 litraiset kulhot? Hyvästi tylsä valkoinen kattaus. (Punaiinen Teema kaupoissa 1.10. Muut jo 1.9).

2. Kulku seuraa Oiva Toikan Kastehelmen inspiroivaa muotoilua, eli voitte vain kuvitella, kuinka palavan rakastunut noihin jo olen. Täydellinen astiasto joulukattaukseen! (Kaupoissa 3.10 - vuoden loppuun asti).

3. SE  kaupoista vuodenvaihteessa kadonnut Teeman valkoinen pieni kaadin! Pikkuinen ihana kaadin! Jumalat ovat olleet suopeina (Kaupoissa 1.9 ja tällä kertaa lupaan ostaa sen heti!).

Joskus mietin, että elämä olisi  varmasti paljon halvempaa, jos vain osaisi olla hieman krantumpi. Ainakin astioiden suhteen

Löytyikö omia suosikkeja?

Kuvat: Myiittala

MUISTUTUS

Osallistuminen Mondon matkaoppaiden arvontaan päättyy tänään klo 23:59. Osallistua voit täällä.

American deli

Voi ähky! Piipahdin eilen Darwin Food Showroomilla American Deli Pop up -tapahtumassa saattelemassa itseni niin suloiseen sokerihumalaan, etten taida voida syödä makeaa taas hetkeen. Bonuksena pääsin vielä koristelemaan oman cup cakeni, joka tosin hävisi mennen tullen Sillä Sipuleiden lasten taideteoksille.

 

 No se oma kuppikakkuni.

Rakastan tällaisia lomapäiviä!

Kaukokokki Live

Kun lempeän kansalaistottelemattomuuden liike Ravintolapäivät rantautuivat Suomeen viime toukokuussa, olin saaristossa haistelemassa alkavaa kesää enkä varsinaisesti edes tietoinen, mistä kaikesta jäinkään paitsi. Moka hyvitettiin viimein tänään, kun Ravintolapäivien toinen aalto vei minut ja T:n nauttimaan Pimm'siä Helsingin kattojen ylle ja hikoilemaan Fataliin chilejä mainion Kaukokaipuu -blogin järjestämässä Kaukokokki Live -ravintolassa.

Ruoka oli älyttömän hyvää, mutta sen varmaan jo arvasittekin? Antaa siis vain kuvien puhua puolestaan.

 

Kaunis kiitos Kaukokaipuun poppoolle!  

Ainakin kaksi tykkäsi tosi paljon.

Ravintola Kannas

Kampista on kaikunut kesäkuusta lähtien villejä ylisanoja Ravintola Kannaksen ruuasta. Muistin baarin räkälänä Eerikinkadun päässä, joten mielikuvitukseni ei riittänyt uskomaan, että paikkaa voisi kuvailla nykyään gastropubina. Täytyi nähdä itse!

Tuomas tilasi chili-pekonihampurilaisen, minä Stadin silakkapihvit ylistetyllä perunamuusilla, joka oli kuin vaahtoutunutta silkkiä, mutta silti toivotun jämäkkää. Ja ihan törkeän hyvää! Hampurilainen tarjoiltiin itse tehdyillä maalaisranskalaisilla ja 14 euron burgerilla oli muutenkin hinta-laatusuhde kohdallaan.

Jälkiruuaksi ahnehdin vielä Kannaksen lettuja mansikkahillolla, lakkasorbetilla ja viskikermalla, minkä jälkeen olin kirjaimellisesti räjähtää sekä hyvän ruuan synnyttämästä onnesta että jumalattomasta ähkystä. Ravintolasta pois vyöryessäni  mietinkin, onko joku oikeasti jaksanut syödä Kannaksessa sekä alku-, pää- että jälkiruuan? Kuulostaa ihan Man v. Food -materiaalilta

Ainiin, chilihampurilainen, silakkapihvit, lettujälkkäri, iso kokis ja jokin erikoisolut maksoivat muuten yhteensä 44 euroa. Varsin kohtuullista!

LOMA-ARVONTA

Lomalle lompsimisen lisäksi sormeni ovat tanssineet viime päivät pitkin Kroatiasta kertovien matkaoppaiden sivuja, mikä paljastaa lähestyvän reissun. Matkastressi on hirmuinen,  mutta mitä muuta voi odottaa, jos haluaa nähdä Adrianmeren helmestä kaiken, mitä viikossa ehtii? Sinkoanko Splitistä ensin Dubrovnikkiin, otanko bussin  Plitvicen kansallispuistoon vai sukellanko suoraan saarille? Missä voi snorklata? Entä purjelautailla? Pääsenkö viinitiloille? Missä niitä edes on? Kyllästynkö heti pizzaan ja pastaan, kuten Sisiliassa? Ja ennen kaikkea: kuolenko  lämpöhalvaukseen?

Vaatimaton, mutta maltilla kasvava matkaopaskirjastoni.

Kroatian lomaani odotellessa pistänkin pystyyn pienen lomanaloitusarvonnan. Haluan nimittäin yhdessä Matkailulehti Mondon kanssa tarjota teillekin palan maailmaa Mondon matkaoppaiden muodossa. Jaossa olisi kolme matkaopasta kolmelle onnekkaalle. Oppaat voittajat saavat valita tietenkin itse.

Arvontaan osallistut jättämällä kommenttikenttään nimellä tai nimimerkillä varustetun  vastauksesi kysymykseen: Minkä Mondon matkaoppaista haluaisit itsellesi? Vaihtoehdot löydät täältä. Arvonta sulkeutuu torstaina 25.8 klo 23:59 ja voittajat arvon seuraavana päivänä enne oman matkani alkua.

Lykkyä pyttyyn! Oma vastaukseni kysymykseen olisi muuten Barcelona. Olisipa ainakin yksi syy lisää varata matka tuohon rantakaupunkiin, jossa kaikki muut ovat jo käyneet paitsi minä (epistä).

LOMALLA

Uskotteko, että aion viettää seuraavat kaksi viikkoa täsmälleen samassa asennossa?

Kultsi, kutistin kakarat

 

Kaksi litraa kantarelleja kutistui 16 tunnissa kahteen desiin kuivattuja kultahippuja, kun uuni säädettiin vajaaseen 50 asteeseen ja uunin luukku jätettiin raolleen. Mitä pienemmiksi sudilla putsatut kaunokaiset leikkaa, sitä nopeammin ne kuivaa. Missään nimessä sieniä ei kannata huuhdella vedellä ennen kuivamista, sillä kaikesta ylimääräisestä nesteestähän on tarkoitus päästä eroon.

Miksi kuivaminen kannattaa? No siksi, että sittenpähän ei tarvitse itkeä koko talvea, kun kuivatut sienet maksavat hunajaa ja seuraaviin kantarelleihin on aikaa vielä se puoli vuotta.

Mustikkarahkapiirakka

Tiedättekö mitä? Olen alkanut vihdoinkin ryhdistäytyä sesonkiruoka-ajattelussa! Tähän vuodenaikaan sen ei ehkä luulisi olevan vaikeaa kenellekään, mutta yllätyin silti, sillä olin jo tottunut olemaan aina joko edellä aikaani tai auttamattomati myöhässä. Muutos on otettu vastaan ilolla, sillä tankoparsan keittäminen syyskuussa ei palvele ketään.

Yksi esimerkki ryhtiliikkeestäni on mustikka. Ehdin jumankauta mustikkaan! Vain kerran, tosin, mutta kerkesin silti!  Edellinen muistoni mustikkamättäistä taisi olla 90-luvulta, jonka jälkeen olen tyytynyt marjastamaan vain kauppojen pakastealtailla.

Kovin kummosta mustikkasatoa ei parin tunnin kyykkimisestä tietenkään kerry, mutta sain sentään piirakka-ainekset. En voi sietää pullataikinaan leivottuja marjapiiraita eikä onneksi sietänyt sunnuntaina kylään tullut ystäväkään, joten tämä juustokakkumainen versio kelpasi paremmin kuin hyvin kummallekin.

Pohjana käytin jälleen perus Sunnuntaita. Paheellista. Sanokaa, että meillä jokaisella on ruuanlaitossa myös niitä osa-alueita, joissa turvaudumme surutta eineksiin, sanokaa.

MUSTIKKARAHKAPIIRAKKA

1 pkt valmista piirakkataikinaa

500g maitorahkaa

2 luomumunaa

1½ dl sokeria

n. 250 g mustikoita

2 rkl perunajauhoja

1. Levitä taikina painelemalla voideltuun piirakkavuokaan (halkaisija 28cm).
2. Sekoita rahka, munat ja sokeri keskenään. Levitä rahkaseos pohjataikinan päälle. Sekoita perunajauhot jäisiin mustikoihin ja levitä rahkaseoksen päälle. Jos piirakkataikinaa jää yli, murustele se piirakan pinnalle.
3. Paista 200-asteisessa uunin alaosassa noin 40 minuuttia, kunnes pohja on kypsä. Peitä tarvittaessa lopussa leivinpaperilla. Anna piirakan jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua.

Alkuperänen ohje: YheisHyvä 

Keittiössä pohdittua

Miksi lasagnea kootessa käy aina niin, että tomaattikastiketta on liikaa ja valkokastiketta liian vähän - tai toisinpäin?

Miksi keittokirjoihin jätetään täysin virheellisiä reseptejä? Eikö niitä koeponnisteta tai muuten tarkisteta?

Miksi Suomen suurimmatkaan kaupat eivät myy härkäpapuja missään muodossa?

Miksi kaikki luomu- ja lähiruokakaupat ovat keskittyneet kolmosen ratikkakiskojen eteläpuolella? Pitävätkö eiralaiset ja töölöläiset oikeasti ne kaikki kymmenen putiikkia kannattavampina kuin me itähelsinkiläiset?

Miksi Suomessa ei ole somalialaista ravintolaa?

Miksi Hesen kasvishampurilaisiin työnnetään aina se tomaatin kantapala? AINA.

Miksi suosikkipunkkuni poistetaan Alkon valikoimasta?

Miksi kaikki kotipuutarhuripyristelyni päätyvät aina näin:

Puolukkainen punakaali

Muistatteko vielä Chymos -haasteen, jota varten vastaanotin taannoin laatikollisen väkeviä marjaviinejä? Pulloista osa on jo juotu ja toiset lahjoitettu lähipiirille, mutta reseptikilpailun toinen ruoka odotti vielä tänä aamunakin keksimistään.

Kun lanttu sitten vihdoin leikkasi, seisoin jo Sittarin muhkeiden punakaalien äärellä. Olin jo pitkään himoinnut jotain ihanan mehevää ja makumaailmoiltaan maukasta kaalilisuketta, joka ei kuitenkaan ole hapankaalia, joten keksin lorauttaa väkevää puolukkaviiniä tällä kertaa pannulla kypsyvän punakaaliraasteen sekaan. Toki kaali olisi voinut yhtä hyvin olla valkoistakin sorttia - kaaliaika nimittäin kukoistaa pian ja se näkyy myös kaalin kilohinnassa!

 Kuinka kaunis voi olla KAALI?

PUOLUKKAINEN PUNAKAALIPAISTOS

½ kg punakaalia

öljyä paistamiseen

1 dl Chymos Ruska Väkevää puolukkaviiniä

vettä

1 laakerinlehti

merisuolaa myllystä

1. Raastaa tai leikkaa kaalinpää ohuiksi siivuiksi. 

2. Kuumenna öljy isolla vokkipannulla tai kattilassa. Lisää kaaliraaste ja kuullota hetki. Lisää väkevä puolukkaviini ja anna sen kiehua alkoholit pois. Lisää mausteet ja vettä sen verran, että kaaliraaste juuri ja juuri peittyy. 

3. Hauduta kaalia, kunnes vesi on haihtunut (n. 30 minuuttia). Tarjoile lisukkeena sienille tai lihalle. Seuraksi sopii myös remouludakastike.

Kaalimuhennos remouludakastikkeen ja kasvisnakkien kera. 

Oma tuomioni kaalimuhennokselle oli 9+. Ei nimittäin riittänyt, että muhennoksesta tuli aivan hurmaavan väristä, vaan se myös maistui  ujosti puolukkaiselta. Lisuke sopisi varmasti jonkin suolaisen sieniherkun tai jopa rustiikkisen riistamakkaran kanssa, mikäli sellaisia syö. Aika saksalaista, itseasiassa!

Itse söin kaalimuhennoksen kanssa Wheathyn pikkupojan nakkeja, joiden irvokas nimi on pyörinyt varsinkin tänä kesänä monien täydellistä kasvismakkaraa etsivien huulilla. Nakit löytyivät Ruohonjuuresta ja popsin ne parempiin suihin samalta istumalta. Takuulla parhaimpia kasvisnakkeja näillä leveyksillä!

Kantarelli-purjopiiras

Tänä kesänä erilaiset piiraat on todettu jo monesti käteviksi mökkieväiksi, joten pyöräytin sellaisen myös viime viikonloppuna. Ketään tuskin yllättää, että sekin piiras sisälsi lempisieniäni kantarelleja, mutta ainakin syöjät pitivät.

 

Kirjoittelin reseptiin myös pohjan ohjeen, vaikka omani tulikin puolieineksenä kaupan pakastealtaasta.

POHJA

2 dl vehnäjauhoja 
1 dl neljänviljanhiutaleita 
1 tl leivinjauhetta 
1/2 tl suolaa 
75 g leivontamargariinia (rasvaa 80 %) 
3 rkl vettä

TÄYTE
n. 7dl kantarelleja
1 purjo
1 rkl rypsiöljyä
1/2 tl suolaa
100 g sinihomejuustoa (rasvaa vähintään 30%)
2 luomumunaa
2 dl kuohukermaa
1 1/2 tl kuivattua timjamia (tai 1 1/2 rkl tuoretta)
1 tl mustapippuria

1. Nypi jauhot, hiutaleet, leivinjauhe, suola ja pehmeä rasva kulhossa murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita taikina sileäksi palloksi. Kääri taikina kelmuun ja nosta kylmään 30 minuutiksi. Kauli taikina ja vuoraa sillä voideltu piirasvuoka (12 x 35 cm). Pistele pohja ja esipaista 200 asteessa 10 minuuttia.
2. Puhdista kantarellit ja paloittele ne. Jos käytät pakastesieniä, sulata ne ja puristele kuiviksi. Viipaloi halkaistu, huuhdeltu purjo.
3. Kumoa sienet paistinpannulle ja kuumenna, kunnes enin neste on haihtunut. Lisää öljy ja purjosilppu pannulle. Paista sekoitellen muutama minuutti. Mausta suolalla ja siirrä sivuun.
4. Sekoita kulhossa munien rakenne rikki. Lisää ruokakerma ja mausteet.
5. Levitä sieniseos piirakkapohjalle. Murustele päälle homejuusto ja kaada joukkoon muna-kermaseos. Paista uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt, ja pinta on saanut kauniin värin.  

Ohje: Maku.fi



Gaijin

 

Viikko sitten elettiin onnen päivää, jonka kaksi insinööriä kruunasi istahtamalla ravintola Gaijinin pöytään. Matka sinne olikin pitkä kuin piina, sillä muistan herätelleeni Gaijin-kiinnostustani jo äitienpäivälounaalla.

Gaijin on ravintola Farangin pohjoisaasialaista ruokaa tarjoava sivukonttori Bulevardilla ja aion nyt röyhkeästi spoilata paikan pidemmän maistelumenun herkut ja ällötykset. (Älkää ymmärtäkö väärin - kokonaisuus oli aivan ihana, mutta pitihän sieltä seasta löytyä myös se kokonainen rapu kuorineen ja kampasimpukat, joiden kohdalla makunystyröilläni on hienoinen aukko). Annokset ovat tarjoilujärjestyksessä ja kuvat äärettömän huonoja ilta-auringosta johtuen. Ei heikkohermoisille saati nälkäisille!

 

Mussel - vihersimpukkaa, soija-yuzu dressing, pomeloa, gari-inkivääriä

Vege Bun - jotain sientä, pikkelöityä kurkkua, pehmeää leipää (ja maailman parasta japanilaista majoneesia?)

Sashimi - en edes muista, mitä kaloja tässä oli lohen lisäksi

 

Foie & Unagi - glaseerattua ankeriasta, tofua, nori-leipää

 

Grilled octopus - grillattua mustekalaa, yuzu-hunaja dressing, tomaattia (hyvin vähän)

Joku ravun raato - inhoan näitä (ei alkuperäisessä menussa)

Scallops lemon & wakame - paistettuja kampasimpukoita, sitruuna-wakame dressing

 Grillattua voikalaa, parsaa ja retiisiä kermaisessa inkiväärikastikkeessa (ei alkuperäisessä menussa)

 Sake blueberry - sake-mustikkasorbettia, vaniljalla maustettua limecremeä, sitruunamelissaa

Kun haluatte kuitenkin tietää, niin rakastuin tuohon pienen pienen pitaleivän näköiseen "buniin", ensimmäisenä tarjoiltuihin sinisimpukoihin sekä mustikkaiseen jälkiruokaan, mutta sehän ei yllätä ihmiseltä, joka laivan buffetissakin syö ainoastaan alku- ja jälkiruokapöydistä. Tilasin menun lihattomana ja kanattomana ja sain kyllä yllättyä iloisesti siitä, miten hyvin nuo raaka-aineet oli korvattu muulla. Jotakuta voi kiinnostaa sekin, että tuon menun saa tilattua myös täysin vegaanisena.

Ei varmastikaan ole reilua on verrata Gaijinia jatkuvasti Farangiin, mutta itse pidin tästä pohjoisaasialaisesta enemmän. Tila Bulevardilla on idyllisempi ja tyylikkäämpi, joskin Farangissa haitannut häly ja meteli ovat seuranneet sinnekin. Viinilista luistelee samoilla urilla kuin Farangissa, mutta ruoka vaikutti olevan makumaailmoiltaan monipuolisempaa, joskin sitruunaruohon puutteen takia vähän miedompaa.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin ja punonkin jo juonia, joilla pääsisin Gaijiniin uudestaan.

Onko muilla jaettavia kokemuksia Gaijinista?