Memento vivere

Tänä vuonna rakkaimmasta syntymäpäivälahjasta kuoriutui jotain kauan ihailtua ja haluttua: iso hopeinen Memento vivere-laatta papukaijalukolla ja nahkanauhalla. Yksinkertainen, esteettinen ja kuin tehty tyyliini. Teksti on suomeksi Muista elää, mitä on hyvä hokea itselleen aina silloin tällöin. Kiitos Tuomas ♥

Tätä ja muita vastaavia koruja myy Maarit Naakan luotsaama Ideapaju ja niitä voi tilata yrityksen verkkosivuilta.

Ps. Myös Stellaa on lahjottu saman korusarjan rannerenkaalla :)

Pieni obsessio

Kanssafoodiet julistavat, ettei keittokirjoja voi olla liikaa. Kaksi muuttoa vuoden sisällä kokeneena olen hieman eri mieltä, mutta tunnistan itsessänikin pahimman luokan keittokirjahamstraajan ja keräilyobsession, jonka synnystä syytän  alle kouluikäisenä kaappeihin hamstrattuja kissa-aiheisia postikortteja (ja myöhemmin pyyhekumeja, tarroja, Kinder-elukoita, cd-levyjä, leffoja ja kauniita astioita). KEITTOKIRJAT ON IHANIA RAKASTAN KEITTOKIRJOJA!

 

Mitä teen näillä kaikilla teoksilla? Selailen, ihailen, haen inspiraatiota ja nautin. Hyvän  keittokirjan ei tarvitse olla se nidos hyllyssä, josta poimitaan suurin osa käytetyistä resepteistä, joten vitriinini notkuu myös niitä, joista etsitään potkua ateriakokonaisuuksiin, ideoita ruokakuviin tai köksäntuntien opintosuunnitelman ulkopuolelle jäänyttä ruuanlaittotietoutta. Ja onpa kokoelmassani myös sellaisia niteitä, jotka vain miellyttävät esteettistä silmääni - sisällöstä viis.

Yksi helpotus hyllytilan puutteelle on onneksi jo havaittu: olen alkanut vähän nirsoksi! En  enää hyväksy kokoelmaani esimerkiksi niitä kaviskeittokirjoja, jotka tarjoavat vain version vegaanisesta soijabolognesesta, koska näitä tavallisimpia kotiruokaohjeita löytyy netistäkin. Taattuja floppeja ovat myös aiheet "sata ja yksi täytekakkua" tai "välimerellistä ruokaa (paskoilla kuvilla)". Kyllä keittokirjankin olemassaololle täytyy löytyä joku syy ja kysyntä! Esteetikolle ja suoranaista ruokapornoa harrastavalle varma katastrofi on myös tilata netin kautta jenkkiläisiä keittokirjoja, koska rapakon takana on enemmän sääntö kuin poikkeus jättää kirjat kuvittamatta.

Tällä tammikuisella hetkellä suurimpia keittokirjasuosikkejani ovat poikaystävältä joululahjaksi viimein saatu, Eeva Salosen kokoama Hesarin Ruokatorstai sekä Yotam Ottolenghin ravistelevan inspiroiva PLENTY, jonka maailman parhaimpaan kirjakauppaan itsensä töihin buukannut Anna suorastaan pakotti hankkimaan. Kyseessä on kasviskeittokirjaksi varsinainen mestariteos.

 

Hyville jaetuille suosikkisijolle yltävät kokki-idolini Jamie Oliverin tasokas ja innoittava tuotanto sekä pastanrakastajan raamattu Aglio & Olio. Syksyllä hankkimaani  Fiona Beckettin Rakkaudesta juustoon - kirjaa on myös selailtu viimeiset kuukaudet vesi kielellä, sillä kattavan juustotietouden tueksi sen sivuille on koottu mys pari herkun oloista reseptiä.

Tällä hetkellä ei Suomen markkinoilla taida ollakaan yhtään must have -keittokirjaa (siis sellaista, jonka olemassaolosta tietäisin), mutta periaatesyistä odottelen edelleen sitä, milloin WSOY vaivautuu vastaamaan kuluttajien kysyntään ja suomentamaan loputkin Jamien kirjat. Välillä ihan toivoisin olevani suomenruotsalainen, koska jostain syystä ruotsiksi käännetään keittokirjojakin paljon enemmän ja nopeammalla aikataululla.



Viinirypälesalsaa ja vuohenjuustocrostineita

Kun näin pari päivää sitten Fannin ja Kanelin mielettömiltä vaikuttaneet viinirypälesalsa-vuohenjuustocrostinit, tiesin, mitä tulisin tarjoamaan keskiviikkoisilla synttäreillä (jotka myös synttäritupareina tiedettiin). Unohdin toki paahtaa leivät, kirosin viinirypäleiden pilkkomisen alimpaan helvettiin ja totesin lopuksi T:n pöllineen sen ainoan punasipulimme omiin piirakoihinsa, mutta lopputulosta ei voinut silti muuta kuin rakastaa. Näitä teen joskus uudestaan!

 

2 patonkia

400 g pehmeää vuohenjuustoa

500 g tummia siemenettömiä viinirypäleitä

1 (puna)sipuli

tuoretta persiljaa

1 rkl punaviinietikkaa

suolaa ja mustapippuria

Viipaloi patonki ja paahda viipaleet halutessasi rapsakoiksi uunissa. Pilko viinirypäleet ja punasipuli pieniksi paloiksi. Hienonna persilja. Sekoita kulhossa ja lisää joukkoon punaviinietikka. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Levitä patongin paloille vuohenjuustoa. Pehmennä juustoa tarvittaessa tilkalla maitoa. Lusikoi päälle viinirypälesalsaa.

Syntymäpäivät

Tammikuun 5. päivänä syntymisessä oli lapsena omat murheensa: sukulaiset yhdistivät aina joulu- ja synttärilahjat niin, että vuoden kaikki paketit tuli avattua jo jouluaattona, eikä koulukavereiden kutsumista omille syntymäpäiville oltu tehty helpoksi pitkän joululoman takia. Onneksi sitä osaa jo näin aikuisena arvostaa sitä, että merkkijuhla on kaikesta huolimatta osunut loppiaisen, eli yleisen vapaapäivän aatoksi. Tarkoittanee siis bileitä - oli viikonpäivä mikä tahansa!

 

 

 

 

 Huh, nyt takaisin toipumaan!

Uuden vuoden hummus

Perinteikkäiden sipsien, dippien ja patonkien listaa jatkettiin tänä uutena vuotena allekirjoittaneen perunasalaatilla ja hummuksella. Salaatin ohjetta täällä tuskin tullaan näkemään, mutta samettisen hummuksen kyllä. (Olkoonkin, että ruma Ikea-kippo tappoi sen esteettisyyden.)

 

 

1 tlk kikherneitä

2 rkl sitruunamehua

1,5 rkl tahinia

2 valkosipulinkynttä

0,5-1 dl oliiviöljyä

suolaa

hyppysellinen savupaprikajauhetta

seesaminsiemeniä

oliiviöljyä

Mittaa kikherneet, sitruunamehu, tahini, valkosipulinkynnet  ja öljy tehosekoittimeen ja aja hienoksi ja sileäksi. Lisää tarvittaessa joko vettä tai öljyä saadaksesi mahdollisimman silkkisen koostumuksen. Mausta suolalla ja tarkista maku. Kumoa hummus kulhoon ja viimeistele seesaminsiemenillä, savupaprikajauheella ja lorauksella hyvää oliiviöljyä.

2011

Niin se vuosi vaihtui taas kirjaimellisen räjähtelevästi ja kaupunkilaiselle turhan autenttisissa mökkitunnelmissa, kun vessana toimi pelkkä liiterin sisälle rakennettu ulkohuus… anteeksi REIKÄ. Kattolankkuja hivelleestä tunnelmasta voisin silti arvella, että alkaneesta vuodesta on tulossa hurjan kiva, vaikka Fresitan mansikkaskumpan vaikutusta tähän järjenjuoksuun voidaankin epäillä.

Viime päivinä on ollut jännittävää katsella taaksepäin ja muistella elämäänsä kuluneen  vuoden ajalta. Omaani voisi luonnehtia ainakin eräiden virstanpylväiden saavuttajaksi, kun ensin toukokuussa kirjoitin vakituisen työsopimuksen pitkään haaveilemaani työtehtävään, sitten syyskuussa muutin T seuranani ihanan tilavaan kolmioon ja lopuksi sain vielä käteeni sen surullisen mahdottomalta tuntuneen tutkintopaperin insinööriopinnoistani. Pienempiä ilonaiheita oli päästä Paulig Cafén bloggaajaksi, matkustella niin Saksassa, Hollannissa kuin itänaapurissammekin, viettää ikimuistoisia iltoja ystävien, tuttavien ja ruokabloggareiden seurassa ja lopuksi tekohengittää tämä omakin blogiharrastus jälleen vireille.

Vuosi 2011 tuntuu yhä ihan sairaalta luvulta, sillä luulin millenniumin olleen vasta hetki sitten. Siltä on kuitenkin kiva odottaa kaikenlaista, kuten ikimuistoisia reissuja mm. Berliiniin ja Italiaan, ensimmäistä palkallinen kesälomaa yy-kaa-koo-nee –VIITEEN vuoteen, uusia tuttavia ja enemmän aikaa itselleen ja vanhoille ystäville. Facebookin ”lihaton tammikuun”-kamppanjan myötä päätin aloittaa vuoden ensimmäisen kuukauden kalattomana ja ravuttomana, eikä pieni  omien elämäntapojensa remontteeraaminen olisi muutenkaan pahaksi (nimimm. ”suklaaton tammikuu kosahti jo”). 

Ikimuistoista ja onnellista uutta vuotta 2011. Pidetäänhän itsemme hyvin syötettyinä vielä tämäkin vuosi :)