Vuonna '12

Hyi yrjö. Miksi päässäni alkaa soida Eppujan Vuonna '85 aina, kun edes ajattelen koostepostauksen kasaamista? Ja miten muka voi olla jo vuoden viimeinen päivä? Vastahan oli heinäkuu, jolloin minä tein... öhmm... niiin... mitä ihmettä olen silloin puuhaillut? Taitaa siitäkin ajankohdasta olla sittenkin  enemmän aikaa kuin pari viikkoa (ja minulla dementtia).

Onneksi on tämä blogi, jonne edes tietyt asiat tallentuvat kronologiseen järjestykseen. Let's see, mitä täältä löytyikään.

Maailman makuja tuli tänä vuonna maisteltua näemmä Sri Lankassa (jonka surffiparatiisiin kaipaan niin, että sydän on pelkkä tuulessa tanssiva tyhjä paperipussi muistojen äärellä), Berliinissä (myös ikuinen ikävä, mein Liebsten), Riiassa ja Kreikassa. Useampikin reissukohde olisi kelvannut, etenkin tähän vuoden pimeimpään ajankohtaan, mutta toukokuussa tulostaan ilmoittanut mini-pumpkini pisti loppuvuoden suunnitelmat uusiksi. Kokonaisvaltaisesti ja rytinällä.

Vuoden ravintolakohokohta oli liioittelematta oma synttäridinnerini A21 Diningissa. Muita ihania löytöjä olivat Saariston kesäinen sunnuntabrunssi, porvoolaisen Bistro Sinnen lounas, Herttoniemenrannasta löytyvä paellaelämys sekä Helsingin kovimpien ravintolatulokkaiden Social Bulevardin maistelumenu ja Pure Bistron sienipuuro, joista en sitten kappas vaan blogannutkaan ikinä? Hyvä minä.  Tosin muuten vuosi 2012 olikin aikamoista kotoilun kulta-aikaa tai ainakin tuntuu, että söin ulkona melkein harvemmin kuin köyhinä opiskelija-aikoina. Tulevana äitinä voin varmaan vain uneksia muutoksista, mutta ehkä tuolla jossain tulevaisuudessa odottaa vielä asia nimeltä oma elämä.

Vuoden viiniksi minulla ei yllätys-yllätys ole ainuttakaan ehdokasta. Tuleva kevättalveni on kuitenkin pelastettu, sillä täytin juuri ennen joulua kaappini Alkon viimeisillä Kungfu girleillä. Joskus jälkijunakin on parempi kuin ei junaa ollenkaan.

Vuoden floppi taisi olla murheellinen leipäprojektini, mutta luulen, että sitä ei ole vielä haudattu kokonaan. Vuosi 2013 kuluu suurimmaksi osaksi äitiys- ja vanhempainvapaalla joten nythän sitä aikaa hitaalle leipomiselle vasta löytyykin! Vuoden Suuri Urakka oli puolestaan joulukalenteri, joka anasti aikani melko kokonaisvaltaisesti marraskuun puolivälistä aina jouluun asti.

 

Kuluneen vuoden googletetuimmat reseptit olivat ikuinen listaykkönen tomaattikeitto (vajaat 6000 hakua vuoden aikana!) sekä  joulun alla julkaistut luumurahka ja smetanasilli. Hakusanalla"pumpkin jam" ja sen eri muodoilla blogiin eksyi noin 4000 vierailijaa. Kuinkakohan moni niistäkin pettyi, kun täältä ei edelleenkään löydy kurpitsahillon ohjetta? Kaikista päättömimmiltä ja pervoimmilta hakusanoilta onneksi säästyttiin, huh.

Ruuanlaiton kannalta 2012 oli antava ja opastava. Tunnen kehittyneeni. Listasin vuoden omat suosikkireseptit ja suurimmat onnistumisen hetket kuukausittain seuraavanlaisesti:

Tammikuu: Hot Dog -sämpylät
Helmikuu: ceasarsalaatti
Maalskuu: pikkasen paremmat kalapuikot
Huhtikuu: tacot kookoskatkaravuilla, omenakurkkusalsalla ja cipotlekermalla
Tukokuu: appelsiininen vuohenjuustopasta
Kesäkuu: -
Heinäkuu: munakoisoa ja fetapolentaa
Elokuu: Nigellan minttusuklaakeksit
Syyskuu: Tuomaksen vegechili
Lokakuu: lämmin linssi-kurpitsasalaatti
Marraskuu: popcorn-suklaa
Joulukuu: imelletty perunalaatikko

2012 jää muistoihini hienona ja koko loppuelämääkin ajatellen erityisenä odotuksen vuotena, mutta uusi saa nyt tulla.  Tilaan siltä heti ainakin yhden synnytyksen, sillä näin kuusi päivää ennen laskettua ajankohtaa olo alkaa olla jo vähän pinkeä. Lisäksi toivon ja odotan uusia seikkailuja, kehitystä ruokakuvauksen saralla ja blogille paljon aikaa. Eiköhän niillä hyvä vuosi synny.

Tervetuloa 2013!

LUUKKU 24: Jouluinen glögipannacotta

Hei, tonttu-ukot hyppikää,
nyt on riemun raikkahin aika!

Niin se joulu joutui ja niin teki myös Pumpkin Jamin joulukalenterin vihonviimeinen postaus. Oli hippusen vaikea päättää, mitä tämän luukun taakse tulisi (ja voin paljastaa, että vielä toissapäivänä ei meinannut tulla yhtikäs mitään!), mutta juhlan kunniaksi saatte vielä yhden suussa sulavan, helpon ja jouluisen jälkiruokavinkin. Voiko niitä muka olla liikaa? E-e-eeei.

Sitäpaitsi kaikki palvovat pannacottaa. Joulunakin (ja etekin sillon).

JOULUINEN GLÖGIPANNACOTTA (neljälle)

2 liivatelehteä
4 dl kuohukermaa
2 rkl sokeria
1 vaniljatanko
1/2 tl kanelia
hyppysellinen jauhettua kardemummaa
hyppysellinen jauhettua pomeranssinkuorta 

Pinnalle:
3/4 dl glögitiivistettä + 1/2 dl vettä (tai reilu desi tavallista glögiä)
1 rkl hyytelösokeria
muutama puolukka tai karpalo koristeeksi

1. Laita liivatelehdet kylmään veteen 5 minuutin ajaksi.

2. Laita kerma ja sokeri kattilaan. Halkaise vaniljatanko kahtia ja raaputa siemeniä hieman irti. Lisää sekä siemenet että halkaistu vaniljatanko kermaseokseen. Lisää kaneli, jauhettu kardemumma ja pomeranssinkuori. Anna seoksen lämmetä kiehumispisteeseen ja nosta kattila pois liedeltä.

3. Nouki vaniljatanko pois. Sekoita vispilällä seoksen joukkoon lionneet ja kuivaksi puristetut liivatelehdet. Varo kuitenkin, ettei kerma vaahtoudu.

4. Annostele pannacotta hiukan jäähtyneenä laseihin tai jälkiruokakulhoihin. Anna hyytyä peitettynä jääkaapissa vähintään 3 tuntia.

5. Kiehauta glögi. Lisää hyytelösokeri sekoittaen. Nosta kattila liedeltä ja anna jäähtyä hetki. Lusikoi glögisiirappi varovasti hyytyneiden pannacotta-annosten päälle ja koristele muutamalla marjalla. Laita pannacotat jääkaappiin jähmettymään vielä hetkeksi.

♥ ♥ ♥

Nyt tämä bloggaaja sulkee läppärinsä ja ryntää ennalta määrittelemättömän pituiselle joululomalle, sillä vaikka itse kerskunkin, niin onhan tässä tullut huhkittua. 24 perättäistä reseptipostausta, lukemattomia kauppalistoja, inspiraation valvottamia öitä, onnistumisen riemua (ja vastapainona toki myös pilalle menneitä herkkuja), karttuneita ruuanlaittotaitoja, mieltä nostattavia kommenttejanne ja mitä vielä! On ollut ihan paras kuukausi ja vaikka en ihan heti lupaa seuraavalle vuodelle samanlaista kimaraa, on tämä ainakin ollut blogihistoriani hauskin (vaikkakin työläin) haaste itselleni. Ja jyrkästi kohonneista kävijämääristä päätellen myös te olette pitäneet joulukalenteristani. Kiitos, että jaksoitte tsempata ja pysyä mukana!

Loppuun vielä paras joulubiisi ultimate parhaimmalta joululevyltä, jonka puhkisoittaminen on ollut osa omaa jouluperinnettäni aina julkaisuvuodesta -97 asti. On se vaan niin hyvä!

Iloista ja maukasta joulua!

LUUKKU 23: Ihanat sitruuna-rosmariinikeksit

Tiptap tiptap tipe tipe tip tap. Vähiin käyvät päivät ennen joulupukin saapumista. Nappaappa tästä silti vielä yksi syötävä lahjaidea pukinkonttiin: iiiihanat sitruuna-rosmariinikeksit!

Tarkoitukseni oli oikeastaan leipoa näitä Pipsa Hurmerinnan rosmariinikeksejä, mutta homma lähti lievästi sanottuna lapasesta löydettyäni ensin tämän ja sitten vielä tämän reseptin. Lisäksi liian suuri loraus sitruunamehua aateloi rosmariinipikkuleivät pikemminkin sitruunakekseiksi, mutta hyvä maku lienee tärkein. Keksit ovat kivan kirpsakoita ja maistuvat joulunakin viimeistään siinä vaiheessa, kun suklaaöverit on vedetty viidesti. Toki aiemminkin.

(Huomatkaa muuten keksien päällä oleva kuorrute. Wooops. Olen taas askeleen lähempänä sitä näpertelevää ja askartelevaa kotiäitiä, joka minusta ei pitänyt ikinä tulla.)

SITRUUNA-ROSMARIINIKEKSIT

200 g huoneenlämpöistä voita
1 dl sokeria
1 tl luomusitruunan raastettua kuorta
3 rkl sitruunamehua
½ tl vaniljauutetta
1 rkl tuoretta rosmariinia hienonnettuna (eli pari oksaa)
4½ dl vehnäjauhoja
1/4 tl  suolaa
½ dl mantelilastuja

Kuorrutus:
1½ rkl ranskankermaa (tai kermaa)
2,5 dl tomusokeria
2 tl sitruuanmahua
mantelilastuja ja tuoretta rosmariinia koristeluun

1. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi sähkövatkaimella. Sekoita joukkoon sitruunankuori, -mehu ja vaniljauute.

2. Yhdistä toisessa kulhossa jauhot, rosmariini, suola ja mantelilastut.

3. Yhdistä jauhoseos voiseokseen ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Muovaa taikinasta kaksi halkaisijaltaan kolikon kokoista pötkylää. Kääri ne kelmuun ja laita jääkaappiin vähintään tunniksi (itselläni oli yön yli).

4. Kuumenna uuni 175-asteiseksi. Ota taikinapötköt kylmästä ja leikkaa ne noin puolen sentin kokoisiksi paloiksi. Paista uunssa 8-12 minuuttia. Keksien värin pitäisi jäädä aika vaaleaksi, joten omani olivat uunissa hieman liian pitkään. Anna keksien levätä paiston jäkeen pellillä muutama minuutti ja siirrä sen jälkeen jäähdytysritilälle.

5. Kun keksit ovat jäähtyneet, valmista kuorrutus sekoittamalla ainekset yhteen. Lusikoi kuorrutetta jokaisen pikkuleivän päälle. Koristele esim. mantelilastuilla ja rosmariininlehdillä.


Psssst. Jos joku joulunajan jälkiruoka on vielä ideoimatta, nakkaa tänään kauppakassiin glögiä, hyytelösokeria, vaniljatanko, liivatelehtiä/agar agaria ja desi kuohukermaa ruokailijaa kohti. Jatko-ohjeet lötyvät aattoaamun luukun takaa :)

LUUKKU 22: Paahdettua punajuurta ja sinihomejuustoa

Sain jokunen viikko sitten arvostelukappaleen Christer Lindgrenin uudesta Parasta maatiaisruokaa -kirjasta. Opus on tuhti tietopaketti suomalaiseen nykykeittiöön hiljattain palanneista maatiaiseläin- ja kasvilajeista, kuten kyytöstä, kaskinauriista ja sitruunaomenasta. Lisäksi sivumäärää on kerrytetty taidokkailla valokuvilla ja resepteillä, joissa maatiaislajit ovat tähden asemassa.

Tunnen moniakin maatiaislajeista innostuneita foodieita, mutta itse en ole vielä päässyt niiden makuun kotikeittiössäni. Kyytönsmetana ja maatiaiskananmunat toki kuulostavat vastustamattomilta, mutta ongelma on niin hinta kuin saatavuus. Ja erityisesti se saatavuus. Ajatus siitä, että lähtisin täältä Itä-Helsingin lähiöstä ydinkeskustaan asti ostamaan ruokaa jostain niistä kymmenestä kolmosen raitiovaunulinjan sisäpuolelle lykätyistä lähiruokapuodeista, on järjen vastainen. Ei ihme, että kyyttö on kasvaneen suosionsa myötä ruvennut leimaantumaan kantakaupunkilaisten herkuksi - eihän sitä saa muualta! Ärrr!

Toisaalta: toivoa paremmasta saatavuudesta on juuri niin kauan, kun on maatiaislajien puolestapuhujia. Ja yksi tällainen puolestapuhuja on Parasta maatiaisruokaa.

Valitsin kirjan resepteistä testattavaksi tämän mausteliemessä keitetyistä ja sen jälkeen paahdetuista punajuurista ja sinihomejuustosta kasatun salaatin, koska huomasin sen olevan raaka-aineiltaan varsin jouluinen. Tuli erinomaista, vaikka vaihdoinkin ohjeen ilmasipulinvarret, spelttivehnän oraat ja punajuuren versot lähiöystävällisempään napolitan mixiin. Vaihdokkini ei ehkä tue yritystä tuoda maatiaislajeja julkisuuteen, mutta tässä reseptissä vähintään yhtä huomioitavaa on tuo mausteliemi, jossa punajuuret keitetään! Perinteisessä keitinvedessä kypsennetyt punajuuret häviävät niiiiin tälle.

Syödäänkö teillä muuten jouluisin punajuuta jossain muussakin muodossa kuin rosollissa?

PAAHDETTUA PUNAJUURTA JA SINIHOMEJUUSTOA 

Paahdetut punajuuret:
6 punajuurta
1 l vettä
3 salottisipulia
3 valkosipulinkynttä
4 rosmariininoksaa (tai hömpsäys kuivattua rosmariinia)
4 timjaminoksaa (tai hömpsäys kuivattua timjamia)
½ dl tummaa balsamicoa
suolaa
sokeria
öljyä ja voita

Laita vesi, paloitellut sipulit ja muut liemiainekset kattiaan. Keitä punajuuret kuorineen lähes kypsiksi. Anna punajuurten jäähtyä liemessä.
Kuori ja lohko punajuuret. Paista lohkot kuumalla pannulla tai paahda 200-asteisessa uunissa öljyn ja voin kanssa. Pintaan saa tulla paahtunut väri.

Salaatti:
paahdettuja punajuurenlohkoja
sinihomejuustoa
paahdettuja cashewpähkinöitä
valmis napolitan salaatti mix
laadukasta ja hyvää oliiviöljyä

Sekoita ainekset keskenään ja aseta tarjolle.

Ohje: Christer Lindgren: Parasta maatiaisruokaa.

Kirjan tarjosi Maahenki-kustannus.

LUUKKU 21: Chilikaakao

Jaahas. Se olisi sitten vuoden pimein päivä ja mayakalenterin mukaan vielä maailmanloppukin. Jos tästä toisin sanoen hengissä selvitään, on illalla kahta suurempi syy lämmittää kuppi kihisevän tulista chilikaakaota.

Varoitan, tähän jää koukkuun!

CHILIKAAKAO (kahdelle)

5 dl täysmaitoa
½ tuore, punainen chilipalko
100 g tummaa suklaata (70%)
½ dl ruokosokeria
1 tl kanelia
kermavaahtoa

1. Poista chilistä siemenet ja leikkaa palko pituussuunnassa muutamaan osaan.

2. Laita kattilaan maito ja chili. Kiehauta. Jos haluat voimakkaan chilin maun, pane sitä juomaan enemmän tai keitä chili-maitoseosta hiljalleen noin 10 minuuttia.

3. Poista chilisuikaleet maidosta ja sulata maidon joukkoon paloiteltu suklaa. Lisää sokeri ja kaneli.

4. Kaada chilikaakao mukeihin ja lusikoi päälle kermavaahtoa.

Ohje: Chilifoorumi.

LUUKKU 20: Imelletty perunalaatikko

Jos joku jouluruoka luo ketutusta keittiöön, niin imelletty perunalaatikko, joka ei koskaan imeltynyt. Notkea ja makeahko pottuloota maistuu ilolta ja onnelta, uunissa pitkään kuivatettu perunamuusi  ei. Siinäpä oikeastaan syy, miksi olen luottanut joka joulu siihen, että joku muu kyllä hoitaa tai bataattilaatikko korvaa. Paitsi tänä vuonna. Tämä joulukalenteri sai olla viimeinen kimmoke panemaan omat imellytystaidot testiin.

Onhan imellytyksessä kieltämättä haasteensa, sillä harvassa ovat ne asunnot, joissa esimerkiksi leivinuuni ja perinneruuat taitava mummo kuuluvat varustukseen. Sähköuuni on monen epäonnistujan syyllinen numero yksi, toiset taas uskovat tähtien asennoillakin olevan vaikutusta laatikon koostumukseen ja makuun. En osaa sanoa, mikä omassa yrityksessäni jännitti eniten: väärä lämpötila vai hermojen totaalinen repeäminen, jos laatikko ei olisi onnistunutkaan.

Jos perunalaatikon kanssa haluaa hifistellä, kannattaa lukea Nellen faktat imellytyksestä. Meillä ei ole digitaalista lämpömittaria, joten todistetusti ilmankin pärjää. Näin minä sen tein ja voitin perunasoseen 6-0. Eläköön!

IMELLETTY PERUNALAATIKKO (6-10 hengelle)

1,5 kg jauhoisia perunoita
3 rkl vehnäjauhoja
75 g voita
1 rkl suolaa
5-6 dl täysmaitoa

Huom!  Aloita imelletyn perunalaatikon valmistus jo edellisenä iltana, jotta se ehtii imeltyä uunissa yön yli.

1. Keitä jauhoiset perunat kuorineen kypsiksi suolattomassa vedessä. Kuori kuumina (ota kuoret talteen!) ja soseuta peunansurvimella.

2. Laita maito ja perunankuoret kattilaan. Kiehauta ja jäähdytä. Säilytä maito kuorineen päivineen jääkaapissa.

3. Sekoita perunasoseeseen ruokalusikallinen vehnäjauhoja. Peitä astia ja nosta imeltymään 50-asteiseen uuniin.  Sekoita soseeseen parin tunnin kuluttua toinen ruokalusikallinen vehnäjauhoja ja taas parin tunnin kuluttua kolmas ruokalusikallinen. Imeltymiseen kuluu aikaa noin 12 tuntia. Sose tummuu ilmeltyessään ja koostumus muuttuu aavistuksen notkeaksi.

4.  Kun imelyys on sopivaa, sulata voi lähes sulaksi. Sekoita soseen joukkoon voi ja suola. Siivilöi peunankuoret maidosta. Lisää maitoa perunasoseeseen sen verran, että seos on löysän puuromaista.

5. Kaada perunaseos uunivuokaan, jonka vetoisuus on 1,5 - 2 litraa niin, että reunoille jää reilusti tilaa. Paista perunalaatikkoa 150-asteisessa uunissa noin 3 tuntia.