Älä tule paha kakku

Toisinaan epäilen omaavani jonkin asteisen aivovaurion. Kukaan normaali kun ei vaan kykene samanlaisiin aivopieruihin, mitä tulee leipomiseen. Tämänkin mantelisuklaakakun reseptin jouduin jo kertaalleen hylkäämään, koska ensimmäisestä yrityksestä syntyi maissikakku (Lue: olin nakannut taikinaan maissijauhoja mantelijauheen sijasta. Oho.) Kerran aiemmin saman tyyppistä kakkua tehdessäni sotkin mantelit kaurahiutaleisiin. Siis voitteko uskoa!

Samanlaisia surullisia esimerkkejä löytyy takataskustani ainakin tusinan verran.

Urani sokerileipurina on siis hieman epäonninen, joskin sitkeä. Revanssi kuvan mantelisuklaakakun kanssa otettiin nimittäin pian ensimmäisen yrityksen jälkeen tuijotettuani taas kuola poskella puoli päivää näitä Jonnan ja Sarin kakkuja. Ei noin suklaista asiaa olekaan! Erityisesti Sarin sitruuna-mascarponetäyte kiehtoi ja se toikin tuhtiin kaakkuun piristävää raikkautta.  Aaaaaaah! Suo-sit-te-len.

MANTELISUKLAAKAKKU SITRUUNA-MASCARPONETÄYTTEELLÄ

Kakkupohja:
200 g hyvää tummaa suklaata (yli 70%:sta)
6 suurta munaa valkuaiset ja keltuaiset eroteltuna
2 dl sokeria
120 g mantelijauhoa
0,5 dl vehnäjauhoja
50 g voita

1. Sulata suklaa ja voi vesihauteessa.
2. Vatkaa sillä välin keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Vaahdota valkuaiset erikseen kovaksi vaahdoksi.
3. Lisää sulatettu suklaa-voiseos keltuaisvaahdon joukkoon.
4. Lisää jauhot ja mantelijauho.
5. Nostele lopuksin varovasti joukkoon valkuaisvaahto.
6. Paista kakkua noin puoli tuntia  180 asteessa. Tarkempi aika on riippuvainen uunista, mutta kannattaa olla tarkkana, ettei kakku mene kuivaksi.
7. Anna jäähtyä ennen täytteen tekemistä.

Sitruunatäyte:
1 rasia mascarponejuustoa
n. 0,5 purkia lemon curdia

1. Yhdistä lemon curd ja mascarpone ja sekoita tasaiseksi. Maista ja lisää TARVITTAESSA lemon curdia.
2. Puolita kakkupohja ja levitä sitruunatäyte väliin tasaisesti.

Suklaakuorrutus:
180 g tummaa suklaata
1,5 dl kuohukermaa

1. Sulata suklaa vesihauteessa ja kuumenna samalla kerma kiehumispisteeseen.
2. Sekoita kuuma kerma sulatetun suklaan joukkoon ja vatkaa kiiltäväksi.
3. Levitä kakun päälle ja anna jähmettyä.

Ohje: Suolaa&Hunajaa ja Consumed life -blogit.


Ps. Leipomisen lisäksi voisin treenata myös kakkujen koristelua/kuorruttamista:

Ps2. Ainiin kysymys! Jos haluan kakusta gluteenittoman, millä korvaan vehnäjauhon?

Kreikan meri, meri Kreikan

Kun ihminen vaihtaa lennosta Barcelonaan suunnitellun kesälomareissunsa Kreikan pakettimatkaan, tietää olevansa keski-iän kynnyksellä tai ainakin nuoruutensa ehtoopuolella. Tai sitten raskaana. Saattoi nimittäin olla, että juuri alkukesän olot sytyttivät suuremman kaipuun turkoosin veden äärelle kuin hektiseen ja helteiseen miljoonakaupunkiin, ja hyvä niin. Viikko Kreikan Pargassa, maan luoteisrannikon pikkukylässä oli just hyvä!

Lyhyt ja ytimekäs kuvailuni kohteesta: luonto oli henkeä salpaava (villidelfiinejä! turkoosia vettä!), ruoka keskinkertaista, ilmasto KUUMA, retket Paxokselle ja lähiseuduille viikon suola ja snorklata pystyi. Pakettiloman luonteeseen ei kuuluu villit seikkailut, kulttuurishokit ja uniikit elämykset, joten en aio edes yrittää koota kattavampaa matkapostausta. Pari kuvaa riittäköön.

 

 

 

Semmosta siellä. 

Saariston Slow Sunday

Noniin, se siitä sitten! Lomat on lorvittu ja ihana syksy saa tulla! Ja josko tämä blogikin heräisi pikkuhiljaa apatiastaan. Tsempataan yhdessä sitä jaksamaan.

Ehdin lyhyen lomani aikana niin läkähtyä helteisessä Kreikassa kuin jäätyä flunssaisena kotisohvalla, mutta mahtui siihen väliin onneksi vähän muutakin. Syödäkin ehdin ja heinäkuun herkullisimmaksi appeeksi nousikin tämä blogitoverini Sarin kanssa nautittu Saariston Slow Sunday Brunssi.

Saaristo sijaitsee Helsingin edustalla pienessä saaressa, jonne kuljettava lautta noutaa asiakkaat Olympiaterminaalin kupeesta. Merellisen ravintolan hulppeat kulissit ovat keränneet itseensä juhlavaa historiaa jo yli sadan vuoden ajan ja interiöörin elegantti ilmapiiri toistuu myös tarjoiltavassa ruuassa. Ei ihme, että tunsin itseni lievästi alipukeutuneeksi lampsittuani saliin sinisissä Hai-saappaissa (noku satoi!).

Saariston sunnuntaibrunssi koostuu harkitun kompaktista seisovasta pöydästä, jossa määrä on korvattu laadulla.  Vai miltä kuulostaa esim. akvaviittigraavattu lohi ja marinoidut kurkut, smetanasilakat ja siianmäti, sherrysilli, raikas vihreä salaatti ja koivunmahlavinegrette, tai katajasavustettu lohi ja tumma tillinsiemenkastike? Jälkiruokapöydän komeudesta vastasi suklaalähde, johon sai dipata keksejä, makeisia ja hedelmiä.  Buffan omaksi ruokalemppariksi nousi paahdetut punajuuret pinjansiemenillä ja vuohenjuustolla, jotka olivat silkkaa makuaistin hemmottelua. Niiden respetin jos saisin, niin onnellinen olisin.

Saariston sunnuntaibrunssia tarjoillaan vielä syyskuun 2. päivään asti ja hintaa buffalla on 32€ + 5€ venekuljetusmaksu. Kohtuullista tasoonsa nähden. Seuraavaksi on testattava Saaiston a la carte!

Psssst. Myös Avec Sofé on vieraillut Saaristossa, mutta hieman toisenlaisissa merkeissä. :)

Postikortti: Parga, Greece

 

Ainiin. Unodin kertoa, että olen lomalla.

Palaillaan, kunhan kyllästyn joutenoloon.

Munakoisoa ja fetapolentaa

Sunnuntaina teki pitkästä aikaa mieli kokata, joten nappasin kaapista Yotam Ottolenghin Plentyn. Lähes 300-sivuinen ruokaraamattu on huikea kasvisruokainnovaatiopläjäys, mutta päädyn vamistamaan siitä silti joka kerta saman ruuan: sweetcorn polentan ja aubergine saucen (mutta en TIETENKÄÄN keitä polentaa kokonaisista maissintähkistä, herranjumalasentään). Julkaisin ruuasta myös yhden version edellisessä blogissa, mutta päivitys ei ole pahitteeksi.

 

Polentapuurossa on yleensä se vika, että se näyttää houkuttelevammalle kuin maistuu. Äkkiseltään en löydä siihen kuin kaksi selitystä: 1) makuni ei ole vielä täysin tottunut polentaan ja 2) polentasuurimot ohjeistetaan keittämään aina pelkkään suolalla maustettuun veteen. Yök. Teenkin nyt hurjan poikkeuksen ja kehotan vaihtamaan keitinvedet hyvään kasvisliemeen paremman makuelämyksen tähden. Joukkoon kannattaa myös sulattaa jääkaapin jämäjuustot ja iso nokare voita, sillä kukapa polentaa terveysruokanakaan söisi.

MUNAKOISOA JA FETAPOLENTAA

Munakoisokastike:

öljyä paistamiseen

2 valkosipulinkynttä

1 munakoiso

loraus (60ml) valkoviiniä

tölkillinen kuorittuja kokonaisia tomaatteja tomaattikastikkeessa

1 dl vettä

ripaus sokeria ja suolaa

nippu tuoreita yrttejä (esim. timjamia ja basilikaa)

Fetapolenta:

1 l kasvislientä

2 dl polentasuurimoita

kimpale fetaa, enempi parempi

nokare voita

1. Valmista ensimmäiseksi munakoisokastike. Leikkaa munakoiso 1-2cm:n viipaleiksi. Ripottele siivujen päälle suolaa. Itketä munakoisoviipaleita reilu vartti ja pyyhi pinnalle erittynyt kitkerä neste pois talouspaperilla. Leikkaa munakoisoviipaleet isohkoiksi paloiksi.

2. Kuori ja siivuta valkosipulinkynnet. Kuumenna iso loraus öljyä paistinpannulla ja lisää valkosipuli ja munakoisot. Paista noin 15 minuuttia, kunnes munakoisot ovat saaneet pintaansa kauniin värin. 

3. Lisää valkoviini ja kiehauta alkoholi pois. Lisää töllkkitomaatit liemineen (pilko tomaatit esim. paistinlastalla pienemmiksi), vesi, suola, sokeri ja yrtit. Kiehauta ja laske sen jälkeen lämpötilaa. Jätä kastike hautumaan polentan vamistuksen ajaksi.

4. Kuumenna kasvisliemi kiehuvaksi ja nosta kattila pois liedeltä. Sekoita joukkoon polentasuurimot ja murusteltu feta. Palauta kattia hetkeks liedelle ja sekoittele puuro tasaiseksi. Pidä lieden lämpötila matalalla ja varo, ettei kiehuva polenta polta kupliessaan käsiäsi. Viimeistele polentapuuro nokareella voita.

5. Täytä syvän keittolautasen pohja polentalla ja lusikoi päälle kuumaa munakoisokastiketta. Nauti heti!

Hei hei mitä kuuluu?

Ai oho, takana jo kuukausi ilman postauksen postausta. Krhm, mitenhän tässä näin kävi?

Sovinnon eleenä yritin kaivaa kamerastani viimeaikaisia kokkailuja, ravintola-annoksia ja muuta lääkettä bloginäivetyksen hoitoon. Turhaan. Niitä ei ole. Surkea fakta on se, että ulkoruokintani on ollut koko touko-kesäkuun nollissa ja uudet reseptit pannassa, kun arvon bloggaava foodienne on elänyt lähinnä tuoreella ananaksella, kylmillä nakeilla ja paistetulla jauhelihalla. Mmm, maukasta. Valkkarisuositus kesälle 2012 uupuu ja viinitastingkutsut olen noteerannut sähköpostin delete-toiminnolla. Vuoden suurimman ruokatapahtuman Taste of Helsingin vaihdoin senkin nyppyisen viltin alla nukkumiseen ja toisten ruokablogien seuraamisen sijaan olen kuluttanut lähes kaiken nettiaikani... kehtaako tätä edes kertoa... vauva-aiheisilla keskustelufoorumeilla.

Koska jep, meille tulee vuodenvaihteessa VAUVA. Niin hullua!

Odotus on onnellisesti nyt keskikolmanneksen puolella ja ujosti uskallan jo julistaa pahimman väsymyksen olevan takanapäin. Tarkoittanee, että Pumpkin Jamkin palaa toivottavasti taas ruotuunsa. On tätä ollut vähän ikäväkin. Melkein pakahduin haettuani toissapäivänä täältä sitä maailman parasta kesäkeiton ohjetta. Snif.

Eli nou paniikki, elossa ollaan! Vähän paksumpanan vaan.

Ps. Jos sen valkoviinisuosituksen kuitenkin haluatte, niin Zinck toimii varmasti tänäkin kesänä.