Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit

torstai 11. lokakuuta 2012

Wanted: reseptejä kurpitsasta

Blogin nimestä huolimatta olen aika kämänen kurpitsakokki. Soppa luonnistuu, risottokin toisinaan, ja kesäkurpitsa on hyvää miten päin tahansa laitettuna, mutta kun eteeni vieritetään ihan oikea oranssi halloween-kurpitsa tai butternut squash, löytää sormeni tiensä suuhun. Mitä sellaisesta voi muka tehdä, jos pelkkä kurpitsan paloittelukin tuntuu liian hankalalta ja suuritöiseltä? Ihan ehta pumpkin jam eli kurpitsahillokin on roikkunut to-do -listalla jo kolmisen syksyä ja on hyvin todennäköistä, ettei se häivy sieltä tänäkään vuonna.

Kohdistankin nyt toivoni teihin ja pyydän paria neuvoa antavaa kommenttia. Onko olemassa helppoja, mutta silti ihan kelpoja kurpitsareseptejä?  Erityisesti suolaiset ruuat kiinnostaa - makeat leivonnaiset kun ovat nyt jonkin aikaa pannassa tässä köökissä.


Kuvan uunissa paahdettu butternut squash oli menttorini Jamie Oliverin käsialaa. Ei vakuuttanut.
(Ja kyllä, Jamie paahtaa butternut kurpitsasiivut kuorineen.)



lauantai 3. maaliskuuta 2012

Flower Power -muna

Kananmunat tavalla kuin tavalla kuuluvat osana viikonloppuaamiaisiin, mutta tänään ne syötiin meillä kukan muodossa! Idea lähti Apron Strings blogista, jonne eksyin yrittäessäni tutustuttaa itseäni Pinterestin maailmaan. Pinnaajaa minusta ei tullut, mutta kukkamunien ystävä kyllä!


Ohje kukan mallisiin paistettuihin kananmuniin on hyvin simppeli: leikkaa paprikasta noin 1 cm:n paksuinen rinkula, poista mahdolliset siement ja aseta se öljytylle, kuumalle pannulle. Riko kananmuna paprikan keskelle (valkuaista saattaa levitä aluksi reunojen yli, mutta hyytyneenä ne on helppo leikata pois) ja paista matalalla lämmöllä kunnes muna on kauttaaltaan hyytynyt. Mausta merisuolalla, mustapippurilla ja vaikkaa paprikamausteella.

Niin nättiä ja niin helppoa!


perjantai 6. tammikuuta 2012

Aamu 28-vuotiaana


Eilen kasvoi elettyjen vuosien lukumäärä, tänä aamuna luultavasti vatsa. Uppomuna paahdetulla ja itse leivotulla (!!!) leivällä olivat Tuomaksen käsialaa, croissantit pakastetehtailijan pakkaamia ja turkkilaisella jugurtilla, mökin viinimarjoilla ja pipariksi menneillä sitruunakekseillä täytetyt maljat ihan allekirjoittaneen kasaamia. Pa-ras-ta. Aikaa tähän kaikkeen meni juuri sen verran kuin croissantit tarvitsivat kypsyäkseen, joten kysymys kuuluu: miksi hyviä aamiaisia ei muka ehdi harrastaa useammin?
 

Pssst. Sain muuten synttärilahjaksi yhden elämäni parhaimmista illalliskokemuksista. Mutta siitä lisää joskus myöhemmin! :)

Pssst vol. 2. Ja Aleksille tiedoksi, etten todellakaan ole leivontataidoissani vielä siinä pisteessä, että edes viitsisin yrittää tehdä croissantteja itse! (Mutta saa kyllä kertoa jonkun toimivan ohjeen).

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Ruusukaaleja ja karppausta

Valmistin mennä viikolla paistetulle taimenelle lisuketta ruusukaaleista, mikä antoi aihetta pohtia suhdettani hiilihydraatteihin ja vallitsevaan vhh-trendiin.

En karppaa,  koska en pode tarvetta sille. En tarkoita, etteikö vatsani olisi yhtä mahamakkaraa aineenvaihdunnan huomattua lähestyväni enemmän kolmea- kuin kahtakymppiä ja etteikö minuakin välillä "turvottaisi". Satun vain oleman siitä onnekas, että ruokavalioni on jo valmiiksi melko monipuolinen. En esimerkiksi käytä juurikaan eineksiä enkä edes muista, koska olisin korvannut aterian leivällä, mitä monet karppaukseen koukuttautuneet muistelevat halveksien entisestä elämästään. Arkisin syön leipää ehkä yhden siivun lounaalla ja joskus toisen illalla, mikäli ilta-ateriaksi on tehty esim. saaristolaisleivän seuraa kaipaavaa kalakeittoa. Pasta, peruna ja riisi eivät myöskään kuulu jokapäiväiseen lautasmalliini, vaikka kahta ensimmäistä palvonkin, sillä tilaa on annettu  myös muun muassa vihreille pavuille ja parsakaalille, joita luojan kiitos rakastan ihan yhtä paljon kuin kermaan ja voihin muussattua rosamundaperunaa.

Toisaalta syyt ovat myös henkisiä, sillä kun on tärvellyt puolet elämänsä ruokahetkistä eettiseen morkkikseen, ei halua lisätä syömisen aiheuttamaa huonoa omaatuntoa enää entisestään. Etenkään nyt, kun nuoruuden piikkiin pantavat kärkkäät mielipiteet ovat saaneet hieman pyöreyttä ja absoluuttinen pahuus on muuttunut suhteelliseksi. Saatan ohittaa edelleen sen työpaikkaruokalan kinkkukiusauksen vanhasta tottumuksesta, mutten enää hakemalla hakeudu tilanteeseen, jossa kieltäisin itseltäni ne leipäkorin uunituoreet vehnäsämpylät, joihin on saletisti käytetty myös eilisen perunamuussit. Rajat ne oli Neuvostoliitollakin.

Ja rehellisesti: rakastan huonoja hiilihydraatteja! Perunaa! Pastaa! Maitosuklaata! Uunituoretta leipää! Ben & Jerry's -jäätelöä! Omnomnomnom! Vaikka perunamuussittomasta annoksesta tulisikin hoikempi ja energisempi olo, tulen siitä saletisti myös ärtyneemmäksi, jos vierustoveri louskuttaa samettisen möyheää pottua. Olen jo lähtökohtaisesti annoskateellisin ihminen maan päällä, joten kyllä kiitos, muusia mulle.


Mitä niihin mahamakkaroihin ja jenkkakahvoihin tulee, voi hyvin olla, että karppaus toimii joillekin painonhallinnassa. Itse vain tykkään hikoilla ne ylimääräiset nesteet salilla ja olen kantapään kautta huomannut, että tarvitsen silloin hiilareita jaksaakseni (ts. salaattilounaan jälkeen spinning tuntuu suojuoksulta). Vatsoja on taatusti yhtä monta erilaista kuin on vatsan kantajiakin, joten tuntuu loukkaavalta kuulla ulkopuolisten "asiantuntijoiden" neuvoja siitä, kuinka laihtuisin, jos vain söisin kunnon proteiinia (=lihaa) enkä mitään pupjen ruokaa (=puuroa). Olisiko todella näin? Mites se henkinen hyvinvointi? En todennäköisesti voisi kovin hyvin silloinkaan, jos täyttäisin vatsani työpaikkaruokalan tehokidutetuilla broilereilla.


Ei minua haittaa muiden karppaus ja toivon, ettei tästä postauksesta tullut sellaista fiilistä, että halveksisin kyseistä ruokavaliota. Karppauksessa on paljon hyviäkin pointteja, mutta se ei vaan ole mun juttu. Ja tahdon kai myös sanoa, ettei tästä blogista tule ikinä löytymään mitään alleviivaavaa karppikamaa  - tällaisia törkeän hyviä kasvislisukkeita kylläkin ;)


KERMASSA HAUDUTETTU RUUSUKAALI

400 g ruusukaalia
1 rkl voita
1,5 dl kermaa
1 rkl sitruunamehua
suolaa

1. Poista ruusukaaleista päällimmäiset lehdet ja kanta. Leikkaa ruusukaalit neljään osaan.
2. Kuumenna voi kattilassa/ kannellisessa pannussa ja lisää ruusukaalit. Kuullota ruusukaaleja hetki, lisää sitten kerma. Pienennä levyä sen verran, että kerma juuri ja juuri hieman poreilee, ja laita kansi päälle. Hauduta n. 20-30 min, kunnes kerma on imeytynyt ruusukaaleihin ja niistä on tullut pehmeitä.
3. Lisää sitruunamehu ja mausta suolalla. Tarjoile heti.



keskiviikko 17. elokuuta 2011

Kultsi, kutistin kakarat


Kaksi litraa kantarelleja kutistui 16 tunnissa kahteen desiin kuivattuja kultahippuja, kun uuni säädettiin vajaaseen 50 asteeseen ja uunin luukku jätettiin raolleen. Mitä pienemmiksi sudilla putsatut kaunokaiset leikkaa, sitä nopeammin ne kuivaa. Missään nimessä sieniä ei kannata huuhdella vedellä ennen kuivamista, sillä kaikesta ylimääräisestä nesteestähän on tarkoitus päästä eroon.

Miksi kuivaminen kannattaa? No siksi, että sittenpähän ei tarvitse itkeä koko talvea, kun kuivatut sienet maksavat hunajaa ja seuraaviin kantarelleihin on aikaa vielä se puoli vuotta.


maanantai 1. elokuuta 2011

2 x lettutäyte

Katkarapuja, avokadoa, limenmehua, turkkilaista jugurttia, persiljaa ja suolaa.

Omenahilloa ja keramvaahtoa.


Uskotteko, etten jaksanut syödä kuin kolme lettua? Tässä on oltava joku virhe!




sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Sadonkorjuu


Tänään nähdään, osaanko tehdä nokkoslättyjä ollenkaan! (Ole aika huono lettujen paistaja).


lauantai 23. huhtikuuta 2011

Parsa Love

(Teksti kopioitu vanhan blogin puolelta. Onhan se taas ajankohtainen.)
 
Ei lisättävää. Otsikko kertoo kaiken. Parsarakkauteni on kuin ihmislaps, joka kasvaa ja kehittyy ensin yhdeksän pitkää kuukautta sisuksissani ja ulostautuu lopulta näihin aikoihin melkein onnenkyynelien saattelemana, kun kevään ensimmäinen parsanippu reissaa laukussani kaupasta kotiin.  

Joudun silti joka ikinen kevät ja parsakauden alku googlettamaan, miten sitä parsaa oikein valmistettiinkaan ja mistä tunnistaa hyvälaatuisen verson. Hyvä minä! Päätinkin tällä kertaa viisastua ja koota tänne asiasta selvät ohjeet jo ihan itseänikin varten.

1. Valitse kaupasta hyvälaatuinen parsanippu, joka on tasapaksuinen, napakka ja tuntuu kädessä painavalta. Yksittäinen parsa ei saa antaa taivutukselle periksi ja sen leikkauspinta paljastaa tuoreuden.

2. Varaa versoja 6-10 kutakin syöjää kohden.

3. Leikkaa parsan puiseva tyvi pois.

4. Kuori parsa liikkuvalla terällä varustetulla kuorimaveitsellä nupun alta tyveen asti siten, että parsa on lappeellaan leikkuulautaa vasten. Valkoinen parsa kuoritaan aina, vihreä parsasta riippuen. Jos varsi on selvästi likainen, kuori kovaa ja parsa ylipäätänsä jo melkein parhaat päivät nähnyt, suosittelen kuorimista.

5. Jos et valmista parsaa heti kuorimisen jälkeen, siirrä versot märän pyyhkeen sisään tai kylmään veteen odottamaan.

6. Kiehauta vesi kuplivaksi korkeareunaisessa kattilassa, johon on lisätty hiukan suolaa, sokeria ja sitruunamehua, joka on parsalle kuin tilli uusille perunoille. En tunne sääntöjä määriin, mutta meillä keitetään puoli kiloa parsaa noin yhdessä litrassa keitinvettä, johon on lisätty noin 2 tl merisuolaa, reilu teelusikallinen sokeria ja rento loraus sitruunamehua (tai vaihtoehtoisesti ½ sitruuna viipaleina).

7. Keitä parsaa varren paksuudesta riippuen muutamia minuutteja. Vihreässä parsassa menee noin 2-5 minuuttia ja valkoisessa 6-10 minuuttia. Testaa haarukalla kypsyys. Piikkien pitäisi upota parsaan, mutta varren pitää myös tuntua vielä jämäkältä. Myös rehellinen maistaminen on hyvä keino varmistaa kypsyys.

8. Jos käytät parsat kylmänä esim. salaatissa, pysäytä kypsyminen nostamalla tangot kiehuvasta vedestä suoraan jääkylmällä vedellä täytettyyn astiaan.  Näin säilyy myös vihreän parsan komea väri, eikä se muutu armeijanvihreäksi (sama sääntö pätee myös muihin vihreisiin vihanneksiin, kuten ruusukaaleihin).

9. Jos tarjoat parsat lämpiminä, on tärkeää, että tarjoilet ne heti keittämisen jälkeen, jotta parsa ei ylikypsy. Valmista siis parsa aina vihonviimeisenä ateriakokonaisuutta kokatessasi.

10. Ja viimeinen, mutta ehkä tärkein neuvo: SYÖ, SYÖ, SYÖ! Nyt kun parsaa taas saa!

 Tämän kauden korkkaus: keitettyä parsaa, paneroitua savutofua ja kevyesti paistettua paprikaa.




sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Perfect!


Tästä ei kermaviili enää parane. Eikä tämä ole edes maksettu mainos.

perjantai 4. helmikuuta 2011

Äijäruokaa

Kun arvon bloggarinne ramppaa joogassa, zumbassa, ylitöissä ja tahnakarkeloissa, taikka sitä ei vaan huvita mikään ruokaan liittyvä, kompensoi taloutemme mies asiaa katsomalla kaiken maailman Jamiet, selailemalla keittokirjoja ja opiskelemalla mm. täydellisen pizzan saloja. Toimii!

Tässä pari tuuraajani keittiökokeilua. Resepteistä en osaa sanoa mitään, mutta sen sijaan punon juonia, joilla saisin myös Tuomaksen innostumaan tästä blogiharrastuksesta. Onko idiksiä?


 uunipaahdettuja kirsikkatomaatteja
kasvisgratiinia
pizzaa anjovis-kapristahnalla, tomaatilla, valkosipulilla ja oliiveilla
herkkusieni-papu-tofupataa ohralla

lauantai 18. joulukuuta 2010

Linssipyörykät


Vaikka elänkin altavastaajana perheessä, jossa sekä isäntä että kaksi pulskahkoa karvalasta syövät nauttien lihaa, ei kasvisruokien laitto ole jäänyt vain minun harteilleni. Onneksi , sillä eilenkin keittiössä odotti seuraavat poikaystävän pyörittelemät linssipyörykät. Aah! Miksi toisen tekemä ruoka maistuu aina paremmalta kuin oma?



2 dl punaisia linssejä
vettä
2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
1 porkkana
1 pieni kesäkurpitsa tai ½ isosta
2 rkl voita
1 dl perunahiutaleita
1 dl auringonkukansiemeniä
1 tl rouhittua roseepippuria
1 tl paprikajauhetta
1 tl tandoori masala –mausteseosta
1 tl hienoa merisuolaa
2 rkl öljyä
2 rkl tomaattipyreetä

1. Huuhtele ja keitä linssejä 15 minuuttia. Valuta siivilässä.
2. Kuori ja silppua sipulit. Puhdista ja raasta porkkana sekä kesäkurpitsa.
3.Kuumenna voi kasarissa ja kuullota sipuli-porkkana-kesäkurpitsasilppu. Soseuta ainekset tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella.
4. Paahda kuumassa kuivassa pannussa auringonkukansiemenet ja rouhi ne sitten veitsellä pienemmiksi.
5. Säädä uuni 200 asteeseen.
6. Sekoita keskenään kaikki ainekset. Jos seos vaikuttaa liian kuivalta, lisää hieman öljyä tai vettä. Tarkista myös suola ja lisää tarvittaessa.
7. Muotoile kostein käsin papumassasta pyöryköitä tai pihvejä leivinpaperille uuninpellille. Paista uunissa 15 minuuttia.
8. Nauti esim. salaattipedillä tai kastikkeen kera.

Ohje: Marianne Kiskola – Papu, porkkana ja hillopulla.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...