sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Suuret oluet, pienet panimot

Osallistumiseni Rautatientorilla järjestettäville pienpanimofestareille ei ole ollut aiempina vuosina kovin häävi valittuani aina mielummin sen läheisen terassin kuin tuntien jonotuksen festarialueelle, jossa jonottaminen olisi todennäköisesti vain jatkunut. Tänä vuonna tapahtui kuitenkin poikkeus, sillä olimme liikenteessä lauantaina sopivasti festareiden vasta avatessa oviaan. Sisään mahtui heti, eli ei muuta kuin pantillinen olutlasi käteen ja menoksi. Win win!


Vaikken olekaan se taloutemme olutnörtti, olen (liian) herkästi yllytettävissä. Siksi ei mennyt kauaakaan, kun jo löysin itseni valikoimassa hanoja, vaikka kello 12 ja kalja tuntuivatkin aluksi härskiltä yhdistelmältä. Mieleni teki erityisesti ale- eli pintahiivaolutta, jonka saaminen ei tässä lager-yhteiskunnassa ole ikinä itsestäänselvyys. Pääsin alen makuun ensimmäisen kerran jenkeissä ja siitä lähtien rakkaus on ollut voimissaan, vaikka toki pintahiivaoluissakin on valtavia eroja. Tällä kertaa koemaistoon pääsi Stadin panimon American Pale Ale. Ja ennen kuin muuten unohdan, suosittelen tilaamaan olutfestareilla vain noitä kahden desin pieniä tuoppeja. On ikävää, jos olo muuttuu liian soseiseksi ja makuaisti mitäänsanomattomaksi ennen kuin on maistanut paria ensimmäistäkään kiinnostavaa mallasta.

Oma pienpanimosuosikkini on jo varmaan vuosia ollut Vakka-Suomen Panimo, jonka Pale Alen julistaisin heti oitis Suomen kansallisjuomaksi, jos valtani vain riittäisi siihen. Toisin sanoen meillä ei ollut toivoakaan päästä ohittamaan Vakka-Suomen kojua ilman ostoksia. Tuomas tilasi vuoden 2009 olueksi valitun SavuKataja täysmallasoluen (hyvää!), minä kuivan omenasiiderin, jonka olemassaolo tuli aivan uutena tietona. Ja voin kertoa, etten ole parempaa omenasiideriä saanutkaan! Maku oli aidosti omenainen ja miellyttävän pehmeä eikä sokeroidun esanssinen, kuten monella muulla kilpailijalla. Nyt ainoa huoleni on, että miten voin enää ikinä korkata ainuttakaan Kopparbergiä, kun tiedän maailmassa olevan paljon parempaakin...


Tapahtumasta jäi positiivinen fiilis, vaikka myönnän, että ajoituksemme oli aika otollinen. Väkeä oli vasta sen verran, ettei yhdellekään kojulle tarvinnut jonotella, ja muutkin järjetelyt pelasivat jouhevasti. Ihmettelin vain, missä kaikki suolapähkinöiden ja sipsien myyjät piilottelivat, sillä olutfestarit olisivat olleet paras mahdollinen markkinarako. Ainakin omaa sipsihammasta alkoi kolottamaan jo ensimmäisen tuopin aikana. Tosin jotain kuivattuja ruisleipäripellyksiä kyllä löytyi, mutta ne nyt ovat aika karmeita. Itse tekisin parempia.

Osallistuiko kukaan muu pienpanimofestareille?




4 kommenttia:

  1. Minäkin tykkään tuosta omenasiideristä, kuten kyllä muistakin Vakka-Suoman Panimon tuotteista (joskin tämä tykkäys sisältää myös hippusen kotiseuturomanntiikkaa). Kävimme Panimolla viimeksi Ukissa vieraillessamme - siellä valmistui juuri omenaviiniä, josta siideriä sitten edelleen tehdään. En ole koskenut limusiidereihin enää sen jälkeen kun oikeata siideriä sain. Onneksi markettivalikoimat jo sen sallivat.

    VastaaPoista
  2. Merituuli: mehän ollaan maisteltu Vakka-Suomen Panimon tuotteita siellä teillä, blogimiitissä! Kohtalokasta, koska se tais olla samalla se ilta, kun niiden tuotteisiin ihastuin :).

    Tuo omenasiideri oli niin käsittämättömän hyvää, etten vieläkään oikein sisästä asiaa :)

    VastaaPoista
  3. No niinpä tais ollakin. Ei sitä kaikkea voi muistaa :). Meillä on nykyään aina jääkaapissa ko panimon oluita. Viime Ukin reissulla haettiin Alkosta SavuKatajaakin. Nummelan Alkossa ei ainakaan viimeksi noita ollut.

    VastaaPoista
  4. Tuletteko varustamaan meidänkin jääkaapin? :D

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...