(Teksti kopioitu vanhan blogin puolelta. Onhan se taas ajankohtainen.)
Ei lisättävää. Otsikko kertoo kaiken. Parsarakkauteni on kuin ihmislaps, joka kasvaa ja kehittyy ensin yhdeksän pitkää kuukautta sisuksissani ja ulostautuu lopulta näihin aikoihin melkein onnenkyynelien saattelemana, kun kevään ensimmäinen parsanippu reissaa laukussani kaupasta kotiin.
Joudun silti joka ikinen kevät ja parsakauden alku googlettamaan, miten sitä parsaa oikein valmistettiinkaan ja mistä tunnistaa hyvälaatuisen verson. Hyvä minä! Päätinkin tällä kertaa viisastua ja koota tänne asiasta selvät ohjeet jo ihan itseänikin varten.
2. Varaa versoja 6-10 kutakin syöjää kohden.
3. Leikkaa parsan puiseva tyvi pois.
4. Kuori parsa liikkuvalla terällä varustetulla kuorimaveitsellä nupun alta tyveen asti siten, että parsa on lappeellaan leikkuulautaa vasten. Valkoinen parsa kuoritaan aina, vihreä parsasta riippuen. Jos varsi on selvästi likainen, kuori kovaa ja parsa ylipäätänsä jo melkein parhaat päivät nähnyt, suosittelen kuorimista.
5. Jos et valmista parsaa heti kuorimisen jälkeen, siirrä versot märän pyyhkeen sisään tai kylmään veteen odottamaan.
6. Kiehauta vesi kuplivaksi korkeareunaisessa kattilassa, johon on lisätty hiukan suolaa, sokeria ja sitruunamehua, joka on parsalle kuin tilli uusille perunoille. En tunne sääntöjä määriin, mutta meillä keitetään puoli kiloa parsaa noin yhdessä litrassa keitinvettä, johon on lisätty noin 2 tl merisuolaa, reilu teelusikallinen sokeria ja rento loraus sitruunamehua (tai vaihtoehtoisesti ½ sitruuna viipaleina).
7. Keitä parsaa varren paksuudesta riippuen muutamia minuutteja. Vihreässä parsassa menee noin 2-5 minuuttia ja valkoisessa 6-10 minuuttia. Testaa haarukalla kypsyys. Piikkien pitäisi upota parsaan, mutta varren pitää myös tuntua vielä jämäkältä. Myös rehellinen maistaminen on hyvä keino varmistaa kypsyys.
8. Jos käytät parsat kylmänä esim. salaatissa, pysäytä kypsyminen nostamalla tangot kiehuvasta vedestä suoraan jääkylmällä vedellä täytettyyn astiaan. Näin säilyy myös vihreän parsan komea väri, eikä se muutu armeijanvihreäksi (sama sääntö pätee myös muihin vihreisiin vihanneksiin, kuten ruusukaaleihin).
9. Jos tarjoat parsat lämpiminä, on tärkeää, että tarjoilet ne heti keittämisen jälkeen, jotta parsa ei ylikypsy. Valmista siis parsa aina vihonviimeisenä ateriakokonaisuutta kokatessasi.
10. Ja viimeinen, mutta ehkä tärkein neuvo: SYÖ, SYÖ, SYÖ! Nyt kun parsaa taas saa!
Tämän kauden korkkaus: keitettyä parsaa, paneroitua savutofua ja kevyesti paistettua paprikaa.
Jee, eipä olisi voinut tulla parempaan saumaan: nyt on parsaa ollut sen verran monessa blogissa, että ajattelin minäkin käydä tänään parsakaupoilla ja kokeilla elämäni ensimmäistä kertaa valmistaa pötiköitä iha ite :) Tällä ohjeistuksella voi jopa onnistua!
VastaaPoistaOlen nyt parina iltana kokkaillut parsarisottoa, ja voin kyllä suositella lämpimästi. Tuoreen, napakan ja silti kypsän parsan kaunis väri ja hernemäinen maku antaa oikein freesin lisän kermaiseen risottoon, omnom.
VastaaPoista-nanna
Tiia: Lycka till! Ei parsan valmistus mitään avaruustiedettä ole, mutta valitettavan monelle on syntynyt antipatiat parsaan juuri siksi, että ovat maistaneet sitä ylikypsänä tai liian kauan jääkaapissa veltostuneena. Siksi parsan käyttöohjetta on välillä hyvä kerrata ;)
VastaaPoistaNanna: oi parsarisottoa nam! Meillä ollaan risottoriisin suurkuluttajia, mistä johtuen en tajua, miksei tässä blogissa ole vielä yhtään risotto-ohjetta? Ehkä teen ja bloggaan seuraavaksi parsarisottoa :)
Vau. Olen monesti miettinyt parsanippuja kaupassa tutkiessani että kuka noita oikeasti syö. Mutta siis, ne syödään tuolleen valmistettuna :D
VastaaPoistaTaidanpa huvikseen kokeilla, ihan mielenkiinnosta!
Mitä muuta parsan kanssa ja saisko vielä vaikka viinisuosituksen :D
Mun iskäkin tekee tänään parsaa. Odotan vesi kielellä! ;)
VastaaPoistaParsa on parasta! Mää tykkään hollandaisen kaa, tai sit ihan naturellina pikkasen oliiviöljyä ja sormisuolaa... ehkä vähän hyvää parmesaania. Viimeksi tänään tuli syötyä.
VastaaPoistaJoku kyseli viineistä, kannattaa kokeilla Alsacelaisia valkkareita, Riesling on aika klassinen parsan kaveri. Parsan karvas maku tarttee hetelmää ja aromeita.
Kaisa: heh, minunlaisenihan niitä tosiaan syö :). Suosittelen kokeilemaan! Hollandaiskastike on parsan kanssa ihan klassikko (sitä saa puolivalmisteenakin ihan ookoon makuisena, jos ei jaksa itse sekoitella), samoin voisula, hyvälaatuinen öljy, pecorino ja parmesaani. Sarilta tulikin jo samat vinkit :)
VastaaPoistaViineissä suosittelisin kans tuota alsacelaista Rieslingiä. Tosin ihan vaan siitä itsekkäästä syystä, että ne valkkarit sattuu olemaan omia suosikkejani. Hällä väliä, sopiiko parsan kanssa ;D.
Saana: ja seuraavaksi Italiaan syömään parsaa? ;)
Sari: Kiitos vinkeistä!