Foodien Berliini

Tässä nopea ja tiukka listaus Berliinissä koetuista foodie-paratiiseista. Paljon jäi kokematta jo ihan senkin takia, että luovuimme kaistapäisestä ylisuorittamisesta ja opettelimme ensialkuun vain suunnistamaan kaupungissa. Oppaina toimi Mondo sekä teidän ja ystävien neuvot. Kiitos niistä!

Aloitan viimeisimmästä, mutta mielekkäimmästä ravintolakokemuksesta, eli lämpimän sisilialaisesta Miseria & Nobiltásta (Kopernikusstr. 16. U ja S Warschauer str.) . Paikan hintataso on kohtuullinen (Berliinin mittakaavassa ehkä jopa kallis?), ruuan ja palvelun laatu  taas hykerryttävä ja taatusti parempi kuin missään kotimaisissa puolivalmisteille löyhkäävissä ketjuravintoloissa. Alkuruokalistalta sai tilata kaikkea, minkä kokki miksasi kahdelle hengelle riittäväksi, isoksi 15 euroa kustantaneeksi vadiksi. Alla oleva viinipullo maksoi puolestaan 25€, mutta oli valehtelematta elämäni parasta valkoviiniä.

 

Singaporelainen Mirchi (Oranienstr. 204. U Görlitzer Bhf.) näytti päällepäin vastustelemattoman vetovoimaiselta ja ruokalista vähintäänkin mielenkiintoiselta. Ja sitä sai, mitä tilasi. Veg. tutongin, rapunuudeleiden, voi- ja valkosipulinaanleivän ja neljän euron mojitojen jälkeen kotimaiset kebabin kanssa kilpailevat B-luokan lounaskinkkilät olivat kuin paha uni. Paikka on  värikäs ja ISO, mutta täyttyy nopeasti ilta seitsemän aikoihin. Fiksu lomalainen suuntaakin Berliinissä ravintoloihin ennen paikallisia, eli noin kuuden aikaan. (Me opimme tämän, kun yritimme turhaan mahtua paljon kehuttuun Monsieur Vuongiin ilta seitsemän ja kahdeksan välillä.)

Avril (Graeferstr. 83. U  Schonleinstr.) esiteltiin Mondossa kasvisravintolana, mutta sai sieltä  yhden lohiateriankin. Ja itselleni aivan uudenlaisen yhdistelmän perunamuusia, punaviinikastiketta ja tapanadella täytettyä munakoisoa. Jännittävää! Paikkana Avril oli avara ja jazzahtava. Kävi mielessä, että se taitaa olla hieman seestyneemmän väen suosiossa.

Moni lukija, Mondo ja muutkin tahot  kehuivat Cafe Morgenrotia (Kastanienallee 85. U Eberswalder Str.), eivätkä suotta. Hippimäinen vasemmistokahvila imi mukaansa kasarihittien soidessa ja erilaisia vegaanisia ja vegetaristisia tahnoja tarjoillen. Jos aikakoneella voisin poistaa menneestä reissusta jotakin, olisi se se aamupalasämpylä, jonka hotkin karmeimpaan nälkään ennen Morgenrotin brunssia, sillä olematon ruokahaluni ei ollut paikalle edukseen. Morgenrotissa saa muuten maksaa oman varallisuuden ja omantunnon mukaan noin viidestä eurosta kahdeksaan. Tuomas taisi tosin jättää tiskille kaksikymppisen, joka kattoi kaksi aamiaista, kaksi mehua ja tipit. Lomallahan sielä oltiin eikä kitsastelemassa.

Taideopiskeljoiden suosima Schwarzes Cafe (Kantstr. 148. S Savignyplatz) päätyi sekin brunssikohteeksemme hyvin perinteisillä tarjoiluilla (jos perinteiseksi voi kutsua laajuudeltaan  kokonaisen sivun pituista listaa erilaisista aamiaiscomboista, joiden jälkeen alkoi vasta muna- ja sämpylälista). Schwarzen tarjoilee brunssia 24 tuntia vuorokaudessa ja vaikka palvelun nopeudessa olisi ollut toivomisen varaan, oli syömäni juustobrunssi varsin pätevä.

 

Kochlust  (Alte Schönhauset Str. 36/37. Mitte) ei liity syömiseen muuten kuin ehkä välillisesti, mutta synnytti sellaiset hysteriat, että pakko suositella. Kyseessä on  nimittäin pelkkiin ruoka- ja keittokirjoihin erikoistunut putiikki Mittessä. Joskin noin 90% kaupan kirjoista on  saksaksi, ne loput englannin kieliset kannattaa plärätä läpi. Itse ainakin  löysin hyllystä sellaisen helmen, että huh. Siitä lisää myöhemmin!

Viimeinen vinkki on Meuerparkin kirppis (U Eberswalder Str.) . Joo joo, sieltä löytää kivaa rojua, mutta myös katukeittiöiden ja kojujen edulliseen ruokatarjontaan on yllätyksellistä tutustua. Kesällä kirppis on varmaan vieläkin suurempi elämys. Nyt poistuimme paikalta vain kahta valokuvataulua ja paria ruokamaistiaista rikkaampina.

Kokemtatta jäivät: viinibaarit, joissa juomasta maksetaan omantunnon mukaan, KaDeWe:n ruokaosasto, ne paljon hehkutetut vegepikaruokalat ja aika moni muukin ravintola ja kuppila. Onneksi Berliiniin pääsee aina takaisin!