tiistai 10. tammikuuta 2012

Vuosi 2011 Pumpkin Jamissa

Niin paljon blogattavaa - niin vähän aikaa. Älkää siis kummastelko, kun tällainen muista ruokablogeista jo tuttu koostepostaus viime vuodesta tulee vasta nyt. Moon vaan niin hias! (Ja oikeasti tajusin vasta Uneliaan kokin koostepostauksen jälkeen, että minäkin voisin tehdä tällaisen. Olen siis hidas myös päästäni. Hieno homma).


Vuosi sitten tammikuussa juhlittiin taas syntymäpäiviäni ja kävin ensimmäisen kerran Berliinissä. Rakastuin kaupunkiin juuri niin palavasti, kuin olin pelännytkin, ja julkaisin täälläkin pari Berliini-vinkkiä foodielle. Kuukauden paras resepti taisi olla Glorian R&V:n savuinen siitakesienikeitto.

Helmikuussa koitti iloinen lauantai muiden bloggaajien kanssa Helkan keittiössä ja kävinpä ohimennen myös Mtv3:n studioilla dippailemassa katkarapuja maitosuklaaseen. Reseptien julkaisu jäi vähemmälle, mutta perinteinen suolainen pannukakku toimii edelleen.


Maaliskuun sulatellessa lumia löysin, kokkasin ja bloggasin yhdet vuoden parhaimmat eväät: artisokkatahnan ja tuoretomaattikeiton (josta sittemmin tuli blogin googletetuin resepti). Niiiiiiin hyviä! Olin myös todellatodellaTODELLA innoissani Chocochili-Elinan Viiden tähden vegaanista :).

Huhtikuussa kävin viikonloppureissulla Tallinnassa ja söin pienen elämäni parhaimman  intialaisen  illallisen  ravintola Elevantissa. Leivoin myös key lime pien ja lähdin vapun viettoon Sisiliaan toteuttaakseni ylettömästä pasta alla norman syömisestä koostuvan ruokafantasiani.


Toukokuussa palauduin koleasta Sisiliasta täysin vakuuttuneena siitä, etten syö munakoisopastaa ainakaan vuoteen. Lupaukseni kesti noin viikon. Aloin pikku hiljaa rakentaa parvekkeestamme kesäkelpoista  ja tutustuin maasta ulos pullahtaneisiin nokkosiin lettujen muodossa. Suosikkireseptini tältä kuukaudelta taisi olla siti kesäinen halloumitomaattisalaatti.

Kesäkuussa bloggausintoni vähän kärsi syystä tuntemattomasta. Tein siti parsakaalicarbonaaraa ja lisuketta voipavuista.

Heinäkuussa hankin vihdoinkin järjestelmäkameran ja olin räjähtää innostuksesta. Toivottavasti tämä näkyi myös blogissa ja pelkästään positiivisesti. Jaoin kanssanne mm. kesän lempivalkoviinini (olisipa taas kesä!), kissani suosikkilelun ja pari reseptiäkin, joista kärkeen nousevat mansikkasalsa paistetulla halloumilla ja sienikaalikääryleet puolukkarisotolla. Heinäkuussa taisin myös luovuttaa parvekkeen kanssa. Eihän siitä saa millään kivaa!

Elokuu toi mukanaan paljon kivaa, kuten ruokailua  Gaijinissa ja Kannaksessa, mökillä hengailua ja kesäloman, jonka kunniaksi järjestin yhdessä Mondon kanssa loma-arvonnan. Taisin innostua vähän liikaakin kantarelleista ja sen myös huomasi blogissa. Kuun paras herkku oli mustikkarahkapiirakka (blogin toiseksi googletetuin resepti).


Elokuussa karkasin hävyttömän upeaan Kroatiaan, josta pääsin raportoimaan vasta syyskuun puolella. Ja kun olin juuri tottunut Suomen loppukesän viileyteen, pakenin lomaltapaluumasennusta Berliiniin. Kuun puolessa välissä pääsin hiomaan tuorepastantekotaitoja Alex Nurmen kanssa  Kokkikoulu Espaan ja kuun reseptiikasta valitsin suosikikseni dramaattisen kurpitsakeiton.

Lokakuussa työnsin nenäni vallitsevaan karppaustrendiin, kävin jälleen Tallinnassa ja leivoin Valion koekeittiöstä mukaan tarttuneita teeleipiä. Kuun sosikkiresepti oli kuitenkin bataattikeitto, vaikka siitä tulikin liian lirua.


Marraskuu nimettiin Uudessa Mustassa juureskuukaudeksi ja innostuin osallistumaan juureshaasteeseen parillakin reseptillä. Tuomas teki ensimmäisen kerran nykyistä lempiruokaani melanzane alla parmigianaa ja itse ihastuin mojiton makuisesta kikhernesalaattiin. Loppukuusta ripustin ensimmäiset joulukoristeet metsästä raahaamaani risuun.

Vanha läppärini hajosi joulukuussa, mutta sainpas postattua silti jotain sillekin kuulle. Opin, miten tehdään hyvää juuressosekeittoa ja kävin maistelemassa läpi Kappelin Helsinki design -menun. Kuun parasta antia olivat siti Jannan lantturieskat ja joulupavlova.


Olipas muuten aika erinomainen (ruoka)vuosi! Toki olisi voinut kokata ja blogata enemmänkin, opetella uusia ruuanvamistustekniikoita ja treenata intensiivisemmin valokuvausta uudella kamerallani, mutta voisi yhtä hyvin olla niinkin, että olisin kyllästynyt ja lopettanut koko blogin. Parempi näin päin, luulen.

Alkaneelle vuodelle olen laatinut jo lupauksen opetella leipomaan kunnollista leipää, mutta lisäksi toivon pääseväni maistelemaan eksoottisia makuja ainakin parissa uudessa matkakohteessa.  Hienoa olisi myös tutustua muutamaan sellaiseen raaka-aineeseen, joita ei ennen ole tullut kokkailtua, mutta en ota asiasta paineita. Pääasia on kuitenkin se, että hyvä ruoka ja tämä blogi pysyvät vuonna kaksituhattakaksitoistakin minulle mielenkiintoisina harrastuksina! :)


sunnuntai 8. tammikuuta 2012

A21 Dining


Skål 28-vuotiaalle. Kuten olen jo kyllästymiseenne asti vihjaillut, juhlimme tänä vuonna merkkipäivääni A21 Diningissa. Ihan paras valinta. Ravintola on juuri sopivassa suhteessa klassisen tyylikäs ja omantakeinen istuakseen elämän juhlaviin hetkiin ja jäädäkseen samalla juhlijoiden mieliin.


A21 Diningin keittiö on modernisti pohjoismaalainen ja sen jokaiselle ruoka-annokselle on kehitetty kyytipojaksi oma ainutlaatuinen, annoksen makua jatkava cocktail ravintolan yhteydessä toimivassa  A21 Cocktail Loungessa. Tällä hetkellä Metsäkävely-nimeä kantava menu on tilattavissa kahdeksan-, viiden- tai kolmen ruokalajin mind dining -elämyksenä ja suositeltavaa on tilata  myös cocktailpaketti (normaalikokoisena tai tasting-versiona, kuten me teimme). 



Koko menu on siis rakennettu ikään kuin metsäkävelyksi ja sen ensimmäinen eväsetappi viiden ruokalajin setissä kantoi nimeä niitty (niityn yrttejä seljankukkavinaigrettella ja mallaslimppulastuilla, sekä yrttinen pannacotta). Annoksen ulkonäkö oli aivan mie-le-tön, suutuntuma mainio ja yrttipannacotta maultaan vähintäänkin mielenkiintoinen. Cocktaillasiin tarjoiltiin kuusenherkkää, hunajaa ja kukkaismakuja, jotka hämmentävää kyllä maistuivat aivan niitylle.

Niityn jälkeen elämysretkeily jatkui purolle, joka ilmeni lautasella pehmeäkuorisena taskurapuna, hummerimajoneesina, rapukastikkeena ja tyrninä. Ruoka oli hyvää, mutta silti mielestäni koko menun huonointa, sillä ravun leivitys oli tässäkin ravintolassa päässyt liian suolaiseksi. Miksi annoksessa ei käytetty jokirapua? Cocktailina toimi jokin tyrnimäinen.


Puron ylityksen jälkeen ruokailijat johdateltiin koivikkoon hiiligrillatun kuhan ja kahdella tapaa valmistetun maa-artisokan ja mustatorvisienten avulla. Ja jo vain, tämä annos sulatti vähintäänkin aistit ja sydämen! Kalaan oli saatu miellyttävä koivun aromi ja lasiin tarjoiltu omenacocktail oli sekin vienosti koivumainen. Silkkaa rakkautta!


Pääruoan ajaksi Tuomas patistettiin suolle lakkaglaseeratun villisian ääreen ja minä painelin sienimetsään sieniohraton, sitruunankuoripyreen ja karpalon voimin. Kokemus oli avartava, sillä tiedänpähän nyt, miltä täydellisen ja ylevän sieniohraton kuuluisi maistua (taivaalliselta!). Lasiin minulle kaadettiin jotain karpalomaista, jossa piili häivähdys kanervaa. Parempaa se oli kuin Tuomaksen vaalealta glögiltä maistuva mikä-lie.


Jälkiruoka on minulle aina yhtä kuin aterian kohokohta. Tällä kertaa se tarkoitti peltoa, eli kaurajäätelöä ja -vanukasta, punaherkkugranitellaa sekä kauralastuja. Lasissa herukanlehteä sekä ripaus kauraa. Arvosana: kymppimiinus ja kultatähti. Samaa sanon koko menusta.

Ruokansa lisäksi A21 Dining ilahdutti varsin mutkattomilla ja rennoilla tarjoilijoillaan. Ruokalistaa ei juurikaan tarvittu, sillä osaava henkilökunta osasi selostaa sen läpi ilman lukemista, ja fiinin valkoisesta kattauksesta huolimatta vastaanotto oli erittäin lämmin. Tätä lisää muihinkin saman hintatason ravintoloihin, kiitos.

Ja tähän loppuun sopii enää yksi sana: SUOSITTELEN :)

Ps. A21 Diningin muuten vaihtaa menunsa ilmeisesti jo ensi kuussa, joten metsäkävelylle haluavien kannattaa pitää kiirettä!


lauantai 7. tammikuuta 2012

Vuoden paras etuseteli

... on EatHelsinki 2012 -kirja. Ainakin pääkaupunkiseudulla asuvalle foodielle. Viime vuonna en sitä huomannutkaan hankkia, mutta tämän vuoden painoksesta suunnittelin ottavani irti kaiken ilon ja hyödyn!


Kirja on jatkoa Tukholmassa kuusi vuotta sitten syntyneelle ja neljä vuotta sitten Helsinkiin rantautuneelle konseptille, jonka pyhin missio on kutsua ostajansa syömään ystävänsä kera kahteentoista helsinkiläiseen huippuravintolaan kuluvan vuoden aikana.  Diili on varsin reilu: kun tilaa kaksi pääruokaa EatHelsinki-ravintolassa, saa kirjaa näyttämällä toisen ruuista ilmaiseksi. Jos tarjolla on menukokonaisuuksia, saa alennuksen, joka on yhden pääruoan arvoinen.


Tänä vuonna EatHelsinkiin on kelpuutettu A21 Dining, Bellevue, Carelia, Graniittilinna, Grotesk, Helkan keittiö, Lehtovaara, Lyon, Lämpö, Raku Ya, Solna ja Torni,  Näistä ainakin Grotesk, Carelia ja Raku Ya on testattava. Miksi ei toki muutkin. Vain Lehtovaaraan ja Helkan keittiöön olen saanut tutustua aiemmin tämän blogin ansiosta ja Suvilahdessa sijaitsevaan Lämpöön odottelen salaa kutsua työnantajani taholta (vink vink).  Humaava A21 Dining korkattiin allekirjoittaneen syntymäpäivänä. Rakastuin!


Eli ostakee ostakee, mikäli haluatte tutustua hieman edullisemmin näihin persoonallisiin ravintoloihin kaverin kanssa. Oma niteeni maksoi Stockalla 32 euroa ja tulee varmasti maksamaan itsensä takaisin moninkertaisesti tämän vuoden aikana :)

perjantai 6. tammikuuta 2012

Aamu 28-vuotiaana


Eilen kasvoi elettyjen vuosien lukumäärä, tänä aamuna luultavasti vatsa. Uppomuna paahdetulla ja itse leivotulla (!!!) leivällä olivat Tuomaksen käsialaa, croissantit pakastetehtailijan pakkaamia ja turkkilaisella jugurtilla, mökin viinimarjoilla ja pipariksi menneillä sitruunakekseillä täytetyt maljat ihan allekirjoittaneen kasaamia. Pa-ras-ta. Aikaa tähän kaikkeen meni juuri sen verran kuin croissantit tarvitsivat kypsyäkseen, joten kysymys kuuluu: miksi hyviä aamiaisia ei muka ehdi harrastaa useammin?
 

Pssst. Sain muuten synttärilahjaksi yhden elämäni parhaimmista illalliskokemuksista. Mutta siitä lisää joskus myöhemmin! :)

Pssst vol. 2. Ja Aleksille tiedoksi, etten todellakaan ole leivontataidoissani vielä siinä pisteessä, että edes viitsisin yrittää tehdä croissantteja itse! (Mutta saa kyllä kertoa jonkun toimivan ohjeen).

tiistai 3. tammikuuta 2012

Blogin ensimmäinen liharuoka

...ja toivottavasti viimeinen. Suolaisen manchegojuuston ansiosta nämä uudenvuoden paprika-chorizovartaat toimivat tosin ilman makkaraakin ja antoivat tälle juustoholistille autuaan alun vuodelle 2012. Ihanaa tapasmaista sormisyötävä, vaikka kuva ei olekaan tällä kertaa järin häävi ;).


PAPRIKA-CHORIZOVARTAAT

3 suurta punaista paprikaa
1–2 rkl oliiviöljyä
1/2 tl timjamia
1/2 tl rosmariinia
suolaa
mustapippuria
200 g chorizotuoremakkaraa
200 g manchegojuustoa
kalamataoliiveja

 
1.  Leikkaa paprikat reilunkokoisiksi paloiksi ja laita paistovuokaan. Lorauta päälle oliiviöljyä, mausta timjamilla, rosmariinilla, suolalla ja mustapippurilla. Paahda paprikoita 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia.
2. Leikkaa chorizo viistosti reilunkokoisiksi paloiksi. Lisää chorizot paprikoiden sekaan uuniin ja paahda vielä 10–15 minuuttia.
3. Leikkaa manchego siivuiksi. Kokoa vartaat paprikasta, chorizosta, manchegosta ja oliiveista käyttämällä puolitettuja grillivartaita tai pitkiä cocktailtikkuja

Ohje: hs.fi

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Lupaus uudelle vuodelle

Tiedättekö, minkä uudenvuodenlupauksen tein? Opettelen leipomaan leipää! Juuri sellaista rapeakuorista ja sisältä sitkosta vaaleaa limppua. Ja pehmeitä bageleita! Juureen leivottua hapanta ruisleipää! Italialaista focacciaa! Sämpylöitä! Spelttileipää! Ahm, meillä ei taideta karpata tänäkään vuonna.


Eikä tässä lupauksessa vielä kaikki. Aion toteuttaa samalla myös yhden kauan haaveilemani jutun. Nimittäin Julie&Julia -henkisen keittokirjaprojektin, jossa kokkaillaan (ja vähän bloggaillaankin) läpi yksi kokonainen keittokirja. Olen suunnitellut tätä jo pienen ikuisuuden, mutta aiemmin tuntui, ettei yksikään Suomessa julkaistu keittokirja ole läheskään läpikokattavaa matskua.

Sitten törmäsin Herkun ja Koulun blogissa Heléne Johanssoin kirjaan Leipä, joka vastasi kaikkea sitä, mitä tähän projektiin etsin. Kirja ei sisällä ainoastaan herkullisen näköisiä leipäohjeita, vaan se myös opettaa alusta asti leipomisen niksit sekä tarvittavat faktat välineistä ja raaka-aineista.  Siis täydellinen tietopaketti tällaiselle jauhopeukalon keskelle kämmentä kasvattaneelle, joka osaa hädin tuskin leipoa teeleipää.


Homma menee siis niin, että minulla on koko tämä alkanut vuosi aikaa leipoa läpi kaikki Heléne Johanssoin Leipä-kirjan reilut 40 leivontaohjetta. Jos joku leivontayrityksistä menee pipariksi, yritän uudestaan niin monta kertaa, että kädessäni on vähintäänkin tyydyttävä hyvä leipä. Yhtään reseptiä en saa jätää leipomatta vain siksi, kun en osaa. Sellaiset ajatukset ovat niin vuotta 2011.

Aion myös blogata projektistani tänne, mutta lähinnä kuvin ja fiiliksin. Muutaman leipäohjeenkin saatan julkaista, mutta pääsääntöisesti pyrin olemaan viemättä leipää leipäkirjalijan suusta. Jos leivät siis rupeavat tuntumaan ylitsepääsemättömän houkuttelevilta, suosittelen hankkimaan tämän kirjan :)


Eli näillä eväillä uuteen vuoteen. Toivotaan, että 366 päivän päästä täällä ruudun takanana bloggailee tuore leipäexpertti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...