Tallinnan huhtikuu

 

 

Jäätä, loskaa ja harmautta ei päässyt viikonloppuna karkuun edes Tallinnassa, mutta yritys hetken hengähdystauosta nauttimiseen oli kova - flunssasta huolimatta. Oli huonoa tuuria kasvattaa kurkkuun kaktus juuri perjantaiksi ja vielä huonompaa tsäkää oli joutua nauttimaan hotellihuoneessa AAMU KOLMEEN asti  raikunutta suomalaista karaokea, joka kantautui aulabaarista niin, ettei Mombasan sanat jääneet epäselviksi. Eilen lähti aika tuohtunutta reklamaatiota, jossa julistin Hotelli Metropolin mm. pannaan tästä ikuisuuteen. En suosittelisi sitä hotellia enää kenellekään - paitsi korkeintaan päihtyneille karaokelaulajille.

Joka tapauksessa tämänkin reissun huippu oli tietysti ruoka ja sitä päästiin nauttimaan Restaurant Elevantissa (Vene 5). Paikka oli ehtinyt olla kokeilulistallani pienen eläimen eliniän verran, sillä sen suosio oli päässyt joka kerta yllättämään täyteen varatun salin verran. Tällä kertaa ymmärsimme varata pöydän jo Suomen päästä.

Elevant tarjoaa ihastuttavaa intialaista uniikissa ympäristössä. Tilasimme kahdelle syöjälle mitoitetun vege-thalin, eli ison tarjoiluvadin, johon oli yhdistelty riisiä, kahta eri kasviscurrya, kahta tuoresalaattia, erilaisia raitoja, chilikastiketta ja mangochutneyta. Ohessa tarjottiin naanleipää ja elämäni parasta rotia. Aivan mieletön combo! Aterian seurana nautimme pullon talon punaviinia ja jälkiruuaksi kelpasi jaettu annos hedelmälautasesta ja pullataikinalta maistuvasta lassista.

Viimeisenä päivänä meidän piti testata myös paljon kiitelty ja MasterChefissäkin nähty Bocca, mutta kuume ja voimaton olo saivatkin meidät jostain syystä... tättärää... Viru-keskuksen Amarilloon! Argh! Maailmassa on tapahtunut paha virhe, kun se on sijoittanut tuon luojan hylkäämän Suomi-irvikuvan Tallinnan ehkä keskeisimmälle paikalle. Ei enää sitä ikinä, mutta Bocca jäi kiinnostamaan sen verran, että tiedänpähän, missä syön seuraavalla Tallinnan vierailullani.

Ps. Paulig Cafén puolella paljastan yhden Tallinan suosikkikahviloistani.

Ps2. Ainiin, pakko vielä hehkuttaa Kalev-makeisketjun suklaakauppaa Rotermannin korttelissa (Roseni 7)! Jos suklaasta pitää, on sieltä todistetusti mahdoton selvitä ulos tyhjin käsin. Ja erona esim. isoihin kotimaisiin suklaan tuottajiin on se, että Kalevin suklaa on sekä paljon halvempaa että (mielestäni) parempaa. Mmmmm, suklaa...