Viiden tähden vegaani

Rehellisesti: kun sain Kustannusosakeyhtiö Moreenilta käsiini arvostelukappaleen Elina Innasen Viiden tähden vegaanista, olin nuolla paketin. Tätä on odotettu!

Olen ollut hirmu innoissani tästä keittokirjaprojektista aina siitä lähtien, kun Elina Chocochili-blogissaan asiasta kertoi. Sillä vaikka kyseessä ei olekaan Suomen ensimmäinen keittokirjailijaksi yltänyt ruokabloggari, tuntuu tämä ensimmäistä kertaa siltä kuin perheenjäsen olis palkittu jollain mahtavalla palkinnolla. Onnea Elina! Haluan, että tämä keittokirja menestyy, enkä ole epäillyt hetkeäkään, etteikö niin myös kävisi. Elina on mestari saamaan vegaanisetkin ruuat niin hyvän näköisiksi,  kuuloisiksi ja makuisiksi, että lihansyöjätkin tykkää. (Ainakin, jos oma kaveripiirini kelpaa puolueettomaksi otannaksi).

 

 

Kirja käsissäni ensimmäinen arvioni oli, että Viiden tähden vegaani vaikuttaa inspiroivalta ja herkulliselta esteettisine kuvineen. Siis juuri sellaiselta, jonkalaista kotimainen kaviskeittokirjaskene on kaipaillutkin. Tarkoitan, että toki muutkin aiemmin ilmeistyneet suomalaiset vegaanikeittokirjat ovat olleet laadukkaita ja ihan kivoja.  Ne vain ovat harmikseni keskittyneet siihen, mikä maailmalla on jo epäolennaista: ravintoarvoihin, kasvisproteiineihin ja B-vitamiinilähteisiin.  Suomalaisista kasviskeittokirjoista on puuttunut tähän asti kokonaan nautinto. Enkä tiedä teistä, mutta itseäni ei ainakaan inspiroi lukea viiden aukeaman pituista paatosta siitä, miksi liha kannattaa jättää pois lautaselta ja millä kananmunan voi korvata kasvisperäisesti, kun vaihtoehtona voisi olla nide täynnä mielitekoja. Viiden tähden vegaani on sellainen.

Kirjan kuvat ovat Elinan tapauksessa tietysti upeita ja tavattoman kauniita. Taidettiin elää vuotta 2007, kun eläinoikeusfoorumeilla kuhistiin suomalaisesta vegaanista, joka jakaa hälyyttävän herkullisia vegaaniruokakuviaan Flickrissä. Ei ole mikään sattuma, että neljä vuotta myöhemmin pystyn pitelemään käsissäni samaisen ruokakuvaajan esikoiskeittokirjaa.

Viiden tähden vegaaniin on mielestäni kiteytetty onnistuneesti se, mitä vegaaninen kasvisruoka on parhaimmillaan: maku- ja väriloistoa, tasapainoisia ateriakokonaisuuksia ja mässäilyn sallivia herkkuja. Vai miltä kuulostaa portobello-tofuburgerit, viikuna-focaccia, vadelmat viskikermassa ja mansikka-ananasgranita? Ennakkoluuloista huolimatta  nuokaan reseptit eivät ole mitään tavatonta hifistelyä, sillä turha näpertely ei kuulu Elinan keittiöfilosofiaan. Korkealaatuisissa raaka-aineissa ei silti säästellä.

Ei vaan voi muuta kuin ylistää.

Jos Viiden tähden vegaani himottaa, niin mars kirjakauppaan siitä. Kivijalkaliikkeiden lisäksi kirjaa voi tilata myös Animalian nettikaupasta, mitä suosittelen lämmöllä, sillä silloin tuotto menee eläinoikeustyöhön. :)