24. NEW YORKIN JOULU

Raukeaa jouluaamua! Onhan riisipuuro jo hautumassa ja Joulupukin kuuma linja pyörimässä? :)

Joulukalenterin viimeisestä luukusta aukeaa taas hieman toisenlainen postaus. Instagramin seuraajani tietävätkin, että piipahdin pari viikkoa sitten pikaisesti viiden yön visiitillä New Yorkissa ja, vaikka varsinainen reissupostaus on jo työn alla, en malttanut olla jakamatta teille alkupaloiksi muutamia jouluisimpia fiiliskuvia kaupungista.  Nautinnollista joulua! :)

Pssst. Lisää jouluisia postauksia löydät täältä.

THAIMAA 29/11-11/12/2014

Oli aikoja, jolloin lähes halveksin Thaimaahan matkustavia. Mitä nähtävää siellä muka on? Auringon rytistämiä skandeja ja suomea osaavia natiiveja rantakuppiloineen?  Ei niinku yhtään mun juttu. Mielummin matkustinkin vaikka Berliiniin.

Nyt hirpsteriasenteeni jo naurattaa. Reissaaminen ulkomaille loppui aikanaan kuin seinään lapsen synnyttyä (tai no tietty vähän ennen sitäkin jo) ja kun rupesimme kesäkuussa suunnittelemaan ensimmäistä matkaa sitten kesän 2012 oli päällimmäisenä tunteena vain halu päästä niin pitkälle ja lämpimään kuin vähillä rahoillamme vain pääsi. Kohteeksi valikoituikin yhdistelmäloma Bangkokissa ja Cha-amissa, siis siellä hirvittävässä Thaimaassa.

Marraskuussa näin aurinkoa yhteensä vartin, kun osasin katsoa työhuoneen ikkunasta ulos oikeassa kulmassa oikeaan aikaan, ja viikko ennen reissuun lähtöä satoi joka päivä, mikä vei yhteiselon uhmaa pulppuavan taaperon kanssa aivan uudelle tasolle kökkiessämme neljän seinän sisällä 24/7. Arvatkaa olisinko lähtenyt mielummin kahdeksi viikoksi märkään ja yhtä pimeään Berliiniin kuin +30 asteen lämpöön syömään saaveittain stir fry morning glorya? Noup. Helsinki-Vantaalla kykenin vain kättelemään itseäni ja onnittelemaan lämpimästä kohdevalinnasta ja täydellisestä ajoituksesta.

BANGKOK. Olen pitänyt kaupunkia vähän semmosena Kaakkois-Aasian Pasilana. Paikkana, jossa pääasiassa vaihdetaan vain lentokoneesta toiseen päästäkseen kirkkaammille vesille, isommille nähtävyyksille ja suurempiin seikkailuihin. Todellisuudessa tämä luulo johtui vain siitä, etten tiennyt Bangkokista yhtään mitään. Ennen reissua luin jonkin verran matkaoppaita ja kysyin kavereilta vinkkejä, mutta siitä huolimatta olo oli kuin ulapalla vielä lentokentältä ulos kuumuuteen marssiessani. Mitäs täällä pitäisi nyt sitten tehdä?

Ihan ensimmäisenä päätimme nukkua, sillä yli 24 tunnin valvomisesta aiheutuu yllättävän väkevä koomatila. Asuimme Holiday Inn Bangkok Silomissa, joka sijaitsi vain parin korttelin päässä Surasakin skytran-asemalta ja muutenkin mielestäni aika hyvillä ja siisteillä mestoilla. Ja seuraavaksi tietysti shoppailtiin, sillä MBK yllätti tämänkin antishoppailijan mm. kenkävalikoimallaan.  Saattoikin käydä niin, että mukaan Suomeen läti naurettavalla hinnalla muutamatkin conssit ja kesäkengät.

Eräänä aamuna päätimme käydä Siam Centerin Ocean Worldissa, toisena China Townissa. Kumpanenkin oli omalla tavallaan näkemisen arvoisia. Illat pyörimme pitkälti hotellin kulmilla, sillä  Bangkokin ongelma on vähän se, että pidempiä siirtymiä ainakin takseilla on pöljää harrastaa ruuhka-aikaan. Kaupunginosasta viereiseen siirtymisessä voi pahimmillaan kulua aikaa tuntikin! Aikataulujamme myöskin ahdisti vähän lapsen nukkumaanmenoaika siinä klo 21 aikaan. Siinä ei hirveän kauas viitsi lähteä seikkailemaan ja iltaa viettämään.

Ruoka Bangkokissa oli erinomaista enkä muista syöneeni reissullamme yhtään huonoa ateriaa. Oikeesti. Aivan Holiday Innin lähettyviltä, Si Wiang -kadulta löysimme pienessä puutalossa toimivan idyllisen Baan Chiang -nimisen thairavintolan, jonka morning glorylla ja vihreällä currylla olisin voinut elää  lopun elämääni.  Myös kuppilan drinkit olivat oikeaoppisia ja siis hyviä. Silom 19 Alleylla (myös Holiday Innin lähettyvillä)  Cafe De Laos tarjoili puolestaan todella herkullista thai-laos-ruokaa. Näihin kumpaankin ravintolaan suosittelen suuntaamaan, mikäli ikinä majoitutte samoille kulmille. Toki myös Siam Centerin ja MBK:n food cornerit kannattaa rämpiä läpi.

CHA-AM. Neljän Bangkokissa vietetyn yön jälkeen siirryimme pari sataa kilometriä etelään ja The Regent Cha am Beach Resorttiin, joka sijaitsee noin 7 kilometrin päässä Cha-amin keskustasta  ja  noin 30 kilometrin päässä Hua Hinista. Ah, mikä täydellinen paikka lyödä aivot narikkaan ja itsensä uima-altaaseen! Auringossa rötväämisen lisäksi tekemistäkin siellä riitti, kun pääsimme iltaisin kurvaamaan parilla sadalla bahtilla sekä Cha-amin keskustaan että Hua Hiniin (joskin täytyy sanoa, etteivät ne Bangkokin jälkeen oikein napanneet. Tykkäsin enemmän meidän rauhallisesta resortistamme). Yhtenä päivänä päätimme lähteä retkelle myös Pala-U:n vesiputouksille, mikä olikin hieno reissu. Pääsin/jouduin hei uimaan satojen suojeltujen karppien keskelle!

Cha-amissa ravintola- ja ruokatarjonta oli tietysti yksitoikkoisempaa kuin Bangkokissa, mikä ei yllättänyt. Se kuitenkin yllätti, että vaikka resortimme vieressä oli pieni paikallinen kylä ravintoloineen, jäivät parhaat ruokamuistot resortin omista ravintoloista. Cha-amissa jouduin vähän myös itkemään stir fry morning gloryn perään, sillä jostain syystä sitä ei löytynyt listoilta tai sitä ei pystytty raaka-ainekadon takia valmistamaan oikein missään. Hua Hinista löysimme pari kehuttua kalaravintolaa aivan rannan kupeesta (niitä on siellä monta vierekkäin), joissa suosittelen piipahtamaan, jos niille main eksytte. Lista ja ravintolan kala-altaat olivat täynnä ties mitä eksoottista.

SKIDIN KANSSA REISSUSSA. Vajaa 2-vuotiaan kanssa reissaaminen tuo matkaan omat mausteensa - niin hyvässä kuin pahassa, mitä sitä kieltämään. Jos olisimme päässeet tutustumaan Bangkokkiin ilman lasta, väitän, että olisimme nähneet enemmän ja syöneet ainakin muutamassa michelin-tason tähtiravintolassa. Nyt sellainen jäi vain haaveeksi. Toisaalta rantaloma paratiisiresortissa olisi varmasti ollut ikävystyttävämpi, ellei mukana olisi ollut  uimisesta täysin fileiksi menevää ja toppahaalarittomista keleistä nauttivaa naperoa.

10 tunnin lennot 12-kiloisen sylilapsen kanssa sujuivat sekä mennessä että tullessa... no... ne sujuivat.  Ja niistä viisastuneena voisin sanoa tuleville kohtalotovereille vinkkinä ainakin sen, että pakatkaa  käsimatkatavaroihin mukaan vaihtovaatteita -  myös itsellenne. Jos nimittäin sinunkin pahin pelkosi on yläilmoissa päällesi yrjöävä lapsi, tulee se myös todennäköisesti käymään toteen. Ja jos vain mahdollista, varatkaa istumapaikat  turistiluokan ensimmäisestä rivistä, jossa riittää sekä jalkatilaa itselle että jaloittelu- ja leikkimistilaa lapselle.

Olimme käyneet pitkin syksyä kädenvääntöä siitä, otammeko mukaan matkarattaat, kantorinkan vai molemmat. Päädyimme  molempiin, mikä jälkiviisaana oli ihan oikea ratkaisu. Bangkokissa huomasimme hyvin äkkiä rattaiden puutteet, kun yhdelläkään käyttämällämme skytrain-asemalla ei ollut hissiä ja jalkakäytävien kanttikivet nyt vaan sattuivat olemaan kaikkialla sen +20cm korkeita ilman madalluksia ja luiskia. Toisaalta taas välillä oli mukava käydä vaikka kaupassa ilman, että selkä valui limaa puolen korttelin jälkeen. Cha-amin resortissa olisi varmasti pärjätty kokonaan ilman rattaita tai rinkkaa retkiä lukuunottamatta ja Hua Hinissa oli sen verran väljää jalkakäytävillä ja teillä, että rattailla pääsi rullailemaan suht kivuttomasti.

Ruokapuolta emme osanneet sressata etukäteen, koska laps on kaikkiruokainen ja päässyt jo ajat sitten ns. "aikuisten ruokien" ja voimakkaampien mausteiden makuun. Matkan aikana skidi söikin  paljon paistettua riisiä sekä miedompia nuudeliruokia (esim. klassinen pad thai upposi kuin veitsi voihin), joskin yllättävän paljon myös helposti sormisyötäviä ja siten vähemmän sotkua ravintoloiden lattioille synnyttäviä ranskalaisia, uppopaistettua kalaa ja kanavartaita. Väli- ja iltapalaksi haimme kaupasta aina jugurttia ja banaania ja Cha-amin hotlasta sai ostettua huoneisiin myös valmiiksi viipaloitua ja kuorittua ananasta, vesimelonia ja papayaa.  Parasta! Parista isommasta kaupasta yritimme metsästää puurotarpeita, mutta niitä ei harmikseni löytynyt.

Kaiken kaikkiaan pidän Thaimaata helppona kohteena pienen lapsen kanssa reissaamiseen, jos ei pitkähköä (ja pahimmassa tapauksessa yrjön kruunaamaa) lentomatkaa oteta huomioon. Paikalliset tuntuivat rakastavan varsinkin länsimaalaisia vaaleaihoisia ja -hiuksisia lapsia eikä meitä katsottu pahalla edes niissä ravintoloissa, joissa suurin osa nuudeleista päätyi lapsen suun sijasta penkille ja lattioille (no annoimme kyllä vähän reilummin tippiäkin niissä paikoissa). Kaupoista löytyi myös vaippoja, lehmänmaitoa ja jonkinlainen valikoima vauvanruokaa eikä vatsatautejakaan tarvinnut pelätä. Siis sinne vaan matkalle!

***

Että sellainen reissu. Lähtisinkö uudestaan? Ehdottomasti! Bangkokkiin varmasti palaankin viimeistään sitten, kun reissata raaskii ilman lastakin, mutta sitä ennen Etelä-Thaimaan valloitus kiinnostaisi. Ehkä ensi talvena sinne? Syödäänköhän siellä stir fry morning glorya? Toivottavasti!

LUUKKU 21: LÄHTEKÄÄMME LÄNSI-UUDELLEMAALLE

Uh sitä hymyn ja ähkyn määrää, kun lyllersin viikko sitten kotiin kainalossa salkullinen pienpanimo-olutta ja kädessä kassillinen lähiruokaa. Takana oli päivä Länsi-Uudellamaalla, jossa Länsi-Uudenmaan Lumo matkailu Oy  teki kaikkensa esitelläkseen parhaat palat seutunsa gastronomisista helmistä. Toivottavasti näistä tärpeistä löytyy vinkkejä myös teille, kun suuntaatte seuraavan kerran auton nokan vaikkapa Hankoa kohti!

***

Länsi-Uudestamaasta minulle tulee mieleen lähinnä Espoo, joka ei ilmeisesti edes kuulu Länsi-Uuteenmaahan. Voisi siis sanoa, että hyppääminen Kiasman edessä Lumon bussiin ja suuntaaminen Espoosta vielä rutkasti lännempää teki todellakin terää  - ainakin allekirjoittaneen yleissivistykselle.

 

Retken ensimmäinen etappi oli 1600-luvulle juurensa kurottava Wasterby Gård, joka tarjoaa komiat kartanomaiset puitteet yöpymiselle ja ruokailulle maaseudun rauhassa Inkoossa.  Mikä ihastuttava paikka!  Westerby Gårdin keittiön ideologiaan kuuluu nimenomaan paikallisten tuotteiden käyttäminen ja jalostaminen eri muotoihin, mistä meitä muistutettiinkin maistiaisilla talon "kalapuikkosta" ja bruleesta. Maistui fantastiselle! Kurkkasimme uteliaina myös hotellin puolelle, jonka 10 persoonallista ja somaa huonetta omistajat ovat restaaroineet nykyisenlaisiksi vuonna 2008. Hotellista löytyi myös poreallas ja iso yhteissauna , jonka lauteille mahtuu 8-10 henkeä yhtä aikaa. Täydellinen paikka esim. pienille perhejuhlille!

 

 

 

Kartanomaisemista bussi jatkoi matkaansa kohti Hankoa poiketen lopulta pienelle hiekkatielle. Siellä meitä oli vastassa valpas vahtikoira, Sjöbergit ja ihan hurjan monta kanaa. Sjöbergin tila on perinteinen  maatila Hangon kupeessa Täktomissa ja se tuottaa vapaan kanan munia, useita eri perunalajikkeita sekä muita kasviksia sesongin mukaan. Tuotteita saa käydä ostamassa suoraan tilalta ja ne ovatkin niin suosittuja, ettei niitä aina liikene edes jälleenmyyjille asti. Lähtipä sieltä minunkin matkaan 15kpl tuoreita munia ja kilo rehtejä multaporkkanoita joulun porkkanalaatikkoa varten.

 

 

 

Odotin retkeltä eniten ravintola Origon saaristolaispöytää, jonka kehuttuja silakoita ja sillejä kävimme Tuomaksen kanssa vilkuilemassa jo toissakesänä (päädyimme tuolloin kuitenkin toiseen ravintolaan kalakeitoille). Yllätyksenä tuli, että tämä Hangon Itäsatamassa vanhassa makasiinissa sijaitseva ja maineikkaana kesäravintolana pidetty rafla on auki myös joulukuussa - ja itse asiassa ympäri vuoden! Nauttiessamme saaristolaisbuffan uskomattoman hyviä antimia ravintoloitsija Jan kertoilikin ympärivuotisen aukiolon tuomista haasteita. Toivon todella, että Origo kykenee pitämään jatkossakin ovensa auki talvella, joten mars mars kaikki nauttimaan ravintolan ruuista ja juomista!

Hangosta bussi kiidätti meidät seuraavaksi Raaseporiin Pohjan kylään, jossa sijaitsee viime kesänä avattu Deli Tukku. Deli Tukun konsepti käsittää lähiruokamyymälän, kahvilan, West Charkin tehtaanmyymälän sekä Glöden -grilliravintolan. Ravintolan puolella saimme ensimmäisenä "pienet" maistiaiset West Charkin rullasylttyä sekä uunirosollia, mikä oli vaan niin mielettömän hyvää, mutta samalla aivan liikaa juuri ahmitun saaristolaispöydän jälkeen! Kiitos kuitenkin Jan Westmanille ruuasta ja yrityksensä esittelystä! Myymälän valikoima oli  humalluttavan laaja ja ongelmaksi syntyi päättää, mitä kaikkea EN osta kotiin tuliaisiksi. Lopulta laukkuuni päätyikin luomumehua karpalosta ja puolukasta, fenkoli-näkkileipää ja Avaruusasema-blogin Mikon kehaisemaa dukkah-mausteseosta ja seesamiöljyä, joita meinaan nauttia tuoreen focaccialeivän kera. Maistuu saletisti taivaalta ja poutapilviltä!

Deli Tukusta saa muuten arkisin myös lounasta ja kahvilasta todella herkun näköisiä leivoksia. Eli paikka on ehdottomasti varteenotettava levähdyspaikka ja erinomainen vaihtoehto ABC:lle!

 

 

 

Pohjan kyläkeskuksesta matka jatkui Fiskarsin Ruukkiin, jossa pääsin vierailemaan nyt ensimmäistä kertaa. On muuten aika mykistävän kaunis paikka eikä joulunajan koristelut ja valot suoranaisesti rumentaneet sen sadunomaista karakteria. Fiskarssiin on kyllä pakko palata vielä joskus omalla ajalla fiilistelemään!

Fiskarssissa pysähdyimme hotelli-ravintola Fiskars Wärdshusissa, jossa meitä odotti - yllätys yllätys - huikea annos  Kosken Kartanon luomu Herefordin ulkofilettä riistakastikkeen ja suppilovahvero-puikulaperunapaistoksen kera. Jälkkäriksi nautimme jumalaista karpalo-semifreddoa, jossa oli  puolukkaa, mascarponemoussea, kinuskikastiketta ja vadelmamarenkia. Jaa että miten jaksoin syödä vielä nämä? En todellakaan tiedä! Ruokailun yhteydessä ravintoloitsija Marja Karlsson kertaili meille mm. Fiskars Wärdshusin eli "Wärssyn" historiaa, joka yltää vuodelle 1836 asti. Wärssy onkin Suomen vanhin koko ajan toiminnassa ollut majatalo!

 

Fiskarssin alueella piipahdimme myös Rekolan Panimossa, jonka ilokseni tunnistin tuottavan yhtä kaikkien aikojen lempioluttani, tuoreella inkiväärillä maustettua Rekolan Panimon Kesäkollia! Panimon perustaja, olutmestari Jari esitteli meille panimoa ja maistatti lopuksi muutamat oluet. Rekolan Panimon juuret ovat Vantaan Rekolassa, mutta viime kesänä  pytyt ja pullotuskoneet päätyivät Mäntsälän kautta Fiskarssiin. Jos liikutte siellä päin ja olette innostuneita pienpanimo-oluista, piipahtakaa ihmeessä Rekolan Panimon myymälässä!

Paluumatkalla Helsinkiin bussi kääntyi vielä kerran tieltä saadaksemme Susse Ekströmin kylmälaukussa toimittamat maistiaiset Sjundbyn jäätelöstä. Sjundbyn jäätelö on saanut alkunsa kesällä 2012, kun Susse avasi miehensä kanssa kesäkahvilan Sjundbyn linnan vanhassa viljamakasiinissa. Ideana oli tuottaa pieniä määriä herkullista kotitekoista jäätelöä ja tarjota se tötteröinä itse tehdyssä vohvelissa, mutta tottakai kysyntä räjähti käsiin. Enkä ihmettele yhtään, sillä sen verran hyvät herkut on kyseessä. Sjundbyn jäätelöä voi ostaa mm. suoraan Siuntiosta Four Seasons Fish -myymälästä.

***

Retki kesti kaikkiaan 9 tuntia ja tämän tekstin jälkeen on varmasti selvää, että se oli myös varsin kattava (ja, heh, täyttävä). Silti paljon jäi varmasti myös näkemättä ja maistamatta, joten takaisin on päästävä ja koko perheen voimin. Kinnostaisi myös tietää, onko Itä-Uudellamaalla vastaavia vierailun arvoisia paikkoja ja lähiruuan tuottajia, sillä Vuosaaresta Hankoon on aika pitkä matka perunanhakuhommiin. Kertokaa, jos tiedätte!

*Retken ja ruuan tarjosi  Länsi-Uudenmaan Lumo makailu Oy.