perjantai 28. tammikuuta 2011

Blinit

Veni, vidi, vici! Laitoin taikinan kuplimaan sunnuntai-aamuna ja illalla luovutin paistolastan paremmin voineelle Tuomakselle.  Lopputulos ei ehkä ollut mallikas kymppisuoritus, mutta tekemällä oppii.

Tästä taikinamäärästä tulee noin 8 bliniä.

3 dl täysmaitoa
15 g tuorehiivaa
2½ dl tattarijauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 dl vehnäolutta
1 munankeltuainen
1 munanvalkuainen
voita paistamiseen

1. Lämmitä maito ja olut kädenlämpöisiksi.
2. Sekoita maito ja hiivanokare taikinakulhossa. Sekoita joukkoon tattari- ja vehnäjauhot, suola ja olut. Peitä kulho leivinliinalla. Anna taikinan käydä huoneenlämmössä 6-8 tuntia.
3. Vatkaa keltuainen taikinan joukkoon. Vaahdota valkuainen kovaksi vaahdoksi puhtaassa kulhossa. Nostele taikinan joukkoon.
4. Kuumenna ruokalusikallinen rasvaa blinipannulla. Kun pannusta nousee höyryä, nosta sille soppakauhalla desilitra taikinaa. Paista 2-3 minuuttia, kunnes pinta on hyytynyt ja reunat kullanruskeita. Valuta reunoille vähän rasvaa ja käännä. Valuta pinnalle rasvaa ja paista 2-3 minuuttia.
5. Tarjoile heti esim. smetanan, sipulisilpun, kylmäsavulohen ja tillin kera. Tarvittaessa voit pitää blinejä lämpimänä sata-asteisessa uunissa. Älä peitä kannella tai foliolla, jotteivat blinit menetä rapeuttaan.

Ohje pienin muutoksin: Suvi Rüster, Olivia 2/11

Ps. Pani silmään, ettei alkuperäisessä ohjeessa ollut mitään mainintaa tuosta maidon ja oluen lämmittämisestä.  Tämä on ärsyttävän yleinen moka lähes kaikissa ruokamedioissa, sillä arvatkaapa, miksi en ikinä leivo. Siksi, että resepteistä jätetään usein onnistumisen kannalta oleellisia tekovaiheita pois! Pettymys on mieletön, jos taikinasta tuleekin pannukakku vain siksi, ettei itse hokannut jotain kymmeniä vuosia sitten köksäntunnilla opittua.

tiistai 25. tammikuuta 2011

Reissukuumetta (TAAS)


SI SI! Joku viettää tänä vuonna unelmiensa vapun. Eikä siihen muuten kuulu sen enempää räntä kuin typerät opiskelijahaalaritkaan.

Kohde on viihtyisä Giardini Naxosin pikkukaupunki Sisiliassa, jonka vanhoissa kortteleissa elämän on luvattu jatkuvan vanhaan sislialaiseen tapaan. En tunnista itsessäni vanhan koulukunnan aurinkomatkailijaa, mutta  jos kesän saa aloittaa Recanatin luonnonrannalla, paikallisilla oliiveilla ja hartaudella rakastamallani sisilialaisella viinillä, ei huonommin voisi mennä. Ja aaaaaaaaaaaaah, se pasta alla Norma! Jo se ei maistu jumalaiselta synnyinsaarellaan, niin ei sitten missään.

Olisipa jo huhtikuun loppu.

maanantai 24. tammikuuta 2011

Iittalan kevät

Iittalan tämän kevään uutuudet eivät varsinaisesti ole niitä asioita, joita ilman en voi jatkossa elää, mutta läheltä mennään.  Mistä ne siellä tehtaan päässä tiesivätkin tuoda markkinoille juuri niitä värejä, jotka ovat kuin keittiöstäni varastettuja? Ainakin nämä kaunokaiset kelpuuttaisin heti kaappeihini!







Hmph. Kyllä nyt vähän ärsyttää, että meni lauantainen lottoarvonta vähän ohi.



Kuvat: iittalahomeshopping.com

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Korea House

Rästissä on parikin ravintolavinkkiä, mutta palaan epäloogisesti viimeismpään. Visitoimme nimittäin  viime keskiviikkona arvon blogiseurueen (Jaana, Anna, Liina ja Meri) kanssa kruunuhakalaisessa Korea Housessa sillä hinnalla, että menetin kimchi-neitsyyteeni. Oli muuten jumalaista, vaikka liikaa on senkin lisukkeen kohdalla aina liikaa.

Alkupalaksi nautittiin ihania omeletteja kimchistä ja äyriäisistä ja pääruuaksi imasin bataattinuudelit muiden dippaillessa pöydässä valmistettavaa bulgogia. Nuudeleiden limaisessa koostumuksessa oli totuteltavaa, mutta maku oli erinomainen.


Ps. Korea Housen asiakaskuntaan kuuluu myös paljon natiiveja korealaisia, joten siitäkin päätelle paikka taitaa olla lajissaan hyvä.

lauantai 22. tammikuuta 2011

Savuinen siitakesienikeitto

KRÖÖÖÖH, terveisiä sairasvuoteesta! En ole normaalisti ikinä kuumeessa, joten otan kaiken irti tästä ylenpalttisesta vapaudesta vain olla ja möllöttää. (Lihaskolotuksen ja päänsäryn voisin silti lahjoittaa jollekin toiselle).

Kipeänä himoitsen aina yhtä asiaa enemmän kuin mitään muuta: voihin ja kermaan tehtyä perunamuusia. Tällä kertaa en kuitenkaan langennut, vaan toteutin jo aiemmin viikolla tehdyt lupaukset valmistaa tätä ihanan kermaista ja metsäin makuista soppaa. 


Keitto on oikeastaan alkupalaruoka, mutta koska en toipilaana jaksanut häärätä keittiössä hirveän kauaa, nautin sen ihan sellaisenaan.

100 g siitakesieniä
1 valkosipulinkynsi
1 rkl tuoretta rosmariinia (tai 1 tl kuivattua)
2 rkl voita
[loraus (alkoholitonta) valkoviinia]
3-5 dl vettä
2 rkl sipulifondia
2 1/2 dl savujuustolla maustettua ruokakermaa (esim. Valion Kippari)
pinnalle lehtipersiljaa silputtuna

1. Kuori ja hienonna valkosipuli. Hienonna rosmariini.
2. Kuumenna voi kattilassa. Lisää sienet (pienet kokonaisina, suuremmat paloiteltuina), valkosipuli ja rosmariini ja kuullota 3-5 minuuttia. 
3. Lisää valkoviini, vesi, fondi ja ruokakerma. Anna keiton porista miedolla lämmöllä 8-10 minuuttia.
4. Tarjoile keiton kanssa hapankorppua tai muuta hyvää leipää.

Ohje: Suvi Rüster, Glorian Ruoka & Viini 1/2011

Ps. Myös Anna on valmistanut  tätä soppaa! Ja yhdyn entisen naapurini sanoihin siinä, että Glorian R&V:n uusin numero on aika ässä. Taidankin vihdoin mennä ja tilata lehden ihan kotiin kannettavaksi.
 

perjantai 21. tammikuuta 2011

Blinihimo


HELP! Uusinta Oliviaa lukiessa iski kauhea blinihimo. Huhut kertovat, että monissa ravintoloissa on  juuri parhaillaan meneillään bliniviikot ja nyt etsintäkuulutankin Helsingin parasta bliniravintolaa. Miksi ei koko Suomenkin. Onko vinkkejä?

Tuli muuten itselleni yllätyksenä tieto, että blinit ovat nimenomaan laskiaisherkkua, jota kristinuskon levittyä nautittiin Venäjällä  ennen paastoa.  Uskottiin, että laskiaisruuan piti olla tuhtia, jotta seuraavan vuoden ruokavarastot varmistuisivat. Olin jostain syystä luullut blinisesongin liittyvän venäläiseen uuteen vuoteen, mutta tämä selitys kuulostaa kieltämättä loogisemmalta.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Foodien Berliini


Tässä nopea ja tiukka listaus Berliinissä koetuista foodie-paratiiseista. Paljon jäi kokematta jo ihan senkin takia, että luovuimme kaistapäisestä ylisuorittamisesta ja opettelimme ensialkuun vain suunnistamaan kaupungissa. Oppaina toimi Mondo sekä teidän ja ystävien neuvot. Kiitos niistä!

Aloitan viimeisimmästä, mutta mielekkäimmästä ravintolakokemuksesta, eli lämpimän sisilialaisesta Miseria & Nobiltásta (Kopernikusstr. 16. U ja S Warschauer str.) . Paikan hintataso on kohtuullinen (Berliinin mittakaavassa ehkä jopa kallis?), ruuan ja palvelun laatu  taas hykerryttävä ja taatusti parempi kuin missään kotimaisissa puolivalmisteille löyhkäävissä ketjuravintoloissa. Alkuruokalistalta sai tilata kaikkea, minkä kokki miksasi kahdelle hengelle riittäväksi, isoksi 15 euroa kustantaneeksi vadiksi. Alla oleva viinipullo maksoi puolestaan 25€, mutta oli valehtelematta elämäni parasta valkoviiniä.


Singaporelainen Mirchi (Oranienstr. 204. U Görlitzer Bhf.) näytti päällepäin vastustelemattoman vetovoimaiselta ja ruokalista vähintäänkin mielenkiintoiselta. Ja sitä sai, mitä tilasi. Veg. tutongin, rapunuudeleiden, voi- ja valkosipulinaanleivän ja neljän euron mojitojen jälkeen kotimaiset kebabin kanssa kilpailevat B-luokan lounaskinkkilät olivat kuin paha uni. Paikka on  värikäs ja ISO, mutta täyttyy nopeasti ilta seitsemän aikoihin. Fiksu lomalainen suuntaakin Berliinissä ravintoloihin ennen paikallisia, eli noin kuuden aikaan. (Me opimme tämän, kun yritimme turhaan mahtua paljon kehuttuun Monsieur Vuongiin ilta seitsemän ja kahdeksan välillä.)

Avril (Graeferstr. 83. U  Schonleinstr.) esiteltiin Mondossa kasvisravintolana, mutta sai sieltä  yhden lohiateriankin. Ja itselleni aivan uudenlaisen yhdistelmän perunamuusia, punaviinikastiketta ja tapanadella täytettyä munakoisoa. Jännittävää! Paikkana Avril oli avara ja jazzahtava. Kävi mielessä, että se taitaa olla hieman seestyneemmän väen suosiossa.



Moni lukija, Mondo ja muutkin tahot  kehuivat Cafe Morgenrotia (Kastanienallee 85. U Eberswalder Str.), eivätkä suotta. Hippimäinen vasemmistokahvila imi mukaansa kasarihittien soidessa ja erilaisia vegaanisia ja vegetaristisia tahnoja tarjoillen. Jos aikakoneella voisin poistaa menneestä reissusta jotakin, olisi se se aamupalasämpylä, jonka hotkin karmeimpaan nälkään ennen Morgenrotin brunssia, sillä olematon ruokahaluni ei ollut paikalle edukseen. Morgenrotissa saa muuten maksaa oman varallisuuden ja omantunnon mukaan noin viidestä eurosta kahdeksaan. Tuomas taisi tosin jättää tiskille kaksikymppisen, joka kattoi kaksi aamiaista, kaksi mehua ja tipit. Lomallahan sielä oltiin eikä kitsastelemassa.

Taideopiskeljoiden suosima Schwarzes Cafe (Kantstr. 148. S Savignyplatz) päätyi sekin brunssikohteeksemme hyvin perinteisillä tarjoiluilla (jos perinteiseksi voi kutsua laajuudeltaan  kokonaisen sivun pituista listaa erilaisista aamiaiscomboista, joiden jälkeen alkoi vasta muna- ja sämpylälista). Schwarzen tarjoilee brunssia 24 tuntia vuorokaudessa ja vaikka palvelun nopeudessa olisi ollut toivomisen varaan, oli syömäni juustobrunssi varsin pätevä.




Kochlust  (Alte Schönhauset Str. 36/37. Mitte) ei liity syömiseen muuten kuin ehkä välillisesti, mutta synnytti sellaiset hysteriat, että pakko suositella. Kyseessä on  nimittäin pelkkiin ruoka- ja keittokirjoihin erikoistunut putiikki Mittessä. Joskin noin 90% kaupan kirjoista on  saksaksi, ne loput englannin kieliset kannattaa plärätä läpi. Itse ainakin  löysin hyllystä sellaisen helmen, että huh. Siitä lisää myöhemmin!

Viimeinen vinkki on Meuerparkin kirppis (U Eberswalder Str.) . Joo joo, sieltä löytää kivaa rojua, mutta myös katukeittiöiden ja kojujen edulliseen ruokatarjontaan on yllätyksellistä tutustua. Kesällä kirppis on varmaan vieläkin suurempi elämys. Nyt poistuimme paikalta vain kahta valokuvataulua ja paria ruokamaistiaista rikkaampina.



Kokemtatta jäivät: viinibaarit, joissa juomasta maksetaan omantunnon mukaan, KaDeWe:n ruokaosasto, ne paljon hehkutetut vegepikaruokalat ja aika moni muukin ravintola ja kuppila. Onneksi Berliiniin pääsee aina takaisin!

maanantai 17. tammikuuta 2011

Ich bin ein Berliner.

Intuitio ei ollut väärässä. Rakastuin Berliiniin. Kysymys kuuluukin, että koska lähdetään takas?


Tarkempaa sepostusta ja omia tärppejä lupaan kirjoitella vielä tällä viikolla. Nyt on liian kiire vihata huomista arkeen paluuta (hyi!) ja halia hammaskivenpoistosta järkyttyneitä kissalapsia.

perjantai 14. tammikuuta 2011

Piter 2010

Jos kaikki on sujunut nappiin, olen juuri tällä hetkellä jossakin niistä Berliinin lukuisista ihanista aamiaispaikoista syömässä napaani pinkeäksi. Tänne ajastin kuitenkin kuvamuistoja viime elokuiselta Pietarin visiitiltä. Uuh, reissukuumetta! Kaupunki oli tuolloin kuin sauna (lämpötila huiteli jossain +30 ja +36 välillä) ja aikaa ja energiaa kaiken sisäistämiseen liian vähän, joten tuonne on pakko palata vielä joskus. Ihan jo kaikkien niiden  kehuttujen ravintoloidenkin takia, joissa yhdessäkään en käynyt.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...