torstai 20. helmikuuta 2014

TSEK THIS: KIPPO @ FORUM

Tässä blogissa ei jaella turhan usein ravintolakokemuksia (saati ravintola-arvosteluja, hui!), koska en a) osaa kirjoittaa niistä riittävän mielenkiintoisesti ja b) ole järin kiinnostunut niistä edes lukijan roolissa. Itse asiassa jätän lukematta jopa lempibloggaajieni ravintolasepustukset. Samalla kuitenkin allekirjoitan sen, ettei helmiä kannata hautoa vain omana tietona, joten nyt seuraakin historiallinen postaus ja kehotus:
menkää ihmiset Kippoon ja syökää!


Työelämään palaamisen yksi lukuisista plussista on ollut mahdollisuus sopia lounasdeittejä työpaikkani lähellä pakertavien ystävien kanssa. Tällä viikolla moikkasimmekin Jaanan kanssa toisiamme avokadoa, mozzarellaa, hummusta ja omenaa sisältäneiden leipien takaa Forumin 3. kerroksen Kipossa. Leivän kurlasin alas tuorelingotulla mehulla, jossa oli ainakin porkkanaa ja mustikkaa,  ja sokerihampaan tainnutin valkosuklaan ja mustikoiden kera tarjotulla jugurttijäätelöllä. Ja sitten olinkin jo nirvanassa. Omnomnom-nirvanassa.

 
Oikeasti olen varmaan todella jäljessä kehityksestä (kiitos kotiäitivuoden!). Kippohan on jo pari vuotta vanha yritys ja kaikkihan sen konseptin tietää: jugurttijäätelöä höysteillä, leipiä kasvistäytteillä ja vegaani-optiolla, smoothieita ja tuorelingottuja mehuja laadukkaista raaka-aineista, luomua ja reilua kauppaa.  Paitsi minä en tiennyt. Olin vain kuolannut Kipon hävyttömän hyvännäköisiä avokadoleipiä Instagramissa ja vain kuvitellut, miltä ne maistuvat.

En kuvittele enää. Sen sijaan voin kertoa, että yksi ruoka-addiktio on taas syntynyt: pakko päästä lounasleiville Kippoon jälleen ensi viikolla! Pakko pakko pakko.

Pakko.

Menkää tekin.

maanantai 10. helmikuuta 2014

BÄÄ-Ä-ÄÄ! (ELI LATE LAMMAS -KAKKU)

Oman lapsen syntymäpäivät. Mikä ihana tekosyy hyvästellä ainakin kerran vuodessa ne omaa esteettistä silmää hivelevät pavlovat ja muut kakut marjaröykkiöillä ja pyyhältää tukka putkella täydellisten kakunkoristelutarvikkeiden perässä Tuusulaan, Confetin myymälään.


Minähän en ole mikään kakkujen koristelija, minkä blogia pidempään lukeneet ovat varmasti jo omin silmin huomanneet. Simple is better ja niin pois päin nääs. Mutta voi herttinen sitä hakukoneiden naputtelua ja kakkublogien selailua siinä vaiheessa, kun äkkäsin lapseni ensimmäisen elinvuoden olevan lopuillaan ja kakun mentävän aukon synttäreiden tarjoiluissa! Joku hahmo-/teemakakkuhan oli siis ihan ihan pakko leipoa. Siis ihan.

Onneksi olin siitä herkullisessa tilanteessa, ettei Viljalla ollut vielä sellaista lempihahmoa tai -asiaa (kaukosäätimiä lukuunottamatta), jonka ympärille kakku olisi vaadittu rakennettavaksi. Sain siis totaalisen vapaat kädet työntää käpäläni juuri sen väriseen sokerimassaan kuin halusin. Ja minähän työnsin ne mustaan.


Late oli siitä helppo kaveri valmistaa, ettei se vaatinut loppuun asti hiottua koristelutekniikkaa ja kymmeniä erivärisiä sokerimassoja. Kaikki koristeluaineksetkin olisivat itse asiassa löytyneet Prisman leivontahyllystäkin. Itse kakun kokosin myöskin astetta rennommalla kädellä, käyttäen kaupan valmista kääretorttua ja kasaten sen charlotte russe -henkisesti. Pääasia meinaan oli, että kaikki vaiheet olivat helppoja ja koko komeus näköisensä. Ja aika lailla tuo Late Lammasta sitten muistuttikin, eikö?

LATE LAMMAS -KAKKU


1 (400g) valmis kääretörttu
5 kpl liivatelehteä
4 dl kermaa
1 prk vaniljarahkaa
200 g valkosuklaata
n. 300 g pakastemansikoita

Koristeluun:
kermavaahtoa
pieni pala valkoista sokerimassaa
vähän isompi määrä mustaa sokerimassaa (250g:n paketti riittää hyvin)
1 ps. pieniä valkoisia vaahtokarkkeja

Valmista kakun täyte. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä kymmenisen minuuttia. Vaahdota sillä aikaa kerma vaahdoksi ja sulata valkosuklaa vesihauteessa. Sulata mansikat.Yhdistä keskenään kermavaahto, vaniljarahka, sula suklaa ja mansikat. Pyöräytä muutaman kerran sauvasekoittimella, jotta mansikat hajoavat ja massasta tulee hempeän vaaleanpunaista. Purista liivatteet pois liotusvedestä ja lisää ne pieneen määrään kuumaa vettä. Sekoita liivateseos täytteen joukkoon.

Ota pyöreä n. 3 litran muovi- tms. kulho ja vuoraa se ensin tuorekelmulla ja sen jälkeen tiiviisti kääretorttuviipalein. Kaada täyte keskelle ja tasoita pinta kääretorttuviipaleiden tasolle. Hyydytä kokonaisuus kylmässä, mieluiten seuraavaan päivään. Ennen koristelua kumoa kakku vuoasta tarjottimelle.

Valmista kakun koristeet. Muotoile mustasta sokerimassasta lampaan kasvot, korvat, silmän pupullit ja töpöt jalat. Muotoile valkoisesta sokerimassasta silmämunat. Asettele silmät valmiiksi kiinni kasvoihin.

Levitä kakun päälle kerros kermavaahtoa ja aseta lampaan kasvot, korvat ja jalat paikalleen. Täytä muu pinta kakusta pienillä vaahtokarkeilla.

 

lauantai 8. helmikuuta 2014

SITRUUNAINEN ANJOVISPASTA

Mitä syödään, kun koko elämä on sullottuna muuttolaatikoihin, IKEA-kasseihin ja pakkauspahveihin, ja arkea hengästyttää niin päivähoidon alku, oma töihin paluu kuin keskeneräinen kaaos  projekti nimeltä uusi koti? Ei ainakaan viiden ruokalajin dinnereitä tai luovia oman käden oivalluksia. Pasta on ollut aika kova sana, samoin jauhelihamössöt ja leipä. Mutta valtakunta kattilasta, johon löytäisin tällä hetkellä oikean kannen jostakin. Ja purkinavaajastasta. Näin sellaisen viimeksi vanhassa kodissa, joten tiistai-iltana tomaattimurska tuli hakattua ulos tölkistä ruuvimeisselillä.


Yhtenä päivänä erilaisia pastavariaatioita  jälleen mettiessäni alkoi tehdä hirmusesti mieli Hannan sitruuna-anjovispastaa,  jonka arvasin olevan nopea ja mutkaton valmistettava muuttolaatikoidenkin keskellä. Arvasin oikein. Pastasta tuli ihan superia! Eikä haitannut, vakka reseptin alkuperäisteos Safkaa oli teillä tietämättömillä (lue: jossain niissä neljässä boxissa, jonne keittokirjani pakkasin). Ohje tähän löytyi nimittäin lyhyelä googletuksella Fit-lehden alta.

SITRUUNAINEN ANJOVISPASTA


400 g täysjyväpastaa 
1 luomusitruuna
1 valkosipulinkynsi
8-10 anjovisfilettä
3 keitettyä kananmunaa
n. 2,5 dl parmesaania raastettuna
½ dl kylmäpuristettua oliiviöljyä
pari kourallista tuoreita yrttejä (esim. tilli, ruohosipuli ja lehtipersilja sopii tähän hyvin)
mustapippuria myllystä
(hienoa merisuolaa)

Pastakastike on hyvä valmistaa suoraan tarjoulukulhoon. Pese luomusitruuna kuumalla vedellä ja juuresharjalla huolellisesti. Raasta kulhoon sitruunan kuoren keltainen osa ja purista mehut päälle. Pilko kulhoon yksi iso valkosipulinkynsi. Lisää paloitellut anjovisfileet. Raasta joukkoon parmesaania, r e i l u s t i. Muussaa keitetyt kananmunat haarukalla hienoksi ja lisää nekin kulhoon. Lorauta päälle noin puoli desiä oliiviöljyä. Napsi sekaan viimeiseksi tuoreet yrtit. Mausta mustapippurilla ja mahdollisesti suolalla.

Laita pastavesi kiehumaan. Lisää veteen suolaa (italialaisen tietotaidon mukaan pastaveden suolapitoisuuden täytyy olla lähes sama kuin Välimeren). Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja ota talteen desin verran keitinvettä. Valuta pasta lävikössä ja kaada kastikkeen joukkoon. Sekoita. Lisää tarvittaessa hieman keitinvettä, jos pasta tuntuu kuivalta. Raasta päälle vielä parmesaania ja rouhi mustapippuria.

Alkuperäinen resepti: Safkaa-kirja.


torstai 6. helmikuuta 2014

KIPPARIRAKKAUTTA

Törmäsin pari vuotta sitten tuotteeseen, joka pani hetkessä pieneen pintaremonttiin kaikki siihen asti arjessa suosimani kalasoppa- ja kaaliruokareseptit. Nyt tuo savujuustolta arominsa lainannut Valion Kippari -ruokakerma astuu jälleen parrasvaloihin uudessa pakkauksessa ja uuden nimen voimin.


Lähdin mukaan alkuvuoden kermaisimpaan kamppikseen, jonka ideana oli laatia kaksi reseptiä Valio Crea -nimen alle hiljattain muuttaneista maustetuista ruokakermoista. Crea-kermoja on tällä hetkellä kuusi eri makua - muun muassa ikisuosikkini Kippari - ja törppöjä yhdistää nimen lisäksi nyt myös uusi yhtenäinen pakkaus. Toukokuussa Valio Crea tuoteperhe kasvaa lisää.

Haasteessa eniten kutkutti se, että "jouduin" tutustumaan Kipparin lisäksi myös muihin Valion maustettuihin ruokakermoihin. Potentiaalia löytyi ainakin kolme sipulia -nimisestä kermasta, joka pyöristää erilaiset kastikkeet hurmaaviksi. Myös basilikalta, ruohosipulilta ja oreganolta maistuva uutuusmaku kolme yrttiä on ihana ja oikein odotan, että pääsen lorottamaan sitä johonkin suolaiseen piirakkaan.

Mutta yllättääkö ketään se, että näistä kokeiluista huolimatta tein kuitenkin kummatkin reseptit Kipparista? Ei mua ainakaan. Koska kipparirakkaus ♥.



KIPPARIN SOIJA-KAALILAATIKKO (kuudelle)


1 kg valkokaalia
1 dl puuroriisiä
2 kasvisliemikuutiota
2 sipulia
3 rkl öljyä, voita tai margariinia
2,5 dl tummaa soijarouhetta
2,5 dl Valio Crea Kippari -ruokakermaa
2 rkl siirappia
1 rkl meiramia
valkopippuria myllystä
(suolaa)

Suikaloi kaali. Laita kaali ja puuroriisit suureen kattilaan ja laske päälle vettä sen verran, että kaalisuikaleet peittyvät juuri ja juuri. Kiehauta, lisää kasvisliemikuutio ja keitä 20 minuuttia.
 
Kaalin ja riisin kiehuessa kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna rasva paistinpannulla ja kuullota sipulit. Lisää soijarouhe ja pyöräytä lastalla pari kertaa, jotta ylimääräinen rasva imeytyy soijaan. Kauho joukkoon 5 dl kaalin ja riisin keitinlientä (suoraan kattilasta) parissa erässä koko ajan sekoittaen. Soija on valmista, kun se on turvonnut eikä  enää ime itseensä nestettä.

Jos kaali-riisi-seos on vielä keittämisen ja soijarouheen turvottamisenkin jälkeen kovin vetistä, kauho nestettä pois sen verran, että seoksesta tulee melko paksua. Sekoita joukkoon soijarouhe-sipuliseos, kerma ja mausteet. Kaada seos voideltuun uunivuokaan.

Paista 175-asteessa 1½ tuntia tai niin kauan kun maltat. Talvikaalille tekee hyvää jopa kahden tunnin paisto.

Tarjoile kaalilaatikko puolukkasurvoksen kera.
 
Woop woop! Instagram-video kipparin soija-kaalilaatikon vamistuksesta nähtävillä täällä.
 

 

PEKONI-POLENTA (lisukkeeksi neljälle)


pekonia
1,5 dl polentasuurimoita
7 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2,5 dl Valio Crea Kippari - ruokakermaa
ruohosipulia

Hienonna pekoni ja ruskista rapeaksi kuumalla pannulla, pienessä öljytilkassa. Nosta pekonit sivuun odottelemaan

Lisää kattilaan vesi, kasvisliemikuutio ja kerma ja kuumenna kiehuvaksi. Kun neste poreilee, nosta kattila liedeltä ja lisää polentasuurimot koko ajan vispilällä sekoittaen. Sekoittele vielä 5-6 minuuttia, kunnes polenta on paksuuntunut puuromaiseksi.

Kaada polenta tarjoiluastiaan. Sekoita joukkoon rapeat pekonit ja hienonnettu ruohosipuli. Tarjoile välittömästi lisukkeena esim. hyvän tomaattikastikkeen ja paistettujen sienien kanssa.
 
Vinkki: Kasvissyöjä voi jättää pekonin vallan pois, sillä pelkästään Kippari-kerma tuo polentaan kivaa savuaromia. Jos kuitenkin haluaa kikkailla, voi tähän käyttää myös soijahiutaleista valmistettua "vegepekonia". Ohje siihen löytyy  Chocochilistä.

Woop woop! Instagram-video pekoni-polentan valmistuksesta täällä.
 
http://www.blogirinki.fi
Yhteistyössä Valio Crea.
 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...