Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruusukaali. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruusukaali. Näytä kaikki tekstit

maanantai 17. joulukuuta 2012

LUUKKU 17: Paahdettu ruusukaalisalaatti ja saksanpähkinävoi

Perinteinen joulumenu ei ole lehtivihreällä pilattu. Itse muistan nähneeni joulupöydässämme vain kerran vihersalaatin, joka ujona yritti kurkkia laatikoiden ja kinkun takaa, mutta syömättähän se jäi kaiken muun yltäkylläisyyden keskellä. Seuraavan päivän rääppiäisissä salaatti näytti jo liian nuhruiselta tarjottavaksi saati syötäväksi. Raukkaparka.

Tänä vuonna en toista vihersalaattitragediaa, mutta tämä paahdettu ruusukaalisalaatti voisi täyttää lehtivihreän mentävän aukon myös joulupöydässä. Saksanpähkinävoin aateloima rouskuva lisuke on vankka juhlallinen tarjottava ja, jos vain välttää kaalien liikakypsentämisen, on sen menekki taattu. Salaatin ainoana huonona puolena pidän vain sitä, ettei sitä voi oikein tehdä valmiiksi etukäteen.


PAAHDETTU RUUSUKAALISALAATTI JA SAKSANPÄHKINÄVOI (lisukkeeksi n. 6-8:lle)

600 g ruusukaaleja
1 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
3 rkl siideriviinietikkaa (tai jotain vastaavaa)
1 oksa tuoretta timjamia
suolaa ja rouhittua mustapippuria

Saksanpähkinävoi:
3 rkl saksanpähkinöitä
25 g pehmeää voita

1. Pese ruusukaalit ja leikkaa niistä kannat ohuesti. Poista tarvittaessa päällimmäiset lehdet. Viipaloi ydinosa pitkittäin kolmeen - neljään osaan. Kiehauta teflonpintaisessa kasarissa 1 dl vettä ja lisää joukkoon ruusukaalit. Höyrytä ruusukaaleja minuutin verran puolikypsiksi.

2. Valmista saksanpähkinävoi. Murskaa pähkinät. Notkista pehmeä voi ja sekoita pähkinämurskan joukkoon.

3. Poista kattilan kansi ja anna kosteuden höyrystyä pois. Lisää oliiviöljy ja hienonnettu valkosipulinkynsi ruusukaalien joukkoon ja kääntele, kunnes kaalit saavat hieman väriä. Nosta kasari syrjään liedeltä. Mausta siideriviinietikalla, hienonnetulla tuoreella timjamilla ja ripauksella suolaa ja mustapippuria.

4. Nosta kaalit tarjoilukulhoon ja nostele päälle saksanpähkinävoita nokareina. Tarjoa heti.

Ohje: Kotiliesi Jouluelämää 2/2012


tiistai 18. syyskuuta 2012

Nypittyjä ruusu(kaali)nlehtiä

Long time no seen. Miten aika juokseekin näin nopeasti.

Ryhdyin eilen lueskelemaan Evitalle vastikään siirtyneen Fannin & Kanelin viime aikaisia reseptikuulumisia ja mieleeni pinttyi herkullisen värinen pinaatti-ruusukaalipannu. Hassua kyllä, viikon alussa tekee yleensä aina mieli keventää, joten reseptin ainesluettelo päätyi heti kauppalistalle ja koko komeus myöhemmin illalla friteerattujen ahvenfileiden seuralaiseksi lautaselle. Ah, niiiin hyvä alku tälle viikolle!


Muutamia muutoksia toki tein alkuperäiseen ohjeeseen. Oliiviöljy vaihtui voihin, vaahterasiirappi ruokosokerisiirapiksi ja pekaanipähkinät casheweiksi. Lopputulos oli kuitenkin t a i v a s, joten muutokset suvaittakoon.

PINAATTI-RUUSUKAALIPANNU (lisukkeeksi kahdelle)

300 g ruusukaaleja
4 dl tuoretta pinaattia
1 rkl voita

1 rkl ruokosokerisiirappia (tai vaahterasiirappia)
1 rkl valkoviinetikkaa
cashewpähkinöitä

suolaa myllystä

1. Paahda cashewpähkinät kuivalla pannulla ja siirrä syrjään.
2. Leikkaa ruusukaalien kannat pois ja napsi lehdet irti. Jos pinaatinlehdet ovat suuria, poista paksut ja puumaiset kannat ja pilko lehdet pienemmiksi.
3. Kuumenna pannulla keskilämmöllä voi. Kuullota ruusukaalinlehtiä vajaa minuutti. Lisää joukkoon siirappi ja etikka. Sekoita mukaan myös pinaatti ja kääntele muutaman kerran ympäri pannua kunnes lehdet alkavat pehmetä.
4. Kumoa paistos lautaselle. Ripottele päälle paahdetut pähkinät ja aavistus hyvälaatuista suolaa. Tarjoa paistosta esim. paistetun, vaalean kalan seuralaisena.

Alkuperäinen ohje: Fanni & Kaneli

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Ruusukaaleja ja karppausta

Valmistin mennä viikolla paistetulle taimenelle lisuketta ruusukaaleista, mikä antoi aihetta pohtia suhdettani hiilihydraatteihin ja vallitsevaan vhh-trendiin.

En karppaa,  koska en pode tarvetta sille. En tarkoita, etteikö vatsani olisi yhtä mahamakkaraa aineenvaihdunnan huomattua lähestyväni enemmän kolmea- kuin kahtakymppiä ja etteikö minuakin välillä "turvottaisi". Satun vain oleman siitä onnekas, että ruokavalioni on jo valmiiksi melko monipuolinen. En esimerkiksi käytä juurikaan eineksiä enkä edes muista, koska olisin korvannut aterian leivällä, mitä monet karppaukseen koukuttautuneet muistelevat halveksien entisestä elämästään. Arkisin syön leipää ehkä yhden siivun lounaalla ja joskus toisen illalla, mikäli ilta-ateriaksi on tehty esim. saaristolaisleivän seuraa kaipaavaa kalakeittoa. Pasta, peruna ja riisi eivät myöskään kuulu jokapäiväiseen lautasmalliini, vaikka kahta ensimmäistä palvonkin, sillä tilaa on annettu  myös muun muassa vihreille pavuille ja parsakaalille, joita luojan kiitos rakastan ihan yhtä paljon kuin kermaan ja voihin muussattua rosamundaperunaa.

Toisaalta syyt ovat myös henkisiä, sillä kun on tärvellyt puolet elämänsä ruokahetkistä eettiseen morkkikseen, ei halua lisätä syömisen aiheuttamaa huonoa omaatuntoa enää entisestään. Etenkään nyt, kun nuoruuden piikkiin pantavat kärkkäät mielipiteet ovat saaneet hieman pyöreyttä ja absoluuttinen pahuus on muuttunut suhteelliseksi. Saatan ohittaa edelleen sen työpaikkaruokalan kinkkukiusauksen vanhasta tottumuksesta, mutten enää hakemalla hakeudu tilanteeseen, jossa kieltäisin itseltäni ne leipäkorin uunituoreet vehnäsämpylät, joihin on saletisti käytetty myös eilisen perunamuussit. Rajat ne oli Neuvostoliitollakin.

Ja rehellisesti: rakastan huonoja hiilihydraatteja! Perunaa! Pastaa! Maitosuklaata! Uunituoretta leipää! Ben & Jerry's -jäätelöä! Omnomnomnom! Vaikka perunamuussittomasta annoksesta tulisikin hoikempi ja energisempi olo, tulen siitä saletisti myös ärtyneemmäksi, jos vierustoveri louskuttaa samettisen möyheää pottua. Olen jo lähtökohtaisesti annoskateellisin ihminen maan päällä, joten kyllä kiitos, muusia mulle.


Mitä niihin mahamakkaroihin ja jenkkakahvoihin tulee, voi hyvin olla, että karppaus toimii joillekin painonhallinnassa. Itse vain tykkään hikoilla ne ylimääräiset nesteet salilla ja olen kantapään kautta huomannut, että tarvitsen silloin hiilareita jaksaakseni (ts. salaattilounaan jälkeen spinning tuntuu suojuoksulta). Vatsoja on taatusti yhtä monta erilaista kuin on vatsan kantajiakin, joten tuntuu loukkaavalta kuulla ulkopuolisten "asiantuntijoiden" neuvoja siitä, kuinka laihtuisin, jos vain söisin kunnon proteiinia (=lihaa) enkä mitään pupjen ruokaa (=puuroa). Olisiko todella näin? Mites se henkinen hyvinvointi? En todennäköisesti voisi kovin hyvin silloinkaan, jos täyttäisin vatsani työpaikkaruokalan tehokidutetuilla broilereilla.


Ei minua haittaa muiden karppaus ja toivon, ettei tästä postauksesta tullut sellaista fiilistä, että halveksisin kyseistä ruokavaliota. Karppauksessa on paljon hyviäkin pointteja, mutta se ei vaan ole mun juttu. Ja tahdon kai myös sanoa, ettei tästä blogista tule ikinä löytymään mitään alleviivaavaa karppikamaa  - tällaisia törkeän hyviä kasvislisukkeita kylläkin ;)


KERMASSA HAUDUTETTU RUUSUKAALI

400 g ruusukaalia
1 rkl voita
1,5 dl kermaa
1 rkl sitruunamehua
suolaa

1. Poista ruusukaaleista päällimmäiset lehdet ja kanta. Leikkaa ruusukaalit neljään osaan.
2. Kuumenna voi kattilassa/ kannellisessa pannussa ja lisää ruusukaalit. Kuullota ruusukaaleja hetki, lisää sitten kerma. Pienennä levyä sen verran, että kerma juuri ja juuri hieman poreilee, ja laita kansi päälle. Hauduta n. 20-30 min, kunnes kerma on imeytynyt ruusukaaleihin ja niistä on tullut pehmeitä.
3. Lisää sitruunamehu ja mausta suolalla. Tarjoile heti.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...