JANSSONIN LOHILAATIKKO + ÄÄNESTYSKEHOTUS

Tuntuuko, ettei tämä blogi oikein päivity? Niin minustakin, mutta tällä kertaa syykin on vähän tonttu: täällä näytön toisella puolella ollaan nimittäin siirretty jo katse tulevaan ja naputeltu Pumpkin Jamin joulukalenteria 2013. Woop woop. 65 päivää enää!

 

Joulukuuta ja runsaampaa postaustahtia odotellessanne voitte herkutella vaikka tällä Janssonin lohilaatikolla, jolla meinaan taistella tieni Chileen Cono Surin reseptikilpailussa. Siihen tosin tarvitsen nyt TEITÄ, sillä voittaakseni tarvitsen äänenne. Menkää siis tänne ja antakaa ääni syksyn herkuimmalle lohiperunalootalle. Pliis? Myös äänestäjille arvotaan Makuja Pohjolasta -kirjoja, joten myös sinä voit olla vottaja.

JANSSONIN LOHILAATIKKO

 

1 kg perunoita (kiinteä lajike)
400 g lohifileetä
1 pieni punasipuli
1/2 keskikokoinen fenkoli
1 prk (125 g) janssonfileitä + liemi
Mustapippuria myllystä
Nippu tuoretta tilliä
3-4 dl kermaa
1/2 tl hienoa merisuolaa
1/4 tl valkopippuria
n. 1/3 dl korppujauhoja
1 luomusitruunan raastettu kuori

1. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Kuori perunat. Jos joukossa on oikein isoja perunoita, puolita ne. Keitä perunat suolalla maustetussa vedessä.

2. Perunoiden kypsyessä poista lohesta nahka ja mahdolliset ruodot. Mausta lohifile kummaltakin puolelta suolalla, mustapippurilla ja hienonnetulla tillillä. Jätä makustumaan työtasolle. Kuutioi lohi ennen kuin rupeat kasaamaan aineksia vuokaan.

3. Viipaloi sipuli ja fenkoli ohuen ohuiksi siivuiksi. Fenkolin kohdalla käytä mandoliinia, jos vain mahdollista.

4. Kun perunat ovat lähes kypsiä, kaada keitinvesi pois. Viipaloi perunat ronskisti noin 1/2 cm paksuisiksi siivuiksi. Levitä kerros perunaviipaleita voidellun uunivuoan pohjalle. Lado päälle hieman sipulia, lohta, fenkolia ja janssonfileitä. Mausta kevyesti mustapippurilla ja tuoreella tillillä. Asettele päälle taas kerros perunoita, sipulia, lohta ja janssonfilettä ja jatka, kunnes ainekset loppuvat tai vuoka on täynnä. Jätä perunakerros päällimmäiseksi.

5. Sekoita kerman sekaan janssonfilepurkin liemi, pari ruokalusikallista hienonnettua tilliä, suolaa ja valkopippuria. Kaada seos vuokaan. Laita vuoka uuniin noin 10 minuutiksi. Sen jälkeen nosta vuoka uunista ja ripottele päälle korppujauhot ja sitruunankuoriraaste. Paista uunissa vielä 15 minuuttia.

Kilpailun toteuttaa Cono Sur.

TÄYETTYJÄ MUNAKOISOJA JA HUMMUSTA

Tänä syksynä on tuntunut siltä, että kaikki kiinnostavat reseptikilpailut puskevat päälle juuri syyskuussa. Niin myös tämä Jacob's Creekin skaba, jossa tehtävänä oli kehittää uuden Earth.Vine.Grape Organic Chardonnayn ominaisen luonteen esille tuova kasvisruokaresepti.

Rakastan hyviä viinejä, mutta ihan ominta hommaa niiden yhdistäminen ruokiin ei ole. Varsinkaan tällä makuaistilla, joka ei erota ruohoa betonista. Jeesasin siis ihan ensimmäisenä itseäni ja maistelun sijasta lunttasin suoraan Viinistä viiniin -lehden arviosta, mitä aromeja tästä luomu-uutuudesta kuuluisi löytää. Ainakin kypsän hedelmäistä makua, paahteisuutta, eksoottisen hedelmän aromeja ja hieman pähkinäistä jälkimeininkiä, sanoi arvio. Jassoo.

Yhden epäonnistuneen sienirisoton jälkeen sisäinen sommelierini päätyi näihin täytettyihin munakoisoihin, joiden täytteeseen lisäsin paahdettua pähkinää, fetaa, yrttejä ja granaattiomenan mehukkaita siemeniä. Täyteläinen hummus teki annoksesta runsaamman. Ja viini... se istui tässä annoskokonaisuudessa oikein nätisti. Perfecto.

Tämä kuten muutkin kilpailuun osallistuvat reseptit löydät pian Juomavinkki-palvelun Facebook-sivuilta. Ehdokkaiden välillä järjestetään äänestys, josta tulen muistuttamaan teitä vielä lähiaikoina!

TÄYTETYT MUNAKOISOT (neljälle)

4 keskikokoista munakoisoa
2 tomaattia
1 dl pähkinöitä (esim. hassel- ja saksanpähkinöitä)
100 g fetaa
pieni mieto sipuli tai nippu kevätsipulia
½ valkosipulinkynsi
1 granaattiomena
1 limen mehu
kourallinen tuoreita yrttejä (esim. minttua ja korianteria)
suolaa ja mustapippuria

Leikkaa munakoisot puoliksi pituussuunnassa. Sivele leikkauspinnalle öljyä ja paahda 200-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia, kunnes munakoisojen sisus on pehmennyt lusikoitavaksi.

Lusikoi munakoisojen sisus irti. Kuutioi tomaatit ja feta. Paahda pähkinöitä kevyesti kuivalla, kuumalla pannulla. Hienonna sipuli. Halkaise granaattiomena ja irrota siemenet koputtelemalla esim. puulastalla omenaa. Laita osa siemenistä sivuun hummuksen koristelua varten.

Yhdistä kulhossa munakoisojen sisus, tomaatti, pähkinät, feta sipuli, hienonnettu valkosipulinkynsi, granaattiomenan siement ja  limen mehu.  Mausta tuoreilla, hienonnetuilla yrteillä, mustapippurilla ja suolalla. Sekoita.

Luskoi täytettä munakoisojen sisään. Tarjoile munakoisoja hummuksen kanssa.

HUMMUS

1 tlk kikherneitä
3 rkl vettä
1 valkosipulinkynsi
½ sitruunan mehu
2 rkl tahinia
1/4 tl savupaprikajauhetta
suolaa
3 rkl oiiviöljyä
(yrttejä ja granaattiomenan siemeniä koristeluun)

Valuta kikherneet. Hienonna valkosipulinkynsi veitsellä. Soseuta kikherneet sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon muut aineet. Lisää vettä, jos tahna tuntuu liian sakealta. Valuta pinnalle hieman oliiviöljyä ja koristele granaattiomenan siemenillä ja yrteillä. Taroile täytettyjen munakoisojen kera.

Yhteistyössä Jacob's Creek.

Vakiotuliainen

Sitä ei saa Suomesta, mutta kaikkialta muualta tietysti.

Tähän asti Plantan pulloja on kulkeutunt meille milloin Sisilian lomalta, milloin Berliinistä, mutta näemmä en voinut vastustaa himoa edes Sri Lankan lentokentällä 23 USD:n järjettömästä hinnasta huolimatta. Mielen heikkoutta ja järjen köyhyyttä? Ehkä, mutta toimisiko tämä siitä huolimatta avoimena kirjeenä viinejä maahantuoville tahoille: hankkikaa Planetan La Segreta  Alkoon!

Sinne män!

Siinä se kumisee tyhjyyttään. Viimeinen pullo kaikkien aikojen lempipunaviiniäni, jonka Alko omavaltaisesti poisti kesän aikana valikoimastaan. Snif ja nyyh!

Eli ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Tänä talvena ei sit vissiin juoda espanjalaista!

Alkuperällä on väliä

On sillä alkuperällä vaan väliä. Etenkin, jos on päässyt valkoviinihifistelyssään siihen hölmöön pisteeseen, jossa suosii vain yhtä tiettyä ranskalaista (mutta viineiltään hyvin saksalaista) viinilaaksoa. 

Eli seuraavaksi täytyy varmaan opetella ranskaa ja lähteä vierailulle Alsaceen...



Henk. koht. suosikki

Helteisen ihanat ja rakastettavan kuumat kesäpäivät kruunaa hyvä valkoviini, jonka reseptiikka on huojentavan simppeli. Siihen tarvitaan rypäleeksi vain puolikuiva riesling ja rypäleen kasvualustaksi ranskalaisen Alsacen viinilaakso. Täydelliseksi viinin tekee etiketti, jossa komeilee teksti Zinck.

 

Tämä  hapokas, kypsän sitruksinen ja kevyen petrolinen puteli maksaa Alkossa 12,58€ ja on täyttä rautaa pullonsuusta pohjaan asti! Suosittelen.

Psssst.  Zinck sopii ilahduttavan hyvin myös itämaisten ruokien kanssa hörpittäväksi. Siihen ei kaikki viinit kykene!

RANDOMS

 

 

 

 

 

 

Vaikuttaisi siltä, että kulunut viikko oli sarjassaan iha kiva. Nyt onkin sata kertaa mukavempi käpertyä viikonlopun viettoon divaanille ja suunnitella korkeintaan röpörieskan leipomista ja kermaisen kalakeiton keittämistä. Olin eilen ensimmäistä kertaa hallilla seuraamassa SM-liigan matsia ja opin, että siitäkin hommasta saa vain päänsärkyä ja pahoinvointia. Eli ei edes viiniä näin perjantain ratoksi, kiitos.

Tiistaina kokemastani Farangista haluan sanoa sen verran, että kaiken hehkutuksen ja odotuksen jälkeen petyin pikkasen. Toki osa maistelumenun ruuista oli hyvää ja samanlaista ei saa muualta Helsingistä, mutta kaiken syötyäni päähäni pinttyi epäilys siitä yrittääkö ravintola vain brassailla eksoottisilla raaka-aineilla. Mielestäni ruuissa toistui nimittäin liikaa samat maut eikä monessakaan menun annoksissa ollut nähtävissä sellaista käsityöläisyyttä ja ammattitaitoa kuin mitä koin esim. Demossa. Joku ruoka maistui jopa festarimätöltä ja hei, jos pääkomponentti on harvoin suomalaisessa ruokapöydässä nähty taskurapu, niin kuka hullu paneroi ja uppopaistaa sen niin, että lopputulosta ei erota huoltsikan sipulirenkaista? Hämmentävä ratkaisu. Ja kun valituksen makuun pääsin, niin tilitän vielä siitä, miten hankalaa isossa salissa oli keskutella pöydän yli, kun paikan häly ja meteli oli pahempi kuin koulun ruokalassa.

Hyi kun tuli ilkeä olo antaa näin negatiivista julkista palautetta. Mutta kun ei tuo ravintola vain vastannut millään ehkä epärealistisiksikin nousseita odotuksiani.

Vespassa kävin puolestani pastalla kera tyttöjen suunnittelemassa huhtikuista matkaa Sisiliaan. Ruoka oli perushyvää, mutta interiööri eteläespalaisen ihastuttava. Kiva, että Helsingissä on vielä muitakin kuin S-ketjun italialaisia. Tuo kuvassa näkyvä jälkiruoka on muuten suklaalasagne, eli suklaamoussen sisällä oli pastalevyjä! Huimaa!

Tipe tipe tip tap

Joulu tuleeeeeeeee… enkä pysy pöksyissäni!  Lahjat on jo paketoitu, joulusiivous tehty, kuusi koristeltu ja ruuatkin kauppareissua ja huomista kakun leipomista vaille valmiit. Ihanaa!  Vertaistukea jouluangstiin ei tältä suunnalta kyllä heru, vaikka teoriassa saatankin tietää, miksi jotkut vaihtaisivat joulukuusen mieluummin palmuun ja glögin juhannuksen saunakaljoihin.

Intoa ruokkii myös ennenaikaiset joululahjat. Kiitos Laura tästä! Punkku korkataan varmasti jo aatonaattona, mikäli opin käyttämään uutta korkinavaajaani.