tiistai 28. kesäkuuta 2011

Sale. Kiva!

Dear pankkitili. Kun en ole ostanut ainuttakaan astiaa kaappiimme sitten helmikuun, niin saanhan nämä Iittalan kesä-alesta löytämäni ihanuudet?

Pliis?
1. Oranssit 34 senttilitraiset HotCool -lasit joulupukilta aikanaan saamieni mustíen seuraksi. Hinta 5€/kpl.
2. Aarne ryyppylasit, joita olen keräillyt sillä oletuksella, että jaksaisin joskus järjestää venäläisen illan vodkasnapseineen. Hinta 15€/2kpl.
3. Functional Formin salaattivälineet, jotka täyttäisivät salaattiottimien huutavan pulan keittiössämme. Hinta 8€.
4. Pisara-kaadin, jota olen ihaillut jo pitkään. Hinta 25€

Kuvat: Iittala

Lomaunelmia

Kun kolmisen vuotta sitten päätin vuosikymmenen mittaisen matkustustaukoni ja ostin lentolipun New Yorkkiin, en arvannut, miten vakavan kroonisen kaukokaipuun tulisin siitä jälkitaudikseni saamaan. Sen jälkeen kokemuksia on kertynyt niin Amsterdamista, Pietarista, Berliinistä kuin Sisiliastakin ja taudin varmasti rääkkäävin oire onkin loputon näkemisen nälkä. Nytkin tuntuu, etten ole täysin tyydytetty tulevilla kahdella loppukesän reissulla (Kroatiaan ja Berliiniin ♥), vaan mielessä pyörii jo talvelle jätetyt lomapäivät. Sairasta, tiedän!

Ja  siitä talvilomasta puheenollen. Tyhjyyttä koliseva kukkaroni tästä tuskin kiittää, mutta kasvatin jo pienen pakkomielteen yhdestä ison, vuodesta -94 kasvaneen unelmani täyttävästä lomaparatiisista. Arvaatteko, mikä maa on kyseessä?


Hakuna matata! Musta Afrikka, Kenian rannikko, kuuma ja kostea Mombasa ja Leijonakuninkaan kulissit! Saanhan lähteä, oi saanhan saanhan?

Hei konkarit, tehkääpä minut vihreäksi ja kertokaa kadehdittavia kokemuksianne Keniasta! Uskaltaako sinne lähteä omatoimimatkalle vai onko pakettimatka järkevin ja turvallisin vaihtoehto?

 



maanantai 27. kesäkuuta 2011

Sinne se meni


Ja 41 tulehtunutta itikanpuremaa myöhemmin sain olla taas tyytyväinen siitä, että juhannus on vain kerran vuodessa.


torstai 23. kesäkuuta 2011

Lisuke voipavuista

Jos juhannuksen grilliruuat on jo kylmälaukussa, nakkaa kassinpohjalle vielä tölkillinen esikeitettyjä voipapuja. Keskikesän juhla on nimittäin kaikessa lyhyydessään liian arvokas elettäväksi pelkällä makkaralla.


Lisää esikeitettyjen papujen joukkoon hienonnettua punasipulia, tomaattia, tuoreita yrttejä, hyvää oliiviöljyä, viinietikkaa/sitruunamehua, sokeria, suolaa ja pippuria. Anna makustua muutaman tunnin ennen tarjoilua.

Eikö olekin aivan järkyttävän helppo ohje vaikka mökkiympäristössä toteutettavaksi?




tiistai 21. kesäkuuta 2011

Parsakaalicarbonara!

Tai mitä jos blogihiljaisuus johtuikin vain siitä, etten ollut tehnyt pitkään aikaan mitään oikein tosi hyvää ruokaa? No tänäänpä tein!


Alkuun seuraa vinkki tosielämästä: parempaa säilytyspaikkaa odottavien vanhojen ruokalehtien sijoittamisesta omalle yöpöydälle on se etu, että silloin  niitä tulee luettua jopa uudestaan. Tiedän nimittäin nyt mitä kannatti grillata kesällä 2008 ja mikä oli ruokalahjojen kuningas jouluna 2009! Villiyrttejäkään en voi enää luokitella uudeksi trendiksi, sillä aihe tuntuu toistuvan jo ties monettako vuotta lehtien alkukesän numeroissa. Ja mikä oli se parin vuoden takainen Glorian Ruoka&Viini -lehden sekoiluvaihe, kun kaikki ruokakuvat näyttivät enemmän taiteelta kuin otoksilta syötävästä ruuasta?

Antoisinta vanhojen lehtien kertaamisessa on silti reseptit. Ai kappas, tämmönenkin oli tässä lehdessä. Miksenmäätätäaiemminootehny? Ehkä syy oli silloisissa kehittymättömissä ruuanlaittotaidoissa, makumieltymyksissä, tai vaan siitä, ettei tämäkään parsacarbonara istunut kesän 2009 fengshuihin.  Tiedä tuosta sitten, mutta nyt se sai ainakin hetkensä.

Resepti voi äkkiseltään näyttää vähän työläältä ja moniosaiselta, mutta on oikeasti hyvin simppeli ja nopea pasta. Ja hyvin muuntautumiskykyinen ja -haluinen. Esimerkiksi katkikisien sijasta olisin itse halunnut käyttää savutofua, mutta pahaksi onnekseni menin lukemaan alkuperäisen ohjeen ainesluettelon maailman absoluuttiisesti suurimmalle äyriäisfanille. Ja eihän siitä sitten ole paluuta...

200 g jättikatkaravun pyrstöjä (ne voi myös jättää pois tai korvata esim. tofulla)
pieni parsakaali (tai 6-10 vihreää tankoparsaa)
3 rkl pinjansiemeniä
300 g nauhapastaa
4 muhkeaa valkosipulinkynttä
3 rkl oliiviöljyä
3 kananmunaa
2 dl kuohukermaa
suolaa ja mustapippuria myllystä
1 ruukku rucolaa
1 pallo (125 g) mozzarellaa

1. Anna katkaravun pyrstöjen sulaa jääkaapissa yön yli tai pikasulata ne huoneenlämmössä, noin 1 tunti.
2. Käsittele parsakaali. Leikkaa kaalin nuput suupalan kokoisiksi ja keitä suolalla maustetussa vedessä muutama minuutti. Nosta nuput kylmään veteen jäähtymään, jotta eivät ylikypsy ja muutu armeijanvihreiksi. Säilytä keitinvesi pastaa varten.
3. Paahda pinjansiemeniä kuumassa, kuivassa pannussa muutama minuutti. Kääntele siemeniä, jotta ne eivät pala. Nosta siemenet sivuun odottamaan.
4. Kiehauta parsojen keitinvesi uudestaan, lisää tarvittaessa vettä ja suolaa. Kiehauta siinä pasta kypsäksi pakkauksen keittoajan mukaan.
5. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet. Kuullota valkosipulia öljyssä paistinpannulla ja jäähdytä tovi.
6. Sekoita kananmunat ja kerma keskenään kulhossa. Lisää kuullotettu valkosipuli öljyineen joukkoon. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
7. Valuta kypsä pasta ja kaada se takaisin kattilaan. Sekoita katkaravunpyrstöt ja parsat joukkoon. Lisää kananmuna-kermaseos ja sekoita. Kuumenna pastaa liedellä koko ajan sekoitellen, kunnes kananmuna-kermaseos muuttuu hieman kokkareiseksi.
8. Sekoita huuhdellut rucolat pastan joukkoon. Kaada pasta tarjoiluvadille ja paloittele päälle mozzarellaa ja paahdettuja pinjansiemeniä.

Alkuperäinen ohje: Suvi Rüster / Glorian Ruoka&Viini 4/2009


sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Lysähdys


Arvon bloggariltanne on loppunut nyt asia ja sanottava. Kärsivällisyyttä. Palaan, kunhan olen voittanut tämän kaikkien aikojen pisimmän ja pahimman writer's blockin.


Sitä odotellessanne voisitte vaikka ehdottaa aiheita, joista haluatte minun bloggaavan. Oma pääni humisee pelkkää tyhjyyttä. Hummmmmmm.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...