perjantai 27. helmikuuta 2015

PARASTA JUST NYT - HELMIKUU

Helmikuussa shoppailin artesaanipastaa, join litroittain verigreippimehua, hullaannuin (taas) kaurapuurosta ja löysin kaupungin parasta take away -kiinalaista myyvän Chinamanin.


HELLA & HERKKU. Myönnän, että joulusuklaat vähän turvotti ja tammikuussa tuntui hyvältä rouskuttaa pelkkää kiiviä ja lehtivihreää, mutta nyt helmikuussa aloin himoita jo kunnon artesaanipastaa. Piipahdin siis pitkästä aikaa pastaostoksille Hellaan &Herkkuun, josta mukaan tarttui myös tapaslautaa, Merula-öljyä, 00-pizzajauhoja, Helsingin kahvipaahtimon papuja ja kiviset tarjoiluastiat. Lopulta "pastojen" loppusumma kassalla taisikin olla 51 euroa. Ou dear. Mutta ihan paras puoti! Käykää käykää käykää!

KAURAPUURO. Puuro nousee elämässäni hitiksi aina säännöllisin väliajoin, mutta mikäs siinä. Olen kaurapuurofani ja samalla myös iltapuurofani, sillä tykkään syödä puuroni nimenomaan iltaisin, jolloin sen valmistukseen ehtii ja jaksaa panostaakin. Keitän kaurahiutaleet aina maito-vesi -seokseen (fifty-fifty) ja sekoitan valmiiseen puuroon raejuustoa, pakastemarjoja, kiiviä, tyrnijauhetta ja kuivattuja luumuja. Voin taata, että sen annoksen jälkeen nälkä hiipii vatsaan vasta seuraavana päivänä lounasaikaan. Kaurahiutaleista suosin Fazerin Alku maistuvampia kaurahiutaleita, josta syntyy ehkä maailman pehmein puuro. Ennen ajattelin, ettei hiutaleilla ole niin väliä, ja ostin aina marketin halvinta, mutta nyt tekisi jo tiukkaa palata vanhoihin pikakaurahiutaleisiin.


VERIGREIPPIMEHU. Eikä mikään valmismehu, vaan itse verigreipeistä puserrettu nektari, jossa saa olla paljon hedelmälihaa seassa. Koko helmikuun olen kantanut greippejä kotiini niin paljon, että vihannespussit ovat ratkeilleet liitoksistaan. Viimeksi eilen ostin niitä 2,5 kiloa! Verigreippimehussa kutkuttaa paitsi addiktoiva maku, myös sen terveysvaikutukset. Jostain syystä tämän verigreippidietin aikana ei ole pahemmin turvottanut.

CHINAMAN @ TAPANILA. Jos tekin olette kuulleet huhuja, joiden mukaan Tapanilasta saisi Helsingin parasta nouto-kiinalaista, voin  paljastaa niiden pitävän paikkansa. Pieni puutalo, autenttiset punaiset take away -pahvilootat ja moderni (vaikkakin alkuun tosi hämärä) tilausjärjestelmä saavat meistä varmasti asiakkaan jatkossakin!







keskiviikko 25. helmikuuta 2015

TÄYTETYT PAPRIKAT


Lähdin vähän nikotellen toteuttamaan tätä ysäriklassikkoa, sillä täytetyt paprikat ovat minulle yhtä kuin trauma. Siinä missä moni muistaa nauttineensa meheviä juustolla kuorrutettuja ja ehkä jauhelihalla täytettyjä paprikoita, kumpuaa oma makumuistoni jostain syystä riisillä, hernemaissipaprikalla ja mauttomalla soijarouheella täytetyistä kuivisa käntyistä. Keravan yhteiskoulun kasvisruoka - nevö forget!

Mutta traumat on tehty selätettäviksi. Näin nimittäin uusimmassa Maku-lehdessä niin hyvännäköisiä täytettyjä paprikoita, että niistähän se idea ja inspis sitten lähti. Tein lehden ohjeeseen hieman omia muutoksia ja nakkasin täytteeseen mm. kuivattuja luumuja, jotka sain Sunsweetilta. Aika hyvää! Lopputulos natsas kivasti Lähi-Itään (tai jouluun, kuten eräs kanssa-aterioija tsemppaavasti tokaisi, mutta mitä väliä?).  

A vot - seuraksi vain iso läjä salaattia ja lasi hyvää viiniä!


TÄYTETYT PAPRIKAT (3-4:lle)


3 isoa paprikaa (eri värisiä)
1 dl kvinoaa
1/2 kasvisliemikuutio
1-2 porkkanaa raastettuna
6-8 kpl Sunsweet D'Noir kivettömiä kuivattuja luumuja*
1 dl suolattuja cashew-pähkinöitä
½ tl kanelia
½ tl kurkumaa
½ tl mustapippuria
Ripaus muskotipähkinää
Lehtipersiljaa
(Suolaa)
200g halloumia

Huuhtele ja halkaise paprikat vaakatasossa. Nosta paprikat leivinpaperin päälle uuninpellille. Esikypsennä paprikoita 200-asteisen uunin keskitasolla 15 min. Valuta paprikoiden pohjalle kertynyt neste pois.

Huuhtele ja valuta kvinoa. Keitä kvinoa puolikkaalla kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä kypsäksi, noin 10 min.  Valuta kvinoa ja yhdistä siihen porkkanaraaste, rouhitut pähkinät, pieneksi kuutioidut luumut, mausteet ja lehtpersilja.  Puolita halloumi, kuutioi toinen puolikas pieniksi kuutioiksi ja yhdistä kvinoaseokseen. Tarkista seoksen maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Täytä paprikat. Kypsennä 200-asteisen uunin keskitasolla 15-20 min kunnes paprikat pehmenevät. Paista samalla loput halloumista: viipaloi juusto kuuteen osaan, aseta leivinpaperille ja valele oliiviöljyllä. Paista uunissa paprikoiden kanssa n. 15 min, kunnes juustosiivut ovat kauniin ruskeita.

Aseta paistetut halloumisiivut paprikoiden päälle ja tarjoile esim. salaatin kanssa.

Osallistun tällä reseptillä Sunsweetin reseptikilpailuun.

* Luumut tarjosi Sunsweet.


maanantai 23. helmikuuta 2015

RULLAATI RULLAATI (KESÄKURPITSARULLAVUOKA)

Muistatkin varmaan vielä sen, kun kerroin pari viikkoa sitten yhteistyöstäni Blogiringin ja Valio Eila Kotijuuston kanssa. Tehtävänäni oli kehittää juustosta pari uutta reseptiä ja blogata ne, joten tässä tulee toinen kotijuustoreseptini. 

Ja voi ristus, miten hyvä resepti tuleekin!

Kesäkurpitsarullavuoka.
Idea tähän vuokaan lähti menneisyydestä. Yritin muutamia vuosia sitten toteuttaa yhtä netistä löytämääni kesäkurpitsarullavuokareseptiä, mutta siihen ei (muistaakseni)  tullut muuta tomaattikasiketta, kuin tölkki maustamatonta tomaattimurskaa ja kesäkurpitsojen sisäänkin rullattiin vain pelkkää kevytmozzarellaa, joka ensin suli liruksi uunivuoan pohjalle ja kittaantui sinne sen jälkeen niin pahasti, että tiskaria ihan itketti. Lopputulos oli mauton kasa tomaattimurskaa, kesäkurpitsaa ja klimppaantunutta mozzarella. Ei hyvä.

Uskalsin ottaa ruuasta revanssin vasta nyt, kun tutustuin Valion kotijuustoon. Se kun ei pehmeydestään ja vähärasvaisuudestaan (rasvaa 9%) huolimatta sula yhtä totaalisesti kuin mozzarella. Ja toden totta - tällä kertaa juusto pysyi rullien sisällä sulaen vain sillein ihanan täydelliseksi! Toki tuunasin vanhaa reseptiäni muutenkin ja maustoin tällä kertaa tomaattikastikkeen kunnolla ja käytin paljon yrttejä. Rullien sisään käärin myös prosciuttoa, mutta mielestäni sen voi jättää myös pois, jos ruokavalio ei kestä lihaa.

Kaiken kaikkiaan aika mieletön ruoka. Suosittelen kokeilemaan!


KESÄKURPITSARULLAVUOKA


Tomaattikastike:
2 rkl oliiviöljyä
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tlk (400g) tomaattimurskaa
1 tlk (400g) säilöttyjä kirsikkatomaatteja
1 rkl kuivattua oreganoa
1 tl kuivattua rosmariinia
3 rkl punaviinietikkaa
1-2 rkl hunajaa
Suolaa
Mustapippuria

Kesäkurpitsarullat
2 kesäkurpitsaa
150 g prosciuttoa
1 pkt Valio Eila Kotijuustoa
Kuivattua rosmariinia
Kuivattua oreganoa
Basilikanlehtiä

Pinnalle:
Runsaasti parmesaania raastettuna

Valmista tomaattikastike. Kuumenna öljy korkealaitaisessa paistinpannussa ja kuullota siinä hetki hienonnettuja valkosipulinkynsiä. Lisää tomaattimurska, kirsikkatomaatit, punaviinietikka ja mausteet. Hauduta kastiketta miedolla lämmöllä sen aikaa, kun valmistat kesäkurpitsarullat.

Vedä juustohöylällä kesäkurpitsasta pitkiä viipaleita. Puolita kotijuusto pituussuunnassa ja leikkaa kummastakin puolikkaasta 10-12 pienempää palaa.

Ota yksi kesäkurpitsasiivu kerrallaan käsittelyyn. Aseta kesäkurpitsan päälle ensin prosciuttosiivu, sitten kesäkurpitsasiivun toiseen päähän kotijuustopala ja juuston päälle pari basilikanlehteä. Ripottele siivulle vielä kauttaaltaan hieman kuivattua rosmariinia ja/tai oreganoa ja rulla sitten tiukaksi kääröksi siten, että juusto jää rullan keskelle. Valmista loput rullat samalla tavalla.

Tarkista tomaattikastikkeen maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Kaada kastike uunivuokaan. Asettele sekaan kesäkurpitsarullat ja raasta päälle reilusti parmesaania. Paista 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia.

http://www.blogirinki.fi/ 
Yhteisyössä Valio.


perjantai 13. helmikuuta 2015

KESÄKURPITSALASAGNE

Kesäkurpitsalasagne.

En voi sille mitään, että kesäkurpitsalasagnesta tulee aina ensimmäisenä mieleen karppaus. Vähän sillein samalla tavalla kuin maitorahkasta tulee mieleen Jutta Gustafsberg ja kaalikeitosta... no... kaalikeittodietti. Eikä näissä mielleyhtymissä ole siis mitään vikaa, mutta koska pyörittelin niin pitkään silmiäni karppaukselle, meni myös aika hitoksen pitkään ennen kuin maistoin saati valmistin itse kesäkurpitsalasagnea. Nyrjähdys oikeaan suuntaan tapahtui itse asiassa vasta viime syksynä ja sen jälkeen en ole tainnut valmistaa kertaakaan tavallista pastalasagnea (Mikä on harmi! Täytyykin ottaa unohdus heti takaisin ja kokata sitäkin joku päivä.) 

Kesäkurpitsalasagnea olen tehnyt niin jauhelihasta kuin soijarouheesta. Tässä on nyt jauhelihaversio, mutta yhtä hyvin sen tilalla voi käyttää 3 dl tummaa soijarouhetta. Turvota soijarouhe silloin pannulla ja valmista lasagne muuten ohjeen mukaan.

KESÄKURPITSALASAGNE


1 iso kesäkurpitsa
 
Jauhelihakastike:
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
400 g jauhelihaa
70g tomaattipyreetä
1 tlk tomaattimurskaa
2 rkl punaviinietikkaa
Loraus hunajaa
Suolaa
Mustapippuria
Kuivattua basilikaa ja oreganoa
Savupaprikajauhetta
 
Juustotäyte:
250g mascarponejuustoa (ricottakin käy!)
2 kananmunaa
150 g voimakasta juustoraastetta (esim. mustaleimaemmental tai cheddar)
 
Pinnalle:
Juustoraastetta

Nosta jauheliha puoli tuntia aiemmin jääkaapista huoneenlämpöön ja laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Voitele uunivuoka.

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuumenna korkealaitaisessa kasarissa öljy ja kuullota sipuleita hetki. Lisää pannulle jauheliha ja paista, kunnes se on ruskistunut. Lorauta joukkoon tomaattimuska, tomaattipyre, punaviinietikka ja hunaja. Mausta, maistele ja mausta lisää, sillä jauhelihakastikkeessa saa olla aika paljon makuja. Jätä kastike porisemaan miedolle lämmölle siksi aikaa, kun käsittelet kesäkurpitsan ja valmistat juustotäytteen.

Valmista juustotäyte notkistamalla tuorejuustoa ensin lusikalla. Riko mukaan kananmunat ja lisää juustoraaste. Sekoita, kunnes täyte on tasaista.

Pese ja kuivaa kesäkurpitsa. Vuolla terävällä juustohöylällä kesäkurpitsasta suikaleita pituussuunnassa.

Täytä uunivuoka. Lusikoi pohjalle ensin jauhelihakastiketta ja lado päälle hieman limittäin kerros kesäkurpitsasuikaleita. Levitä päälle juustotäytettä ja toista kaikki kerrokset siten, että juustotäyte jää päällimmäiseksi kerrokseksi. Levitä päälle lopuksi reilusti juustoraastetta.

Paista lasagnea uunissa noin 30 - 35min.  Tarjoile salaatin kanssa.

maanantai 9. helmikuuta 2015

POLENTAPIZZA SIENILLÄ JA KOTIJUUSTOLLA


Polenta on aika nerokas ruoka. Paitsi että siitä syntyy nopeasti muusimainen lisuke esim. tomaattiselle munakoisokastikkeelle, sen voi valmistaa myös tiiviiksi "munakasmaiseksi" levyksi, jonka voi puolestaan jalostaa vaikka gluteenittomaksi piirakkapohjaksi. Tai sitten tällaiseksi herkullisen juustoiseksi sienipolentapizzaksi. On meinaan muuten hyvää! Valmistin pizzan osana Valion ja Blogiringin kanssa toteutettua yhteistyötä, jossa testaan vastikään laktoosittomaksi muutettua Valio Eila kotijuustoa ruuanlaitossa.


Valio Eila kotijuusto on hyvin monikäyttöinen pehmeä ja mieto tuorejuusto. Meillä sitä on lisätty aina intialaisiin ja nepalilaisiin paneer-ruokiin (esim. palak paneer ja paneer tikka masala), mutta yhtä hyvin sitä voi nauttia myös sellaisenaan leivän päällä tai käyttää mozzarellana mozzarelaruuissa. Rakenteeltaan juusto on melkein multitalentti, sillä se paitsi pysyy läjässä leikattaessa ja pienesti kuumennettaessa,  myös sulaa niin haluttaessa ja murenee vaivatta esim. juurespihvi- tai lihapullamassan sekaan. Varsikin tuo murennettavuus on omissa kokkailuissani osoittautunut hyväksi ominaisuudeksi - myös tämän polentapizzan kohdalla. Murentamalla kotijuuston ja painelemalla ja valuttamalla sitä hieman siivilässä saa myös liian heran pois.


Kotijuuston tuotannolla on niin Suomessa kuin Valiolla pitkä ja monivaiheinen historia. Ensin se oli vain keino säilöä maitoa talven varalle, sitten siitä tuli niin arvokasta, että se kelpasi myös verojen maksuun. Valiolla kotijuustoa on tuotettu vodesta 1951 lähtien ensin Tampereella, sitten Orivedellä ja lopulta taas Tampereella. Viimeisin iso kehitysaskel oli tehdä tästä entisestä hyla-tuotteesta täysin laktoositon Valio Eila -perheen jäsen. Uudistus ilahduttaa varmasti monia perheitä, joissa taistellaan laktoosiongelmien parissa.


Tästä polentapizzasta tuli niin hyvää, että aivan varmasti teen toistekin. Tehkää tekin! Yrttien määrät saattavat kuulostaa aika villiltä reseptissä, mutta uskokaa pois, ne määrät on just hyvät. Polentapohjasta ei kannata odottaa pizzapohjamaisen rapeaa, vaan se on enemmän juurkin munakasmainen ja helposti murtuvaa.

POLENTAPIZZA SIENILLÄ JA KOTIJUUSTOLLA(2:lle)


Sienet:
4 rkl oliiviöljyä
400 g erilaisia sieniä (esim. herkku- ja siitakesieniä)
2 valkosipulinkynttä
1 tl kuivattua timjamia
1 tl kuivattua rakuunaa
1 tl kuivattua rosmariinia
Suolaa
Mustapippuria

Polentapohja:
1 dl polentasuurimoita
5 dl kasvislientä
1/2 dl parmesaania, raastettuna
1/2 pkt Valio Eila Kotijuustoa, murusteltuna ja valutettuna
1 rkl voita
1 tl kuivattua rosmariinia
1 tl kuivattua rakuunaa

Lisäksi:
1/2 pkt Valio Eila Kotijuustoa, muristetuna ja valutettuna
Raastettua parmesaania
Tuoreita yrttejä koristeluun


1. Murusta Valio Eila Kotijuusto ja laita se siivilään valumaan. Painele kevyesti, jotta mahdollisimman paljon heraa valuu pois.

2. Laita uunin grillivastus kuumenemaan.

3. Valmista sienet. Putsaa ja viipaloi sienet suurehkoiksi lohkoiksi. Kuumenna öljy pannulla. Lisää pannulle puolet sienistä ja paista, kunnes sienet ovat ruskistuneet ja niistä on poistunut hieman nestettä. Siirrä paistetut sienet pois pannulta ja toista sama lopuilla sienillä. Käännä sen jälkeen lieden lämpö pois ja lisää pannulle kaikki sienet, yrtit ja mausteet. Tarkista maku. Nosta sienet syrjään odottelemaan.

4. Valmista polenta. Kiehauta kasvisliemi kattilassa ja lisää polentasuurimot joukkoon koko ajan sekoittaen. Käännä lämpö pois ja anna polentan kuplia viitisen minuuttia koko ajan sekoittaen. Lisää joukkoon murusteltu kotijuusto, raastettu parmesaani, voi ja yrtit. Sekoita ja anna juuston sulaa hiljalleen polentan joukkoon.

5. Kun polenta on valmis, kaada ja levitä se uuninpellille leivinpaperin päälle pyöreäksi levyksi. Voit käyttää myös isoa voideltua piirasvuokaa. Lisää polentan päälle sienet, murusteltu kotijuusto ja raastettu parmesaani. Grillaa piirasta uunissa grillivastuksen alla noin 5-10 minuuttia kunnes juusto on hieman sulanut.

6. Tarjoile polentapzza kuumana raikkaan salaatin kera.


http://www.blogrinki.fi 
Yhteistyössä Valio.


maanantai 2. helmikuuta 2015

KAKSIVUOTIAS (JA SYNTTÄRIT PANDA-TEEMALLA)

Meillä asuu nykyään kaksivuotias.

Meillä asuu nykyään kaksivuotias, joka rakastaa Fröbelin palikoita, savukalaa, pandoja ja rakennustyömaata kotimme vieressä, ei nuku öitään millään skaalalla arvioituna hyvin, muistaa  mainita päivittäin jotain parin kuukauden takaisesta Thaimaan matkasta  ja haluaa isona kuulemma traktoriksi. Pari lauantaita sitten oli osuva hetki juhlia tätä 90-senttistä isoa pientä ihmistä, joskin tällä kertaa ihan vain lähisuvun kesken. Ikätovereille olisi tilan puutteen takia pitänyt järjestää omat kestit ja laiskana meinasin luistella niistä aina siihen asti kunnes laps alkaa itse vaatia kaverisynttäreitä. Tuurillani se tapahtuu varmaan jo ensi vuonna.

Pandafanin pandakakku.

Kaksivuotiaan lempiunilelu on jo matkassa pölyttynyt Ikean kolmen euron panda, joten halusin juhliin ehdottomasti pandakakun. Google ja Pinterest toimivat hyvinä inspiraation lähteinä, mutta lopulta päädyin apinoimaan Patalintu -blogin pandakakkua, joka on kerännyt ihailuani ennenkin. Se näytti paitsi upealta, myös riittävän simppeliltä, eikä vaatinut erillisten sokerimassakoristeiden räpeltelyä (olen niissä ihan sikahuono!). Noudatin Patalinnun ohjetta pohjan ja koristelun suhteen aika prikulleen, mutta täytteen vaahdotin mansikkakermasta, valkosuklaasta ja mansikkarahkasta. Hirveän makeahan kakusta tuli, mutta sellaisiahan nämä vaahtokarkkimassalla kuorrutetut kakut tuppaa vähän olemaan.

Pandakuppikakut.

Pandakakun kaveriksi halusin myös pandakuppikakkuja, joiden koristeluohjeen olin nähnyt täällä. Eh, eihän niistä ihan sellaisia tullut kuin piti, mutta aika symppiksiä silti! Kuppikakkujen pohjat leivoin pätkis-muffiniohjeella ja päällä oleva valkoinen kreemi on jotain kaupan valmista pussikamaa. Korvat ja nenä ovat Pirkan tummia suklaahippuja ja silmät rakensin niin ikään suklaahipuista ja vaahtokarkkimassasta sopivan kokoisella tyllalla painetuista ympyröistä. Pupillit piirsin mustalla elintarviketussilla, jollaisia myy esim. Confetti.

Voileipäkakku.

Voileipäkakkua en sentään ryhtynyt tuunaamaan pandan mittoihin, vaikka näin jälkikäteen tuumattuani se ei olisi ollut homma eikä mikään esim. norilevällä. Nyt kakku näyttikin sitten enemmän... hmm... ruumisarkulta? Totta puhuen en itse edes välitä voileipäkakuista, joten panostukseni tähänkään ei ollut häävi. Leipäkerrosten väliin tein avokado-kylmäsavulohitäytettä sekä piparjuuri-lämminsavulohitäytettä Kinuskikissan ohjeilla ja päälle levitin maustamatonta tuorejuustoa. Nuo ruusut on muuten tehty tomaatin kuorista. Ohje niihinkin löytyy Kinuskikissalta.
Voikkarin lisäksi tarjolla oli suolaisten puolelta tietysti myös sinihomejuustohyrriä. Ilman niitä kun juhla ei tunnu juhlalta.  Tein tosin taas sen virheen, että käytin valmista isoa lehtitaikinalevyä voitaikinalevyjen sijasta ja pahvillehan se maistui. Pienten voitaikinalevyjen yhteen liimaamisessa ja ison levyn askartelussa on taas oma duuninsa, joten  kysynpähän vaan, miksi isojen voitaikinalevyjen tuotanto on lopetettu?

Pienesti fiilistelen jo ensi vuotta ja juuri saamaani pingviinikakkuideaa. Kakku ilman mustavalkoista eläinteemaa kun tuntuu olevan mahdottomuus (tsekkaa vaikka viimevuotinen kakku!). Tosin voisihan sitä hieman hullutella ja käyttää vähän keltaistakin pingviinin nokkaan? Mutta sillein vähän vaan, ettei nyt mene ihan kreisiksi sateenkaari-ilotteluksi. ;)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...