EASY-PEASY VEGEPASTA

 

30 elettyä vuotta ei riitä turruttamaan ihmetystäni pastaruokien helppoutta kohtaan. Näin kesäisin helppous vain tiivistyy, kun unohtaa pitkällä haudutusajalla paranevat talviset tomaattisoosit ja keskittyy vain pariin laadukkaaseen sesonkikasvikseen, valkosipuliin ja hyvään oliiviöljyyn. Tässä ruuassa pasta saa kaverikseen uunissa valkosipulin kanssa paahtuneet kirsikkatomaatit ja kesäkurpitsan. Idean nappasin 52 weeks of deliciousness -blogista.

 

PASTA PAAHDETUISTA KASVIKSISTA (2:lle aikuiselle ja 1:lle taaperolle)

Sopiva määrä kuivapastaa (esim. penne)

1 rasia kirsikkatomaatteja

1 pieni (n. 250g) kesäkurpitsa

6 valkosipulinkynttä tai 1 yksikyntinen valkosipuli

Oliiviöljyä

Erilaisia tuoreita ja kuvattuja yrttejä (esim. basilika, oregano, salvia)

Tujaus balsamicoa

Suolaa & mustapippuria

Parmesaania

1. Puolita tomaatit ja viipaloi pesty kesäkurpitsa. Kuori ja hienonna valkosipulit. Yhdistä kasvikset, valkosipuli, yrtit, öljy, balsamico ja mausteet. Kippaa seos uuninpellille leivinpaperin päälle. Nosta pelti n. 175 -asteiseen uuniin ja paahda n. 45 minuuttia.

2. Kasvisten paahtuessa keitä pasta kypsäksi. Säästä ½ desiä keitinvettä ja valuta kypsä pasta siivilän läpi.

3. Yhdistä paahdetut kasvikset, pasta ja säästetty keitinvesi. Raasta joukkoon runsaasti parmesaania ja sekoita.

 

TUNA PASTA VOL. 2.0

Viimeiset kymmenen viisitoista vuotta (wooot?) olen hämmennellyt tonnikalapastani reseptillä, joka on melkein identtinen kopio vanhan köksänkirjani tomaattisesta tonnikalakastikkeesta. Erittäin hyvää sekin, mutta kevään 2014 kunniaksi uskalsin viimein uudistua. Enää tonnikalaa ei hukuteta kalaliemikuutiolla maustettuun tomaattimurskaan, vaan kolmen sipulin aateloimaan kermakastikkeeseen. Super-hyvää, helppoa ja nopeaa!

KOLMEN SIPULIN TONNIKALAPASTA (3-4 hengelle)

1 sipuli
n. 10 cm:n pätkä purjoa
3 valkosipulinkynttä
1 keltainen paprika
1 tlk tonnikalapaloja öljyssä
½ dl kivettömiä kalamataoliiveja
2,5 dl ruokakermaa
ripaus kuivattua tilliä
sitruunamehua
valkopippuria

Lisäksi:
pastaa (esim. penne)
raastettua parmesaania

Laita pastavesi kiehumaan ja kypsennä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.

Pastaveden kuumentuessa valmista kastike. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Puolita, huuhtele ja viipaloi purjo. Kuutioi paprika pienehköiksi kuutioiksi.

Avaa tonnikalapurkkia hieman ja kaada sen öljy korkealaitaiseen paistinpannuun kuumenemaan. Kuullota sipulit. Lisää sen jälkeen paprikakuutiot ja kuullota vielä hetki.

Hienonna oliiveja hieman pienemmiksi. Lisää oliivit, tonnikala ja kerma pannulle. Mausta tillillä ja valkopippurilla. Kuumenna välillä sekoitellen noin 5 minuuttia. Mausta kastike lopuksi lorauksella sitruunamehua.

Valuta pasta ja sekoita se kastikkeen joukkoon. Nauti tonnikalapasta parmesaaniraasteen kera.

SOIJALLA JA SIENILLÄ TÄYTETYT CANNELLONIT

Siitä on jo kuusi vuotta, kun valmistin johonkin blogihaasteeseen ensimmäiset cannellonini ja pidin ruokaa hermoja raastavan työläänä. Nyt onttojen putkipastojen täyttäminen sujuu jo puolet nopeammin ja on liki terapeuttista.

Lyhenne TGIF ( = Thank God It's Friday) sai tänä vuonna ihan todellisen merkityksen, kun päätin ruveta tekemään vain nelipäiväistä työviikkoa. Olkoonkin, että tähän asti kaikki nuo vapaat perjantait ovat kuluneet neuvolassa / lääkärissä / hammashygienistilla / Ikeassa / tapettikaupoilla laukkaamiseen ja aikaa vastaan taisteluun - teoriassa minulla on nyt yksi kokonainen arkipäivä, jolloin ehdin ideoida, kokata ja blogata tänne Pumpkin Jamiinkin uutta sisältöä (lapsenhoidon ohella toki). Jee!

Nämä cannellonit tein eräänäkin perjantaina ylimääräisen vapaa-ajan humalluttamana ja kas, näidenkin täytteestä löytyy sekä soijarouhetta että sieniä. Taitavat olla tämän talven käytetyimpiä raaka-aineitani. Viime aikoina ne ovat olleet pääosassa ainakin soijabolognesepizzassa ja sieni stir fryssa.

Valmiista pastaputkista tehdyt cannellonit ovat siitä metka ruoka, että vihasin niiden täyttämistä vielä pari vuotta sitten, mutta keksittyäni oikean tekniikan täyttämisestä onkin tullut melkein terapeuttista. Täytyy vain huolehtia, ettei täyte ole koostumukseltaan liian jämäkää, löysää tai suurirakeista.

CANNELLONIT SOIJA-SIENITÄYTTEELLÄ

cannelloneja
800 g hyvää tomaattimurskaa
2,5 dl kermaa
(juustoraastetta)

Täyte:
1 iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
200 g herkkusieniä
1 rkl öljyä paistamiseen
1 dl soijarouhetta
2 dl vettä
½ tl suolaa
mustapippuria
1 tl kuivattua timjamia
ripaus savupaprikajauhetta
250g ricottaa
loraus (n. 2 rkl) tummaa balsamicoa tai sherryviinietikkaa

Valmista ensin täyte. Hienonna sipulit, valkosipulinkynnet ja putsatut sienet. Sienet saavat olla aika pieninä paloina, jotta mahtuvat pastaputkien sisään. Kuumenna öljy pannussa ja kuullota hetki sipuleita. Lisää joukkoon kuiva soijarouhe. Pyöräytä pari kertaa lastalla, jotta soijarouhe saa imaistua mahdollisimman paljon öljyä ja makuja itseensä. Kippaa tämän jälkeen pannulle vedet kahdessa erässä koko ajan sekoittaen.  Kun soija on turvonnut, nosta pannu liedeltä ja lisää sienet, mausteet ja ricotta. Sekoita täyte tasaiseksi massaksi.

Täytä cannellonit. Itse hoidan homman niin, että nostan cannellonin pystyyn paistovuoalla niin, että putken toinen reuna on kiinni vuoassa, ja lusikin täytteet pienellä teelusikalla pastaputkilon sisään.

Kun kaikki cannellonit on täytetty, kippaa päälle tomaattimurska ja kerma. Halutessasi pinnalle voi lisätä myös juustoraastetta. Paista cannellonipaistosta 225-asteisen uunin alatasolla noin 30 minuuttia. Tarjoile raikkaan salaatin kera.

SITRUUNAINEN ANJOVISPASTA

Mitä syödään, kun koko elämä on sullottuna muuttolaatikoihin, IKEA-kasseihin ja pakkauspahveihin, ja arkea hengästyttää niin päivähoidon alku, oma töihin paluu kuin keskeneräinen kaaos  projekti nimeltä uusi koti? Ei ainakaan viiden ruokalajin dinnereitä tai luovia oman käden oivalluksia. Pasta on ollut aika kova sana, samoin jauhelihamössöt ja leipä. Mutta valtakunta kattilasta, johon löytäisin tällä hetkellä oikean kannen jostakin. Ja purkinavaajastasta. Näin sellaisen viimeksi vanhassa kodissa, joten tiistai-iltana tomaattimurska tuli hakattua ulos tölkistä ruuvimeisselillä.

 

Yhtenä päivänä erilaisia pastavariaatioita  jälleen mettiessäni alkoi tehdä hirmusesti mieli Hannan sitruuna-anjovispastaa,  jonka arvasin olevan nopea ja mutkaton valmistettava muuttolaatikoidenkin keskellä. Arvasin oikein. Pastasta tuli ihan superia! Eikä haitannut, vakka reseptin alkuperäisteos Safkaa oli teillä tietämättömillä (lue: jossain niissä neljässä boxissa, jonne keittokirjani pakkasin). Ohje tähän löytyi nimittäin lyhyelä googletuksella Fit-lehden alta.

SITRUUNAINEN ANJOVISPASTA

400 g täysjyväpastaa 

1 luomusitruuna

1 valkosipulinkynsi

8-10 anjovisfilettä

3 keitettyä kananmunaa

n. 2,5 dl parmesaania raastettuna

½ dl kylmäpuristettua oliiviöljyä

pari kourallista tuoreita yrttejä (esim. tilli, ruohosipuli ja lehtipersilja sopii tähän hyvin)

mustapippuria myllystä

(hienoa merisuolaa)

Pastakastike on hyvä valmistaa suoraan tarjoulukulhoon. Pese luomusitruuna kuumalla vedellä ja juuresharjalla huolellisesti. Raasta kulhoon sitruunan kuoren keltainen osa ja purista mehut päälle. Pilko kulhoon yksi iso valkosipulinkynsi. Lisää paloitellut anjovisfileet. Raasta joukkoon parmesaania, r e i l u s t i. Muussaa keitetyt kananmunat haarukalla hienoksi ja lisää nekin kulhoon. Lorauta päälle noin puoli desiä oliiviöljyä. Napsi sekaan viimeiseksi tuoreet yrtit. Mausta mustapippurilla ja mahdollisesti suolalla.

Laita pastavesi kiehumaan. Lisää veteen suolaa (italialaisen tietotaidon mukaan pastaveden suolapitoisuuden täytyy olla lähes sama kuin Välimeren). Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja ota talteen desin verran keitinvettä. Valuta pasta lävikössä ja kaada kastikkeen joukkoon. Sekoita. Lisää tarvittaessa hieman keitinvettä, jos pasta tuntuu kuivalta. Raasta päälle vielä parmesaania ja rouhi mustapippuria.

Alkuperäinen resepti: Safkaa-kirja.

RAMENBURGER

Ramenburgereista kuultiin maailmalla supinaa koko vuosi 2013, mutta myöhäisheränneen Pumpkin Jamin köökkiin ne päätyivät vasta nyt. Inspis lähti uusimmasta Glorian Ruoka&Viini -lehdestä, jossa nuudelisämpylät oli yhdistetty porkkanapihveihin ja inkiväärijugurttiin. Yhdistelmä on varmasti lyömätön, mutta omien nuudelilättyjen väliin johdatin silti edellisen päivän kalapuikkojämät tartar-kastikkeineen. Ja ai että oli hyvää!

RAMENBURGERSÄMPYLÄT (neljään burgeriin)

300 g vehnänuudeleita
4 kananmunaa
rypsiöljyä ja/tai seesamiöljyä paistamiseen

Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan, noin 2-3 min. Valuta hyvin.

Ota muoteiksi 8 matalareunaista pikkukulhoa (itse käytin Teeman lasisia jälkiruokakulhoja) tai reunallista pientä lautasta. Riko munien rakenne haarukalla vatkaten ja jaa tasaisesti muotteihin. Lisää valutetut nuudelit päälle ja sekoita muna-nuudeliseos haarukoilla nostellen.

Taittele pala foliota tiiviisti nuudelikakkujen päälle. Siirrä jääkaappiin ja laita kuinkin muotin päälle painot (hyödynnä esim. hillo- ja muita lasipurnukoita). Voit myös pinota muotit päällekkäin, jolloin vain päällimmäinen muotti tarvitsee painon. Anna nuudelimunamassan vetäytyä kylmässä vähintään  30 minuuttia.

Kuumenna öljy pannulla ja paista ramensämpylät kummaltakin puolelta rapeiksi.

KALA(RAMEN)BURGERIT (4 kpl)

8 ramenburgersämpylää
itse tehtyjä kalapuikkoja
tartar-kastiketta
punasipulia
jäävuorisalaattia
tilliä
ripaus raastettua luomusitruunan kuorta

 

Pssst! Seuraa blogiani Bloglovinissa, Facebookissa, Blogilistalla, Pinterestissä sekä Instagramissa.

PACCHERI CON SALSA DI POMODORO E FUNGHI

Muistatteko tuon mainitsemani ison, putkilomaisen kuivapastalaadun, jota noukin säkillisen mukaani Hellan & Herkun hyllystä? Nyt löysin sille nimenkin: paccheri. Tiedon antoi Saku Tuomisen pastaraamattu Aglio & Olio, josta äkkäsin myös tämän mielettömän tomaattisen sienikastikkeen ohjeen.

Suomalaisena olen tottunut syömään sienet joko kerman, voin tai öljyn kanssa, mutta Italiassa tatteja ja tomaattikastiketta yhdistellään yleisesti. Kuivattuja tatteja voit löytää hyvin varustetuista ruokakaupoista tai sienestää ja kuivata itse. Tärkeintä on, että liotat sienet huolellisesti vedessä ennen käyttöä, ETKÄ HEITÄ NESTETTÄ POIS. Vesi, jossa tatit on liotettu, kannattaa aina hyödyntää, sillä siinä on makua lähes yhtä paljon kuin itse sienessä. Ennen käyttöä se kannattaa kuitenkin suodattaa  esimerkiksi suodatinpussin läpi, sillä sienistä saattaa irrota hiekkaa ja muuta likaa.

Tämä tomaattisen sienipastakastikkeen resepti on Aglio & Oliolle tyypillisesti melko suurpiirteinen, mutta etteköhän te selviä siitä, jos kerta minäkin ;).

TOMAATTINEN SIENIKASTIKE PASTALLE

Kuivattuja tatteja
Sipulia
Valkosipulia
Varsiselleriä
Porkkanaa
Tuoreita sieniä, esim. herkkusieniä
Tomaattipyreetä
Kupillinen sienten liotusvettä
Tölkkitomaatteja
Punaviiniä
Meiramia
Suolaa ja mustapippuria

Liota kuivattuja tatteja vähintään 30 minuuttia. Kaada liotusvesi esim. suodatinpussin läpi ja säästä.

Pilko valkosipuli, sipuli, selleri ja porkkana ja freesaa niitä kunnes ne ovat pehmeitä. Putsaa ja pilko sienet. Lisää pannuun tatit ja hetken kuluttua muut sienet. Lisää tomaatipyre ja anna makujen sekoittua. Lorauta joukkoon noin kupillinen sienten liotusvettä ja anna kiehahtaa. Pilko tölkkitomaatit. Kaada punaviini ja lisää tomaatinpalat. Anna hautua noin puoli tuntia. Mausta meiramilla, suolalla ja pippurilla ja sekoita pastan (esim. paccherin tai pennen) kanssa. Viimestele annos parmesaanilla.

Arjen fast foodia (ja äänestys)

Vaikka kesällä ei kuuluisi olla kiire muualle kuin biitsille, niin eihän se aina niin mene. Liian myöhäiseksi jäänyt kauppareissu, huutava nälkä, hevi- ja muiden oikeaa ruokaa myyvien osastojen taitava ohitus ja epäterveellisen herkkuhyllyn armollinen kajo pitkän käytävän päässä kuuluvat toisinaan meidän jokaisen arkipäivään.

Mitä kerätä ostoskoriin silloin, kun jo kaupassa on järjen vievä nälkä? Mikä olisi sellainen ruoka, joka valmistuu liki samassa ajassa kuin pakastepizza? Pyörittelin näitä kysymyksiä mielessäni, kun Blogirinki pyysi minut mukaan kampanjaan, jonka idea oli kehittää Valio Koskenlaskijasta nopea resepti, oikea kiireisen arjen pelastaja.

Pastaa! Sen nopeampaa ruokaa ei juuri ole. Ja kun pastaan lisää Koskenlaskijan, lensivät ajatukseni jo Sisiliaan ja lempparipastaani pasta alla Normaan eli munakoisopastaan. Sitä herkkua olen hehkuttanut blogissani ennenkin. Ja usko tai älä, tämä ruoka syntyy parhaimmillaan vaivaisessa 20 minuutissa!

Nyt joku huomaa, ettei pasta alla Normaan mitään sulatejuustoa tule. Ei niin. Autenttinen versio sisältää kovaa ricotta salataa, mutta olen kuullut, nähnyt ja myös syönyt monen monta mozzarellaversiotakin. Nyt säväytin ja vaihdoin saapasmaan juustot tyysti kotimaiseen Koskenlaskijaan. Toimi ja maistui hurjan hyvältä näinkin. :)

 

 

Koskenlaskijan Pasta alla Norma (neljälle)

300 g kuivapastaa
n. 400 g munakoisoa
oliiviöljyä paistamiseen
3 - 4 valkosipulinkynttä
2 tlk (á 400 g) tölkkitomaatteja
nippu tuoretta basilikaa
½ pkt (125 g) Valio Koskenlaskija perinteinen -sulatejuustoa
rouhittua mustapippuria
suolaa

1. Laita pastavesi kuumenemaan. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.

2. Pilko munakoiso peukalonpään kokoisiksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Paloittele Valio Koskenlaskija -sulatejuusto pienehköiksi kuutioiksi.

3. Kuumenna pannussa reiluhko määrä oliiviöljyä. Lisää pannuun munakoisot ja valkosipulit. Paista koko ajan sekoitellen noin 5 minuuttia kunnes munakoisot ovat ruskistuneet. Kaada päälle tölkkitomaatit. Anna kastikkeen haututa kunnes pasta on kypsynyt al denteksi.

4. Valuta pasta. Nosta kastikepannu pois liedeltä. Sekoita pasta, kastike ja Valio Koskenlaskija -sulatejuusto keskenään. Revi joukkoon runsaasti tuoretta basilikaa. Viimeistele rouhitulla mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

Pumpkin Jamin lisäksi arjen pikaruokaa on kokkailtu 11 muussakin Blogiringin blogissa. Käy äänestämässä suosikkireseptiäsi Koskenlaskijan kilpailusivustolla ja voita punainen Lotus Grilli! (Heh, tietysti toivoivon, että tämä pasta saisi eniten ääniä ;)) Äänestysaikaa on tästä päivästä heinäkuun 7. päivään asti.

Yhteistyössä Valio Koskenlaskija.

LUUKKU 8: Mac & Cheese (eli juustopöydän toinen elämä)

Jäikö itsenäisyyspäivän pukuraadista  tai pikkujouluista yli sekalainen seurakunta juustoja? Tiedän, mitä voit niistä tehdä. Mac & Cheeseä!

Tätä amerikkalaisten kansallislohturuokaa ei todellakaan kannata valmistaa perus arki-edameista, sillä maukkain lopputulos syntyy voimakkaammista juustoista. Tähän versioon taisi hukkua niin cheddaria kuin luomu-camemberttiakin. Nesteenä kokeilin maidon sijasta piimää Pipsa Hurmerinnan tyylillä, mutta täytyy nihkeillä ja tunnustaa pitäväni enemmän maitopohjaisesta juustokastikkeesta.

MAC & CHEESE (neljälle)

2 rkl voita
5 dl  maitoa
2 rkl vehnäjauhoja
4 valkosipulinkynttä
250 g kuivapastaa
n. 200 g erilaisia juustoja (mitä voimakkaampia, sitä parempia)
muutama oksa tuoretta timjamia tai reilu ripaus kuivattua
ripaus muskottipähkinää
suolaa ja mustapippuria
1-2 rkl korppujauhoja

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita suolalla maustettu pastavesi kiehumaan ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi. Kuori ja leikkaa valkosipulit ohuiksi siivuiksi. Raasta kovat juustot ja paloittele pehmeät. Lämmitä maito valmiiksi kattilassa tai mikrossa.

2. Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa tai kasarissa. Ripottele vehnäjauhot voisulaan ja sekoita tahnamaiseksi. Lisää viipaloidut valkosipulit ja paista miedolla lämmllä koko ajan sekoittaen, kunnes valkosipulit ovat karamellisoituneet ja kultaisen värisiä. Varo kuitenkin ruskistamista!  Lisää lopuksi  lämmin maito, kiehauta, laske lämpöä ja sekoittele, kunnes seos on tasaista ja paksuuntunutta.

3. Sekoita keitetty pasta valkokastikkeeseen. Lisää juustot. Mausta muskottipähkinällä, timjamilla, mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. Jos juustomakaroni tuntu tässä vaiheessa koostumukseltaan liian kuivakalta, lisää hieman vettä, sillä se tulee paksuuntumaan vielä uunissa.

4. Siirrä pasta uunivuokaan ja ripottele päälle korppujauhoja. Paista uunissa 30 minuuttia, kunnes paistos on saanut kauniin kultaisen värin. Nosta uunista ja anna asettu 5 minuuttia ennen tarjoilua.

Pastaa uunissa paahdetusta kurpitsasta

Katso nyt, miten söpö!

Kampin K-Supermarket on myynyt tänä syksynä todella somia, noin ½ - 1 kiloa painavia butternut squasheja eli myskikurpitsoja. Toisinaan olen huomannut lässyttäväni niille kuin vauvoille ja vielä useammin havahtunut siihen, että yksi kurpitsoista on jälleen ostoskorissani. Mutta mikäs siinä. Kerrankos sitä on kurpitsasesonki.

Tänä syksynä en ole myöskään kärsinyt kurpitsareseptien puutteesta - kiitos teidän! Moni vinkkaamistanne ohjeista on vielä kokeilematta, mutta ne muutamatkin lautaselle päätyneet ovat olleet ihan järkyttävän hyviä. Tässä viimeisin kurpitsakokeiluni, joka päättyi pasta-annoksen muotoon. Idean jakamisesta saan kiittää Luimupupua.

KURPITSA-SUPPILOVAHVEROPASTA (kahdelle)

pieni (n. 500 g) butternut squash, eli myskikurpitsa
pari oksaa tuoretta rosmariinia
ripaus muskottipähkinää
suolaa ja mustapippuria
öljyä

pieni sipuli
3 valkosipulinkynttä
öljyä paistamiseen
kourallinen tai pari kuivattuja suppilovahveroita + vettä
1 prk ranskankermaa
suolaa ja mustapippuria myllystä
pastaa kahdelle

1. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Halkaise kurpitsa pystysuunnassa kahtia ja poista siemenet. Kuori ja paloittele loput kurpitsasta. Aseta kurpitsakuutiot uunivuokaan tai leivinpaperoidulle pellille ja lisää rosmariinin oksat, mausteet ja loraus öljyä. Sekoita ainesosat keskenään krouvisti käsin ja nakkaa uuniin noin 25 minuutiksi tai kunnes kurpitsat ovat pehmenneet.

2. Kurpitsakuutioiden paahtuessa esivalmistele pastakastike. Laita kuivatut sienet turpoamaan reiluun vesimäärään. Kuori ja viipaloi sipuli puolirenkaiksi. Kuori ja hienonna valkosipulit.

3. Laita pastavesi kiehumaan. Nosta kypsät kurpitsapalat uunista ja muussa ne esim. perunasurvimella tai haarukalla.

4. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota sipuli ja valkosipuli. Lisää muussattu kurpitsa, sienet, ranskankerma ja osa sienien turvotukseen käytetystä vedestä, mikäli seos tuntuu liian jämäkältä. Maista ja mausta mielesi mukaan. Lisää lopuksi keitetty ja valutettu kypsä pasta ja sekoita.

Alkuperäinen ohje napattu Luimupupun blogista.

Hedelmäkorin uusi elämä

Suomen ruokabloggaajat ovat uhmanneet tässä kuussa biojäteastiota mielettömällä volyymilla yhteistuumin järjestetyllä Hävikistä herkuksi -tempauksella. Taustalla on MTT:n taannoinen tutkimus, jonka mukaan kotimaisen elintarvikeketjun ruokahävikki on vuodessa vajaat 400 miljoonaa kiloa ja josta enemmistö on peräisin kotikeittiöistä. Suomalaiset kotitaloudet haaskaavat ruokaa vuosittain lähes 130 miljoonaa kiloa, eli jokainen meistä heittää syömäkelpoista ruokaa tarpeettomana hukkaan keskimäärin lähes 25 kiloa vuodessa!

Tunnustan. Meilläkin roskiin lentää hirveä määrä syömäkelpoista ruokaa. Siis ihan liikaa. Epäilen jopa, että tämä kaksihenkinen talous kuluttaa ruokaa kuin nelihenkinen perhe, eikä kaikki ruoka todellakaan päädy suuhun asti. Suunnitelmattomuus on suurin paheeni, toinen on puhdas välinpitämättömyys. Hyh hyh. Olisi korkea aika tehdä tilanteelle jotain.

Eniten roskiksiamme täyttää jääkaappiin tai keittiönpöydälle unohdetut hedelmät ja vihannekset. Sipulit ehtivät itämään, kurkut mädäntyä ja hedelmät homehtua ennen kuin ehdin edes huomata niiden kunnon. Päätinkin, että jos jostain tämä ruoan kulutusremontti on aloitettava, niin kettiön hevi-osastosta.

 

Eilen Tuomas sitten toteuttikin yhden hävikistä taiotun herkun pelastettuaan ajan pehmentämän appelsiinin ja viinirypäleet herkulliseen vuohenjuustopastaan. Ah, simppeliä ja nopeaa! Vuohenjuustot paistettiin, mikä on vähän ällöä hommaa, mutta pastan voi toteuttaa myös murustamalla chévren aivan pieneksi ja lisäämällä sen kuumentamattomana pastan joukkoon.

APPELSIININEN VUOHENJUUSTOPASTA VIINIRYPÄLEILLÄ (kahdelle)

200 g vuohenjuustoa (chèvre)
kourallinen kivettömiä vihreitä viinirypäleitä
kourallinen tuoretta pinaattia
1 appelsiini
suolaa ja mustapippuria
1/2 dl hyvää oliiviöljyä
pastaa kahdelle hengelle

1. Viipaloi vuohenjuusto ja paista pannulla pinnalta rapeaksi.
2. Raasta appelsiinin kuori, ja purista hedelmästä mehu kulhoon. Lisää pinaatti, puolitetut viinirypäleet ja oliiviöljy.
3. Keitä pasta kypsäksi, valuta ja sekoita muiden raaka-aineiden joukkoon. Mausta pasta suolalla ja mustapippurilla.

Ruokabloggaajat taikovat toukokuussa 2012 hävikkiä herkuiksi. Linkkivinkit sekä lista tempauksessa mukana olevista blogeista löytyvät kampanjan Facebook-sivulta.

Uunipasta

Arvaan, mitä mielessänne liikkuu. Kuinka monta erilaista uunipastaruokaa tähän blogiin oikein mahtuu? Voin kertoa, että ainakin vielä tämä!

PINAATTI-TOMAATTIPASTAVUOKA

noin 250 g täysjyväpastaa (penne on parasta)
oliiviöljyä paistamiseen
1 pieni sipuli
3 valkosipulinkynttä
hyppysellinen kuivattua chiliä 
1 tlk laadukasta tomaattimurskaa
suolaa ja mustapippuria myllystä
hyppysellinen sokeria
loraus balsamicoa
rasia kirsikkatomaatteja
nippu tuoretta pinaattia
nippu tuoretta basilikaa
pallo buffalonmaito mozzarellaa
parmensaania raastettuna

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Keitä pasta.
2. Kuori ja hieonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipuleita ja kuivattua chiliä öljyssä kuumalla pannulla. Lisää tomaattimurska, suola ja mustapippuri, sokeri ja balsamico. Hauduta 5-10 minuuttia.
3. Lisää tomaattikastiikkeeseen puolitetut kirsikkatomaatit, pesty pinaatti, basilikanlehdet ja kypsä pasta. Maista ja mausta tarvittaessa.

4. Kaada pastaseos uunivuokaan ja levitä tasaiseksi.  Levitä päälle siivutettu mozzarella ja raastettua parmesaania. Paista uunissa 20-30 minuuttia, kunnes pinta on gratinoitunut.



Ps.  Tämä on toimiva perusohje, mutta ruokaa voi hyvin höystää omaan ruokavalioon soveltuvalla proteiinilla. Anjovis-kapristäyte on hyvä - marinoitu tofu vielä parempi.



Pasta alla Norma meni laatikkoon

Pasta alla Norma ei ole vain Sisilian lahja maailman keittiöihin vaan myös henkilökotainen pakkomielteeni. Valmistan sitä vähintään kerran kuussa ja ainoa suhdettamme koetellut aikakausi koettiin viime keväänä vietettyäni viikon pienessä sisilialaisessa kalastajakylässä syöden päivittäin - tiedätte kyllä mitä. Sen loman jälkeen munakoiso ja pasta eivät kiehtoneet ainakaan hetkeen.

Tällä kertaa hautasin Norman poikkeuksellisetsi uunivuokaan, vaihdoin vääräoppisesti kovan ricotta salatan pehmeämpään ricottaan ja hamstrasin kaupan kookkaimmat kuivapastat. Täydellistä! Sopii pimeisiin syysarki-iltoihin ja lohturuokanälkään :).

PASTA ALLA NORMA UUNISSA

400 g täysjyväpastaa (esim. rigatoni)
400 g tomaattimurskaa
3-4 valkosipulinkynttä
1 munakoiso
1 tl sokeria
1 tl balsamicoa
250 g ricotta-juustoa
juustoraastetta (esim. parmesan tai vuohenmaitogoudaa)
suolaa ja pippuria

1. Hienonna kuoritut valkosipulinkynnet. Kuutioi munakoiso.
2. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota valkosipuli. Lisää munakoisokuutiot ja paista, kunnes munakoisot ovat saaneet hieman väriä. Lisää tomaattimurska, sokeri, balsamico, suola ja pippuri. Anna hautua miedolla lämmöllä hetken jos toisenkin. Tarkista maku.
3. Keitä pasta kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan.
4. Voitele uunivuoka öljyllä. Lisää vuokaan sekä keitetty pasta että tomaattikastike. Sekoita. Lusikoi päällee ricottaa ja viimeistele juustoraasteella.
5. Pasita vuokaa 200-asteisessa uunissa noin 30-40 minuuttia kunnes pinta on gratinoitunut rapsakaksi.  Silppua päälle ennen tarjoilua paljon tuoretta basilikaa.

Vihertävä lasagne

 

Onni on aurinkoinen perjantai, lasillinen (tai kaksi) lempipunaviiniä ja vielä täysi pussillinen Omar-karkkeja, mutta ennen kuin sallin itseni tukehtua niihin, julkaisen kuluneen viikon lasagneinnovaationi. Panzanella ei nimittäin ollut ainoa Italia-ikävän synnyttäjä (snif).

Tämän lasagnen salaisuus on siinä, ettei tomaattikastiketta tarvita. Valkoviinissa haudutettu pinaatti on vähintäänkin yhtä luksusta ja kun valkokastikkeeseen lisätään ricotta, on lopputulos terhakas ja  raikas, melkein terveellinen. Voiko lasagne olla terveellistä? En usko, mutta voisin hyvin elää siinä illuusiossa.

Löysin reseptin Helsingin Sanomien arkistosta, mutta lisäsin siihen kesäkurpitsaa löydettyäni Kampin K-Supermarketista niitä oikein pieninä ja sievinä. Proteiiniahan tässä ruuassa ei ole nimeksikään, mutta josko se olisikin sellainen lisukelasagne? Itse tarjoilin sen panzanellan kanssa ja jämät nautittiin seuraavana päivänä tomaatti-mozzarella-basilikasalaatilla. Niin, mikä Italia-ikävä niin...

 

PINAATTI-RICOTTALASAGNE (kuudelle)

(pinaatti)lasagnelevyjä

pieni kesäkurpitsa

Pinaattikastike:

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä 

1 rkl öljyä

800 g tuoretta tai 450 g pakastettua pinaattia
1 dl valkoviiniä
suolaa, mustapippuria
ripaus kanelia

Juustokastike:
25 g voita tai margariinia
1/2 dl vehnäjauhoa
6 dl maitoa
250 g ricottaa
muskottipähkinää, valkopippuria

Pinnalle:
1 dl juustoraastetta 

1. Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulit. Pese pinaatti, poista varret ja hienonna lehdet. Lisää pinaatti, valkoviini ja mausteet. Hauduta 10 minuuttia kannen alla.

2. Tee juustokastike. Sulata voi kattilassa ja kiehauta jauhot siinä, älä ruskista. Lisää maito koko ajan sekoittaen. Keitä miedolla lämmöllä sekoitellen noin 5 minuuttia. Sekoita joukkoon ricotta ja mausteet.

3. Viipaloi kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi. Lado vuokaan kerroksittain pinaattikastiketta, lasagnelevyjä, juustokastiketta ja kesäkurpitsasiivuja. Rouhi kesäkurpitsojen päälle aina mustapippuria ja suolaa. Jätä päällimmäiseksi kerros juustokastiketta ja ripottele pinnalle juustoraaste.

4. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Anna lasagnen vetäytyä noin 5 minuuttia ennen tarjoilua.

Alkuperäinen ohje Helsingin Sanomat.

Psst. Se tomaattinen lasagne-bravuurini löytyy yhä täältä.

Kantarellipasta

Viime viikolla oli ihan mahtava flow ruoanlaiton suhteen. Harmi vain, että ne kaikki kokkailut sisälsivät niitä ihanan kellertäviä kantarelleja, joille julistin jo rakkauttani. Tämä pasta ei ole tietenkään poikkeus.

KANTARELLIPASTA

pastaa

2 rkl voita

n. ½ l kantarelleja

2 uuden sadon sipulia varsineen

n. 1 dl kuivaa valkoviiniä

1-2 dl kuohukermaa

tuoretta timjamia

suolaa ja pippuria

1. Laita pastavesi kiehumaan.Putsaa ja hienonna kantarellit. Viipaloi sipulit ja hienonna niiden varret.

2. Kuumenna voi pannulla. Kuullota sipuleita ja kantarelleja siinä hetki. Lorauta joukkoon valkoviiniä ja anna sen kiehua alkoholi pois. Lisää kerma ja mausteet.

3. Sekoita pasta ja kastike keskenään kattilassa tai tarjoilukulhossa. Viimeisetele raastamalla joukkoon oikein paljon parmesaania. Tarjoile heti.

Alkupalaksi tein maailman surullisimmat mozzarellaleivät. Aina ei ruokabloggaajakaan jaksa.



Parsakaalicarbonara!

Tai mitä jos blogihiljaisuus johtuikin vain siitä, etten ollut tehnyt pitkään aikaan mitään oikein tosi hyvää ruokaa? No tänäänpä tein!

Alkuun seuraa vinkki tosielämästä: parempaa säilytyspaikkaa odottavien vanhojen ruokalehtien sijoittamisesta omalle yöpöydälle on se etu, että silloin  niitä tulee luettua jopa uudestaan. Tiedän nimittäin nyt mitä kannatti grillata kesällä 2008 ja mikä oli ruokalahjojen kuningas jouluna 2009! Villiyrttejäkään en voi enää luokitella uudeksi trendiksi, sillä aihe tuntuu toistuvan jo ties monettako vuotta lehtien alkukesän numeroissa. Ja mikä oli se parin vuoden takainen Glorian Ruoka&Viini -lehden sekoiluvaihe, kun kaikki ruokakuvat näyttivät enemmän taiteelta kuin otoksilta syötävästä ruuasta?

Antoisinta vanhojen lehtien kertaamisessa on silti reseptit. Ai kappas, tämmönenkin oli tässä lehdessä. Miksenmäätätäaiemminootehny? Ehkä syy oli silloisissa kehittymättömissä ruuanlaittotaidoissa, makumieltymyksissä, tai vaan siitä, ettei tämäkään parsacarbonara istunut kesän 2009 fengshuihin.  Tiedä tuosta sitten, mutta nyt se sai ainakin hetkensä.

Resepti voi äkkiseltään näyttää vähän työläältä ja moniosaiselta, mutta on oikeasti hyvin simppeli ja nopea pasta. Ja hyvin muuntautumiskykyinen ja -haluinen. Esimerkiksi katkikisien sijasta olisin itse halunnut käyttää savutofua, mutta pahaksi onnekseni menin lukemaan alkuperäisen ohjeen ainesluettelon maailman absoluuttiisesti suurimmalle äyriäisfanille. Ja eihän siitä sitten ole paluuta...

200 g jättikatkaravun pyrstöjä (ne voi myös jättää pois tai korvata esim. tofulla)
pieni parsakaali (tai 6-10 vihreää tankoparsaa)
3 rkl pinjansiemeniä
300 g nauhapastaa
4 muhkeaa valkosipulinkynttä
3 rkl oliiviöljyä
3 kananmunaa
2 dl kuohukermaa
suolaa ja mustapippuria myllystä
1 ruukku rucolaa
1 pallo (125 g) mozzarellaa

1. Anna katkaravun pyrstöjen sulaa jääkaapissa yön yli tai pikasulata ne huoneenlämmössä, noin 1 tunti.
2. Käsittele parsakaali. Leikkaa kaalin nuput suupalan kokoisiksi ja keitä suolalla maustetussa vedessä muutama minuutti. Nosta nuput kylmään veteen jäähtymään, jotta eivät ylikypsy ja muutu armeijanvihreiksi. Säilytä keitinvesi pastaa varten.
3. Paahda pinjansiemeniä kuumassa, kuivassa pannussa muutama minuutti. Kääntele siemeniä, jotta ne eivät pala. Nosta siemenet sivuun odottamaan.
4. Kiehauta parsojen keitinvesi uudestaan, lisää tarvittaessa vettä ja suolaa. Kiehauta siinä pasta kypsäksi pakkauksen keittoajan mukaan.
5. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet. Kuullota valkosipulia öljyssä paistinpannulla ja jäähdytä tovi.
6. Sekoita kananmunat ja kerma keskenään kulhossa. Lisää kuullotettu valkosipuli öljyineen joukkoon. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
7. Valuta kypsä pasta ja kaada se takaisin kattilaan. Sekoita katkaravunpyrstöt ja parsat joukkoon. Lisää kananmuna-kermaseos ja sekoita. Kuumenna pastaa liedellä koko ajan sekoitellen, kunnes kananmuna-kermaseos muuttuu hieman kokkareiseksi.
8. Sekoita huuhdellut rucolat pastan joukkoon. Kaada pasta tarjoiluvadille ja paloittele päälle mozzarellaa ja paahdettuja pinjansiemeniä.

Alkuperäinen ohje: Suvi Rüster / Glorian Ruoka&Viini 4/2009

Makaronilaatikkoa sienistä

Olin ikävöinyt maukkaiden metsäsienien perään jo tovin ennen tämän makaronilaatikon valmistamista. Etenkin muisto aromikkaista korvasienistä sai suuni napsaamaan, mutta koska on mahdollista, että tuolla jossain nietosten alla lymyää kevät ja uuden sadon korvasienet, maltoin niiden suhteen ja tartuin kauppareissulla kuivattuihin herkkutatteihin ja suppilovahveroihin. Mmmmmmmmm, sieniä.

 

 

Makaronilaatikkoihin kannattaa muuten lisätä aina ihan reilulla kädellä suolaa ja muita mausteita, sillä pastan ja munamaidon ansiosta  niistä tulee turhan herkästi  mauttomia. Myös tästä.

3 dl kuivattuja metsäsieniä (tai muulla tavalla säilöttyjä sieniä)

2 rkl öljyä
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
500 g paseerattua tomaattia
suolaa, mustapippuria
400 g tummaa makaronia
2 luomumunaa
6 dl luomumaitoa
voita
raastettua parmesaania

1. Jos käytät kuivattuja sieniä, murenna ne ja liota niukassa vedessä 10 minuuttia.

2. Silppua sipuli ja valkosipuli, kuullota ne öljyssä. Lisää pannuun sienet nesteineen. Paista hetki ja lisää tomaattikastike. Huuhdo tomaattipurkki desillä vettä ja lisää neste pannuun. Keitä miedolla lämmöllä puoli tuntia. Mausta runsaalla suolalla ja pippurilla.

3. Keitä makaronit suolatussa vedessä.

4. Sekoita munat ja maito keskenään, lisää suolaa.

5. Sekoita makaronit tomaattikastikkeeseen. Laita seos voideltuun vuokaan. Kaada päälle munamaito. Sekoita ja laita pinnalle muutama voinokare.

6. Kypsennä 200-asteisessa uunissa alatasossa 30 minuuttia, lisää pinnalle parmesaania. Paista vielä 30 minuuttia. Anna vetäytyä hetki. Tarjoile halutessasi basilikan tai ketsupin kanssa. 

Alkuperäinen ohje: Helsingin Sanomat

Sitruunapastaa ja voissa paistettuja soijasuikaleita

Tiistai loskaa täynnä. Palaankin mielelläni tähän erään talvisen sunnuntain lounaaseen. Tuomas kokkasi sitruunapastan Hesarin Ruokatorstaista löytämänsä ohjeen mukaan (lisäsi tosin oma-aloitteisesti hieman maizenaa suurusteeksi) ja minä keitin ja paistoin soijasuikaleita varmaan puolestoista vuoden tauon jälkeen. Suikaleistakin tulee ihan maukkaita, kun kiehauttaa ne ensin tymäkässä kasvisliemessä ja paistaa sen jälkeen voi-öljyseoksessa rapsakoiksi.

 

350-400 g pastaa

1 luomusitruuna

1 1/2 dl valkoviiniä

2 dl kermaa

100 g parmesaanila lastuina tai raastettuna

1-1 1/2 tl tummaa sokeria 
(hieman maizenaa suurusteeksi)

pieniä pinaatinlehtiä

mustapippuria

suolaa 

1. Pese sitruuna huolellisesti. Raasta kuori ja purista mehu.

2.  Kuumenna valkoviini kattilassa. Lisää joukkoon sitruunamehu. Anna kiehua puoleen.

3. Lisää kastikepohjan joukkoon kerma, sokeri sekä suurin osa parmesaanista ja sitruunankuoriraasteesta. Mausta pippurilla ja suolalla. Lisää tarvittaessa makua pyöristävää sokeria. Keitä samaan aikaan pasta suolalla maustetussa vedessä.

4. Kaada kuuma kastike pastan joukkoon, sekoita varovasti. Revi joukkoon pinaatin lehdet. Viimeistele parmesaanilastuilla ja sitruunankuoriraasteella.

Sitruunapastan ohje: Helsingin Sanomat