7. OHRAPUURORIESKAT JA PORKKANAVOI

Yhteistyössä Hyvää Suomesta -merkki.

Toiset ne katselivat eilen Tuntematonta sotilasta herkistellen veteraaneille, minä vaivasin edellisen päivän ohrapuuron jämistä taikinan ja pohdin suomalaisuutta ruoan kautta. Sitä nimittäin ehtii ajatella kaikenlaista, kun nyhtää löysää taikinaa irti sormistaan. Tuenko nyt kulutustottumuksillani tarpeeksi kotimaista työtä ja elintarviketeollisuutta? Voisinko tehdä enemmän jotain niiden hyväksi? Ostaisinko seuraavalla kauppareissulla bataatin sijasta kuitenkin kotimaista perunaa tai ehkä jopa naurista?

Kirjoitin kuukausi sitten aika tyhjentävästi fiiliksistäni kotimaista ruokaa kohtaan sekä kulutustottumuksistani kaupassa. Oma näkemykseni on, että sinivalkoisten Hyvää Suomesta -merkkien bongarina olen astetta tiedostavampi kuluttaja, mutta parannettavaakin löytyy ja rutkasti. Heikoin lenkkini on nimittäin aina ollut tietyt tuontikasvikset ja -hedelmät sekä riisi, joita ostan, vaikka kotimaisiakin vaihtoehtoja varmasti löytyisi.

Yhteistyö Hyvää Suomesta -merkin kanssa haastoi minut miettimään muutaman kauppareissun ajan valintojani vielä entistäkin tarkemmin ja valitsemaan ostoskoriin mahdollisuuksien mukaan aina kotimaista apetta. Ensitöikseni heilutin siis banaaneille heipat ja viipotin omenaosastolle. Suru tuli kuitenkin hyvin äkkiä puseroon, kun huomasin, miten vähän kotimaisia hedelmiä kaupoissa on tarjolla tähän aikaan vuodesta - jopa niitä omenoita - joten pakko myöntää, että ilman satsumasäkkiä en tainnut kyllä kertaakaan poistua kaupasta.

Riisin karttelu sujui sentään hedelmiä paremmin. Löysin nimittäin jo kesällä aivan fantastisen kotimaisen Hyvää Suomesta -merkillä varustetun riisinkorvikkeen: Torino Ohrahelmet.  Oletteko kokeilleet? Ujosti puuroutuva, mutta rakenteeltaan silti riisimäinen tuote taipuu itse asiassa paljon monipuolisemmin ruokiin kuin pelkkä riisi, joten täytyy muistaa ruveta taas käyttämään sitä. Puuroa en siitä tosin ole keittänyt, joten riisipuuron ohrapuuron himoissani ostin Elovenan rikottuja täysjyväohrasuurimoita, joita käytin myös tämän postauksen ohrapuurorieskoissa.

Halusin ehdottomasti liittää tähän postaukseen reseptin, jossa olen käyttänyt (suolaa lukuun ottamatta) pelkästään kotimaisia ja pitkälti Hyvää Suomesta -merkillä varustettuja elintarvikkeita, joten ajattelin testata ohrapuurorieskoja ja porkkanavoita. Idean sain Truy Kiran riisipuurorieskoista ja lanttuvoista, joita olen himoinnut pian vuoden päivät.

Huomaatteko muuten yllä olevassa kuvassa näkyvän Valion Kiehu -maitojuoman? Kysessä on Valion uusi innovaatio: pohjaan palamaton maito! Pelkkien teräskattiloiden omistajana olen ihan sairaan innoissani tästä tuotteesta ja niin ylpeä, että mokoma on keksitty ja tuotettu nimen omaan Suomessa (Ruokaa omasta maasta -merkki bongattu!). Olen varma, että tämä maito tulee pärjäämään myös vientimarkkinoilla, sillä se totisesti toimii!  Näitä rieskoja varten hauduttamani ohrapuurokin porisi liedellä liki tunnin, eikä kattilan pohja ollut valmistuksen jälkeen lainkaan ruskea. Jes! Hyvä me suomalaiset! Juuri tällaisten keksintöjen takia kotimaisia tuotteita kannattaa tukea niitä kuluttamalla, koska siten ko. yrityksillä on varaa myös kehitystyölle.

OHRAPUURORIESKAT (4 kpl)

2,5 dl valmista ohrapuuroa
1 kananmuna
1 dl vehnäjauhoja
0,5 dl ruisjauhoja
0,5 tl suolaa

Kuumenna uuni 275-asteiseksi.

Sekoita kaikki rieskojen ainekset keskenään tasaiseksi taikinaksi. Taputtele  taikinasta leivinpaperin päälle 4 saman kokoista pyöreää rieskaa jauhoitetuin käsin. Paista rieskoja uunin ylätasolla noin 10 minuuttia, kunnes rieskat ovat saaneet hieman väriä.

Nauti rieskat lämpiminä esim. porkkanavoin kera.

PORKKANAVOI

2 keskikokoista porkkanaa
75 g huoneenlämpöistä voita
1 tl hunajaa
Ripaus sormisuolaa

Kuori ja paloittele porkanat ja keitä kypsiksi. Jäähdytä porkkanat huoneenlämpöisiksi ja soseuta sauvasekoittimella yhdessä voin kanssa. Mausta hunajalla ja ripauksella sormisuolaa.

 Yhteistyössä Hyvää Suomesta -merkki.

Pssst. Lisää jouluisia reseptejä löydät täältä. 

AIDOSTI KOTIMAISTA KIITOS!

(Kaupallinen yhteistyö Hyvää Suomesta -merkki)

 

Ainahan se on mielessä. Ruoka. Mutta kuinka paljon mietit ruoan alkuperää ostoksia tehdessäsi? Itse mietin aika paljon ja pidän aihetta super-tärkeänä. Meinasin itse asiassa kirjoittaa aiheesta jo ajat sitten, mutta säästelin aihetta kuultuani päässeeni mukaan Hyvää Suomesta -merkin ja Blogiringin kaupalliseen yhteistyöhön. Nyt ei yhteistyökamppis olisi voinut innostaa enää yhtään enempää!

Olen avannut blogissa ennenkin suhdettani kotimaiseen ruokaan ja kertonut mm. sen, miten  poliittiset kriisit ja niistä seuranneet erinnäisten kotimaisten yritysten talousahdingot ja yt:t ovat muuttaneet ostoskäyttäytymistäni todella paljon vimeisten vuosien aikana. Vaikka ruuan kotimaisuus ei ole ikinä ollut yhdentekevää ostopäätöstä tehdessäni, on tilanne tällä hetkellä jo se, etten edes halua ostaa ulkomaalaisia tuotteita, joiden kulutus ei kohenna talouttamme tai työllisyyttämme mitenkään.  Toki tietyt hedelmät ja vihannekset, kookoskermat, riisit ynnä muut ovat väkisinkin aina muista maista roudattuja, mutta niidenkin kohdalla pyrin suosimaan sellaisia maahantuojia ja tuottajia, joiden tiedän työllistävän väkeä myös Suomen päässä. Toisin sanoen en tunne katumusta esimerkiksi siitä, että ostan Pauligin kahvia, joka on paahdettu ja pakattu vain kahden kilometrin päässä kotootani. Omatuntoani sen sijaan kirpaisee, mikäli kuivakaappiimme eksyy paketti täysin ulkomailla paahdettua ja pakattua abrakadabra-merkkistä sumppia Pauligin sijaan.

Me suomalaiset käytämme ruokaan ja juomaan vuodessa noin viidenneksen kulutusmenoistamme. Se on iso raha se ja mitä isompi osuus siitä ohjautuu kotimaisiin tuotteisiin, sitä tehokkaammin työllistämme sukulaisiamme, naapureitamme ja ystäviämme.  Tällä hetkellä suomalaisista työikäisistä jopa joka kymmenes saa elantonsa joko suoraan tai välillisesti ruuasta, joten olipa kauppakassiin sujahtanut leipäpaketti sitten lähiruokaa, kotimaista luomua tai valtakunnan mittakaavalla ison leipomon limppu, tarkoittaa se aina roposia suomalaisten palkkatileille ja kannattavuutta tehdyille työtunneille. Itse suosin esim. Fazerin paahtoleipiä ja Valion mehuja (maun lisäksi) siksi, että tuttavapiirissäni on näissä kyseisissä tehtaissa ja kyseisistä tuotteista elantonsa ansaitsevia ihmisiä. Tottakai haluan heidän työpaikkansa säilyvän!

Miten kotimaiset elintarvikkeet sitten löytää marketeista, joissa jo pelkkää kuivapastaa saattaa olla esillä monta kymmentä hyllymetriä ja lukuisilta eri valmistajilta? Itse pyrin metsästämään omaan ostoskärryyni tuotteita, jotka ovat aluperämerkattuja joko Hyvää Suomesta -merkillä tai Sirkkamerkillä, ja ihan silkasta laiskuudesta. En näet jaksa ruveta tavaamaan tuotanto-/valmistus-/pakkausmaata jokaisen ostoksen kyljestä, vaan mieluummin bongaan niistä vain tutut leiman. Tämä tapa on itse asiassa mennyt jo niin pitkälle, että paristi olen jättänyt hyllyyn sellaisiakin ruokia, jotka kaiken järjen ja pakkauksenkin mukaan ovat kotimaisia, mutta joista on puuttunut tuttu sinivalkoinen merkki. Sellaiset tuotteet ovat suoraan sanottuna vähän epäilyttäviä ja näin kuluttajan suulla nyt toivoisinkin, että vaikka esimerkiksi Hyvää Suomesta -merkki onkin  vapaaehtoinen, ilmaantuisi se pikkuhiljaa kaikkiin merkin kriteerit täyttäviin elintarvikkeisiin. Merkki on näet varma tae siitä, että elintarvike on sekä valmistettu että pakattu Suomessa ja että sen raaka-aineet ovat täysin tai lähes kotimaisia.

Hyvää Suomesta -merkin sivuilla on muuten nyt mahdollisuus pelata hauskaa Suomiruokaguru -peliä, jossa jokainen voi testata aidon kotimaisen ruuan tuntemuksensa Älypää-henkisessä visassa. Kävin sitä itsekin pelaamassa ja tunnustan, että onnuin melkein kaikissa kotimaisiin yrityksiin liittyvissä kysymyksissä (esim. mikä näistä tuotteista ei kuulu tuottajan XXX Oy:n valikoimaan?), mutta peliä takomalla opin myös paljon  mielenkiintoista faktaa ja nippelitietoa. Kuten vaikkapa sen, että lihatuotteet ovat suurin Hyvää Suomesta -merkkiä käyttävä elintarvikeryhmä ja että vuonna 2013 2,2% Suomessa viljellystä viljasta oli luomua. Koukuttavaa! Kannattaa pelata!

Olenkohan paasannut nyt tarpeeksi? Edes hetkeksi? Kuten sanottu aihe on minulle tärkeä ja mietin omien ostoksieni alkuperää ihan jokaisella kauppareissulla. Vaikutan valinnoillani, tai ainakin pyrin siihen.

Tämän postauksen kuviin valitsemani tuotteet ovat muuten kaikki alkuperämerkitty kotimaisiksi ja kuvastavat aika todenmukaisesti sitä, mitä kaapistamme löytyy melkein aina: Järvikylän yrttejä, kotimaista HeViä, Valion maitotuotteita, kotimaisia (pien)tuottajien juustoja ja suomalaisia viljavalmisteita. Toki valinnoissani olisi silti vielä kehitettävää (esim. voisinko korvata suosimani tuontiruuat useammin kotimaisilla vaihtoehdoilla?), eikä siitä taida olla kuukauttakaan, kun ostin kiireessä vahingossa ruotsalaista mysliä. Fy fan!

Yhteistyössä Hyvää Suomesta -merkki

.

VIHREÄ RAPUCEVICHE

Kaupallinen yhteistyö - Keiju

Chilillä, tomaatilla ja basilikalla maustettu rypsiöljy - uhka vai mahdollisuus? Kiirehdin ottamaan asiasta selvää heti pullojen kolistua postilaatikkoon tämän Keijun ja Blogiringin kanssa tekemäni yhteistyön merkeissä.

Ensin kellistin kaunista pulloa yksinkertaisen vihersalaatin päällä, mutta yhdistelmä ei sellaisenaan räjäyttänyt tajuntaani öljyssä maistuvan voimakkaan chilin takia. Tästä viisastuneena lorautin seuraavaksi öljyä bugurista, kypsistä tomaateista, kurkusta ja yrteistä koostuvan tabouleh -salaatin niskaan ja liitto oli sinetöity sillä istumalla. Niiiin hyvää! Kokeilun jälkeen olen maustanut öljyllä myös ohrahelmistä ja kuskusista valmistamani "pikasalaatit", joita teen aina, kun aika ja ideat eivät yllä muuhun. Niitä varten ei tarvitse kuin kypsentää pari kourallista ohrahelmiä/kuskusia/bulguria ja nakata sekaan mitä kaapista löytyy - tätä chilillä, tomaatilla ja basilikalla maustettua öljyä tietenkään unohtamatta. Tosi helppoa ja nopeaa!

Koska tässä öljyssä maistuva chili on yllättävän voimakas, ajattelin sen sopivan myös aasialaisiin ja väliamerikkalaisiin kalaruokiin . Taroitukseni oli ensin kehittä öljystä marinadi vaalealle kalalle, mutta tiedätte varmaan, miten ideat välillä lähtevät laukkaamaan kesken tekemisen  ja... noh... lopulta minulla olikin kalan sijasta kulhollinen erinomaista rapucevicheä. Ei paha! Keijun ujosti tulinen yrttiöljy tukee mielestäni täydellisesti cevichen makumaailmaa ja nachojen kanssa ruoka on kepeää naposteltavaa vaikkapa mökkisaunan verannalle. 

VIHREÄ RAPUCEVICHE (noin neljälle)

1 chili

2 valkosipulinkynttä

1 nippu korianteria

1 nippu lehtipersiljaa

3 rkl Keiju yrttiöljy chili, tomaatti ja basilika

2 avokadoa

2 avomaan kurkkua

3 limen mehut (yhteensä 1 dl)

300 g katkarapuja, sulatettuna ja valutettuna

0,5 tl suolaa

Paahda kuorimattomia valkosipulinkynsiä ja chilipalkoa kuivassa pannussa, kunnes ne saavat vähän väriä. Kuori valkosipulinkynnet ja poista chilistä kanta ja siemenet. Soseuta valkosipulit, chili, öljy ja yrtit keskenään esim. sauvasekoittimella korkealaitaisessa astiassa.

Kuori ja halkaise avomaankurkut ja kaavi siemenet pois pikkulusikalla. Kuori ja halkaise avokadot ja poista kivet. Leikkaa kurkut ja avokadot noin nopan kokoisiksi kuutioiksi.

Yhdistä kaikki ainekset ja sekoita. Anna tekeytyä jääkaapissa vähintään puolituntia, enintään tunti

Vinkki 1: Vaihda katkaravut vaaleaan kiinteälihaiseen meressä kasvaneeseen kalaan (esim. siikaan tai kuhaan). 

Vinkki 2: Jos olet matkalla mökille tai veneeseen, jossa kaikkia tarvittavia keittiövälineitä ei ehkä löydy, valmista valkosipulista, chilistä, yrteistä ja öljystä koostuva pohja jo etukäteen ja pakkaa se purkkiin mukaan.

Vinkkinä vielä, että Keijun nettisivuilla on meneillään kiva reseptikisa. Vinkkaa siellä, mihin sinä käytät Keijun öljyjä, ja voit voittaa upeita keittötarvikkeita. Myös Keijun Facebook-sivuilla jaetaan päivittäin ideoita öljyjen käytöstä, joten sitäkin kannattaa seurata.

Yhteistyössä Keiju.

RULLAATI RULLAATI (KESÄKURPITSARULLAVUOKA)

Muistatkin varmaan vielä sen, kun kerroin pari viikkoa sitten yhteistyöstäni Blogiringin ja Valio Eila Kotijuuston kanssa. Tehtävänäni oli kehittää juustosta pari uutta reseptiä ja blogata ne, joten tässä tulee toinen kotijuustoreseptini. 

Ja voi ristus, miten hyvä resepti tuleekin!

Kesäkurpitsarullavuoka.

Idea tähän vuokaan lähti menneisyydestä. Yritin muutamia vuosia sitten toteuttaa yhtä netistä löytämääni kesäkurpitsarullavuokareseptiä, mutta siihen ei (muistaakseni)  tullut muuta tomaattikasiketta, kuin tölkki maustamatonta tomaattimurskaa ja kesäkurpitsojen sisäänkin rullattiin vain pelkkää kevytmozzarellaa, joka ensin suli liruksi uunivuoan pohjalle ja kittaantui sinne sen jälkeen niin pahasti, että tiskaria ihan itketti. Lopputulos oli mauton kasa tomaattimurskaa, kesäkurpitsaa ja klimppaantunutta mozzarella. Ei hyvä.

Uskalsin ottaa ruuasta revanssin vasta nyt, kun tutustuin Valion kotijuustoon. Se kun ei pehmeydestään ja vähärasvaisuudestaan (rasvaa 9%) huolimatta sula yhtä totaalisesti kuin mozzarella. Ja toden totta - tällä kertaa juusto pysyi rullien sisällä sulaen vain sillein ihanan täydelliseksi! Toki tuunasin vanhaa reseptiäni muutenkin ja maustoin tällä kertaa tomaattikastikkeen kunnolla ja käytin paljon yrttejä. Rullien sisään käärin myös prosciuttoa, mutta mielestäni sen voi jättää myös pois, jos ruokavalio ei kestä lihaa.

Kaiken kaikkiaan aika mieletön ruoka. Suosittelen kokeilemaan!

KESÄKURPITSARULLAVUOKA

Tomaattikastike:
2 rkl oliiviöljyä
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tlk (400g) tomaattimurskaa
1 tlk (400g) säilöttyjä kirsikkatomaatteja
1 rkl kuivattua oreganoa
1 tl kuivattua rosmariinia
3 rkl punaviinietikkaa
1-2 rkl hunajaa
Suolaa
Mustapippuria

Kesäkurpitsarullat
2 kesäkurpitsaa
150 g prosciuttoa
1 pkt Valio Eila Kotijuustoa
Kuivattua rosmariinia
Kuivattua oreganoa
Basilikanlehtiä

Pinnalle:
Runsaasti parmesaania raastettuna

Valmista tomaattikastike. Kuumenna öljy korkealaitaisessa paistinpannussa ja kuullota siinä hetki hienonnettuja valkosipulinkynsiä. Lisää tomaattimurska, kirsikkatomaatit, punaviinietikka ja mausteet. Hauduta kastiketta miedolla lämmöllä sen aikaa, kun valmistat kesäkurpitsarullat.

Vedä juustohöylällä kesäkurpitsasta pitkiä viipaleita. Puolita kotijuusto pituussuunnassa ja leikkaa kummastakin puolikkaasta 10-12 pienempää palaa.

Ota yksi kesäkurpitsasiivu kerrallaan käsittelyyn. Aseta kesäkurpitsan päälle ensin prosciuttosiivu, sitten kesäkurpitsasiivun toiseen päähän kotijuustopala ja juuston päälle pari basilikanlehteä. Ripottele siivulle vielä kauttaaltaan hieman kuivattua rosmariinia ja/tai oreganoa ja rulla sitten tiukaksi kääröksi siten, että juusto jää rullan keskelle. Valmista loput rullat samalla tavalla.

Tarkista tomaattikastikkeen maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Kaada kastike uunivuokaan. Asettele sekaan kesäkurpitsarullat ja raasta päälle reilusti parmesaania. Paista 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia.

 

Yhteisyössä Valio.

POLENTAPIZZA SIENILLÄ JA KOTIJUUSTOLLA

Polenta on aika nerokas ruoka. Paitsi että siitä syntyy nopeasti muusimainen lisuke esim. tomaattiselle munakoisokastikkeelle, sen voi valmistaa myös tiiviiksi "munakasmaiseksi" levyksi, jonka voi puolestaan jalostaa vaikka gluteenittomaksi piirakkapohjaksi. Tai sitten tällaiseksi herkullisen juustoiseksi sienipolentapizzaksi. On meinaan muuten hyvää! Valmistin pizzan osana Valion ja Blogiringin kanssa toteutettua yhteistyötä, jossa testaan vastikään laktoosittomaksi muutettua Valio Eila kotijuustoa ruuanlaitossa.

Valio Eila kotijuusto on hyvin monikäyttöinen pehmeä ja mieto tuorejuusto. Meillä sitä on lisätty aina intialaisiin ja nepalilaisiin paneer-ruokiin (esim. palak paneer ja paneer tikka masala), mutta yhtä hyvin sitä voi nauttia myös sellaisenaan leivän päällä tai käyttää mozzarellana mozzarelaruuissa. Rakenteeltaan juusto on melkein multitalentti, sillä se paitsi pysyy läjässä leikattaessa ja pienesti kuumennettaessa,  myös sulaa niin haluttaessa ja murenee vaivatta esim. juurespihvi- tai lihapullamassan sekaan. Varsikin tuo murennettavuus on omissa kokkailuissani osoittautunut hyväksi ominaisuudeksi - myös tämän polentapizzan kohdalla. Murentamalla kotijuuston ja painelemalla ja valuttamalla sitä hieman siivilässä saa myös liian heran pois.

Kotijuuston tuotannolla on niin Suomessa kuin Valiolla pitkä ja monivaiheinen historia. Ensin se oli vain keino säilöä maitoa talven varalle, sitten siitä tuli niin arvokasta, että se kelpasi myös verojen maksuun. Valiolla kotijuustoa on tuotettu vodesta 1951 lähtien ensin Tampereella, sitten Orivedellä ja lopulta taas Tampereella. Viimeisin iso kehitysaskel oli tehdä tästä entisestä hyla-tuotteesta täysin laktoositon Valio Eila -perheen jäsen. Uudistus ilahduttaa varmasti monia perheitä, joissa taistellaan laktoosiongelmien parissa.

Tästä polentapizzasta tuli niin hyvää, että aivan varmasti teen toistekin. Tehkää tekin! Yrttien määrät saattavat kuulostaa aika villiltä reseptissä, mutta uskokaa pois, ne määrät on just hyvät. Polentapohjasta ei kannata odottaa pizzapohjamaisen rapeaa, vaan se on enemmän juurkin munakasmainen ja helposti murtuvaa.

POLENTAPIZZA SIENILLÄ JA KOTIJUUSTOLLA(2:lle)

Sienet:
4 rkl oliiviöljyä
400 g erilaisia sieniä (esim. herkku- ja siitakesieniä)
2 valkosipulinkynttä
1 tl kuivattua timjamia
1 tl kuivattua rakuunaa
1 tl kuivattua rosmariinia
Suolaa
Mustapippuria

Polentapohja:
1 dl polentasuurimoita
5 dl kasvislientä
1/2 dl parmesaania, raastettuna
1/2 pkt Valio Eila Kotijuustoa, murusteltuna ja valutettuna
1 rkl voita
1 tl kuivattua rosmariinia
1 tl kuivattua rakuunaa

Lisäksi:
1/2 pkt Valio Eila Kotijuustoa, muristetuna ja valutettuna
Raastettua parmesaania
Tuoreita yrttejä koristeluun

1. Murusta Valio Eila Kotijuusto ja laita se siivilään valumaan. Painele kevyesti, jotta mahdollisimman paljon heraa valuu pois.

2. Laita uunin grillivastus kuumenemaan.

3. Valmista sienet. Putsaa ja viipaloi sienet suurehkoiksi lohkoiksi. Kuumenna öljy pannulla. Lisää pannulle puolet sienistä ja paista, kunnes sienet ovat ruskistuneet ja niistä on poistunut hieman nestettä. Siirrä paistetut sienet pois pannulta ja toista sama lopuilla sienillä. Käännä sen jälkeen lieden lämpö pois ja lisää pannulle kaikki sienet, yrtit ja mausteet. Tarkista maku. Nosta sienet syrjään odottelemaan.

4. Valmista polenta. Kiehauta kasvisliemi kattilassa ja lisää polentasuurimot joukkoon koko ajan sekoittaen. Käännä lämpö pois ja anna polentan kuplia viitisen minuuttia koko ajan sekoittaen. Lisää joukkoon murusteltu kotijuusto, raastettu parmesaani, voi ja yrtit. Sekoita ja anna juuston sulaa hiljalleen polentan joukkoon.

5. Kun polenta on valmis, kaada ja levitä se uuninpellille leivinpaperin päälle pyöreäksi levyksi. Voit käyttää myös isoa voideltua piirasvuokaa. Lisää polentan päälle sienet, murusteltu kotijuusto ja raastettu parmesaani. Grillaa piirasta uunissa grillivastuksen alla noin 5-10 minuuttia kunnes juusto on hieman sulanut.

6. Tarjoile polentapzza kuumana raikkaan salaatin kera.

 

Yhteistyössä Valio.

UUDET VEITSET JA VAHVAN VALKOSIPULINEN TOMAATTIPIIRAS

Olemme saaneet perheenlisäystä. Keittiömme veitsikatras kasvoi kesällä liki triplasti isommaksi, kun joukkoon liittyi kahdeksan terävää oranssipäätä. Kyllä nyt kelpaa leikata! 

 Kaupallinen blogikirjoitus, yheistyössä Fiskars.

Kurkkasin alkukesästä keittiökaapin veitsilokeroon ja näky oli lohduton. Jopa uusin teräaseeni oli niin tylsä, että olisin voinut antaa sen leluksi 1½-vuotiaalle. Ei ihme, että sipulin leikkaaminen vähän itketti ja vihannesten pilkkominen ketutti. Veitsien teroitushommat ja muukin huolto oli jäänyt "vähän" retuperälle.

Onneksi tilanne ovat nyttemmin parantunut. Sain nimittäin mahdollisuuden tutustua uuteen Fiskars Functional Form -saagaan, joka sisältää tanakan ja tyylikkään veitsitelineen, kahdeksan erilaista veistä, kätevän roll-sharp -veitsenteroittajan sekä nerokkaan koivuisen leikkuulaudan kolmella irroitettavalla muovialustalla. Osat ovat olleet kokeilussa nyt parisen kuukatta ja selvät hitit ovat erottuneet joukosta.

Ensinnäkin tykkään ihan hulluna Fiskarsin puisesta leikkuulaudasta, johon kiinnitettävät muoviset irtoalustat ovat tehneet ruuanlaitostani hintsasti hygieenisempaa. Toisin kuin meidän edelliset ruotsalaisen huonekalujätin valmistamat muoviset leikkuualustat, nämä saa jopa puhtaaksi,  sillä alustat ovat konepestäviä. Lisäksi irtoalustoja on juuri kivasti kolme jaettavaksi lihan, kalan ja kasvisten käsittelyyn. Näppärää!

Veitsien kohdalla kuulun ehdottomasti niihin kotikokkeihin, joille more is more. En pärjäisi vain yhdellä veitsellä, sillä pelkkä ajatuskin banaanin siivuttamisesta aamiaisjugurttiini isolla kokkiveitsellä on dorka. Tykkään, että ulottuvilla on aina kookkaamman veitsen lisäksi myös pienempiä aseita ja yksi lempiteristäni onkin jo kymmenisen vuotta ollut  Fiskarsin tomaattiveitsi. Pieni ja sahalaitainen, mutta niin hemmetin monikäyttöinen, sillä aikanaan opiskelijataloudessa se toimi myös aterimena ja leipäveitsenä. Nyt noita ihmeveitsiä on meillä sitten kaksi, sillä uudempi versio samasta terästä löytyi myös Functional Form -perheestä.

Muita teräsuosikkeja Fiskars Functional Form -sarjasta on leveämpi 17cm pitkä japanilaishenkinen veitsi, joka tuntuu valikoituvan etenkin Tuomaksen käteen aina kun mahdollista. Sen sijaan kuorimaveitsi etsii kaapissamme vielä tehtäväänsä, sillä pidän kaartuvateräisiä hankalina.

Noloa muuten tunnustaa, etten ole vieläkään teroittanut näitä uusia veitsiä.  Tiedän, PITÄISI.  Varsinkin, kun meillä on nyt se kätevä roll-sharp -teroitinkin, jolla tylsyys haihtuu suit sait sukkelaan. Mutku mutku! Miten veitsien teroittelun saisi otettua tavaksi?

Loppuun ihan törkeän hyvän tomaatti-valkosipulipiiraan ohje. Sulaa suuhun, vannon!

TOMAATTI-VALKOSIPULIPIIRAS

Pohja:

50 g voita
50 g valkosipulivoita (esim. Valion)
150 g vehnäjauhoja (n. 2,5 dl)
1/2 tl suolaa
1/2 rkl kylmää vettä

Täyte:

200 g maustamatonta tuorejuustoa

2 dl raastettua parmesaania

1 kananmuna

1 valkosipulinkynsi murskattuna

1/4-1/2 dl tuoretta timjamia hienonnettuna

3 isoa tomaattia

tilkka oliiviöljyä

mustapippuria

Pingota leivinpari irtopohjavuoan (halkaisija  22 cm) pohjalle ja voitele reunat.

Leikkaa voi ja valkosipulivoi pienemmiksi palasiksi ja nypi ne jauhoihin, kunnes taikina muistuttaa raastettua juustoa. Lisää suola ja vesi. Sekoita taikina nopeasti ja painele se irtopohjavuokaan. Levitä taikina vuoan reunojen puoliväliin asti. Aseta vuoka peitettynä jääkaappiin vähintään 1 tunniksi. Pistele pohjaan haarukalla reikiä ja esipaista pohjaa 200 -asteisen uunin alatasolla 10 minuuttia.

Notkista tuorejuusto ja sekoita joukkoon parmesaaniraaste, kananmuna, murskattu  valkosipulinkynsi ja timjami. Nostele juustoseos esipaistetun pohjan päälle. Levitä seos kostutetun lusikan avulla tasaiseksi. Leikkaa tomaatit ohuiksi viipaleiksi ja levitä piirakan päälle. Valuta pinnalle oliiviöljyä ja mausta kevyesti pippurilla.

Paista piirasta 175-asteisessa uunissa 30-40 minuuttia.  Anna jäähtyä ainakin kymmenisen minuuttia ennen leikkaamista.

Yhteistyössä Fiskars.

AAMIAIS-QUESADILLAT

Viikonloppuaamuisin tekee toisinaan mieli kaurapuuroa ja jugurttia ärjympiä makuja. Silloin kaivan jääkaapista chilin, sulatan pakkaseen jemmatut maissitortillat ja rikon kananmunat pannulle.  Munakokkelilla, paistetuilla sienillä ja Kippari-savujuustolla täytetyt quesadillat ovat rohkea vaihtoehto aamisiaspöytään!

Aidoille savujuustoille on aina paikka leipäni päällä. Siksi innostuin oitis, kun minua pyydettiin mukaan etsimään Valion Kippari-juustolle makukaveria ja kehittämään resepti streetfood -hengessä.

Päädyin paistamaan herkkuja aamiais-quesadilloja, sillä yhtä paljon, kuin rakastan leppäsavustettua klassikkojuustoa, rakastan noita rapeiksi paistettuja ja juustolla täytettyjä puolikuita. Tortillojen väliin Kippari sai kaverikseen mm. paistettuja sieniä, jotka mätsää mielestäni savun makuun täydellisesti. Lakto-ovo-vegenä täytin ruokaisat omeletit usein juuri timjamilla sirosti maustetuilla, paistetuilla sienillä ja Kippari-juustolla.

Minkä kanssa sinä tykkäät yhdistää Kippari-juuston?

Savujuustoherkkuja oli kehittämässä yhteensä yhdeksän Blogringin bloggaria. Käy kurkkaamassa reseptejä TÄÄLLÄ ja äänestä samalla suosikkiasi (eli minua, köh köh). Kaikkien 31.10 mennessä äänensä antaneiden kesken arvotaan korillinen herkkuja!

AAMIAIS-QUESADILLAT (kahdelle-neljälle)

4 pientä maissitortillaa
100 g herkkusieniä
Öljyä paistamiseen
1/2 tl soijakastiketta
3 kananmunaa
Suolaa ja mustapippuria
1/4 vihreästä paprikasta
1 punainen chili (tai oman maun mukaan)
8 siivua Valio Kippari -juustoa

Putsaa ja viipaloi sienet. Paista sienet öljyssä ruskeiksi ja mausta soijakastiketilkalla. Siirrä sienet syrjään odottamaan.

Riko kananmunien rakenne kulhossa. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kaada munat pannulle ja paista miedolla lämmöllä  koko ajan lastalla sekoittaen kunnes rakenne on kokkelimainen.  Siirrä munakokkeli syrjään odottamaan.

Poista paprikasta ja chilistä siemenet ja hienonna pieniksi kuutioiksi.

Laita kunkin maissitortillan päälle 2 viipaletta Valio Kippari-juustoa. Lisää sienet, munakokkeli, paprika ja chili siten, että täytettä on vain tortillaletun toisella laidalla, puolikuun muodossa. Taita lopuksi toinen puoli päälle.

Paista quesadillat öljytilkassa molemmilta puolin. Jos tortilla meinaa aueta, paina quesadillaa kevyesti paistinlastalla kunnes juusto on sulanut.

 

Yhtestyössä Valio.

TZATZIKI PAAHDETUISTA PAPRIKOISTA

 

Toteutin huhtikuussa yhden monivuotisista unelmistani ja ostin grillin. Ei kovin häävi haave, tiedän, mutta se on sentään valkoinen ja mahdollistaa aika monet kesäruokafantasiat. Grilli onkin ollut kuumana joka viikonloppu vapusta lähtien ja enää harmittaa vain se, etten ole millään kerennyt naputella tuotoksia resepteineen tänne.

Grilliruuan 100% kasvu on tarkoittanut taloudellemme myös erilaisten grilliruokien lisukkeiden ja soosien 100% kasvua. Lempikastikkeeni on varmaan aina ja ikuisesti tuhti tzatziki, joka istuukin sulavasti myös grillatun lihan, tofun ja kasviksien kylkeen. Mutta tiesittekö, ettei tzatzikiin ole pakko raastaa kurkkua? Hyvä taivaallinen tzaziki syntyy myös uunissa paahdetuista paprikoista!

TZATZIKI PAAHDETUISTA PAPRIKOISTA (4 hengelle)

2 punaista paprikaa
2 dl turkkilaista tai kreikkalaista jugurttia
2 valkosipulinkynttä 
1-2 rkl tuoretta rosmariinia ja salviaa hienonnettuna
mustapippuria myllystä
ripaus sormisuolaa

1. Aloita paprikoiden paahtamisesta. Napsauta uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Pese ja halkaise paprikat ja aseta ne leikkauspinta alaspäin leivinpaperin päälle uuninpellille. Nosta pelti kuuman uunin ylimmälle tasolle, aivan grillivastuksen alle, ja paahda paprikoita kunnes niiden pinta on tummunut (noin 20 min). Sulje kuumat, paahtuneet paprikat ilmatiiviisti esimerkiksi folion tai kuumuutta kestävän pakastepussin sisään ja odota kunnes paprikat ovat jäähtyneet käsin kosketeltaviksi. Nypi paprikoiden kuori pois ja hienonna muu osa.

2. Hienonna tai murskaa valkosipulinkynnet. Hienonna yrtit. Sekoita keskenään jugurtti, paahdettu paprika, valksipuli, yrtit ja mausteet. Nosta tzatziki jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi, jotta maut tasaantuvat.

3. Nauti tzatziki esimerkiksi grilliruuan ja couscoussalaatin kanssa.

Käytin paprikatzatzikiin kotimaisia sirkkalehtitunnuksella varustettuja paprikoita, sillä olen tällä reseptillä ja postauksella mukana Kauppapuutarhaliiton ja Blogiringin kotimaiset kasvikset -kamppiksessa. Blogiyhteistyö tulikin tarpeeseen, sillä olin ihan totta unohtanut sirkkalehtimerkin olevan ainoa merkki, joka takaa tuotteen sataprosenttisen kotimaisuuden. Eli kun haluan jatkossakin ostaa Suomessa viljeltyjä puutarhatuotteita ja tukea näin suomalaista työtä ja työllisyyttä, sirkkalehtimerkki on luotettavin tunnus.

Enemmän infoa, reseptejä ja taustaa kotimaisista vihanneksista löydät Vihannes.net -sivustolta. Sivustosta kannattaa tykätä myös  Facebookissa.

Yhteistyössä Kauppapuutarhaliitto ry.

MINIT PAVLOVALEIVOKSET

Kesäsesongin korkkaajista suloisin on raparperi. Yhdessä vahvan vaniljan, mehevän mansikan ja kepeän marengin kanssa se muodossa muikeimman makuparin Pauligin uuden vuosikertakahvin President Special Blendin kanssa, sillä kummastakin löytyy eleganssia, marjaisaa makeutta ja eloisaa hapokkuutta. Jos olet samaa mieltä, käy antamassa ääni reseptilleni TÄÄLLÄ.

 

PIENET RAPARPERI-MANSIKKAPAVLOVAT (15-20 kpl)

Pohjat:
4 kananmunan valkuaista
Ripaus suolaa
2 d tomusokeria
1 tl maissitärkkelystä
nokare voita leivinpaperin voiteluun

Päälle:
2½ dl kuohukermaa
2 kukkurallista rkl turkkilaista jugurttia
1 tl vaniljasokeria
Vanilja-raparperihilloketta (ohje alla)
Lohkottuja mansikoita
Tomusokeria

1. Kuumenna uuni 125-asteiseksi. Levitä leivinpaperi uuninpellille ja voitele se kevyesti.

2. Ota puhdas, kuiva kulho. Erottele kulhoon munista valkuaiset. Varo, ettei yhtään keltuaista joudu valkuaisten joukkoon, koska silloin valkuaiset eivät vaahtoudu. Vaahdota valkuaiset sähkövatkaimella ja lisää suola vatkaamisen aikana. Sekoita maissitärkelys tomusokeriin ja lisää seos pienissä erissä valkuaisvaahtoon koko ajan vatkaten. Kun vaahto on kiinteää ja pysyy kulhossa, vaikka sen kääntäisi ylösalaisin, marenki on valmista.

3. Pursota marenki leivinpaperin päälle "pesiksi", joissa reunat ovat keskustaa korkeammat.
Kypsennä marenkia uunissa noin tunti. Valmis marenki on päältä rapsakkaa, mutta sisältä pehmeän vaahtomaista. Anna marenkipohjien jäähtyä ennen täyttämistä.

4. Vatkaa kerma kermavaahdoksi. Kääntele kermavaahdon joukkoon jugurtti ja mausta vaahto vaniljasokerilla. Lusikoi täytettä ja vanilja-raparperihilloketta pohjien päälle juuri ennen tarjoilua. Koristele pavlovat mansikan puolikkailla ja tomusokerilla.

VANILJA-RAPARPERIHILLOKE

500g raparperia
1 dl vettä
½ vaniljatanko
1½ dl sokeria

Pätki raparperinvarret sentin paloiksi pieneen kasariin. Lisää vesi ja kuumenna höyryäväksi.Puolita vaniljatanko ja kaavi siemenet irti. Lisää sekä siemenet että tanko kasariin raparperien sekaan.Sekoita joukkoon sokeri ja keitä 5-10 minuuttia, kunnes raparperi on soseutunut. Anna hillokkeen jäähtyä kylmäksi.

Vinkki: vanilja-raparperihilloke sopii erinomaisesti myös grillatun halloumin ja mansikoiden seuralaiseksi!

Yhteistyössä Paulig.

SOIJABOLOGNESEPIZZA

Jauheliha on pedannut helppoudellaan itselleen kenties ikuisen ykkösaseman suomalaisten keittiöissä. Mutta syödäänkö me sitä jo ihan liikaa ja liian usein? Kokeilin korvata yhden suomalaisten suosikkiruuan jauhelihan vaihteeksi soijarouheella ja lopputuloshan oli mitä maukkain!

Soijarouheen ja minun historia on ailahteleva kuin näiden kevätpäivien sää. Ihan nuorena se oli minusta pahaa - persaukisena opiskelijana taas kuin taivaan lahja olemattoman kilohintansa takia. Pari vuotta sitten raskaushormonit herättivät nukuksissa olleen soijaällötyksen, mutta vain vuodeksi, sillä viimeistään kotihoidontuki pani palaamaan soijarouhesäkin äärelle juurikin sen edukkuuden takia.

Viimeiset puoli vuotta meillä onkin syöty soijarouhetta hartaudella. Ja sama hartaus vain jatkuu, sillä pääsin mukaan Blogiringin ja Soyappétitin kamppikseen tuunaamaan suomalaisten suosikkiarkiruokia Soyappétitin soijatuotteilla. Chocochilissä pyöriteltiinkin viime viikolla jo soijarouhepullia tuoretomaattikastikkeeseen ja ensi viikolla soijasta kokkaa puolestaan Hetkiä.

Halusin ehdottomasti valmistaa vuorollani spaghetti bolognesea soijasta, mutta kurvattuani jo lempipastapuotini Hellan & Herkun eteen vaihdoinkin pastan lennossa pizzaan. Eipä vissiin huono valinta, sillä tästä pizzasta tuli aika tosi hyvää. Tehkää tätä!

PIZZATAIKINA

15 g (1/3 palaa) hiivaa
3 dl haaleaa vettä
2 tl sokeria
1 tl sormisuolaa
2 rkl oliiviöljyä
1 dl durumvehnäjauhoja
5½-6 dl erikoisvehnäjauhoja

Murenna hiiva kulhoon ja lietä se sekoittaen veteen. Lisää sokeri, sormisuola ja oliiviöljy. Lisää durumvehnäjauhot ja vähän kerrallaan erikoisvehnäjauhot. Alusta taikinaa koneella noin 10 min (tai käsin kaksinkertainen aika), kunnes se on kimmoisaa. Ripottele hiukan jauhoja taikinan pinnalle. Kohota taikinaa leivinliinan alla noin 45 min tai kunnes se on kooltaan kaksinkertainen.

SOIJABOLOGNESEKASTIKE

1 sipuli
5-6 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
2½ dl Soyappétit vaaleaa soijarouhetta (tai tummaa)
1 kasvisliemikuutio
5 dl vettä
800 g laadukasta tomaattimurskaa
2 rkl tomaattipyreetä
1 rkl savupaprikajauhetta
½ tl cilijauhetta (tai oman maun mukaan)
2 rkl tummaa balsamicoa
1 rkl kuivattua oregaanoa
1 rkl kuivattua basilikaa

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuumenna öljy korkealaitaisessa paistokasarissa ja kuullota sipulit. Lisää pannuun soijarouhe ja pyöräytä pari kertaa lastalla, jotta soija pääsee imemään itseensä ylimääräiset öljyt. Murenna mukaan kasvisliemikuutio ja lisää vesi parissa erässä koko ajan sekoittaen. Lopeta veden lisääminen, kun soijarouhe on turvonnut ja se ei enää ime itseensä nestettä. Lisää tomaattimurska, tomaattipyre ja mausteet ja anna kastikkeen poreilla miedolla lämmöllä vähintään 30 minuuttia.

SOIJABOLOGNESEPIZZA (4 pientä pizzaa)

1 annos pizzataikinaa
1/2 annos soijabolognesea
mozzarellaa
tabascoa
oliiviöljyä
tuoretta basilikaa

Valmista pizzataikina ja soijabolognese ohjeiden mukaan. Kuumenna uuni 250 asteeseen.

Kauli taikina jauhoitetulla leivota-alustalla neljäksi litteäksi levyksi ja nosta leivinpaperin päälle. Kun uuni on kuumennut 250 asteeseen, lusikoi ensimmäisen pizzan päälle noin 4-6 rkl soijabolognesea ja levitä tasaisesti. Mausta parilla tipalla tabascoa ja revi pinnalle mozzarellaa. Voitele pizzan reunat lopuksi oliiviöljllä ja nakkaa uuniin noin 10 minuutiksi.

Aloita seuraavan pizzan täyttäminen vasta, kun edellinen on lähes kypsä, niin pohja ei ehdi vettyä ja pizzoista tulee rapeita.

 

Yhteistyössä Soyappétit.

KIPPARIRAKKAUTTA

Törmäsin pari vuotta sitten tuotteeseen, joka pani hetkessä pieneen pintaremonttiin kaikki siihen asti arjessa suosimani kalasoppa- ja kaaliruokareseptit. Nyt tuo savujuustolta arominsa lainannut Valion Kippari -ruokakerma astuu jälleen parrasvaloihin uudessa pakkauksessa ja uuden nimen voimin.

Lähdin mukaan alkuvuoden kermaisimpaan kamppikseen, jonka ideana oli laatia kaksi reseptiä Valio Crea -nimen alle hiljattain muuttaneista maustetuista ruokakermoista. Crea-kermoja on tällä hetkellä kuusi eri makua - muun muassa ikisuosikkini Kippari - ja törppöjä yhdistää nimen lisäksi nyt myös uusi yhtenäinen pakkaus. Toukokuussa Valio Crea tuoteperhe kasvaa lisää.

Haasteessa eniten kutkutti se, että "jouduin" tutustumaan Kipparin lisäksi myös muihin Valion maustettuihin ruokakermoihin. Potentiaalia löytyi ainakin kolme sipulia -nimisestä kermasta, joka pyöristää erilaiset kastikkeet hurmaaviksi. Myös basilikalta, ruohosipulilta ja oreganolta maistuva uutuusmaku kolme yrttiä on ihana ja oikein odotan, että pääsen lorottamaan sitä johonkin suolaiseen piirakkaan.

Mutta yllättääkö ketään se, että näistä kokeiluista huolimatta tein kuitenkin kummatkin reseptit Kipparista? Ei mua ainakaan. Koska kipparirakkaus ♥.

KIPPARIN SOIJA-KAALILAATIKKO (kuudelle)

1 kg valkokaalia

1 dl puuroriisiä

2 kasvisliemikuutiota

2 sipulia

3 rkl öljyä, voita tai margariinia

2,5 dl tummaa soijarouhetta

2,5 dl Valio Crea Kippari -ruokakermaa

2 rkl siirappia

1 rkl meiramia

valkopippuria myllystä

(suolaa)

Suikaloi kaali. Laita kaali ja puuroriisit suureen kattilaan ja laske päälle vettä sen verran, että kaalisuikaleet peittyvät juuri ja juuri. Kiehauta, lisää kasvisliemikuutio ja keitä 20 minuuttia.

 

Kaalin ja riisin kiehuessa kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna rasva paistinpannulla ja kuullota sipulit. Lisää soijarouhe ja pyöräytä lastalla pari kertaa, jotta ylimääräinen rasva imeytyy soijaan. Kauho joukkoon 5 dl kaalin ja riisin keitinlientä (suoraan kattilasta) parissa erässä koko ajan sekoittaen. Soija on valmista, kun se on turvonnut eikä  enää ime itseensä nestettä.

Jos kaali-riisi-seos on vielä keittämisen ja soijarouheen turvottamisenkin jälkeen kovin vetistä, kauho nestettä pois sen verran, että seoksesta tulee melko paksua. Sekoita joukkoon soijarouhe-sipuliseos, kerma ja mausteet. Kaada seos voideltuun uunivuokaan.

Paista 175-asteessa 1½ tuntia tai niin kauan kun maltat. Talvikaalille tekee hyvää jopa kahden tunnin paisto.

Tarjoile kaalilaatikko puolukkasurvoksen kera.
 

Woop woop! Instagram-video kipparin soija-kaalilaatikon vamistuksesta nähtävillä täällä.
 

 

PEKONI-POLENTA (lisukkeeksi neljälle)

pekonia

1,5 dl polentasuurimoita
7 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2,5 dl Valio Crea Kippari - ruokakermaa
ruohosipulia

Hienonna pekoni ja ruskista rapeaksi kuumalla pannulla, pienessä öljytilkassa. Nosta pekonit sivuun odottelemaan

Lisää kattilaan vesi, kasvisliemikuutio ja kerma ja kuumenna kiehuvaksi. Kun neste poreilee, nosta kattila liedeltä ja lisää polentasuurimot koko ajan vispilällä sekoittaen. Sekoittele vielä 5-6 minuuttia, kunnes polenta on paksuuntunut puuromaiseksi.

Kaada polenta tarjoiluastiaan. Sekoita joukkoon rapeat pekonit ja hienonnettu ruohosipuli. Tarjoile välittömästi lisukkeena esim. hyvän tomaattikastikkeen ja paistettujen sienien kanssa.

 

Vinkki: Kasvissyöjä voi jättää pekonin vallan pois, sillä pelkästään Kippari-kerma tuo polentaan kivaa savuaromia. Jos kuitenkin haluaa kikkailla, voi tähän käyttää myös soijahiutaleista valmistettua "vegepekonia". Ohje siihen löytyy  Chocochilistä.

Woop woop! Instagram-video pekoni-polentan valmistuksesta täällä.
 

Yhteistyössä Valio Crea.