Yhteistyössä Hyvää Suomesta -merkki.
Toiset ne katselivat eilen Tuntematonta sotilasta herkistellen veteraaneille, minä vaivasin edellisen päivän ohrapuuron jämistä taikinan ja pohdin suomalaisuutta ruoan kautta. Sitä nimittäin ehtii ajatella kaikenlaista, kun nyhtää löysää taikinaa irti sormistaan. Tuenko nyt kulutustottumuksillani tarpeeksi kotimaista työtä ja elintarviketeollisuutta? Voisinko tehdä enemmän jotain niiden hyväksi? Ostaisinko seuraavalla kauppareissulla bataatin sijasta kuitenkin kotimaista perunaa tai ehkä jopa naurista?
Kirjoitin kuukausi sitten aika tyhjentävästi fiiliksistäni kotimaista ruokaa kohtaan sekä kulutustottumuksistani kaupassa. Oma näkemykseni on, että sinivalkoisten Hyvää Suomesta -merkkien bongarina olen astetta tiedostavampi kuluttaja, mutta parannettavaakin löytyy ja rutkasti. Heikoin lenkkini on nimittäin aina ollut tietyt tuontikasvikset ja -hedelmät sekä riisi, joita ostan, vaikka kotimaisiakin vaihtoehtoja varmasti löytyisi.
Yhteistyö Hyvää Suomesta -merkin kanssa haastoi minut miettimään muutaman kauppareissun ajan valintojani vielä entistäkin tarkemmin ja valitsemaan ostoskoriin mahdollisuuksien mukaan aina kotimaista apetta. Ensitöikseni heilutin siis banaaneille heipat ja viipotin omenaosastolle. Suru tuli kuitenkin hyvin äkkiä puseroon, kun huomasin, miten vähän kotimaisia hedelmiä kaupoissa on tarjolla tähän aikaan vuodesta - jopa niitä omenoita - joten pakko myöntää, että ilman satsumasäkkiä en tainnut kyllä kertaakaan poistua kaupasta.
Riisin karttelu sujui sentään hedelmiä paremmin. Löysin nimittäin jo kesällä aivan fantastisen kotimaisen Hyvää Suomesta -merkillä varustetun riisinkorvikkeen:
Torino Ohrahelmet. Oletteko kokeilleet? Ujosti puuroutuva, mutta rakenteeltaan silti riisimäinen tuote taipuu itse asiassa paljon monipuolisemmin ruokiin kuin pelkkä riisi, joten täytyy muistaa ruveta taas käyttämään sitä. Puuroa en siitä tosin ole keittänyt, joten
riisipuuron ohrapuuron himoissani ostin Elovenan rikottuja täysjyväohrasuurimoita, joita käytin myös tämän postauksen ohrapuurorieskoissa.
Halusin ehdottomasti liittää tähän postaukseen reseptin, jossa olen käyttänyt (suolaa lukuun ottamatta) pelkästään kotimaisia ja pitkälti Hyvää Suomesta -merkillä varustettuja elintarvikkeita, joten ajattelin testata ohrapuurorieskoja ja porkkanavoita. Idean sain Truy Kiran
riisipuurorieskoista ja lanttuvoista, joita olen himoinnut pian vuoden päivät.
Huomaatteko muuten yllä olevassa kuvassa näkyvän Valion Kiehu -maitojuoman? Kysessä on Valion uusi innovaatio: pohjaan palamaton maito! Pelkkien teräskattiloiden omistajana olen ihan sairaan innoissani tästä tuotteesta ja niin ylpeä, että mokoma on keksitty ja tuotettu nimen omaan Suomessa (Ruokaa omasta maasta -merkki bongattu!). Olen varma, että tämä maito tulee pärjäämään myös vientimarkkinoilla, sillä se totisesti toimii! Näitä rieskoja varten hauduttamani ohrapuurokin porisi liedellä liki tunnin, eikä kattilan pohja ollut valmistuksen jälkeen lainkaan ruskea. Jes! Hyvä me suomalaiset! Juuri tällaisten keksintöjen takia kotimaisia tuotteita kannattaa tukea niitä kuluttamalla, koska siten ko. yrityksillä on varaa myös kehitystyölle.
OHRAPUURORIESKAT (4 kpl)
2,5 dl valmista ohrapuuroa
1 kananmuna
1 dl vehnäjauhoja
0,5 dl ruisjauhoja
0,5 tl suolaa
Kuumenna uuni 275-asteiseksi.
Sekoita kaikki rieskojen ainekset keskenään tasaiseksi taikinaksi. Taputtele taikinasta leivinpaperin päälle 4 saman kokoista pyöreää rieskaa jauhoitetuin käsin. Paista rieskoja uunin ylätasolla noin 10 minuuttia, kunnes rieskat ovat saaneet hieman väriä.
Nauti rieskat lämpiminä esim. porkkanavoin kera.
PORKKANAVOI
2 keskikokoista porkkanaa
75 g huoneenlämpöistä voita
1 tl hunajaa
Ripaus sormisuolaa
Kuori ja paloittele porkanat ja keitä kypsiksi. Jäähdytä porkkanat huoneenlämpöisiksi ja soseuta sauvasekoittimella yhdessä voin kanssa. Mausta hunajalla ja ripauksella sormisuolaa.
Pssst. Lisää jouluisia reseptejä löydät täältä.