Elämääni on mahtunut viisi keittiötä. Ensin kahdeksankymmentäluvulla epäkäytännölliseksi suunniteltu muutamien neliöiden rivariköökki kestitsi minua kahdenkymmenen vuoden ajan, kunnes pakkasin laukut ja marssin sisään kolmen hengen itähelsinkiläiseen kommuuniin syömään riisiä soijakastikkeella ja riitelemään tiskivuoroista. Se keittiö oli keittokomeromainen ja hämärä ja silloin tuntui ihan käsittämättömän hauskalta päällystää lonkeropäissään jääkaapinovi Mervi Tapolan ja Teuvo Lomanin kuvilla. Ööö? Surullisinta oli, että sama läppä jaksoi hihityttää seuraavan vuoden, kunnes muutin neljäksi seuraavaksi Kallioon, Neljäs linja neloseen ja sen neljänteen kerrokseen, jossa
kohmeisen kuuskytlukumainen hailakanvihreä keittiö joutui elämänsä kulutukseen orastavan foodien ja ruokabloggarin käsissä. Voi sitä. Missähän kunnossa mahtaa olla nyt putkiremontin jäljiltä, jonka alta pakenin itse vuosi sitten Sörnäisiin. Siellä pienen korkeakattoisen yksiöni keittokulmaus
oli kieltämättä ihan pirun nätti, mutta harmikseni aivan liian pieni foodielle; edes kaikki astiani eivät mahtuneet kaappiin muista ruuanlaittovälineistä puhumattakaan. Harmittelut ja kaihoisa ikävä asuntoa kohtaan jäivätkin vähemmälle, kun viime elokuussa allekirjoitimme poikaystävän kanssa vuokrasopimukset tänne, itähelsinkiläiseen yhdeksänkymmentälukulaiseen kolmioon, jonka keittiötä voi kerrankin kutsua tarpeeksi TILAVAKSI, VALOISAKSI ja KÄYTÄNNÖLLISEKSI. Ihanaa! Rakastan tätä!
 |
| Tätä ilman ei ole elämää! |
 |
| Marimekon kakkosluokan Siitolapuutarha-mukit toimivat täydellisinä yrttiruukkuina. |
Onnea uuden blogin johdosta ja tervetuloa bloggeriin.Tänne onkin helpompi kommentoida kuin livejournaliin.Ja kiva,ettet lopettanut bloggaamista! Uusi keittiösi todellakin vaikuttaa sellaiselta,missä foodien on hyvä kokkailla:-)
VastaaPoistaYritin kovin kaivella arkistoista kuvia Myllärintien keittiöstä, mut jotenkin yllättäen sitä ei vissiin ole katsottu ollenkaan ikuistamisen arvoiseksi... En tajua, miten kellekään arkkitehdille tulee mieleen piirtää mitään niin synkkää, valotonta ja ahdasta.
VastaaPoistaLöysin kyllä paljon muita aarteita! :D
Yealian: kiitos kaunis :)
VastaaPoistaexacerbation: Ehkä siitä ei SAANUT kuvia, kun sielä oli niin pimeetä :D. Mä kyllä ikuistin sen jääkaapinoven ja se oli jossain päin nettiäkin esillä, mutta kadonnut kai sen jälkeen.
Isot astiakaapit on kyllä onnea. Ja kadehdittavan valoisaa teillä myös on!
VastaaPoistaMeidän uusi keittiö on sen verran hämärä, että talvella ei ihan hirveästi jaksa tätä koppia kuvailla. Mutta se tiskikone löytyy ja se onkin nykyisin mun rakkain keittöväline. Suosittelen lämmöllä ja sun perusteluthan on ihan realistiset...
Nuo Ikeasta hankitut vitriinit ovat jopa niinkin isot, että itse keittiökaapit loistavat melkein tyhjyyttään. Mutta veikkaan, ettei näin ole kauaa. Olen asunut niin kauan pienissä asunnoissa, että sekoan tästä mahdollisuudesta hankkia kaappeihin "ihan mitä vain" :D
VastaaPoistaSe tiskikone on kyllä pakko hankkia.
mä olen pyytänyt joulupukilta noita Siirtolapuutarha teekuppeja. menis hyvin alkukeittokipponakin!
VastaaPoistaNe on kyllä kauniita! Ja monikäyttöisiäkin.
VastaaPoistaKiinnitin huomiota kauniisin keittiön tuoleihin, mistä ne mahtavat olla peräisin?
VastaaPoistaOvat Ikean NORDMYRA-sarjaa (http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/10087644). Tykästyin muotoiluun, mutta kuten hinnasta voi päätellä, niin noiden ruuvveja saa kiristellä muutaman kuukauden välein :(
VastaaPoistaNiin ja tuo pöydän päädyssä oleva tuoli on pokaystävän peruja. Sen taustaa en tunne.
VastaaPoistaOk, kiitoksia tiedosta :) Kaunis keittiö teillä muutenkin!
VastaaPoista