tiistai 28. kesäkuuta 2011

Lomaunelmia

Kun kolmisen vuotta sitten päätin vuosikymmenen mittaisen matkustustaukoni ja ostin lentolipun New Yorkkiin, en arvannut, miten vakavan kroonisen kaukokaipuun tulisin siitä jälkitaudikseni saamaan. Sen jälkeen kokemuksia on kertynyt niin Amsterdamista, Pietarista, Berliinistä kuin Sisiliastakin ja taudin varmasti rääkkäävin oire onkin loputon näkemisen nälkä. Nytkin tuntuu, etten ole täysin tyydytetty tulevilla kahdella loppukesän reissulla (Kroatiaan ja Berliiniin ♥), vaan mielessä pyörii jo talvelle jätetyt lomapäivät. Sairasta, tiedän!

Ja  siitä talvilomasta puheenollen. Tyhjyyttä koliseva kukkaroni tästä tuskin kiittää, mutta kasvatin jo pienen pakkomielteen yhdestä ison, vuodesta -94 kasvaneen unelmani täyttävästä lomaparatiisista. Arvaatteko, mikä maa on kyseessä?


Hakuna matata! Musta Afrikka, Kenian rannikko, kuuma ja kostea Mombasa ja Leijonakuninkaan kulissit! Saanhan lähteä, oi saanhan saanhan?

Hei konkarit, tehkääpä minut vihreäksi ja kertokaa kadehdittavia kokemuksianne Keniasta! Uskaltaako sinne lähteä omatoimimatkalle vai onko pakettimatka järkevin ja turvallisin vaihtoehto?

 



6 kommenttia:

  1. Moi.

    Olin Keniassa kolme vuotta sitten ja ainakin silloin oli ihan turvallista olla omatoimimatkallakin. Jos suuntaat rannikolle, suosittelen ehdottomasti käymään Lamu-saarella ja Watamulla. Lamu on paratiisi. <3

    Lonely Planetin Kenia-opas on tosi hyvä, siitä löytyy melkeinpä kaikki tarvittava tieto. Mä voin myöskin mielelläni vinkkailla viel lisää kaikkea, jos päätät lähteä. :)

    VastaaPoista
  2. Olin pari vuotta sitten joulun jälkeen Kenian reissulla, joka oli opiskelijaporukalla järkätty omatoimimatka. Matka alkoi vaelluksella Mount Kenyalle (Afrikan 2. korkein vuori), joka olikin melkoinen kokemus! (Ihan ensimmäinen kokemus oli oikeastaan matkatavaroiden hukkuminen puolella porukasta, mutta se on oma tarinansa...) Meille oli ilmoiteltu, että vaellus olisi helppo nakki ja sopisi aloittelevillekin trekkaajille. Loppujen lopuksi vaelsimme neljässä päivässä yli 100 km 2600 metristä 5000 metriin ja takaisin. Vaikka olenkin jonkin verran vaeltanut ja ihan hyvässä kunnossa, alkoi reissu tuntua jo minunkin jäsenissäni. Lisäksi nousimme aivan liian nopeasti, eikä akklimatisaatiota ehtinyt tapahtua, joten suurin osa porukasta oli 4000 metrissä aikamoisen vuoristotaudin kourissa.

    Monenmoisten kommellusten jälkeen pääsimme vuorelta hotelliin, mistä meidän oli tarkoitus jatkaa matkaa safarille. Päivällisrauhan rikkoi eräs ryhmämme jäsen juoksi paikalle huutaen: "Safari on peruttu, siellä on syttynyt heimosota!" Olin hyvinhyvin väsynyt tuossa vaiheessa ja aloin vain hekotella hysteerisesti. Loppujen lopuksi pääsimme kuitenkin safraille, toiselle puolen Keniaa Masai Maran kansallispuistoon, joka on suosituimpia safarikohteita Keniassa. Näin eläimiä leijonista norsuihin ja leopardeihin, mutta jotenkin minua ahdisti eläinten ajattaminen autoilla, joissa kiikarein ja kameroin varustautuneet turistit keikkuivat haluten nähdä jokaisen mahdollisen vilauksen eksoottisesta eläimestä. Toiste en varmaankaan safarille tule osallistumaan.

    Loppuaika vierähti Diani Beachilla Mombasan lähellä. Meille varattu "hotelli" osoittautui melko ankeaksi hökkelikyläksi, josta uupunut porukkamme jakautui omatoimisesti varattuihin hotelleihin, joita Diani Beachilla riittikin. Itse asustelin oikein mukavassa Diani Sea Resort -hotellissa, joka oli erityisesti saksalaisten ja venälaisten suosiossa. Ruoka oli hyvää, sitä oli todellakin riittävästi, halpaakin oli ja sijainti mitä mainioin. Myös söpöjä allaspoikia riitti!

    Viimeisenä kohteena oli Nairobi, jossa kävimme lastensairaalan syöpäosastolla leikkimässä lasten kanssa (olemme lääksiopiskelijoita) ja sen jälkeen oli tarkoitus suunnata kotia kohti. Kenialla ei ollut mitään tekemistä seuraavan sattumuksen kanssa, mutta eiköhän Eurooppa ollut samaiseen aikaan valtaisan lumimyrskyn kourissa ja melkein kaikki kentät suljettuina. Alkoi vähän hiki nousta pintaan osalla porukasta, kun Suomessa odotti päivystyksiä ja pakollisia harjoituksia ja paluumatkaa lupailtiin 4 päivän päähän.

    Minulla oli onneksi hyvä matkavakuutus, joka tuli tässäkin vastaan ja pääsin köllöttelemään Nairobin Hiltoniin vielä kolmeksi yöksi. Vakuutus korvasi tämän lähes kokonaan (itselle jäi n. 12 euroa/yö), sillä saimme loistavan tarjouksen lentokentällä hengailleelta Hiltonin agentilta. Aikanaan pääsimme sitten takaisin Suomeenkin, 4-5 päivää aiottua myöhemmin, mutta pääsimme kuitenkin.

    Reissukuvaus ei ehkä kuulosta mitenkään mairittelevalta, mutta minulla oli tosi loistava reissu! Tykkään kommelluksista ja seikkailuista ja niihin kannattaa todellakin varautua omatoimimatkalla Keniassa. Varsinkin aika-, matka- ja rahakäsitykset ovat hyvin erilaisia, eikä kovin sinisilmäisesti kannata luottaa kaikkeen sinulle sanottuun (ylläripylläri). Ikimuistoisen matkan areenaksi Kenia on kuitenkin loistopaikka, joten suosittelen lämpimästi (huolellisesti valmisteltua) matkaa! (:

    Novelisti Helmi O. Määttä

    VastaaPoista
  3. Vau! Kiitos kummallekin kokemuksien jakamisesta :).

    Iiri: siis Lonely Planet hankintaan! Tähän asti olen vaan vältellyt sitä estyäkseni pahimmalta matkakuumeelta.

    Helmi: aikamoinen seikkailu teillä! :D. Mitä noin muuten pidit Diani beachista? Oliko se kuvien kaltainen utopia, vai täys turistirysä? Kiinnostaisi nimittäin yhdistää safari, Mombasa ja joku paratiisimainen rantaloma, jota varten Diani on ollut päällimmäisenä mielessä.

    VastaaPoista
  4. Omalla reissulla Diani tuntui ihan paratiisilta siihen saumaan. Olihan siellä paljon turisteja, mutta en nyt ihan täydeksi turistirysäksi nimittäisi. Paremmastakaan ei ole kokemusta, joten voin kyllä suositella.

    VastaaPoista
  5. Helmi: hyvä! Voin siis edelleen huokailla Dianista otettujen kuvien perään. Turistirysällä tarkoitan sellaista Välimeren turistirantaa ;)

    VastaaPoista
  6. hakuna matata! great pictures :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...