Sitruunapastaa ja voissa paistettuja soijasuikaleita

Tiistai loskaa täynnä. Palaankin mielelläni tähän erään talvisen sunnuntain lounaaseen. Tuomas kokkasi sitruunapastan Hesarin Ruokatorstaista löytämänsä ohjeen mukaan (lisäsi tosin oma-aloitteisesti hieman maizenaa suurusteeksi) ja minä keitin ja paistoin soijasuikaleita varmaan puolestoista vuoden tauon jälkeen. Suikaleistakin tulee ihan maukkaita, kun kiehauttaa ne ensin tymäkässä kasvisliemessä ja paistaa sen jälkeen voi-öljyseoksessa rapsakoiksi.

 

350-400 g pastaa

1 luomusitruuna

1 1/2 dl valkoviiniä

2 dl kermaa

100 g parmesaanila lastuina tai raastettuna

1-1 1/2 tl tummaa sokeria 
(hieman maizenaa suurusteeksi)

pieniä pinaatinlehtiä

mustapippuria

suolaa 

1. Pese sitruuna huolellisesti. Raasta kuori ja purista mehu.

2.  Kuumenna valkoviini kattilassa. Lisää joukkoon sitruunamehu. Anna kiehua puoleen.

3. Lisää kastikepohjan joukkoon kerma, sokeri sekä suurin osa parmesaanista ja sitruunankuoriraasteesta. Mausta pippurilla ja suolalla. Lisää tarvittaessa makua pyöristävää sokeria. Keitä samaan aikaan pasta suolalla maustetussa vedessä.

4. Kaada kuuma kastike pastan joukkoon, sekoita varovasti. Revi joukkoon pinaatin lehdet. Viimeistele parmesaanilastuilla ja sitruunankuoriraasteella.

Sitruunapastan ohje: Helsingin Sanomat

Lempikuosi

On iso vääryys, etten voi sisustaa lempikuoseillani koko asuntoa ilman, että kotini alkaa muistuttaa sirkustelttaa.  Joku toinen varmaan toteaisi sen olevan onni.  Vallilan Bulevardin ja Marimekon Siirtolapuutarhan lisäksi olen nimittäin rakastunut palavasti Marimekon Räsymattoon. Katsokaa nyt tätäkin pöytäliinaa! Onko hyväntuulisempaa ja pirteämpää kangasta olemassakaan? (Jos on, niin älkää jumankauta kertoko niistä! Kirjavuus on jo tarpeeksi läsnä tässä huushollissa)

 

Päärynä-aurajuustopiiras

Tammikuu ei anna ruokakuville yhtään sen enempää armoa kuin marras- tai joulukuukaan. Pientä luovutuksen makua on havaittavissa myös kuvaajan puolelta, koska alla oleva otos tästä piiraasta osoittautui parhaimmaksi. Öäh, älkää oksentako! Itse piiraan maku on kuitenkin huikea!

 

Päärynä-aurapiiraan ohje on kuulemma alkujaan Mysi Lahtisen, mutta plagioin sen näppäränä Jannalta. En itse käyttänyt aurajuustoa, koska en voi sietää sen kumista ja sulamatonta olemusta, eli sinihome kuin sinihome käy.

Pohja:

150 g voita

3 dl jauhoja

3 rkl kylmää vettä

koosta riippuen 2-4 kypsää päärynää

n. 150-170 g aurajuustoa (tai muuta sinihomejuustoa)

1½ dl ranskankermaa

½ dl kermaa

ihan pieni hyppysellinen muskottipähkinää

Valmista pohjataikina nyppimällä voi jauhoihin ja lisäämällä sekaan tarvittava määrä kylmää vettä. Sekoita taikina tasaiseksi. Anna taikinan vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia. Kauli se sitten leivinpaperin päällä piirasvuoan kokoiseksi, kippaa vuokaan ja painele kohdilleen.

Kuori päärynät ja lohko ne. Asettele päärynät vuokaan. Ripottele aurajuusto päärynöiden päälle. Sekoita keskenään kermat ja muskottipähkinä. Lusikoi seos komeuden päälle ja pane vuoka 225-asteisen uunin alatasolle paistumaan. Piiras on valmis noin puolen tunnin kuluttua.

Ps. Jannan kommenteissa joku oli vinkannut, että pohjan voi korvata piparkakkutaikinalla, mikä vain parantaa piiraan mahtavuutta. Kuulostaa jännittävältä. Kokeilkoon, ken piparkakuista tykkää!

KOHTA!

 

Kun pari vuotta sitten astuin Manhattanin maaperälle, huikeiden pilvenpiirtäjien ja halvan pizzan mantereelle, toteutui rytinällä rykelmä vuosia rakennettuja haavekuvia ja unelmia. Ja jostain siitä samasta hetkestä lähtien olen janonnut kuumeisesti Berliiniin. Loogista? Ei, mutta nyt olen kiinnostunut vain siitä faktasta, että parin päivän päähän hankituissa lentolipuissa lukee Helsinki-Berlin ♥.

Ja hei ihanat, kaipaisinkin nyt teidän suosituksia ja vinkkejä! Missä sijaitsee currywurstia vieroksuvan foodien kannalta kaupungin parhaimmat, erikoisimmat ja koettavimmat kahvilat, brunssit, herkkukaupat ja ravintolat? Minne on nakattu Berliinin tyylikkäin cocktailbaari, entä  paras ja viihtyisin halvan kaljan mekka? Onko Länsi-Berliinissä MITÄÄN verrattuna Itä-Berliiniin ja voiko tammikuussa eksyä yhdellekään kirppikselle? Milloin on paras ajankohta suunnata eläintarhaan ja onko juutalaisten monumentin ja sen kuuluisan muurin ohessa olemassa mitään yhtä jännää nähtävyyttä? 

Uuuh, en malta odottaaaa!

Kuva: Essi @  Fashion Overdose

Perheen uusimmat jäsenet

Vanhat pippuri- ja suolamyllymme krohisivat viimeisiä henkäyksiään tylsistyneistä teristä ja korvia raastavasta vinkunasta päätällen, joten varustuksen uusiminen oli ajankohtaista. Sanelin yhden ehdon: tulokkaiden oli oltava kestävät puiset Peugeotit. Tuomas sen sijaan halusi säiliöiden olevan läpinäkyvät välttääkseen nolot erehdykset, joissa suola sekoittuu pippuriin (= amatööri). Lopputulos: El dilemma!

Onneksi Stockan tammikuun kanta-asiakaseduissa piili ratkaisu kompromissi ja kotiin muutti loppujen lopuksi  Peugeotin 23 cm korkeat Vittel -myllyt. Ne ovat rungoltaan läpinäkyvää akryylia ja teräsosassa piilee elinikäinen takuu. Muotokin miellytti, samoin alennettu hinta.

 

Memento vivere

Tänä vuonna rakkaimmasta syntymäpäivälahjasta kuoriutui jotain kauan ihailtua ja haluttua: iso hopeinen Memento vivere-laatta papukaijalukolla ja nahkanauhalla. Yksinkertainen, esteettinen ja kuin tehty tyyliini. Teksti on suomeksi Muista elää, mitä on hyvä hokea itselleen aina silloin tällöin. Kiitos Tuomas ♥

Tätä ja muita vastaavia koruja myy Maarit Naakan luotsaama Ideapaju ja niitä voi tilata yrityksen verkkosivuilta.

Ps. Myös Stellaa on lahjottu saman korusarjan rannerenkaalla :)