Ensin neiti ei nukkunut päiväuniaan ja sitten yöt muuttuivat niin hektisiksi, että päivisin sitä oli itse kukin torkkujen tarpeessa. Myös tämä blogi. Mutta sietäisiköhän tätä nyt jo vähän herätellä? Muistaako kukaan edes mua?
 |
| Puhelimen kuvasatoa viime viikkojen varrelta. |
Pöhnäinen irtiotto ruokablogimaailmasta teki sen, että sain viimein tilaa miettiä, mitä halusin. Ensinnäkin halusin lihaa. Kana-ceasarsalaattia Jamie Oliverin ohjeella (se höystettiin pekonilla!), kukkoa viinissä, siskonmakkarasoppaa ja Tuomaksen valmistamaa pitkään haudutettua lihapataa. Oh boys. Toiseksi halusin Alkon viinihyllyjen väliin pällistelemään, mistä kaikesta uudesta olen jäänyt paitsi viimeisen 10 kuukauden aikana (loppuraportti: en yhtään mistään, mutta monta vanhaa suosikkia sieltä kyllä löytyi. Ah, viinit!). Kolmanneksi halusin laatia vuolaan kiitospuheen ylisanoilla kaikille
popcorn-suklaatani CoCoVin superfood-reseptikisassa äänestäneille, koska niinhän siinä kävi, että voitto tuli, ja vietin pari viikkoa sitten hykerryttävän upean kokkausillan ravintola Murussa kera Henri Alénin (iik ♥!),
Jonnan ja
Nannan. Nannan kirjoittama raportti tuosta elämyksien illasta löytyy
täältä. Niin ja kiitos, äänestäjät!
Entäs nyt? Mitä haluan tänään? Ainakin jatkaa ruokabloggaamista! Jostain tähän on aika revittävä, koska se innostuksen tunne, mitä hyvä ruoka, täydellinen resepti ja kaunis kuva annoksesta synnyttävät on juuri sitä, mitä tähän lässähtäneeseen vauvanpukluarkeen kaipaan. Pysykäähän siis kuulolla. Kyllä tämä blogi pian taas hengittää!
Ps. Instattaako? Näppäile Instagramin hakukenttään
pumpkinjam ja voit seurata menoani myös sitä kautta.
Mari, ei sinua kukaan unohda. Sinulla on nyt niin paljon parempaa ja niin paljon tärkeämpää puuhaa kuin blogi! Mutta siitä huolimatta on ollut kyllä riemu seurata ruokakuvien lisääntymistä Instagramissa ;)
VastaaPoistaHih, vielä kun saisi ne ruokakuvat resepteineen sieltä Instagramista tänne ;)
PoistaOnnittelut suloisuudesta ja kiva kun palaat taas blogimaailmaankin!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaPysytään tietenkin. Heti kun elämässä on sen verran tilaa, että sinne mahtuu blogi, me olemme täällä! Kiitos viimeisestä oli opettavaista ja ennen kaikkea mukavaa.
VastaaPoistaPelkäänpä, että tilaa blogille kyllä olisi vaikka kuin, mutten vaan osaa käyttää omaa vapaa-aikaani tarpeeksi tehokkaasti. Tänään sentään tsemppasin suorittamalla kauppareissun, ruuanvalmistuksen ja ruokien kuvaukset neidin aamupäiväunien aikana. Wohou.
PoistaOli kivaa nähdä ja kokata!
Onnea vaan voiton johdosta ,huomasinkin sen aiemmin.
VastaaPoistaJa ei olla unohdettu;selvääkin on että pieni tylleröinen vie sen suurimman osan ajasta.
Kiitos :)
PoistaOnnea voitosta - oli varmaan huikea ilta.
VastaaPoistaJa kyllä me lukijat täällä pysymme :-)
Voi, minäkin muistan vielä sen hetken, kun ei ollut enää ruokarajoituksia ja ruoka jaksoi taas oikeasti kiinnostaakin. Että se ensimmäinen maksapihvi voikin maistua niin hyvälle ;-)
Kiitos! Ilta oli unohtumaton!
PoistaKieltämättä sushit, mädit ja haisulijuustot ovat maistuneet viime aikoina aivan erityisen hyviltä ;)
Tervetuloa takaisin ja onnea vielä kisamenestyksestä. Voitto meni juuri oikeaan osoitteeseen ja taisi siinä olla minullakin sananen sanottavana ;)
VastaaPoistaSinulle Outi siis aivan erityisen iso kiitos! :)
Poistavoi hyvä Mari, luulin jo kerran kommentoineeni! Sitä minä vaan, että oli ihana tutustua, ja vielä näin täydellisissä puitteissa.
VastaaPoistaHengähtelet nyt sielä rauhallisesti, kyllä se blogi alkaa kohta vetää puoleensa kun alkaa kaivata omaa aikaa....
Vaikka on kyllä edelleen vaikuttunut siitä sun, miksi lapseni osaa syödä tuttipullosta jutusta, eli mikäpä minä oon neuvomaan! :)
Hei Nanna, oli kyllä ihan parasta tutustua viimein sinuunkin! Toivottavasti nähdään pian taas uudestaan VÄHINTÄÄN yhtä huikeissa merkeissä :)
PoistaHeh, tässä juuri imetän ja naputtelen toisen käden sormilla tekstiä ruutuun. Haastavaa, muttei mahdotonta! :D Kyllä tämä siis tästä.