Careliassa vierailusta oli puhuttu tässä taloudessa varmaan niin kauan kuin talouden osapuolet ovat tunteneet toisensa. Nyt viimeisen kannusteen antoi Eat Helsinki 2012 -kirja, johon Carelia oli päästetty mukaan. Kirjallahan saa kaksi pääruokaa yhden hinnalla, joten mikä ihana tekosyy syödä samalla kolmen ruokalajin päivällinen viineineen!
Alkuruoaksi valikoitui gratinoitu kurpitsakeitto, jonka gratiini oli melko tunnistamaton. Tuomas valitsi Carelian nimikkoannoksen ja MasterChefissäkin edustaneen luomutartarin. Kuulemma oikein hyvää ja tartarin makuista. Pääruokana halusin testata listan ainoan kasvisvaihtoehdon eli paahdettua maa-artisokkaa ja Marcona mantelia. Annos oli hieman pettymys keveydellään ja olisinkin nakannut sen ennemmin alkuruokalistaan. Tuomas tilasi päivän kalasaaliin, joka sisälsi siikaa ja jotain fenkolihässäkkää, jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista. Jälkiruokalistalta kumpikin tilasi cremé caramellit, jotka eivät olleet mitenkään elämää ihmeellisemmät. Viinipaketin mukana tulleelle jälkiruokaviinille kuitenkin pieni kiitos toimivuudestaan. En yleensä välitä jälkiruokaviineistä.
Kolme rokalajia ja viinipaketti kahdelle kustansi reilut 120 euroa. Mukana oli Eat Helsinki -kirjan vilauttamisesta saatu 20 euron alennus. Melko kohtuullista kohtuullisen hyvästä ruuasta. Kyllä Careliaan menisi toistekin, vaikka se jääkin vähän tylsähköllä klassisuudellaan monen saman hintatason helsinkiläisravintolan varjoon.
Meillä samainen Eat Helsinki ja olemme myös pohtineet Careliaa. Harmi, että arviosi perusteella tarjonta vaikuttaa hiukan vaisulta.
VastaaPoistaMielellään suosisin myös näitä pidemmän linjan ravintoloita, koska sekin on ruokakulttuuria, että uusien kiinnostavien rinnalla pärjäävät myös perinteiset klassikot. Careliakin on toki klassikoksi nuori, mutta kuitenkin jo asemansa vakiinnuttanut.
No en suosittele ainakaan noita paahdettuja maa-artisokkia ;). Kyllä sieltä listalta löytyy varmasti parempaakin.
PoistaJa totta puhut, totta puhut.
Carelia on ollut mulle jonkinlainen vakipaikka jo vuosia. Itse tykkään klassikoista ihan tylsyyteen asti, joten minulle sopii. Mutta etenkin Sami Tallbergin aika oli mielestäni todella mahtava kausi ruokapuolen kannalta. Nykyisen mesun aikana olen käynyt muutaman kerran, ei hullumpaa. Viinilistan hinnat ovat vaan mielestäni nousseet aika paljon viimeisen puolentoista vuoden aikana, vai luulenko vain?
VastaaPoistaVoi kun olisinkin ehtinyt sinne Sami Tallbergin aikoihin! Harmittaa.
Poista