torstai 4. lokakuuta 2012

Korvapuustitrauma

Foodien kootut tunnustukset: en oikeastaan pidä pullasta. Mistään pullasta (patsi vähän laskiaissellaisesta). Asian hyväksymiseen on mennyt monta kahvittelun jälkeistä turpeaa tuntia ja kuvotusta tavoittelevaa olotilaa, mutta käteen on jäänyt syvä yhteisymmärrys niin itseni ja vatsani kanssa. Profiloidun mielummin leivosihmiseksi.

Tämän tunnustuksen jälkeen onkin mahdollisimman epäluontevaa jatkaa jakamalla korvapuustien ohje. Onhan tänään kansallinen korvapuustipäivä ja joskushan ne inhokitkin täytyy kohdata, jotta muistaa, mistä jää paitsi. Pulla sille!


Ohjeen puusteihin lunttasin Sillä Sipuleilta, jotka olivat lainanneet oman puustiohjeensa Olivia-lehden sivuilta kerätystä, Suvi Rüsterin Täydellinen ohje -kirjasta. En omista alkuperäislähdettä, joten onni on bloggaavat kanssafoodiet. Lisään reseptin loppuun myös kirjasta löytyvät ammattilaisvinkit, jotka edesauttavat puustien onnistumista.

Toki valitsin kuvaan sen kaikista näteimmän puustin. Ei pelkoa, että 19 muuta olisivat näyttäneet tältä.

Pahojahan näistä silti tuli. Juuri sellaisia kuin korvapuustien kuuluukin olla. Hyi yök. Eli kiitos ja anteeksi korvapuustin keksijälle. Yksi korvapuustitraumaatikko jatkaa elämäänsä inhonsa kanssa :D.

KORVAPUUSTIT (20 isohkoa pullaa)

5 dl maitoa
50 g tuorehiivaa
1 ½ dl sokeria
2 rkl kardemummaa
1 kananmuna
1 ½ tl suolaa
14-15 dl vehnäjauhoja
150 g huoneenlämpöistä voita


VÄLIIN
100 g voita tai vastaava määrä omenasosetta
1 dl fariinisokeria
2 rkl kanelia


VOITELUUN
1 kananmuna
ripaus suolaa
raesokeria


1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Murenna joukkoon hiiva. Lisää sokeri, kardemumma, kananmuna ja suola. Lisää joukkoon vähitellen vehnäjauhoja ja vaivaa nyrkillä painellen. Lisää loppuvaiheessa voi. Alusta yhteensä 8–10 minuuttia. Kohota taikina liinan alla kaksinkertaiseksi noin tunti.
2. Kaada taikina kevyesti jauhotetulle pöydälle. Painele ilmakuplat pois ja jaa kahteen osaan. Kauli taikinapalat yksi kerrallaan parin sentin paksuiseksi, noin 30 x 40 sentin levyksi. Levitä levylle puolet rasvasta tai soseesta, fariinisokerista ja kanelista.
3. Kääräise levy leveyssuunnasta rullaksi. Leikkaa pötkö viiden sentin levyisiksi kolmioiksi. Nosta palat uunipellille leivinpaperin päälle leveä puoli alaspäin. Paina peukalolla keskelle vako pöydän pintaan asti kierteiden suuntaisesti. Anna kohota lämpimässä paikassa noin 45 minuuttia.
4. Ripauta voiteluun tarkoitetun kananmunan joukkoon suolaa, jotta muna levittyy tasaisesti. Ripottele pullille raesokeria. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes pullat ovat kauniin ruskeita.

AMMATTILAISVINKIT:
  • Liika vehnäjauho tekee pullista kovia.
  • Liian kauan vaivatusta pullasta tulee sitkoinen.
  • Kohota puusteja jopa tunti ottaen huomioon huoneen lämpötilan. Kesällä 45 minuuttia riittää, kylmemmällä puusteja pitää kohottaa reilu tunti.
  • Jätä kaaviloitu taikinalevy paksummaksi kuin normaalissa kierrepullassa.
  • Kierrä levy napakaksi rullaksi neljälle tai viidelle kierteelle. Liian löysä kierre saa aikaan lässähdyksen uunistaottamisen jälkeen ja liian tiukasta taas täytteet pursuavat ulos.
  • Voitelussa vanhempi tai huoneenlämmössä vuorokauden rikottuna ollut muna antaa paremman kiillon ja värin.
  • Puusti on kypsä kun sen väri on kauttaaltaan tasainen, vähän lager-oluen väriä tummempi.

Ohje: Sillä Sipuli -blogi ja  Suvi Rüsterin "Täydellinen ohje"-kirja


12 kommenttia:

  1. Ymmärrän (ja hyväksyn) juuri ja juuri sen, että joku ei tykkää suklaasta tai joulutortuista, mutta että pullasta?! Härregud! :)

    Meillä ollaan myös pullanhuuruissa korvapuustipäivän kunniaksi. Omistani vain tuppasi tulemaan susirumia. (Siksi yleensä tungen pullat muffinivuokiin). Sun pullat ovat paljon söpöläisempiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuota suklaata en puolestani minä ymmärrä! Joulutorttujen hyljeksintäkin tekee tiukkaa ;). Mistä tosin tuli mieleen toinen tunnustukseni: inhoan myös pipareita.

      Ja pöh, sun blogissa oli todella kauniita puusteja :)

      Poista
  2. Minäkään en ole hirveän suuri pullanystävä. Tai yksi kyllä menee alas, mutta kun poikaystävän äiti leipoo pullaa ja kolmatta tyrkätään käteen, niin - :x Ja töissä katsotaan kuin hullua, kun joku on leiponut töihin pullaa, ja minä vedän pelkkää kahvia mustana.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, en ole ainoa! Töissä pullasta onkin helppo kieltäytyä, mutta kylässä se on hieman kiusallisempaa.

      Poista
  3. Ma en taas voi sietaa mitaan makeaa ja sekos oudostuttaa taalla keskieuroopassa ihmisia... salmiakkini ja tummat suklaat saan syoda toissa ihan rauhassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella :D. Joskus matkoilla on tuntunut, että Keski-Euroopassa nautitaan pullaa (ja muuta makeeta) aamusta yön pikkutunneille asti!

      Poista
  4. Sama vika! Kauhia häpiä ja selittely kahvipöydässä kun ei puustit kelpaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ja kun ne puustit ovat yleensä ihan jäätävän isoja! Pitkosta voi sentään leikata kohteliaana pienemmänkin palan.

      Poista
  5. Noihan näyttää superhyviltä jo ennen paistoa, nams! :-) Tiesin kyllä tästä korvapuustipäivästä, mutta ajattelin olla tällä kertaa leipomatta niitä.. Nyt kuitenkin harmittaa, sillä blogit ovat täynnä mitä ihanimpia pullakuvia ja rakastan korvapuusteja kun taas vaikkapa kaikenlaiset munkit jätän suosiolla muille :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :). Itsekin huomasin, että puusti pääsi eilen aika monen blogin etusivulle :). Ja hyvä (kai) niin. Kansallinen puustipäivä oli mulle kyllä ihan uusi juttu ja oli iloinen sattuma, että takataskusta löytyi nämä kuvat ja bloggerista puoliksi kirjoitettu luonnos.

      Poista
  6. Haha! Mää en tykkää juuri mistään pullasta, mutta korvapuustit on ihan hyviä. Mun elimistö taas ei tykkää viljasta tai sokerista, joten oon yrittäny vääntää puusteja hunajasta ja gluteenittomista jauhoista. Herkullisia mutta rumia niistä tuli. :D

    Kahvipöytätrauma on kovin tuttu. Mulle kun ei kelpaa tarjotut karkitkaan, sitä ei moni ymmärrä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä kummajainen! ;) Ja ah, noista karkeita tuli mieleen kettukarkit ja se, miten eräs jo nyt edesmennyt sukulainen niitä lapsena tuputti. VIHAAN kettukarkkeja. Kaikki muut karkit olisin kyllä syönyt.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...