Kanssafoodiet julistavat, ettei keittokirjoja voi olla liikaa. Kaksi muuttoa vuoden sisällä kokeneena olen hieman eri mieltä, mutta tunnistan itsessänikin pahimman luokan keittokirjahamstraajan ja keräilyobsession, jonka synnystä syytän alle kouluikäisenä kaappeihin hamstrattuja kissa-aiheisia postikortteja (ja myöhemmin pyyhekumeja, tarroja, Kinder-elukoita, cd-levyjä, leffoja ja kauniita astioita). KEITTOKIRJAT ON IHANIA RAKASTAN KEITTOKIRJOJA!
Mitä teen näillä kaikilla teoksilla? Selailen, ihailen, haen inspiraatiota ja nautin. Hyvän keittokirjan ei tarvitse olla se nidos hyllyssä, josta poimitaan suurin osa käytetyistä resepteistä, joten vitriinini notkuu myös niitä, joista etsitään potkua ateriakokonaisuuksiin, ideoita ruokakuviin tai köksäntuntien opintosuunnitelman ulkopuolelle jäänyttä ruuanlaittotietoutta. Ja onpa kokoelmassani myös sellaisia niteitä, jotka vain miellyttävät esteettistä silmääni - sisällöstä viis.
Yksi helpotus hyllytilan puutteelle on onneksi jo havaittu: olen alkanut vähän nirsoksi! En enää hyväksy kokoelmaani esimerkiksi niitä kaviskeittokirjoja, jotka tarjoavat vain version vegaanisesta soijabolognesesta, koska näitä tavallisimpia kotiruokaohjeita löytyy netistäkin. Taattuja floppeja ovat myös aiheet "sata ja yksi täytekakkua" tai "välimerellistä ruokaa (paskoilla kuvilla)". Kyllä keittokirjankin olemassaololle täytyy löytyä joku syy ja kysyntä! Esteetikolle ja suoranaista ruokapornoa harrastavalle varma katastrofi on myös tilata netin kautta jenkkiläisiä keittokirjoja, koska rapakon takana on enemmän sääntö kuin poikkeus jättää kirjat kuvittamatta.
Tällä tammikuisella hetkellä suurimpia keittokirjasuosikkejani ovat poikaystävältä joululahjaksi viimein saatu, Eeva Salosen kokoama Hesarin Ruokatorstai sekä Yotam Ottolenghin ravistelevan inspiroiva PLENTY, jonka maailman parhaimpaan kirjakauppaan itsensä töihin buukannut Anna suorastaan pakotti hankkimaan. Kyseessä on kasviskeittokirjaksi varsinainen mestariteos.
Hyville jaetuille suosikkisijolle yltävät kokki-idolini Jamie Oliverin tasokas ja innoittava tuotanto sekä pastanrakastajan raamattu Aglio & Olio. Syksyllä hankkimaani Fiona Beckettin Rakkaudesta juustoon - kirjaa on myös selailtu viimeiset kuukaudet vesi kielellä, sillä kattavan juustotietouden tueksi sen sivuille on koottu mys pari herkun oloista reseptiä.
Tällä hetkellä ei Suomen markkinoilla taida ollakaan yhtään must have -keittokirjaa (siis sellaista, jonka olemassaolosta tietäisin), mutta periaatesyistä odottelen edelleen sitä, milloin WSOY vaivautuu vastaamaan kuluttajien kysyntään ja suomentamaan loputkin Jamien kirjat. Välillä ihan toivoisin olevani suomenruotsalainen, koska jostain syystä ruotsiksi käännetään keittokirjojakin paljon enemmän ja nopeammalla aikataululla.
Mieletön kirjakokoelma! Selasin juuri omaani ja päätin hankkiutua osasta eroon, ehkä laitan ne blogiin myyntiin..
VastaaPoistaOmassa hyllyssäni olen vihdoin saanut toteuttaa itseäni ja järjestin kirjat värin mukaan.
Joo niitä on kyllä aika sikana! Ja oon minäkin välillä pannut turhempia kirjoja Fidalle tai vastaavalle. Nyt tosin tuntuisi siltä, että kokoelmassa ei ole mitään turhaa :)
VastaaPoistaIlman muuta panet blogiisi myyntiin! Oon heti kärppänä ostamassa niitä ittelleni.
Todellakin kunnioitettava kokoelma! Mä oon aika huono keittokirjojen ostaja (toistaiseksi), mutta muistin tosta sun juustokirjasta yhden kirjan jonka ostin syksyllä, ja jota en oo muistanut ostamisen jälkeen tarkemmin silmäilläkään (sama kirjailija kuin tossa juustokirjassa, siitä muistin), joten kiitos muistutuksesta! :)
VastaaPoistaNo siis miksi et voisi ostaa ruotsinkielisiä kirjoja! Härregyyd, siinähän sitä oppii kieltä, kun on mielenkiintoinen aihe. :)
VastaaPoistaVirpi: Ylpeilen sillä, että olen viime aikoina oppinut jopa käyttämään noita kirjoja! Ennen ne olivat pelkkiä koristeita, mutta nykyään sekä minä että Tuomas plärätään niitä ihan viikottain.
VastaaPoistaEx (hahaa, keksin sulle lempinimilyhenteen): Kyllä mä voin lukea Jamieta ruotsiksi ja etenkin englanniksi, mutta en halua hankkia niitä kaappiini muina kuin suomeksi käännettyinä. Jäisivät vaan pölyttymään ja sitten kuitenkin ostaisin vielä sen suomennetun painoksenkin, kun joskus sellainen tehdään. On mulla siis englannin kielisiä keittokirjoja kaapit täynnä, mutta rehellisyyden nimissä: niistä ei yksikään ole kovin käytetty (Paitsi nyt tuo Plenty).
Meillä rupeaa olemaan tilaongelma noiden keittokirjojen kanssa, joita molemmat hamstraamme lisää ja lisää...joskin myös hyödynnämme niitä tehokkaasti. Minulla on muhinut jo jonkin aikaa hylly siihen olkkarin puolelle keittiön tason alle, mutta silloin myös koko taso pitäisi vaihtaa isompaan...hmph...
VastaaPoistaHaluaisin palavasti myös tuon Mannerströmin "Silli ja Silakka", mutten ole löytänyt kuin ruotsinkielisenä (eikä se kohdallani toimi)!
Kerrotko enemmän tuosta "Plentystä". Alkoi kiinnostamaan!
http://www.suomalainen.com/sk/servlets/ProductServlet?action=productInfo&productID=4273524
VastaaPoistaSieltä vaan tilailemaan! ;)
Voipi olla, että teen Plentystä tarkemman postauksen, mutten lupaa, että se ilmestyy ihan heti. Haluan testata vielä muutaman reseptin, ennen kuin kehtaan kehua sitä maasta taivaisiin.