Niin se vuosi vaihtui taas kirjaimellisen räjähtelevästi ja kaupunkilaiselle turhan autenttisissa mökkitunnelmissa, kun vessana toimi pelkkä liiterin sisälle rakennettu ulkohuus… anteeksi REIKÄ. Kattolankkuja hivelleestä tunnelmasta voisin silti arvella, että alkaneesta vuodesta on tulossa hurjan kiva, vaikka Fresitan mansikkaskumpan vaikutusta tähän järjenjuoksuun voidaankin epäillä.
Viime päivinä on ollut jännittävää katsella taaksepäin ja muistella elämäänsä kuluneen vuoden ajalta. Omaani voisi luonnehtia ainakin eräiden virstanpylväiden saavuttajaksi, kun ensin toukokuussa kirjoitin vakituisen työsopimuksen pitkään haaveilemaani työtehtävään, sitten syyskuussa muutin T seuranani ihanan tilavaan kolmioon ja lopuksi sain vielä käteeni sen surullisen mahdottomalta tuntuneen tutkintopaperin insinööriopinnoistani. Pienempiä ilonaiheita oli päästä Paulig Cafén bloggaajaksi, matkustella niin Saksassa, Hollannissa kuin itänaapurissammekin, viettää ikimuistoisia iltoja ystävien, tuttavien ja ruokabloggareiden seurassa ja lopuksi tekohengittää tämä omakin blogiharrastus jälleen vireille.
Vuosi 2011 tuntuu yhä ihan sairaalta luvulta, sillä luulin millenniumin olleen vasta hetki sitten. Siltä on kuitenkin kiva odottaa kaikenlaista, kuten ikimuistoisia reissuja mm. Berliiniin ja Italiaan, ensimmäistä palkallinen kesälomaa yy-kaa-koo-nee –VIITEEN vuoteen, uusia tuttavia ja enemmän aikaa itselleen ja vanhoille ystäville. Facebookin ”lihaton tammikuun”-kamppanjan myötä päätin aloittaa vuoden ensimmäisen kuukauden kalattomana ja ravuttomana, eikä pieni omien elämäntapojensa remontteeraaminen olisi muutenkaan pahaksi (nimimm. ”suklaaton tammikuu kosahti jo”).
Ikimuistoista ja onnellista uutta vuotta 2011. Pidetäänhän itsemme hyvin syötettyinä vielä tämäkin vuosi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti