Vuoden alussa käyntiin polkaistu
leipäprojekti elää ja voi hyvin, kiitos kysymästä. Takana on jo neljä läpikaluttua reseptiä Heléne Johanssonin kirjasta
Leipä ja onnistumisen fiilis on vahva. Toistaiseksi tosin edetään kirjan yksinkertaisimmilla ohjeilla, sillä maailmankaikkeus etsii vielä oikeaa hetkeä sille, että päästäisi minut sotkemaan sormeni esitaikinoihin, kuumajuuriin, poolish-taikioihin, ynnä muihin. Juuret - hullua hifistelyä!
 |
| The first one! |
|
|
Ensimmäiseksi vehnäseksi valitsin kunnianhimottomasti durumleivän, jota keittokirjailija itsekin tituleeraa "kirjan helpoimmaksi leiväksi". Vaivasin, vaivasin, vaivasin ja kohotin jääkaapissa melkein puoli vuorokautta. Muovasin ja muotoilin, kuten ohjeen ymmärsin. Ja taas kohotin. Parikin tuntia. Tuli kerralla selväksi ainakin se tosiasia, ettei tuore leipä ole mitään pikaruokaa.
Luulen, että palkitsevinta leivän itse leipomisessa on löytää uunista oikein soma limppu (tai patonki tai sämpylä tai mikä lie). Etekin näin ensimmäisellä kerralla. Ihanko itse tämän tein? Minä? Siis
minä? Jos olisin ikinä synnyttänyt, kertoisin tähän nyt härskin vertauskuvan äidin ja vastasyntyneen ensikohtaamisesta synnytksen jäkeen.
Pian ensihuuman jälkeen kehtasin kuitenkin jo arvostella esikoistani: kuori oli täydellisen rapsakkaa, maku ei niinkään. Koostumuskin oli vähän liian tiivis. Tuskin leivon toisten. On tuossa kirjassa pakko olla paremiakin leipiä.
 |
| Ensimmäisen leivän jämät taipuivat tomaatti-bruschetatoiksi. |
Durumleivän jälkeen ristiretkeilin kirjan ohjeella tortillalättyjen maailmaan, mutta ne "hieman" epäonnistuivat. VINKKI: Jos ohjeessa puhutaan yleisesti vain vehnäjauhoista, älä korvaa koko määrää karkealla kokojyvävehnäjauholla. Ainakin tortillataikinan koostumus kärsi tästä erheestä aikalailla.
Tästä tulikin mieleen, etten panisi pahakseni, jos te lukijat siellä pitäisitte minulle lyhyen oppitunnin jauhoista. Ja kertoisitte, miksi monissa kirjan resepteissä kehotetaan käyttämään esim. vehnäjauhoja, joissa on korkea proteiinipitoisuus. Ja mitä ne ovat? Durumjauhot on mainittu resepteissä aina erikseen, joten niitä kirjailija ei tässä yhteydessä tarkoita.
Minkälaisia jauhoja te käytätte vehnäleivissä? Kokojyvää vai valkoisia jauhoja? Karheaa vai hienoa? Myllyn Parasta vai Pirkkaa? Kertokaa! Kokemukset jakoon!
 |
| Focaccia |
Jotta saisin tämän leipäraportoinnin ajantasalle, kerron vielä, että kolmas leipä meni uuniin
kehutun focaccian muodossa. Taloudessamme focaccialla on vähän huono karma, sillä Tuomas on mokannut sen valmistuksen kolmesti peräkkäin ja minäkin olen kunnostautunut tappamalla ainakin yhdestä focacciataikinasta hiivan. Rinnastettuna näihin kokemuksiin tästä focacciasta tulikin
suorastaan mahtava. Resepti menee toistekin kokeiluun, mutta seuraavan kerran varmaankin toisilla täytteillä ja paremmilla ja epäterveellisimmillä jauhoilla (Taas ne kokojyväjauhot! Mikä niitä vaivaa?).
Seuraavaksi lupaankin postata Heléne Johanssonin maailman parhaimman hodarisäpyläohjeen! Ja tiedoksi niille, jotka kaipaavat jotain konkreettisia vinkkejä onnistuneen leivän leipomiseen, aion koota jossain vaiheessa kirjan parhaimmat neuvot samaan postaukseen. Siis kunhan olen ne ensin itse oppinut! :)
toi on musta vähän hassua miten tota leipää sanotaan helpoimmaksi koska kaikki perusleuivät tehdään samalla tavalla ja jos niitä nyt pitäis laittaa helppous järjestykseen niin hodari on todella paljon helpompi.
VastaaPoistajauhoja ei tosiaan voi vaihtaa noin vaan johkin muuhun, kokojyväjauhot imee tosi paljon enemmän vettä eikä niihin tule niin hyvää sitkoa koskaan eli niitä ei vaivaa mikään niillä ei vaan voi leipoa samallaista leipää kun tavallisilla jauhoilla. sääntö on kai että suurimmillaan 20% voi korvata kokojyvällä ja sitte ohje pitää kirjottaa uudestaan. parasta jauhoa olisi mun mielestä noin puolet hiivaleipäjauhoja ja puolet puolikarkeita mutta harvoin jaksan sekotella. erikoisvehnäjauhoilla ei tee mitään leivässä(no hodari sämpylässä voi toimia). pirkka hiivaleipäjauhot on kamalia, niistä kannatata pysyä poissa.
Hodari oli kyllä helppo! Sitä mäkään en mokannut :).
VastaaPoistaJa kiitos vastauksista! Täytyy hankkia hiivaleipäjauhoja.
Meillä käytetään täysjyvää ja sämpyläjauhosekotusta (Lidl) lisänä vielä usein ruisruohetta tai vehnälesettä taikinassa
VastaaPoistaJoku muukin on kehaissut noita Lidlin sämpyläjauhoja! Tarttee siis testata ne :)
VastaaPoistaNoi valmiit sämpyläjauhot on vaan huonoja kun niiden rouheita ei voi liottaa ja aina tulee samaa.. Eikä ne sisällä mitään ihmeitä, samat jauhot ja rouheet voi ostaa erikseen ja sekottaa sen verran kun tahtoo
VastaaPoistaMinäpä muuten tein sitä kirjan ruishapanleipää ja onnistui lähes täydellisesti! Kirja on kyllä ihan mielettömän hyvä ja selkeä. Kiitos vielä vinkistä =o)
VastaaPoistaHanna: Ja kiitos itsellesi ruishapanleipävinkistä. Hyvä tietää jo etukäteen, että ohje toimii :). Teitkö juuret ja kaikki? (Käytettiinhän siinä juurta? Kirja ei ole nyt lähettyvillä...)
VastaaPoistaLidlin sämpyläjauhoja mäkin käytän kaikkeen (lähinnä vaan siitä syystä, et sisältävät 25 % muuta kuin vehnää, ei tarvi ite sekoitella, mut myös siksi et ovat ainoot jauhot suomessa jotka sopivat mun mahalle).
VastaaPoistaAleksille tiedoks että Lidlin sämpyläjauhoseos ei sisällä rouheita vaan on täysin sileää, enkä myöskään ymmärrä pointtia tossa että "samat jauheet voi ostaa erikseen ja sekoitella", kun kerta yhdestä pussista saa valmiiksi hyvän kombinaation ulos.
Toi selitys että ne saa valmiinakin on näin leivonta intoilijalle sama kun sanoisi että miksi ostaa tuoreita kasviksia kun ne saa pakasteesta valmiiksi paloteltuina.. Ja jos tässä nyt yritetään ton kirjan ohjeita käyttää ja opetella leipomaan hyvää leipää niin tollaset jauhot ei vaan toimi, perus pato gosta tulee jotain mutta leivät jossa on vaikka kauraa menee ihan pilalle, niistä tulee tiiliskiviä
VastaaPoista