Eilen kasvoi elettyjen vuosien lukumäärä, tänä aamuna luultavasti vatsa. Uppomuna paahdetulla ja itse leivotulla (!!!) leivällä olivat Tuomaksen käsialaa, croissantit pakastetehtailijan pakkaamia ja turkkilaisella jugurtilla, mökin viinimarjoilla ja pipariksi menneillä sitruunakekseillä täytetyt maljat ihan allekirjoittaneen kasaamia. Pa-ras-ta. Aikaa tähän kaikkeen meni juuri sen verran kuin croissantit tarvitsivat kypsyäkseen, joten kysymys kuuluu: miksi hyviä aamiaisia ei muka ehdi harrastaa useammin?
Pssst. Sain muuten synttärilahjaksi yhden elämäni parhaimmista illalliskokemuksista. Mutta siitä lisää joskus myöhemmin! :)
Pssst vol. 2. Ja Aleksille tiedoksi, etten todellakaan ole leivontataidoissani vielä siinä pisteessä, että edes viitsisin yrittää tehdä croissantteja itse! (Mutta saa kyllä kertoa jonkun toimivan ohjeen).
Niinpä, miksi ei saa useammin aikaiseksi. Tällaiset herkut hetkessä!
VastaaPoistaJa Aleksi, mielellään saa kertoa toimivien croissantien ohjeen ;-)
Ja onneksi olkoon sankarille!
VastaaPoistahienoa että mun ei tarvi enää edes kommentoida :)
VastaaPoistaen kyllä edes odota juuri kenenkään tekevän croissantteja itse mutta jos olisit tehnyt sarvia voitaikinasta ja sanonut niitä croissantteiksi niin olisin älähtänyt :)
blogista löytyy Ciril Hitzin ohje joka on ihan pätevä jos tahdot testailla, croissantti on muuten sitte mun mielestä helpompi tehä kun vaikka voitaikina.
onnea!
Arvasin, että Aleksin reseptikätköön voi luottaa! Vaikka toi ohje onkin aika hoocee, enkä saletisti ala edes yrittämään sitä seuraavaan sataan vuoteen (onnistuin oikeesti sössimään nuo Jannan sitruunakeksitin, että niin...).
VastaaPoistaJa kiitos kummallekin onnitteluista :)
Ooh ja nam! Ja miljoonasti onnea, vaikkakin vähän myöhässä :)
VastaaPoistaKiitos frouva ruusunen! :)
VastaaPoista