Empire state of mind

Jos kotini olisi maapallon kokoinen, sijoittuisi keittiöni Italiaan, olohuoneeni Itä-Berliiniin, makuuhuoneeni jonnekin päiväntasaajan tienoille muodostuneelle paratiisisaarelle ja työhuoneeni Japanin. Kylpyhuoneen perustat voisin rakennuttaa Islannin vulkaaniseen maaperään geysireiden toivossa ja eteisen vaikkapa Keravalle, koska sehän on vain tila, jonka läpi kävellään. New Yorkista askartelisin ehdottomasti pihamaani, koska... no... se on New York!

Ja voi New York , New York. Ikävä on! Vietin kaupungissa vajaat kolmisen viikkoa keväällä 2009 ja se muistitahra ei poistu mielestäni enää raskaimmalakaan liuottimella. Lähdin tuolloin matkaan rinkalla ja rikkinäisillä farkuilla, nukuin kaksi viikkoa Harlemissa 12 hengen dormissa kera suomalaisia kommunisteiksi haukkuneen korealaispapan ja nakuilevan meksikolaisen, shoppailin kukkaroni kipeäksi, näin hyvää stand uppia, rakastuin pintahiivaoluisiin, ujuttauduin Yeah Yeah Yeahsin salakeikalle China Towniin  ja - mikä parasta - söin elämäni parhaimpia täysin vegaanisia ravintolaruokia ♥.

 

 

Ohimennen on ollut puhetta, että kesälomareissu 2012 sijoittuisi näille minulle jo tutuille seuduille, enkä todellakaan pane hanttiin. Harvoin sitä eksyy paikkaan, joka on niin paljon minua, että siihen ehtii reilussa parissa viikossa kasvattaa koko elämän mittainen napanuoran.

Ja noniin, nyt Alicia Keys kiljuu pääni sisällä, että  Hear it for New York, New York, New York!