SAFKAA!

Syksyn kuumin keittokirjauutuus näkyy alla. Yli 60 kipaletta rautaisia ideoita parempaan arkiruokaan tyylillä ja taidolla räpsittyjen kuvien kera. "Tykkään tästä taitosta", sanoi Tuomaskin. Myhäilin vieressä tietäväisenä ja ahmin niteen sivuilta heti kokeiluun päätyneitä punajuuria.

Olen myötäelänyt häpeilemättä Alexander ja Hanna Gullichsenin keittokirjaprojektin mukana aina siitä lähtien, kun pariskunta nosti viime syksynä lasin kuplivaa kustannussopimuksen kunniaksi. Kirjan valmistumista unelmista todelliseksi, paperiksi ja musteeksi, on ollut helppo seurata Hannan superhyvän blogin välityksellä, jossa kirjoittajan innostus on ollut sädehtivää  ja tarttuvaa ja lukijoiden palaute vastavuoroisesti toivottavasti kannustavaa. TIESIN, että Safkasta tulee parempi kuin hyvä ja keväällä sain siitä jo etukäteen varmuudenkin, kun pääsin koekokkaamaan muutamia Gullichsenien kirjaan päätyviä reseptejä. Yhden innokkaan viikonlopun aikana meillä pyöräyteltiin niin haukimurekepihvejä, hapankaalilaatikkoa, kuhacevicheä kuin sitä kuuluisaa Raflan lohi-avokadosalaattia. Operaatio oli mieletön kunnia, vaikka Tuomas pilasikin salaattimme lorauttamalla koko wasabilla tulistetun salaatinkastikkeen kahden hengen annokseen (nyttemmin kirjassa on onneksi maininta, että kastike on mitoitettu kahdeksaan salaattiin). 

Mikä sitten tekee juuri tästä keittokirjasta niin mielenkiintoisen? Huippukokki Alexander on mainioiden helsinkiläisten ravintoloiden Maxillin ja Raflan ravintoloitsija, Hanna vapaa kirjoittaja, blogisti ja amatöörivalokuvaaja. Kirja on rakkaudenosoitus ruokaa, pariskunnan yhteisiä makumuistoja ja koettuja ruokaelämyksiä kohtaan. Se ei tarjoa sivu tolkulla uutta ja uniikkia, vaan pieniä arkirokailun kultahippusia ja perusruokaa hyvällä maulla. Suosittelen kirjaa sekasyöjälle, joka pohtii liian usen, mitä tänään syötäisiin.

On vähättelyä todeta, että Safkaa olisi vain odotettu. Sitä on fiilistelty, toivottu, ihailtu, tsempattu ja, no, myös odotettu jo kauan ennen viime keskiviikkoista maljannostoa kirjan julkkareissa. Suoraan painosta tulleiden niteiden läsnäolo oli jännittävää, valmiiden painettujen sivujen selailu suorastaan tärisyttävää. Hiirenkorville menivät ainakin moni kirjan lisukkeita käsittelevä sivu - jatkossa varmasti moni muukin.

Onnea vielä kerran Hannalle ja Alexanderille tyylikkäästä esikoiskeittokirjasta!

Ps. Huomenna julkaisen ohjeen niihin kirjasta löytämiini mehukkaan makeisiin lisukepunajuuriin. Pysy kuulolla!