Lupolo

Helsingin kantakaupungista löytyy niin paljon tutustumista odottavia ravintoloita, että välillä väsynyttä päivätyössä käyvää itähelsinkiläistä ihan itkettää ajan ja rahan riittämättömyys. Ei kannattaisi. Pitäisi vain mennä ja syödä enemmän, turhia itkemättä.

Kuluneella viikolla päätimme päätyä Tuomaksen ja Annan kanssa Punavuorenkadulla majaansa pitävään Lupoloon kertaamaan pitkästä aikaa ulkoruokinnan hienouksia. Pientä haasteen poikasta tarjosi ensin tosin pöytävarauksen tekeminen, sillä kahden vuorokauden, kymmenien turhien soittoyritysten ja yhden korvalle paiskatun luurin (!!!) jälkeen sain ilmoitettua tulostamme tekstiviestillä lauantai-iltana. Melko hankalaa. Lopulta myös turhauttavaa, sillä totta kai pieneksi ja suosituksi kuvailtu Lupolo kumisi tyhjyyttä muilta asiakkailta koko meidän ruokailun ajan. Liekö Punavuoren hipsterit tuhlanneet viimeiset senttinsä edellisen viikonlopun Flow-festareilla, vai mistä kato johtui.

Lupolon annokset ovat kohtalaisen pieniä, joten suolaisia ruokia kannattaa tilata 2-3. Omalle lautaselle päätyi niin kantarellileipää fenkolisalaatilla kuin friteerattua mustekalaa ja aiolia. Fenkoli jyräsi vähän turhan paljon kantarellin herkkää makua ja mustekalarenkaisiin oli lipsahtanut liikaa sormisuolaa, mutta annoksissa piili selkeää potentiaalia. Seuralaiseni tilasivat karitsaburgeria harissalla ja fetajugurtilla sekä rapucocktailin, joista minihamppari sai eniten ylistystä.

Jälkiruokavaihtoehtoja oli tarjolla kaksi: rooibosjäätelöä mansikoilla sekä satsi suklaata, mantelia ja sherryetikkaa mielenkiintoisella esillepanolla. Jälkimmäinen oli ainakin ihan pöyristyttävän hyvää!

Jos ei pöytävaraushäslinkiä huomioida, jäi Lupolosta oikein mukavat jälkivibat. Kiitosta kerää etenkin huokeat hinnat: kolme ruokaa ja vesi maksoivat itselläni vain 27 euroa! Kalliimmalla olen syönyt  S-ryhmän pakastepihvi- ja pussipastaravintoloissa.