Vuonna '12

Hyi yrjö. Miksi päässäni alkaa soida Eppujan Vuonna '85 aina, kun edes ajattelen koostepostauksen kasaamista? Ja miten muka voi olla jo vuoden viimeinen päivä? Vastahan oli heinäkuu, jolloin minä tein... öhmm... niiin... mitä ihmettä olen silloin puuhaillut? Taitaa siitäkin ajankohdasta olla sittenkin  enemmän aikaa kuin pari viikkoa (ja minulla dementtia).

Onneksi on tämä blogi, jonne edes tietyt asiat tallentuvat kronologiseen järjestykseen. Let's see, mitä täältä löytyikään.

Maailman makuja tuli tänä vuonna maisteltua näemmä Sri Lankassa (jonka surffiparatiisiin kaipaan niin, että sydän on pelkkä tuulessa tanssiva tyhjä paperipussi muistojen äärellä), Berliinissä (myös ikuinen ikävä, mein Liebsten), Riiassa ja Kreikassa. Useampikin reissukohde olisi kelvannut, etenkin tähän vuoden pimeimpään ajankohtaan, mutta toukokuussa tulostaan ilmoittanut mini-pumpkini pisti loppuvuoden suunnitelmat uusiksi. Kokonaisvaltaisesti ja rytinällä.

Vuoden ravintolakohokohta oli liioittelematta oma synttäridinnerini A21 Diningissa. Muita ihania löytöjä olivat Saariston kesäinen sunnuntabrunssi, porvoolaisen Bistro Sinnen lounas, Herttoniemenrannasta löytyvä paellaelämys sekä Helsingin kovimpien ravintolatulokkaiden Social Bulevardin maistelumenu ja Pure Bistron sienipuuro, joista en sitten kappas vaan blogannutkaan ikinä? Hyvä minä.  Tosin muuten vuosi 2012 olikin aikamoista kotoilun kulta-aikaa tai ainakin tuntuu, että söin ulkona melkein harvemmin kuin köyhinä opiskelija-aikoina. Tulevana äitinä voin varmaan vain uneksia muutoksista, mutta ehkä tuolla jossain tulevaisuudessa odottaa vielä asia nimeltä oma elämä.

Vuoden viiniksi minulla ei yllätys-yllätys ole ainuttakaan ehdokasta. Tuleva kevättalveni on kuitenkin pelastettu, sillä täytin juuri ennen joulua kaappini Alkon viimeisillä Kungfu girleillä. Joskus jälkijunakin on parempi kuin ei junaa ollenkaan.

Vuoden floppi taisi olla murheellinen leipäprojektini, mutta luulen, että sitä ei ole vielä haudattu kokonaan. Vuosi 2013 kuluu suurimmaksi osaksi äitiys- ja vanhempainvapaalla joten nythän sitä aikaa hitaalle leipomiselle vasta löytyykin! Vuoden Suuri Urakka oli puolestaan joulukalenteri, joka anasti aikani melko kokonaisvaltaisesti marraskuun puolivälistä aina jouluun asti.

 

Kuluneen vuoden googletetuimmat reseptit olivat ikuinen listaykkönen tomaattikeitto (vajaat 6000 hakua vuoden aikana!) sekä  joulun alla julkaistut luumurahka ja smetanasilli. Hakusanalla"pumpkin jam" ja sen eri muodoilla blogiin eksyi noin 4000 vierailijaa. Kuinkakohan moni niistäkin pettyi, kun täältä ei edelleenkään löydy kurpitsahillon ohjetta? Kaikista päättömimmiltä ja pervoimmilta hakusanoilta onneksi säästyttiin, huh.

Ruuanlaiton kannalta 2012 oli antava ja opastava. Tunnen kehittyneeni. Listasin vuoden omat suosikkireseptit ja suurimmat onnistumisen hetket kuukausittain seuraavanlaisesti:

Tammikuu: Hot Dog -sämpylät
Helmikuu: ceasarsalaatti
Maalskuu: pikkasen paremmat kalapuikot
Huhtikuu: tacot kookoskatkaravuilla, omenakurkkusalsalla ja cipotlekermalla
Tukokuu: appelsiininen vuohenjuustopasta
Kesäkuu: -
Heinäkuu: munakoisoa ja fetapolentaa
Elokuu: Nigellan minttusuklaakeksit
Syyskuu: Tuomaksen vegechili
Lokakuu: lämmin linssi-kurpitsasalaatti
Marraskuu: popcorn-suklaa
Joulukuu: imelletty perunalaatikko

2012 jää muistoihini hienona ja koko loppuelämääkin ajatellen erityisenä odotuksen vuotena, mutta uusi saa nyt tulla.  Tilaan siltä heti ainakin yhden synnytyksen, sillä näin kuusi päivää ennen laskettua ajankohtaa olo alkaa olla jo vähän pinkeä. Lisäksi toivon ja odotan uusia seikkailuja, kehitystä ruokakuvauksen saralla ja blogille paljon aikaa. Eiköhän niillä hyvä vuosi synny.

Tervetuloa 2013!

LUUKKU 24: Jouluinen glögipannacotta

Hei, tonttu-ukot hyppikää,
nyt on riemun raikkahin aika!

Niin se joulu joutui ja niin teki myös Pumpkin Jamin joulukalenterin vihonviimeinen postaus. Oli hippusen vaikea päättää, mitä tämän luukun taakse tulisi (ja voin paljastaa, että vielä toissapäivänä ei meinannut tulla yhtikäs mitään!), mutta juhlan kunniaksi saatte vielä yhden suussa sulavan, helpon ja jouluisen jälkiruokavinkin. Voiko niitä muka olla liikaa? E-e-eeei.

Sitäpaitsi kaikki palvovat pannacottaa. Joulunakin (ja etekin sillon).

JOULUINEN GLÖGIPANNACOTTA (neljälle)

2 liivatelehteä
4 dl kuohukermaa
2 rkl sokeria
1 vaniljatanko
1/2 tl kanelia
hyppysellinen jauhettua kardemummaa
hyppysellinen jauhettua pomeranssinkuorta 

Pinnalle:
3/4 dl glögitiivistettä + 1/2 dl vettä (tai reilu desi tavallista glögiä)
1 rkl hyytelösokeria
muutama puolukka tai karpalo koristeeksi

1. Laita liivatelehdet kylmään veteen 5 minuutin ajaksi.

2. Laita kerma ja sokeri kattilaan. Halkaise vaniljatanko kahtia ja raaputa siemeniä hieman irti. Lisää sekä siemenet että halkaistu vaniljatanko kermaseokseen. Lisää kaneli, jauhettu kardemumma ja pomeranssinkuori. Anna seoksen lämmetä kiehumispisteeseen ja nosta kattila pois liedeltä.

3. Nouki vaniljatanko pois. Sekoita vispilällä seoksen joukkoon lionneet ja kuivaksi puristetut liivatelehdet. Varo kuitenkin, ettei kerma vaahtoudu.

4. Annostele pannacotta hiukan jäähtyneenä laseihin tai jälkiruokakulhoihin. Anna hyytyä peitettynä jääkaapissa vähintään 3 tuntia.

5. Kiehauta glögi. Lisää hyytelösokeri sekoittaen. Nosta kattila liedeltä ja anna jäähtyä hetki. Lusikoi glögisiirappi varovasti hyytyneiden pannacotta-annosten päälle ja koristele muutamalla marjalla. Laita pannacotat jääkaappiin jähmettymään vielä hetkeksi.

♥ ♥ ♥

Nyt tämä bloggaaja sulkee läppärinsä ja ryntää ennalta määrittelemättömän pituiselle joululomalle, sillä vaikka itse kerskunkin, niin onhan tässä tullut huhkittua. 24 perättäistä reseptipostausta, lukemattomia kauppalistoja, inspiraation valvottamia öitä, onnistumisen riemua (ja vastapainona toki myös pilalle menneitä herkkuja), karttuneita ruuanlaittotaitoja, mieltä nostattavia kommenttejanne ja mitä vielä! On ollut ihan paras kuukausi ja vaikka en ihan heti lupaa seuraavalle vuodelle samanlaista kimaraa, on tämä ainakin ollut blogihistoriani hauskin (vaikkakin työläin) haaste itselleni. Ja jyrkästi kohonneista kävijämääristä päätellen myös te olette pitäneet joulukalenteristani. Kiitos, että jaksoitte tsempata ja pysyä mukana!

Loppuun vielä paras joulubiisi ultimate parhaimmalta joululevyltä, jonka puhkisoittaminen on ollut osa omaa jouluperinnettäni aina julkaisuvuodesta -97 asti. On se vaan niin hyvä!

Iloista ja maukasta joulua!

LUUKKU 23: Ihanat sitruuna-rosmariinikeksit

Tiptap tiptap tipe tipe tip tap. Vähiin käyvät päivät ennen joulupukin saapumista. Nappaappa tästä silti vielä yksi syötävä lahjaidea pukinkonttiin: iiiihanat sitruuna-rosmariinikeksit!

Tarkoitukseni oli oikeastaan leipoa näitä Pipsa Hurmerinnan rosmariinikeksejä, mutta homma lähti lievästi sanottuna lapasesta löydettyäni ensin tämän ja sitten vielä tämän reseptin. Lisäksi liian suuri loraus sitruunamehua aateloi rosmariinipikkuleivät pikemminkin sitruunakekseiksi, mutta hyvä maku lienee tärkein. Keksit ovat kivan kirpsakoita ja maistuvat joulunakin viimeistään siinä vaiheessa, kun suklaaöverit on vedetty viidesti. Toki aiemminkin.

(Huomatkaa muuten keksien päällä oleva kuorrute. Wooops. Olen taas askeleen lähempänä sitä näpertelevää ja askartelevaa kotiäitiä, joka minusta ei pitänyt ikinä tulla.)

SITRUUNA-ROSMARIINIKEKSIT

200 g huoneenlämpöistä voita
1 dl sokeria
1 tl luomusitruunan raastettua kuorta
3 rkl sitruunamehua
½ tl vaniljauutetta
1 rkl tuoretta rosmariinia hienonnettuna (eli pari oksaa)
4½ dl vehnäjauhoja
1/4 tl  suolaa
½ dl mantelilastuja

Kuorrutus:
1½ rkl ranskankermaa (tai kermaa)
2,5 dl tomusokeria
2 tl sitruuanmahua
mantelilastuja ja tuoretta rosmariinia koristeluun

1. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi sähkövatkaimella. Sekoita joukkoon sitruunankuori, -mehu ja vaniljauute.

2. Yhdistä toisessa kulhossa jauhot, rosmariini, suola ja mantelilastut.

3. Yhdistä jauhoseos voiseokseen ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Muovaa taikinasta kaksi halkaisijaltaan kolikon kokoista pötkylää. Kääri ne kelmuun ja laita jääkaappiin vähintään tunniksi (itselläni oli yön yli).

4. Kuumenna uuni 175-asteiseksi. Ota taikinapötköt kylmästä ja leikkaa ne noin puolen sentin kokoisiksi paloiksi. Paista uunssa 8-12 minuuttia. Keksien värin pitäisi jäädä aika vaaleaksi, joten omani olivat uunissa hieman liian pitkään. Anna keksien levätä paiston jäkeen pellillä muutama minuutti ja siirrä sen jälkeen jäähdytysritilälle.

5. Kun keksit ovat jäähtyneet, valmista kuorrutus sekoittamalla ainekset yhteen. Lusikoi kuorrutetta jokaisen pikkuleivän päälle. Koristele esim. mantelilastuilla ja rosmariininlehdillä.


Psssst. Jos joku joulunajan jälkiruoka on vielä ideoimatta, nakkaa tänään kauppakassiin glögiä, hyytelösokeria, vaniljatanko, liivatelehtiä/agar agaria ja desi kuohukermaa ruokailijaa kohti. Jatko-ohjeet lötyvät aattoaamun luukun takaa :)

LUUKKU 22: Paahdettua punajuurta ja sinihomejuustoa

Sain jokunen viikko sitten arvostelukappaleen Christer Lindgrenin uudesta Parasta maatiaisruokaa -kirjasta. Opus on tuhti tietopaketti suomalaiseen nykykeittiöön hiljattain palanneista maatiaiseläin- ja kasvilajeista, kuten kyytöstä, kaskinauriista ja sitruunaomenasta. Lisäksi sivumäärää on kerrytetty taidokkailla valokuvilla ja resepteillä, joissa maatiaislajit ovat tähden asemassa.

Tunnen moniakin maatiaislajeista innostuneita foodieita, mutta itse en ole vielä päässyt niiden makuun kotikeittiössäni. Kyytönsmetana ja maatiaiskananmunat toki kuulostavat vastustamattomilta, mutta ongelma on niin hinta kuin saatavuus. Ja erityisesti se saatavuus. Ajatus siitä, että lähtisin täältä Itä-Helsingin lähiöstä ydinkeskustaan asti ostamaan ruokaa jostain niistä kymmenestä kolmosen raitiovaunulinjan sisäpuolelle lykätyistä lähiruokapuodeista, on järjen vastainen. Ei ihme, että kyyttö on kasvaneen suosionsa myötä ruvennut leimaantumaan kantakaupunkilaisten herkuksi - eihän sitä saa muualta! Ärrr!

Toisaalta: toivoa paremmasta saatavuudesta on juuri niin kauan, kun on maatiaislajien puolestapuhujia. Ja yksi tällainen puolestapuhuja on Parasta maatiaisruokaa.

Valitsin kirjan resepteistä testattavaksi tämän mausteliemessä keitetyistä ja sen jälkeen paahdetuista punajuurista ja sinihomejuustosta kasatun salaatin, koska huomasin sen olevan raaka-aineiltaan varsin jouluinen. Tuli erinomaista, vaikka vaihdoinkin ohjeen ilmasipulinvarret, spelttivehnän oraat ja punajuuren versot lähiöystävällisempään napolitan mixiin. Vaihdokkini ei ehkä tue yritystä tuoda maatiaislajeja julkisuuteen, mutta tässä reseptissä vähintään yhtä huomioitavaa on tuo mausteliemi, jossa punajuuret keitetään! Perinteisessä keitinvedessä kypsennetyt punajuuret häviävät niiiiin tälle.

Syödäänkö teillä muuten jouluisin punajuuta jossain muussakin muodossa kuin rosollissa?

PAAHDETTUA PUNAJUURTA JA SINIHOMEJUUSTOA 

Paahdetut punajuuret:
6 punajuurta
1 l vettä
3 salottisipulia
3 valkosipulinkynttä
4 rosmariininoksaa (tai hömpsäys kuivattua rosmariinia)
4 timjaminoksaa (tai hömpsäys kuivattua timjamia)
½ dl tummaa balsamicoa
suolaa
sokeria
öljyä ja voita

Laita vesi, paloitellut sipulit ja muut liemiainekset kattiaan. Keitä punajuuret kuorineen lähes kypsiksi. Anna punajuurten jäähtyä liemessä.
Kuori ja lohko punajuuret. Paista lohkot kuumalla pannulla tai paahda 200-asteisessa uunissa öljyn ja voin kanssa. Pintaan saa tulla paahtunut väri.

Salaatti:
paahdettuja punajuurenlohkoja
sinihomejuustoa
paahdettuja cashewpähkinöitä
valmis napolitan salaatti mix
laadukasta ja hyvää oliiviöljyä

Sekoita ainekset keskenään ja aseta tarjolle.

Ohje: Christer Lindgren: Parasta maatiaisruokaa.

Kirjan tarjosi Maahenki-kustannus.

LUUKKU 21: Chilikaakao

Jaahas. Se olisi sitten vuoden pimein päivä ja mayakalenterin mukaan vielä maailmanloppukin. Jos tästä toisin sanoen hengissä selvitään, on illalla kahta suurempi syy lämmittää kuppi kihisevän tulista chilikaakaota.

Varoitan, tähän jää koukkuun!

CHILIKAAKAO (kahdelle)

5 dl täysmaitoa
½ tuore, punainen chilipalko
100 g tummaa suklaata (70%)
½ dl ruokosokeria
1 tl kanelia
kermavaahtoa

1. Poista chilistä siemenet ja leikkaa palko pituussuunnassa muutamaan osaan.

2. Laita kattilaan maito ja chili. Kiehauta. Jos haluat voimakkaan chilin maun, pane sitä juomaan enemmän tai keitä chili-maitoseosta hiljalleen noin 10 minuuttia.

3. Poista chilisuikaleet maidosta ja sulata maidon joukkoon paloiteltu suklaa. Lisää sokeri ja kaneli.

4. Kaada chilikaakao mukeihin ja lusikoi päälle kermavaahtoa.

Ohje: Chilifoorumi.

LUUKKU 20: Imelletty perunalaatikko

Jos joku jouluruoka luo ketutusta keittiöön, niin imelletty perunalaatikko, joka ei koskaan imeltynyt. Notkea ja makeahko pottuloota maistuu ilolta ja onnelta, uunissa pitkään kuivatettu perunamuusi  ei. Siinäpä oikeastaan syy, miksi olen luottanut joka joulu siihen, että joku muu kyllä hoitaa tai bataattilaatikko korvaa. Paitsi tänä vuonna. Tämä joulukalenteri sai olla viimeinen kimmoke panemaan omat imellytystaidot testiin.

Onhan imellytyksessä kieltämättä haasteensa, sillä harvassa ovat ne asunnot, joissa esimerkiksi leivinuuni ja perinneruuat taitava mummo kuuluvat varustukseen. Sähköuuni on monen epäonnistujan syyllinen numero yksi, toiset taas uskovat tähtien asennoillakin olevan vaikutusta laatikon koostumukseen ja makuun. En osaa sanoa, mikä omassa yrityksessäni jännitti eniten: väärä lämpötila vai hermojen totaalinen repeäminen, jos laatikko ei olisi onnistunutkaan.

Jos perunalaatikon kanssa haluaa hifistellä, kannattaa lukea Nellen faktat imellytyksestä. Meillä ei ole digitaalista lämpömittaria, joten todistetusti ilmankin pärjää. Näin minä sen tein ja voitin perunasoseen 6-0. Eläköön!

IMELLETTY PERUNALAATIKKO (6-10 hengelle)

1,5 kg jauhoisia perunoita
3 rkl vehnäjauhoja
75 g voita
1 rkl suolaa
5-6 dl täysmaitoa

Huom!  Aloita imelletyn perunalaatikon valmistus jo edellisenä iltana, jotta se ehtii imeltyä uunissa yön yli.

1. Keitä jauhoiset perunat kuorineen kypsiksi suolattomassa vedessä. Kuori kuumina (ota kuoret talteen!) ja soseuta peunansurvimella.

2. Laita maito ja perunankuoret kattilaan. Kiehauta ja jäähdytä. Säilytä maito kuorineen päivineen jääkaapissa.

3. Sekoita perunasoseeseen ruokalusikallinen vehnäjauhoja. Peitä astia ja nosta imeltymään 50-asteiseen uuniin.  Sekoita soseeseen parin tunnin kuluttua toinen ruokalusikallinen vehnäjauhoja ja taas parin tunnin kuluttua kolmas ruokalusikallinen. Imeltymiseen kuluu aikaa noin 12 tuntia. Sose tummuu ilmeltyessään ja koostumus muuttuu aavistuksen notkeaksi.

4.  Kun imelyys on sopivaa, sulata voi lähes sulaksi. Sekoita soseen joukkoon voi ja suola. Siivilöi peunankuoret maidosta. Lisää maitoa perunasoseeseen sen verran, että seos on löysän puuromaista.

5. Kaada perunaseos uunivuokaan, jonka vetoisuus on 1,5 - 2 litraa niin, että reunoille jää reilusti tilaa. Paista perunalaatikkoa 150-asteisessa uunissa noin 3 tuntia.

LUUKKU 19: Joulupöydän smetanasilli

Tänä vuonna joudun ikäväkseni sivuuttamaan joulupöydän parhaimmat palat: siian- ja muikunmädit sekä graavi- ja kylmäsavukalat. Yhyy! Uhmakkaana jo julistinkin korvaavani niiden jättämät aukot  järjettömällä määrällä suklaata, mutta tämä smetanasilli on ihan hyvä lohduttaja sekin.

Tuomas loihti tätä kupposen ensimmäisen kerran pari-kolme vuotta sitten ja on saanutkin toistaa tekonsa sen jälkeen joka joulu - ja vähän muulloinkin. Kannustan siis teitäkin kokeilemaan ja maistamaan smetanasilliä myös väkevän saaristolaisleivän kumppanina. Suosio on taattu!

SMETANASILLI (aika monelle syöjälle, mutta loppuu silti aina kesken)

n. 250 g matjesillifilettä
1 keskikokoinen punasipuli
200-250 g smetanaa
tuoretta tilliä hienonnettuna
suolaa ja pippuria maun mukaan

1. Valmista smetanasilli jääkaappiin tekeytymään jo edellisenä päivänä ennen tarjoilua.

2. Leikkaa matjesillifile suuhun mentäviksi, kapeiksi siivuiksi. Hienonna punasipuli.

3. Yhdistä silli, punasipuli, smetana, tilli ja sekoita. Mausta tarvittaessa pippurilla ja suolalla.

LUUKKU 18: Porkkanalaatikko

Hopsan. Jouluaattoon on matkaa enää alle viikko. Nyt on hyvä ajankohta ryhtyä valmistamaan aattoillan laatikoita pakkaseen, ellei halua viettää koko aatonaattoa juuresten kuorimishommissa.

Vielä kymmenen vuotta sitten porkkanalaatikko oli suosikkini aattoillan lootatriosta,  mutta ei enää. Saan syyttää siitä ihan itseäni, sillä söin laiskempina kokkausvuosinani äitien tekemää porkkanalaatikkoa jopa kesäisin. Sitkeämpikin siinä kyllästyy, eikä oranssi eineslaatikko ole maistunut sen koomin.

Itse alusta asti tehdyt porkkanalaatikot toimivat sen sijaan vieläkin. Tähän versioon tuli vajaat pari teelusikallista raastettua inkivääriä (sen voi korvata myös hillotulla inkiväärillä) ja pinnalle rouhittuja manteleita tuomaan hieman äreämpää tekstuuria. Ei ehkä voita lanttulaatikkoa, mutta törkeän hyvää tästä tuli silti!

PORKKANALAATIKKO  (6 - 10 hengelle)

1½ puuroriisiä
5 dl vettä
1 rkl suolaa
n. 800 g (6-8 kpl) porkkanoita
2 kananmunaa
3 dl kermaa tai maitoa
1-2 tl raastettua inkivääriä
hiukan muskottipähkinää
1 tl valkopippuria

Pinnalle:
½ dl manteleita tai korppujauhoa
voita

1. Kiehauta vesi. Lisää suola ja riisi ja keitä, kunnes vesi on imeytynyt riiseihin.

2. Kuori ja raasta porkkanat raastimen hienolla terällä. Voit käyttää myös valmista porkkanasosetta, mutta silloin rakenne (omasta mielestäni) hieman kärsii.  

3. Yhdistä jäähtynyt riisi, porkkanaraaste, munat, kerma ja mausteet. Sekoita. Kaada seos voideltuun kahden litran uunivuokaan. Ripottele pinnalle joko karkeasti veitsellä rouhittuja manteleita tai korppujauhoa. Viimeistele muutamalla voinokareella.

4. Paista 160-175 -asteisessa uunissa 1½ tuntia. Valmiin laatikon voi pakastaa ja uudelleen lämmittää, mutta ole tarkkana, ettei porkkanalaatikko pääse kuivahtamaan.

LUUKKU 17: Paahdettu ruusukaalisalaatti ja saksanpähkinävoi

Perinteinen joulumenu ei ole lehtivihreällä pilattu. Itse muistan nähneeni joulupöydässämme vain kerran vihersalaatin, joka ujona yritti kurkkia laatikoiden ja kinkun takaa, mutta syömättähän se jäi kaiken muun yltäkylläisyyden keskellä. Seuraavan päivän rääppiäisissä salaatti näytti jo liian nuhruiselta tarjottavaksi saati syötäväksi. Raukkaparka.

Tänä vuonna en toista vihersalaattitragediaa, mutta tämä paahdettu ruusukaalisalaatti voisi täyttää lehtivihreän mentävän aukon myös joulupöydässä. Saksanpähkinävoin aateloima rouskuva lisuke on vankka juhlallinen tarjottava ja, jos vain välttää kaalien liikakypsentämisen, on sen menekki taattu. Salaatin ainoana huonona puolena pidän vain sitä, ettei sitä voi oikein tehdä valmiiksi etukäteen.

PAAHDETTU RUUSUKAALISALAATTI JA SAKSANPÄHKINÄVOI (lisukkeeksi n. 6-8:lle)

600 g ruusukaaleja
1 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
3 rkl siideriviinietikkaa (tai jotain vastaavaa)
1 oksa tuoretta timjamia
suolaa ja rouhittua mustapippuria

Saksanpähkinävoi:
3 rkl saksanpähkinöitä
25 g pehmeää voita

1. Pese ruusukaalit ja leikkaa niistä kannat ohuesti. Poista tarvittaessa päällimmäiset lehdet. Viipaloi ydinosa pitkittäin kolmeen - neljään osaan. Kiehauta teflonpintaisessa kasarissa 1 dl vettä ja lisää joukkoon ruusukaalit. Höyrytä ruusukaaleja minuutin verran puolikypsiksi.

2. Valmista saksanpähkinävoi. Murskaa pähkinät. Notkista pehmeä voi ja sekoita pähkinämurskan joukkoon.

3. Poista kattilan kansi ja anna kosteuden höyrystyä pois. Lisää oliiviöljy ja hienonnettu valkosipulinkynsi ruusukaalien joukkoon ja kääntele, kunnes kaalit saavat hieman väriä. Nosta kasari syrjään liedeltä. Mausta siideriviinietikalla, hienonnetulla tuoreella timjamilla ja ripauksella suolaa ja mustapippuria.

4. Nosta kaalit tarjoilukulhoon ja nostele päälle saksanpähkinävoita nokareina. Tarjoa heti.

Ohje: Kotiliesi Jouluelämää 2/2012

Sinne ja takaisin

Tiedättekö, olen aiheuttanut itse itselleni sievän joulukalenteriähkyn. Pakko blogata välillä jotain muutakin. Esim. Porvoosta!

Sähköpostiini kolahti viime viikolla kutsu päiväretkelle talviseen Porvooseen, sekalaisen bloggaajaporukan hännän jatkoksi. Houkuttimina toimivat mm. sanat joulumarkkinat ja lounas Bistro Sinnessä, joten jooooo, mukana oltiin! Erityisesti maineikas Sinne oli vetänyt minua puoleensa jostain viime kesästä lähtien, jolloin sen nimi alkoi pyöriä epäilyttävän ylistetysti useammankin tutun huulilla ja blogeissa, joten oli mielenkiintoista nähdä, mistä kaikki tämä kuhina sikiää. Esimakua antoi tieto siitä, että ravintola listattiin vastikään Suomen 50 Parasta Ravintolaa -listan sijalle 11!

Lounas Bistro Sinnessä käsitti glögit ja kolmen ruokalajin lupaavalta kuulostavan menun. Alku olikin täräyttävä, sillä paikan alkoholiton glögi oli jotakuinkin parasta, mitä olen juonut. Ei pliisua lämmitetty mehua, vaan ihan ehtaa makusiirapista keitettyä glögiä. Hallelujah! Samanlaisen elämyksen aiheutti myös paikan omatekoinen leipä. Tunnustan, söin sitä aivan liian monta palaa jo ennen alkukeittoa ja silti lisää kannettiin heti, kun leipäkorista alkoi näkyä pohja. Petollista.

Kolmen ruokalajin menu sisälsi kermaista maa-artisokkakeittoa jokiravuilla, herkullista siikaa ihanalla fenkolilla sekä suussa sulavaa, kanelista cremé bruleeta, jota somisti ananassalaatti ja kookossorbetti. Kaikki ensiluokkaista, kaikki hyvää. Jos trion suosikki pitäisi kuitenkin valita, niin alkuruokaihmisenä valitsen maa-artisokkakeiton.

Sinnessä tarjoillaan sekä lounasta, illallista että sunnuntaibunsseja. Brunssit ovat yleensä täyteen buukattuja noin 3 viikkoa eteenpäin, joten pöytävaraus ei ole suotavaa vaan pakollista. Ainakin itseäni brunssi kiinnostaisi, joten onko mukaan lähtijöitä?

Sinnessä lounastamisen lisäksi päivään sisältyi myös vierailu Porvoon Taidetehtaassa, saman katon alta löytyvissä joulumyyjäisissä (Ostin taas joulukoristeita, vaikka joulukuusemme kaatuu jo vanhojenkin painosta. Poor me.), sekä oma aika Porvoon ihastuttavassa vanhassa kaupungissa, joka  oli tosin viikonpäivänsä takia tupaten täynnä (helsinkiläisistä). Lisää reissusta voi lukea muun muassa Kaukokaipuu -blogin puolelta :).

Suur kiitos matkan järjestäjille ja vielä erityiskiitos pariskunnalle Cosy Home -blogin takaa, jotka jaksoivat yhtä mukana lyllertäjää, joka meinasi jäädä mahastaan kiinni vähän jokaisen puodin hyllyjen väliin.

Loppuun vielä parit fiiliskuvat jouluisesta Porvoosta. Jos tähän asti rakastin tuota kaupunkia kesäisin, ei tee tiukkaa rakastaa sitä potenssiin tuhat nän joulun alla.

 

 

 

Matkat Porvooseen ja lounas Bistro Sinnessä oli sponssattuja.

LUUKKU 16: Nopsa joululeipä

Olen tänä vuonna etsinyt puolet syksystä sellaista joululimppureseptiä, jolla ei ole tarkoitus ruokkia puolikasta nukkumalähiötä. (Tiedättehän ne leipäohjeet, joissa aineksia sanellaan gramman tarkkuudella  ja lopputulokseksi povataan kymmentä limppua? Lähde nyt sellaisesta vaivaamaan yhden leivän koe-erää!). Tähän mennessä tiivis googletus on tarjonnut tasan kaksi potentiaalista ohjetta. Toinen on maltainen ja vielä kokeilematta, toinen on tässä.

Löysin reseptin yllättäen Arlan sivuilta ja tykästyin sen nopeuteen, hiivattomuuteen ja - näin valmista leipää maistettuani - myös runsaaseen makuun ja onnistuneeseen koostumukseen. Ainoa autenttiseen ohjeeseen tekemäni muutosliike oli vaihtaa rusinat ja puolukat karpaloihin, mikä oli välttämätöntä, koska rusinat leivässä ovat aina aika ällöjä ja puolukka uupui pakastimesta.

Suolaisenimelän joululeivän voi sujauttaa joulupöytäänkin, mutta omimmillaan se on jouluyön suolapalana, yllään vaikkapa kalapöydän tai kinkun rääppeet. Suosittelen sivelemään sen pintaan myös ehtaa voita ja nauttimaan sellaisenaan. Margariinit vain pilaavat tämän(kin) maun.

NOPEA JOULULEIPÄ (1 leipä)

2 dl karkeita ruisjauhoja
5 dl vehnäjauhoja
1 rkl pomeranssia
2 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa
1 dl kuivattuja karpaloita
2 dl portteria tai tummaa olutta
2 dl kermaviiliä
2 rkl siirappia
0.5 dl karpaloita survottuna (myös puolukkasurvos käy)

1. Kuumenna uuni 200-asteiseksi.

2. Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää joukkoon olut, kermaviili, siirappi ja karpalosurvos.

3. Voitele 1 1/2 -litrainen suorakaitteen muotoinen leipävuoka ja laita taikina vuokaan. Paista uunin alaosassa noin 50 minuuttia. Irrota leipä vuoasta ja anna jäähtyä.

LUUKKU 15: Piparipopsit

Piparipopsit - pirun popsit.

Uskon salaliittoteoriaan, jonka mukaan kaikki lehtien, kirjojen ja blogien valokuvissa keimailevat keksi- ja kakkutikkarit ovat oikeasti nätisti koristeltua styroxia. Nättejä kuin mitkäkin, mutta eihän niistä kukaan saa syötäviä JA kasassa pysyviä.

Ei ainakaan eräs, joka seisoi näitäkin piparipopseja tehdessään jossain vaiheessa keskellä keittiötä käsissään pelkät tyhjät tikut ja sukillaan tikkujen päistä maahan plörähtäneet, juuri kuorrutetut popsit. Tätä ennen sama tyyppi oli polttanut jo yhden satsin valkosuklaata mikroon, tiputtanut piparipalleron tulikuumalle liedelle ja kuorruttanut muut popsit niin rumiksi, että sai hyvästellä suunnitelmat eteerisen kauniista lähikuvista (niitä kuvia voi muuten ihailla Makeaa murmelin täydeltä -blogissa, josta popsien reseptikin on).

Mutta bloggaako tämä kyseinen henkilö popseistaan? Tottakai, koska erheistä huolimatta maku oli mitä mainioin. Toivottavasti seuraavalla tekijällä on enemmän tuuria ja taitoa!

PIPARIPOPSIT (10 keksitikkaria)

200 g piparkakkuja
100 g appesiinituorejuustoa (Valio Viola)
150 g valkosuklaata
strösseleitä ym. tilpehööriä koristeluun

1. Rouhi piparit hienoksi monitoimikoneessa. Lisää appelsiinituorejuusto ja anna koneen käydä, kunnes seos on tasaista massaa. Voit joutua vähän lusikalla avittamaan, jos seos paakkuuntuu koneen reunoille eikä sekoitu kunnolla.

2. Pyörittele massasta palloja ja laita jääkaappiin kovettumaan muutamaksi tunniksi. Kylmä massa on helpompi kuorruttaa.

3. Sulata valkosuklaa kattilassa vesihauteessa. Työnnä piparipallot tikkuihin (tai voit käyttää grillivarrasta tms. apuna, jos tarkoitus on laittaa popsit tikkaritikkujen sijasta esim. paperivuokiin).

4. Lusikoi sulaata jokaisen piparipallon päälle ja kopistele ylimääräiset pois. Anna suklaan jähmettyä minuutti ja koristele popsit sen jälkeen haluamallasi tavalla. Aseta valmiit popsit johonkin pystyasentoon (esim. pastalävikön reikiin), jotta suklaa jähmettyy tasaisesi.  Jos haluat irrottaa tikut popseista ja asetella pieniin paperivuokiin, onnistuu se parhaiten haarukalla auttaen.

LUUKKU 14: Vuoden kovin hilloke pukinkonttiin

Saanen julistaa: itse tehdyt appelsiinimarmeladit ja viikunakompotit ovat sou lääääst siison. Tänä vuonna juustonrakastajan herkkukoriin sujautetaan sen sijaan sitrusta ja banaania!

Kuulin sitruuna-banaanihillokkeesta ensin kovin paljon kehuja mm. Kokit ja Potit -blogissa, ja kun tarpeeksi kauan emmin, kokeilin sitä itsekin. Kannatti, vaikka meinasinkin polttaa sokerit pohjaan (tästä syystä kuvan hillo on hieman tumman oloista) ja soseuttaminenkin unohtui.  Ihan jär-kyt-tä-vän hyvää silti!

Parhaiten sitruuna-banaanihilloke sopii kuulemma vuohen- tai lampaanmaidosta valmistettujen, pehmeiden ja kypsien juustojen kera, joten odotan jo innolla aikaa, jolloin pääsen klähmimään tätä Hakaniemen hallin Lentävän lehmän haisevimmalle vuohenmaitojuustolle. Lisäksi hilloke on parhaimmillaan paahtoleivällä voin ja tuorejuuston kanssa. (Muistathan kirjoittaa nämä käyttösuositukset myös lahjan saajalle, mikäli purkki sitruuna-banaanihilloketta päätyy pukinkonttiin ;).

SITRUUNA-BANAANIHILLOKE (kaksi pientä purnukkaa)

400 g banaania (3 isoa banaania)
200 g sitruunan hedelmälihaa (4-5 sitruunaa)
1 vaniljatanko
0,5 tl maustepippuria
0,5 tl kardemummaa
1 dl Rajamäen Sitruuna Valkoviinietikkaa 
1 dl vettä 
ripaus suolaa
3 dl hillosokeria

Kuutioi banaani ja sitruunoiden hedelmäliha. Halkaise vaniljatanko. Laita hedelmät ja vanilja kattilaan ja lisää muut aineet lukuun ottamatta hillosokeria. Kiehauta ja keitä hiljaa poreillen n. 20 minuuttia. Lisää hillosokeri koko ajan sekoittaen. Keitä vielä 10 minuuttia. Voit halutessasi soseuttaa hillokkeen tasaiseksi sauvasekoittimella. Lusikoi hilloke puhtaisiin purkkeihin (hyvät sterilointiohjeet löytyy mm. täältä), jäähdytä ja säilytä jääkaapissa.

Ohje: Soppaa ja Silmukoita -blogi

LUUKKU 13: Kookospallot porkkanasta

Kuka muistaa kaurahiutaleista, kookoksesta ja kaakaojauheesta muovatut kookospallot? Varmaan joka ikinen. Minullekin ne taisivat olla riisisuklaan lisäksi ensimmäiset makeat leivonnaiset, joita uskalsin tehdä lapsena itsekseni ja jotka vieläpä onnistuivat. Ah, ysärinostalgiaa!

Seuraava kysymys: kenelle on tullut mieleen, että kauran ja rasvan voi korvata kookospalloissakin raikkaammalla porkkanalla?

Porkkanan lisäksi tässä tovi sitten löytämässäni reseptissä maistuu sitruuna, vanilja, kaardemumma ja häivähdys konjakkia (jonka voi korvata ihan hyvin halvemmalla brandylla ja jota en suosittele jättämään näistä leivoksista pois).  Ensipuraisu on yllättävä ja seuraavan jälkeen syömistä ei malta enää lopettaa.

Porkkana-kookospallot sopivat äärettömän hyvin esimerkiksi joulun kahvipöydän raikastajiksi. Huomatkaa, että ohje on myös täysin vegaaninen ja gluteeniton!

PORKKANA-KOOKOSPALLOT (n. 35 palloa)

500 g porkkanoita
250 g kidesokeria
1 luomusitruunan kuori
400 g kookoshiutaleita
1 tl vanilja-aromia
3 - 4 rkl konjakkia
3/4 tl jauhettua kardemummaa

1. Kuori ja raasta porkkanat raastimen hienoimmalla terällä. Pese ja raasta sitruunan kuori.

2. Mittaa sokeri paistinpannulle ja lisää porkkanaraaste. Keittele seosta keskilämmöllä kunnes porkkanoista lähtevä neste on haihtunut ja raaste on karamellisoitunut. Lisää sitruunankuoriraaste, puolet kookoshiutaleista, vanilja-aromi, konjakki ja kaardemumma. Sekoita massa tasaiseksi ja siirrä pois liedeltä. Jäähdytä.

3. Puristele ja muotoile massasta palloja. Kieritä pallot kookoshiutaleissa ja aseta tarjoiluastiaan. Kookospallot säilyvät jääkaapissa noin viikon.

Ohje: täältä.

LUUKKU 12: Omena-parsakaaligratiini cheddarilla

Synnyttävätkö kaiken maailman fudget ja leivonnaiset jo närästystä? Sitä ounastellen ajattelinkin julkaista tähän väliin yhden low carb -lisukkeen, joka omenansa takia istuu kuitenkin hyvin joulukuulle ja vaikka joulun välipäivillekin.

Omena-parsakaaligratiinia meillä kokeiltiin yrteillä täytetyn ja uunissa paistetun kokonaisen nieriän partnerina ja hyväksi todettiin. Seuraavana päivänä jämät lämmitettiin lounaaksi paistetun halloumin kylkeen. Jos jotain tekisin nyt toisin, niin valitsisin happamemman omenalajikkeen. Ensimmäisellä kerralla käytin todennäköisesti liian makeaa omenaa, joka ei enää kypsentämisen jälkeen noussut oikeuksiinsa juustokastikkeen alta.

OMENA-PARSAKAALIGRATIINI CHEDDARILLA (neljälle - viidelle)

2 nippua parsakaalia

1 iso tai 2 pienempää omenaa (mahdollisimman hapan lajike)

suolaa

2 rkl voita

2 rkl jauhoja

3 dl maitoa

n. 1,5 dl (eli vajaat 100 g) raastettua, voimakasta cheddar-juustoa

mustapippuria myllystä

1. Lämmitä uuni 200-asteiseksi.

2. Pese parsakaalit ja leikkaa kukinnot irti. Keitä nuppuja runsaalla suolalla maustetussa keitinvedessä pari minuuttia, kunnes kukinnot ovat kauniin vaalean vihreitä. Valuta keitinvesi pois.

3. Pese ja pilko omena lankkumaisiksi viipaleiksi. Laita omenaviipaleet ja keitetyt parsakaalit öljyttyyn uunivuokaan, mausta ripauksella suolaa ja sekoita.

4. Sulata voi keskilämmöllä paksupohjaisessa kattilassa. Ripottele päälle vehnäjauhot ja sekoita tahnamaiseksi seokseksi. Paista muutama minuutti, mutta älä ruskista. Lisää esilämmitetty maito kattilaan ja sekoita. Kiehauta ja keitä koko ajan sekoitellen noin 5 - 7 minuuttia, kunnes seos alkaa paksuuntua. Lisää juustoraaste ja anna sen sulaa.

5. Kaada juustokastike parskaalien ja omenoiden päälle. Mausta mustapippurilla. Paista paistosta uunissa noin 20-30 minuuttia, kunnes gratiini on kuplivaa ja kauniin ruskeaa. Tarjoile gratiini lämpimänä. 

Alkuperäinen ohje: 5 and Spice -blogi

LUUKKU 11: Paahdetut mausteiset pähkinät

Ovatko joulukortit jo postissa? Jos eivät, pane korttipaja pystyyn jo tänään, sillä ylihuomenna on viimeinen mahdollisuus liimata niihin hieman halvempi 60 sentin postimerkki. Itse paahdetuista pähkinöistä saa virtaa urakkaan ja hauskaa naposteltavaa.

Joku voi muistaa nämä pähkinät jo vanhan blogin puolelta. Rakastan edelleen varauksetta etenkin lemon pepper -pähkinöitä, mutta tällä kertaa sain sweet & spicy -pähkinöihinkin koukuttavan paljon potkua käyttämällä srilankalaista chilijauhetta.

Toki pähkinöitä voi maustaa lukuisilla muillakin mausteilla. Hyviä ne ovat myös ihan paljaaltaan paahdettuina tai sokerilla karamellisoituneina.

LEMON PEPPER -PÄHKINÄT

2,5 dl maustamattomia pähkinöitä (esim. cashewpähkinöitä, maapähkinöitä tai manteleita)
0,5 dl sokeria
ripaus suolaa
ripaus rouhittua mustapippuria
1 luomusitruunan kuori raastettuna

1. Paahda pähkinöitä ja sokeria pannulla. Käännä lämpöä pienemmällä, kun sokeri alkaa sulaa, ja jatka paahtamista. Varo kuitenkin polttamasta pähkinöitä!

2. Kun sokeri on lähes sulanut ja pähkinät paahtuneet, rouhi joukkoon mustapippuria ja suolaa ja sekoita hyvin. Lisää yhden sitruunan kuori raastettuna ja sekoita hetki.

3. Kaada pähkinät leivinpaperille ja anna jäähtyä.

SWEET & SPICY -PÄHKINÄT

2,5 dl maustamattomia pähkinöitä
0,5 dl tummaa sokeria
1/2 tl chilijauhetta
1/4 tl suolaa
ripaus rouhittua mustapippuria ja/tai cayannepippuria

Valmista pähkinät kuten lemon pepper -pähkinätkin, mutta vaihda mausteet.

LUUKKU 10: Minttusuklaa-pähkinäfudge

Kukapa ei fudgea rakastaisi? Kun sulatat sataan grammaan voita ja kahteen desiin kuohukermaa  kolmisen desiä sokeria ja levyn suklaata, et voi välttyä onnelliselta hymyltä. Keittele näitä ainakin yksi satsi ennen joulua, mutta anna ihmeessä osa joulutervehdyksinä ystäville, jottet joudu olemaan tammikuussa ainoa, joka ei mahdu farkkuihinsa.

Ohje on ihan perinteinen ja voit muokata sitä vaihtamalla suklaan johonkin muuhun makuun tai jättämällä pähkinärouheen kokonaan pois. Viime keväänä tein lime-valkosuklaafudgea, joka oli ihan menestys, ja nyt kiinnostaisi kokeilla vielä tumman suklaan ja appelsiinikuoriraasteen yhdistämistä. Osaisiko joku kehittää piparifudgen?

 

MINTTUSUKLAA-PÄHKINÄFUDGE

2 dl kuohukermaa

100 g voita

3 dl ruokosokeria

200 g minttukrokanttisuklaata

1 dl hasselpähkinärouhetta

1. Rouhi suklaa valmiiksi.

2. Mittaa kuohukerma, sokeri ja voi kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä koko ajan sekoitellen 8-10 minuuttia. Tee kuulakoe: tiputa seosta n. ½ tl kylmään veteen. Anna jäähtyä hetken. Mikäli seos jähmettyy vedessä niin, että voit muotoilla sen palloksi, on seos valmista.

3. Lisää joukkoon minttusuklaa- ja hasselpähkinärouhe. Vatkaa seosta pari minuuttia.

4. Kaada leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (18 x 18 cm). Nosta jääkaappiin jähmettymään.

5. Leikkaa terävällä, öljytyllä veitsellä 2 x 2 cm kokoisiksi paloiksi. Säilytä fudgepaloja jääkaapissa.

LUUKKU 9: Joulumysli

Loppuvuodesta joulutunnelmaa on lupa nostattaa aamupalallakin. Siksi meillä on syöty tätä piparitaikinan makuista itse tehtyä mysliä jo marraskuusta lähtien. Ai minäkö joulufani?

Rouhean myslin ainesosat ovat helposti muunneltavissa kaapin sisällön mukaan. Juhlavempaa siitä saa, kun korvaa myös kaurahiutaleet pähkinöillä. Jouluinen mysli sopii myös ruokalahjaksi pukinkonttiin tai kyläilytuomisiksi. Pakkaa se silloin sellofaanipussiin (myydään ainakin Tiimarissa) tai kauniiseen lasipurkkiin.

JOULUMYSLI (n. 5 dl)

n. 2 dl isoja kaurahiutaleita
n. 2 dl erilaisia pähkinöitä ja mantelilastuja
½ dl kuivattuja aprikooseja
½ dl rusioita
½ dl hunajaa
2 rkl haaleaa vettä
1 rkl ruokaöljyä
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
½ tl jauhettua inkivääriä
½ tl neilikkaa

1. Rouhi pähkinät hieman pienemmiksi. Pilko aprikoosit pieniksi paloiksi. Yhdistä kaurahiutaleet, pähkinät, aprikoosit ja rusinat.

2. Sekoita hunaja, vesi, öljy ja mausteet. Kaada seos kuiva-ainesten joukkoon ja sekoita hyvin.

3. Kaada seos leivinpaperin päälle uuninpellille ja paahda 200-asteisessa uunissa keskitasolla noin 15 minuuttia. Sekoita mysliseosta kerran paahtamisen puolivälissä. Anna myslin jäähtyä pellillä ennen pussittamista/purkittamista.

Idea: Kotivinkin Jouluherkut 1/2012

LUUKKU 8: Mac & Cheese (eli juustopöydän toinen elämä)

Jäikö itsenäisyyspäivän pukuraadista  tai pikkujouluista yli sekalainen seurakunta juustoja? Tiedän, mitä voit niistä tehdä. Mac & Cheeseä!

Tätä amerikkalaisten kansallislohturuokaa ei todellakaan kannata valmistaa perus arki-edameista, sillä maukkain lopputulos syntyy voimakkaammista juustoista. Tähän versioon taisi hukkua niin cheddaria kuin luomu-camemberttiakin. Nesteenä kokeilin maidon sijasta piimää Pipsa Hurmerinnan tyylillä, mutta täytyy nihkeillä ja tunnustaa pitäväni enemmän maitopohjaisesta juustokastikkeesta.

MAC & CHEESE (neljälle)

2 rkl voita
5 dl  maitoa
2 rkl vehnäjauhoja
4 valkosipulinkynttä
250 g kuivapastaa
n. 200 g erilaisia juustoja (mitä voimakkaampia, sitä parempia)
muutama oksa tuoretta timjamia tai reilu ripaus kuivattua
ripaus muskottipähkinää
suolaa ja mustapippuria
1-2 rkl korppujauhoja

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita suolalla maustettu pastavesi kiehumaan ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi. Kuori ja leikkaa valkosipulit ohuiksi siivuiksi. Raasta kovat juustot ja paloittele pehmeät. Lämmitä maito valmiiksi kattilassa tai mikrossa.

2. Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa tai kasarissa. Ripottele vehnäjauhot voisulaan ja sekoita tahnamaiseksi. Lisää viipaloidut valkosipulit ja paista miedolla lämmllä koko ajan sekoittaen, kunnes valkosipulit ovat karamellisoituneet ja kultaisen värisiä. Varo kuitenkin ruskistamista!  Lisää lopuksi  lämmin maito, kiehauta, laske lämpöä ja sekoittele, kunnes seos on tasaista ja paksuuntunutta.

3. Sekoita keitetty pasta valkokastikkeeseen. Lisää juustot. Mausta muskottipähkinällä, timjamilla, mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. Jos juustomakaroni tuntu tässä vaiheessa koostumukseltaan liian kuivakalta, lisää hieman vettä, sillä se tulee paksuuntumaan vielä uunissa.

4. Siirrä pasta uunivuokaan ja ripottele päälle korppujauhoja. Paista uunissa 30 minuuttia, kunnes paistos on saanut kauniin kultaisen värin. Nosta uunista ja anna asettu 5 minuuttia ennen tarjoilua.

LUUKKU 7: Ihan paras suklaa-taatelikakku

28 vuotta luulin, että taatelikakun kuuluu olla ikään kuin kasaan puristettu hiekkakakku kivikovine sattumineen. Samat 28 vuotta myös kuvittelin, etten voi sietää sitä. Hyh hyi.

Käänteen tekevä hetki koitti tämän vuoden marraskuussa, kun piipahdin ystäväni Annan pikkujouluissa ja sain kätösiini palan jotain ujosti suklaista ja täydellisen tahmaista ja mehevää. Mitäs tää on? Ai taatelikakkua! Ei voi! Ei pysty! Ja neljä päivää myöhemmin oli ihan pakko kurkata Annan blogista, miten se suussa sulava kakku tehtiinkään.

Jos mietit, onko vielä kuitenkin liian aikaista leipoa jotain näin jouluista, niin anti mennä vaan. Tämä taatelikakku on siitä mainio leivonnainen, että sen rakenne ja maku kestävät hyvin pakastamisen, eikä se hirveän nopeasti pilaannu jääkaapissakaan. Jääkaappisäilytyksessä on tosin riskinsä, sillä se hupenee huomaamatta pala palalta aina, kun joku avaa oven. ;)

SUKLAA-TAATELIKAKKU

250 g kivettömiä taateleita

3 dl omenamehua

1 dl fariinisokeria

1 dl sokeria

200 g voita

2 kananmunaa

3,5 dl vehnäjauhoja

2 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

100 g tummaa suklaata rouhittuna

1. Voitele ja korppujauhota rengasvuoka tai pitkulainen leipävuoka. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.

2. Paloittele taatelit pieniksi (jos tarpeen) ja laita ne omenamehun ja sokereiden kanssa kattilaan. Keitä seosta miedolla lämmöllä silloin tällöin sekoitellen noin 10 minuutin ajan. Soseuta taateliseos keittämisen jälkeen sauvasekoittimella, jos haluat, ja lisää voi kuumaan seokseen sulamaan. Anna jäähtyä.

3. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jäähtyneeseen taateliseoksen ensin kananmunat huolellisesti vatkaten joukkoon ja lopuksi kuivat aineet ja rouhittu suklaa.

4. Kaada taikina jauhotettuun kakkuvuokaan ja paista uunin keskiosassa noin 50 minuutin ajan. Varmista kakun kypsyys hammastikulla. Anna jäähtyä ja koristele esimerkiksi sulatetulla tummalla suklaalla tai kaakaojauheella. Kakun voi myös pakastaa.

Ohje: Pullan paikka -blogi

LUUKKU 6: Karpalopavlova

Onnea 95-vuotias Suomi! Tässä Sulle kakku!

Vatkasin ja paistoin viime vuonna jouluaaton jälkiruokapöytään näyttävän joulupavlovan, jonka unelmankevyt koostumus päätteli täydellisesti tuhdin aterian. Tänä vuonna kopioin ideaa jo isänpäivänä ja vaihdoin täytteet jäisiin, tomusokerissa pyöriteltyihin karpaloihin ja kaneli-kinuskiin. Simppeliä, kaunista, eikä liian imelää. Ohjeen tarjosi Kotivinkin Jouluherkut 1/2012 - joskaan en voinut olla muokkaamatta marengin paisto-ohjetta omaan korvaani järkevämmäksi.

Isommalle seurueelle marenkipohja kannattaa muuten tehdä kuudesta valkuaisesta (ohje löytyy esim. joulupavlova-linkin takaa), sillä vaikka tämä pavlova oli lehden mukaan tarkoitettu kuudelle,  katosi se melkein kokonaan jo kolmenkin ihmisen suihin.

KARPALOPAVLOVA (neljälle - kuudelle)

4 kananmunan valkuaista
hyppysellinen suolaa
1 tl maissitärkkelystä
2 dl tomusokeria
nokare voita leivinpaperin voiteluun

Täyte:
2 dl kuohukermaa
3/4 dl ranskankermaa
 ½ dl sokeria
ripaus kanelia
1-2 dl jäisiä karpalota
tomusokeria

1. Kuumenna uuni 125-asteiseksi. Ota leivinpaperi ja piirrä siihen halkaisijaltaan 24 sentin ympyrä. Pane paperi toisinpäin uunipellille, jolloin ympyrän ääriviivat näkyvät läpi. Voitele ympyräkohta kevyesti.

2.  Ota puhdas, kuiva kulho. Erottele kulhoon munista valkuaiset. Varo, ettei yhtään keltuaista joudu valkuaisten joukkoon, koska silloin valkuaiset eivät vaahtoudu. Vaahdota valkuaiset sähkövatkaimella ja lisää suola vatkaamisen aikana. Sekoita maissitärkelys tomusokeriin ja lisää seos pienissä erissä valkuaisvaahtoon koko ajan vatkaten. Kun vaahto on kiinteää ja pysyy kulhossa, vaikka sen kääntäisi ylösalaisin, marenki on valmista.

3. Pursota tai levitä vaahto pehmeästi lusikalla leivinpaperille ympyrän sisälle. Muotoile keskelle matalampi kohta täytettä varten. Nosta marenkipohja uunin alaosaan ja paista noin 1½ tuntia. Jäähdytä ennen täytteiden lisäämistä.

4. Kun marenki on uunissa, kierittele jäiset karpalot tomusokerissa ja laita takaisin pakastimeen vähintään tunniksi.

5. Valmista kanelikinuski. Kuumenna kattilassa ½ dl kuohukermaa ja lisää siihen ½ dl sokeria. Sekoita ja anna kuplia muutaman kerran. Vähennä lämpöä ja keitä kinuskia kasaan 10-15 minuuttia. Sekoita kaneli kinuskin joukkoon. Nosta kattila sivuun odottamaan pohjan valmistumista ja lämmitä uudestaan juuri ennen pavlovan täyttöä, jotta kinuski notkistuu. (Vinkki: Voit myös valmistaa samalla kerralla isomman erän kinuskia ja tarjoilla sitä joulu mittaan esim. jäätelön kanssa).

6. Vatkaa loput kermasta jämäkäksi vaahdoksi ja kääntele joukkoon ranskankerma. Kun marenkipohja on valmis ja jäähtynyt, levitä kermavaahto varovasti marengin päälle. Lusikoi kerman päälle kanelikinuskia ja koristele keollisella tomusokerikarpaloita. Tarjoile heti.

Alkuperäinen ohje: Kotivinkin Jouluherkut 1/2012

LUUKKU 5: Hunajaiset päärynä-vuohenjuustocrostinit

Huomenna tanssitaan Suomen itsenäisyyttä ja syödään toivottavasti hyvin. Niin ainakin meillä tehdään.  Klassinen juustotarjotin on ollut perinteikäs ratkaisu linnanjuhlien kotistudioon, mutta myös erilaiset crostinit on todettu hyviksi sohvasyötäviksi. Tässä yhdenlainen täyteidea.

Yhdistin hunajalla makeutetut ja grillatut päärynät pehmeään vuohenjuustoon ja maustoin koko komeuden tuoreella rosmariinilla. Ihan super-hyvää! Mietin, että uunissa leipien päälle sulatettu brie-juusto voisi olla myös aikatosisikahyvää. Tosin mikäänhän ei estä valmistamasta crostineja useammilla täytevaihtoehdoilla. Päinvastoin! :)

HUNAJAISET PÄÄRYNÄ-VUOHENJUUSTOCROSTINIT (6- 8 hengelle)

1 maalaispatonki, ciabatta, tmv.
pehmeää vuohenjuustoa
2 isohkoa päärynää
juoksevaa hunajaa
tuoretta rosmariinia

1. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Viipaloi leipä ja paahda viipaleita uunin ylätasossa noin 5 - 7 minuuttia.

2. Leikkaa päärynä ohuiksi viipaleiksi. Paista/grillaa päärynöihin kaunis pinta joko parilapannulla tai  paistinpannulla.

3. Levitä pehmeää vuohenjuustoa paahdetuille leipäviipaleille. Asettele päärynät juuston päälle ja kaada jokaiselle leivälle tilkka juoksevaa hunajaa ohuena norona. Viimeistele hienonnetulla tuoreella rosmariinilla.

LUUKKU 4: Luumurahka

Tiedättekö sen Valio Vanilla -brändin luumurahkavaahdon? R-A-K-A-S-T-A-N sitä! Harmi vain, että kyse on kausituotteesta ja ainakaan tänä vuonna en ole sitä kaupoissa saati Valion omilla sivuilla nähnyt. Ei auta muu kuin tehdä rahka ihan itse. Tehkää tekin. Superhelppo, piparimuruilla sliipattu luumurahka sopii myös jouluaterian jälkkäriksi.

LUUMURAHKA (neljälle)

2 dl kermaa
1 prk (200 g) Valio rommi-rusinarahkaa (voi korvata myös maustamattomalla rahkalla)
n. 150-200 g luumumarmelaadia (tai enemmän, jos käytät maustamatonta rahkaa)
1 luomusitruunan raastettu kuori
1 tl vaniljasokeria
piparkakkuja murusteltuna

Vatkaa kerma löysähköksi vaahdoksi. Sekoita luumumarmeladi, rahka ja sitruunankuoriraaste keskenään ja nostele kermavaahto joukkoon. Mausta tarvittaessa vaniljasokerilla. Koristele piparkakun muruilla.

LUUKKU 3: Sieni-kasvispasteijat

Rikoin noin neljä - viisi vuotta sitten ennätyksiä: laskin, että ostin joulun alla 1½ kiloa pakastealtaan voitaikinaa per viikko ja SÖIN SEN KAIKEN ITSE. Tähän ei ole toiste sorruttu, mutta hölmökin varmaan tajuaa, että minun ja juuri paistetun ja hetken pellillä jäähtyneen joulutortun / sinihomejuustokierteen / suolaisen pasteijan suhde on kaistapäisen intohimoinen. Minä + voitaikina = 4ever.

Miksi sitten voitaikinaa eikä lehtitaikinaa? Margariiniin leivottu lehtitaikina voi olla näennäisesti kevyempi ja siten jopa terveellisempi vaihtoehto, mutta kun vertaat voi- ja lehtitaikinapakkauksien aineslistaa, huomaat jälkimmäisen sisältävän merkittävän määrän teollisia nimihirviöitä, E-koodeja ja transrasvaa. Sen sijaan kunnon voitaikinan kuuluu sisältää vain vehnäjauhoja, voita, vettä ja suolaa. Miksi ostaa ja syödä E-koodeja, kun voi valita myös paremmalta maistuvan, hieman rasvaisemmankin version?

Toki motivoituneempi kotileipuri tekisi voitaikinankin itse. Minä en siihen kykene. Opin kuitenkin murotaikinankin teon vasta 28-vuotiaana, eikä intoa kehityksen seuraavalle askelmalle ole vielä riittävästi. Sori!

Täytteiden kanssa jaksan sen sijaan hifistellä, mutta se onkin helppoa, sillä lähtökohtaisestihan kaikki voitaikinaan kiedottu on hyvää. Tässä kasvisvaihtoehto perinteiselle liha-riisipasteijalle, joka saa makunsa suolasienistä ja kauden vihanneksista. Kätevää tarjoiltavaa esim. pikkujouluihin tai kahvipöytään!

SIENI-KASVISPASTEIJAT (20 kpl)

10 voitaikinalevyä

1 kananmuna

seesaminsiemeniä koristeluun

Täyte:

3 dl vettä

1 kasvisliemikuutio

1 dl riisiä

2 dl suolasieniä

1 porkkana

1 sipuli

200g kaalia

rypsiöljyä paistamiseen

mustapippuria

2 tl meiramia

2 valkosipulinkynttä

1. Kuumenna vesi kattilassa. Lisää liemikuutio ja keitä riisi kypsäksi kannen alla.

2. Huuhtele suolasieniä kylmän veden alla ja liota tarvittaessa, jotta saat ylimääräisen suolan pois. Valuta ja purista sienet kuiviksi. Hienonna pieniksi.

3. Kuori ja raasta porkkana. Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulit.

4. Kuumenn öljy paistinpannulla ja kuullota siinä sipuli. Lisää porkkanaraaste, kaalisuikaleet, valkosipuli, pippuri ja meirami. Kuumenna sekoitellen kunnes kaali ja porkkana ovat pehmenneet. Lisää sienet ja kypsä riisi. Jäähdytä seos.

5. Leikkaa sulatetut voitaikinalevyt kahtia ja kauli neliön muotoiset taikinat hieman isommiksi. Riko kananmunan rakenne rikki kupissa ja sekoita joukkoon ripaus suolaa, joka notkistaa kananmunaa. Nosta jokaisen taikinaneliön keskelle noin 1½ rkl täytettä. Sipaise neliön kahdelle sivulle kananmunaa liimaksi ja käännä neliöt kolmioiksi. Täytettä saa olla runsaasti, joten joudut ehkä hieman venyttämään taikinaa, jotta se ulottuu täytteen yli. Paina reunat tiiviisti kiinni haarukalla.

6. Nosta pasteijat leivinpaperin päälle uunipellille ja voitele kananmunalla. Ripottele pintaan seesaminsiemeniä. Paista pasteijoita 225-asteisen uunin keskitasolla n. 15 minuuttia.

Ohje: Kotivinkin Jouluherkut 1/2012